Vanhempiensa luona asuva aikuinen

[Sue_me]

Joni: jos sä et oo tässä kuukauden parin sisään löytänyt duunia, niin soita Saga Fursille. Sieltä voisit saada talveksi ja kevääksi duunia.

:thumbup:

Konkretiaa muutoksen aloittamiseksi.

 

[FO110K]

Miksei vois?

Heh, hymiöstä olisi voinut kuvitella että kaikki ymmärsi sen postauksen olevan herja, siinähän viitattiin töissä käyvään mieheenkin eikä Joni sellainen ole

 

[FO110K]

No jaa, enpä lähtis tolla vittuilemaan ja naureskelemaan.. Eipä mullakaan ollut vielä 24 vuotiaana pahemmin työkokemusta.. pari vuotta postinjakoa vain.

Pointtinihan oli että kyseenalaistan sen asian johon Joni viittaa työtä hakiessaan, eli ei se kokemus pelkästään ole kaikki kaikessa.
(ja väittää että häneltä sitä löytyy)
24v. ilman työkokemusta voi pärjätä hakutilanteessa hyvinkin, jos on elämänsä käyttänyt siihen asti muutoin viisaasti (opiskelut yms vienyt ajan jotka on loogisesti selitettävissä työhaastattelussa)

 

[FO110K]

Puuttuisin ennemmin siihen onko ylipäätänsä yritystä päästä työelämään. Joni sössi opiskelunsa täysin. Ammattikoulussa viisi vuotta ja niillä papereilla ei varmaankaan tee yhtään mitään. Ei siinä sössimisessäkään mitään. Virheitä tapahtuu ja niistä pitää vaan ottaa opiksi ja parantaa jatkossa. Jonina lähtisin opiskelemaan jotain muuta, jos todella ei halua tehdä niitä paskahommia.
Olen myös havainnut jonkinlaista salkkariasennetta Jonissa. Siis että ilman koulutusta ja työkokemusta saadaan kovapalkkainen johtajan duuni. Joni: Ei tää elämä mene niinkuin salkkareissa!

Niin ja yksi juttu vielä Joni! Jos todella haluaa työtä, niin silloin sitä työtä saatana haetaan koko ajan! 7 päivänä viikossa aamusta iltaan! Työhakemuksia pitää lähettää jatkuvalla syötöllä, kyllä sitä duunia sitten tulee jos on tullakseen. Ja jos ei tule, niin aina on keinoja. Työkkärien työllistymiskursseja, joista follo mainitsi yms. Voi kouluttautua uudestaan jne.

Jos taas on työhaluttomuutta ja keplottelee tuilla samalla kun asuu vanhempiensa luona niin vittu mikäs siinä. Omapahan on elämäsi. Mutta älä saatana kiukuttele isällesi, joka on varmasti huolissaan siitä miten sä tulet pärjäämään elämässäsi sitten kun aika hänestä ja äidistäsi jättää.

Kannattaa myös ottaa tähän topikiin kirjoitetuista jutuista vinkkiä vastaan. Joo, jotkut varmaan vittuilee ja naureskelee kustannuksellasi, mutta siitä huolimatta näistä kommenteista löytyy varmasti paljon sellaista, mistä voi ottaa opiksi.

Nyt vittu Joni ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy saatana!

Tässä on fiksu kirjoitus, suosittelen Jonia lukemaan tämän ihan ajatuksen kanssa.
(täysin samaa mieltä Jacun kanssa siis)

 

[Formulanomi]

Tästä toikista sai kyllä varsin runsaasti no huh, huh -elämyksiä.

En pidä useammankaan vanhemman voorumistin omien kokemusten mainitsemista elvistelynä. Siis niitä mistä luin ainaskin vähän alkua. Harvempi on mitään ihan ilmaiseksi saanut ja ikäviä kokemuksiakin on tullut mutta silti pitää mennä porskuttaa eteenpäin.

Jonille onkin jo hyviä vinkkejä annettu. Olen täysin samaa mieltä mm. ITG kommentista. http://www.f1-forum.fi/vb/showpost.php?p=1986663&postcount=24 Ja sama koskee myös opiskelua. On otettava se mihin on edellytyksiä ja etenkin palavaa kiinnostusta. Jacqueskin kirjoitti ihan asiaa siinä osassa minkä Fokkari lainasi.

