Örfil
Guest
"Red Cliff" sittarin alelaarista. Oli mahtava spektaakkeli ja vaihteeksi jotain muuta