 

[ToXiCiTy]

Tulevaisuude toivot. Voi vittu saatana. Aikoinaan 5 vuotta työttömänä ollessa sain elämän sen verran päin vittua, että Jonin luulot sossutuilla herroiksi elämiseen pikkasen vituttaa. Saldona 30 000 euron edestä velkaa, jotka maksoin pois kolmessa vuodessa kun pääsin duuniin ja jotkin asiat vieläkin vaikuttaa elämiseen.

 

[kouvotsvoni]

Mitähän MINÄ olin tehnyt 24 vuotiaaksi mennessä, kun kaikki muutkin muistelee ... Ei kyllä paljoa muistikuvia. Ränttäsin forumille ja ryyppäsin missä milloinkin. Kokeilin sitä sun tätä, mutten töitä pahemmin. Intin kävin vammaisten joukko-osastossa kahvia keitellen ja lukio meni läpi melkein huonoin mahdollisin paperein... Siitä neljä vuotta etiäpäin olenkin saanut siirrettyä itseni kauemmaksi periferiaan ja olen oman elämäni Turhapuro edelleen.

 

[Formulanomi]

Oisin minäkin voinut heittää kehiin oman résumén, mutta mitä hyötyä siitä Jonille olisi. Tuskin nuoruussaavutusten vertailulla meidän +30 +40 ja +50 ihmisten kanssa on hälle mitään hevonvitun merkitystä.

Niih...sen sijaan sun mielestäsi oli soveliampaa viitata suoraan psykologisiin tekijöihin/henkilöön. Jäi tosin vähän auki kirjoititko oidipuskompleksista vai mistä.

 

[kouvotsvoni]

Oisin minäkin voinut heittää kehiin oman résumén, mutta mitä hyötyä siitä Jonille olisi. Tuskin nuoruussaavutusten vertailulla meidän +30 +40 ja +50 ihmisten kanssa on hälle mitään hevonvitun merkitystä.

Itsehän olen ikinuori alta kolmekymppinen, niin hyvin tässä voi heittää hetulaa. Minun historiani on kyllä vähän semmoinen, jottei siitä kukaan voi ottaa opiksi.

 

[Formulanomi]

Itsehän olen ikinuori alta kolmekymppinen, niin hyvin tässä voi heittää hetulaa. Minun historiani on kyllä vähän semmoinen, jottei siitä kukaan voi ottaa opiksi.

Soon kato niin, että onnettomuudet/sairaudet pahaan aikaan (eikä ne tietty koskaan ole kivoja) vie kyllä aika pitkälti pois edellytyksiä normi-elämään.

 

[kouvotsvoni]

Soon kato niin, että onnettomuudet/sairaudet pahaan aikaan (eikä ne tietty koskaan ole kivoja) vie kyllä aika pitkälti pois edellytyksiä normi-elämään.

Se kyllä. Päähän sen verta vikaavikaa tuli, jotta noitten asiantuntijoittenkin mielestä vaikutti suurelta osin siihen mitenkä peruskoulussa maantiedosta matematiikkaan kymppejä vetänyt sai hädin tuskin lukion läpi (kun peruskoulun jälkeisenä kesänähän tuo tapahtui).. Se kyllä kiinnostaa, että muuttuiko Joni mitenkään oman päänsä kolautettuaan. Aivovamma ei mukava diagnoosi, mutta selittäisi osaltaan.

 

[Formulanomi]

Se kyllä. Päähän sen verta vikaavikaa tuli, jotta noitten asiantuntijoittenkin mielestä vaikutti suurelta osin siihen mitenkä peruskoulussa maantiedosta matematiikkaan kymppejä vetänyt sai hädin tuskin lukion läpi (kun peruskoulun jälkeisenä kesänähän tuo tapahtui).. Se kyllä kiinnostaa, että muuttuiko Joni mitenkään oman päänsä kolautettuaan. Aivovamma ei mukava diagnoosi, mutta selittäisi osaltaan.

Eikä siis pelkästään mahdolliset fysiologiset vaikutukset, mutta hakupapereissa näkyy iät + koulutukseen tullut katko vaikuttaa. Ja taatusti myös ns. syä miästä. Voi siis olla vaikea päästä takaisin "elämisen rytmiin".

Tämä siis yleisellä tasolla.

 

[kouvotsvoni]

Eikä siis pelkästään mahdolliset fysiologiset vaikutukset, mutta hakupapereissa näkyy iät + koulutukseen tullut katko vaikuttaa. Ja taatusti myös ns. syä miästä. Voi siis olla vaikea päästä takaisin "elämisen rytmiin".

Tämä siis yleisellä tasolla.

Juu. En minäkään ihan toimettomana ollut, vaikka joksikin "semieläkeläiseksi" minut oli merkattu jo tuolloin 2000. Pientä hommaa kykyjen rajoissa, yliopistossa tuusailua ja sitten amiksesta ammatti..MUTTA NÄÄ ON NÄITÄ VANHOJEN UKKOJEN HORINOITA.

 

[Knoukka]

Mun mielestä täällä sais olla enämpi sellasia opettavaisia sankaritarinoita forumistien omasta nuoruudesta. Että miten on pärjätty omilla kuusivuotiaasta asti eikä oo ikinä tehty virhettäkään ja jos on niin olis just oikea virhe. Ne on just omiaan tsemppaamaan Jonia ja ennenkaikkea antamaan realistisen kuvan kirjoittajasta.

 

[kouvotsvoni]

Mun mielestä täällä sais olla enämpi sellasia opettavaisia sankaritarinoita forumistien omasta nuoruudesta. Että miten on pärjätty omilla kuusivuotiaasta asti eikä oo ikinä tehty virhettäkään ja jos on niin olis just oikea virhe. Ne on just omiaan tsemppaamaan Jonia ja ennenkaikkea antamaan realistisen kuvan kirjoittajasta.

Minusta päiväkodissa oli ihan mälsää, niin hiimailinkin sitten mielikuvituskavereineni kotosalla vanhempien ollessa töissä. Selittää sekin varmaan JOTAIN.

 

[Jacques]

En pidä useammankaan vanhemman voorumistin omien kokemusten mainitsemista elvistelynä. Siis niitä mistä luin ainaskin vähän alkua. Harvempi on mitään ihan ilmaiseksi saanut ja ikäviä kokemuksiakin on tullut mutta silti pitää mennä porskuttaa eteenpäin.

Olet oikeassa, muokkasin kommentistani pahimmat yhteen henkilöön kohdistuneet ylikärjistetyt kommenttini. Tämän takia foorumissa kai on edit-toiminto.
Tulkitsin vaan aluksi jps:n ja PuoliPöhkön kommentit rehvasteluna, koska kertoivat omista kokemuksistaan ihan irrallaan muusta kontextista. Lisäksi näisssä heidän kommenteissa oli vähän sellainen opettava sävy, mikä hiukan ärsytti myös minua.

18 vuotiaana mun kokemus työelämästä ja elämästä muutenkin oli samalla tasolla kuin Jonilla sen ikäisenä. Toki sen jälkeen tapahtui eri asioita kuin Jonilla ja elämä lähti vähän eri raiteille. 24 vuotiaana ei mullakaan kuitenkaan ollut niin paljoa eri tilanne kuin hänellä. Mulla oli hyvin suoritetut opiskelut, joita pystyisi helposti pitämään koko loppuelämän perustana. Siinä se. Jonilla ei ehkä ole yhtä hyviä papereita, mutta pari vuotta jossain hänelle sopivan alan koulutuksessa, niin mikä jottei mahdollisuuksia alkaisi olla taas ihan eri tavalla.

Voisi myös siis sanoa, että Joni on vasta 24 ja hänellä on mahdollisuus päästä itsenäiseen elämään käsiksi. Se vaan vaatii ryhdistäytymisliikkeen. Kukaan ei tuo sitä Jonille, vaan se pitää itse hakea. Näin lähes kaikki meistä muista on tehnyt ja kukin omalla tavallaan. Kaikilla on myös ollut vaikeita aikoja ja niistä vaan pitää oppia.

 

[kouvotsvoni]

KUN MINÄ OLIN JONIN IÄSSÄ, NIIN... Mitähän helvettiä silloin tapahtui? Jumalauta sitä ollut vintti pimeenä.

 

[kouvotsvoni]

Mitä minä just äsken kirjoitin?

 

[Vesku]

Jakkues kyllä nyt kumoaa kirjoituksillaan sen väittämän, että "Mitä pitempi matka, sen tyhmempi jätkä"! Jonille täyttä asiaa!!

Maallahan tai siis maatilalla tämä asumisjärjestely menee hieman toisin.
28 vuotiaana tein tilakaupat, ostin vanhemmilta tilan ( velat nimiin, rahaa vanhemille ja siskolle ) Sitä ennen tietysti tehnyt töitä tilalla "jonkinmoisilla raha yms korvauksilla" EIkä tietysti ne menotkaan hyvin kummoisia olleet.
Jotain kasvintuotannon open tehtävää hain, en päässyt. Kertalaakista muuttui sitten tilanne, oli tila, asunto, työtä ja velkaa. Eipä kai hyvin paljon eroa siitä nykypäivän asuntovelallisesta, jolla on varma pysyvä työ. Aamulla tietää, että jotain töitä pitänee taas tehdä.

Hieman potutti, joskus taas enemmän, moinen silloinen tavanomainen asumistapa. Ei täysin voi syyttää asumisjärjestelyä, mutta varmaan vaikutti yhteen kihlauksen purkautumiseen. Parin- kolmen vuoden kuluttua vanhemmat muuttivat sitten tuohon pellon taakse.

Mitäpä muutakaan osaan Jonille opastaa, kuin sitä samaa, että joko opiskeluun / "huonompiikiin" töihin kannattaa ehdottomasti hakeutua kotona makoilun ja ryypiskelyn sijaan, jossain vaiheessa kotoa pois ja josko löytyisi sopiva kaveri saman "oman" katon alle.

Elämän peruspalikat ovat aika yksinkertaisia.

 

[pendellstock]

Itse lähdin vanhempien helmoista 21 vuotiaana ja pidin sitä silloin henkilökohtaisesti todella säälittävä ja häpesin itseäni. En tarkoita että sun tarvitsee tässä alkaa hävetä, koska on ihmiset joiden kuuluisi hävetä tässä maailmankaikkeudessa ovat tehneet paljon julmempiakin tekoja.

Peace.

Ottamatta Jonin caseen kantaa, en malta olla kommentoimatta ja tuomatta hieman toistakin näkökulmaa:

Italiassa jengi muuttaa keskimäärin pois ekan kerran omaan kämppään 28-vuotiaana. Itseasiassa Suomi taitaa olla maailmassa se maa, jossa lapset muuttavat nuorimpina "omilleen". Mua on aina ihmetyttänyt se, mitä ihannoimisen arvoista tässä on? Miksi siihen ajetaan vasta lapsuuden lopettaneta nuoria?

Ymmärrän, että on arvokasta kyetä kantamaan vastuu mm. taloudenpyörittämisestä kokkaamisineen ja kaupassakäynteineen/pyykkäyksineen, mutta voihan yksilö osata nämä asiat vaikka nauttisi rakkaittensa seurasta aikuisenakin? Ylipäänsä Suomessa välit perheeseen (Tehtävä 1. pohdi millaisena tämä käsite nähdään tällä vs. sosiaalisemmissa kulttuureissa) ovat kylmimmät maailmassa. Verratkaa nyt vaikka johonkin E-Amerikan valtioon, jossa mummot ja vanhemmat ja sukulaiset on läsnä arjessa ja juhlassa. Täällä "itsenäistytään" 16-vuotiaana rintarottingilla asumaan yksin siihen rotanloukkuun vuokralle Vantaalle: on se hienoo hei! Vai onko sittenkään? Hakkaamaan sitä tietokonepeliä ja juomaan kalsarikänniä 24/7.. Upeeta..?!

Tämä on mielestäni osa sitä kulttuurista tosiasiaa, ettei Suomessa voida kovin hyvin. Läheisten kanssa ollaan vähän tekemisissä ja erityisesti nuorista löytyy paljon syrjäytyneitä. Koska itse näit viimeksi isovanhempiasi? Italaialinen söi perheen kanssa lounaan ja halasi viimeksi heitä tuolloin. Sinä? Puoli vuotta sitten 12 minuutin äitienpäiväkahvilla?

Kummalla tekniikalla ihminen voi paremmin kulttuuritaustasta riippumatta? Minä uskon yhteisöllisyyteen ja rakkauteen. En arjalaiseen syrjäytymisen oppiin.

No tää oli tällänen pieni, osin karrikoitukin palopuhe siitä, että kolikolla on 2 puolta tässä tapauksessa.


Ps. Ennen irvileukailuja sanottakoon, että muutin itse pois miltei heti intin jälkeen 20-vuotiaana, tosin 100% omasta halustani. Vanhemmat painottivat ja painottavat edelleen, että heille ovat kaikki lapset aina tervetulleita niin pitkäksi aikaa kuin haluavat.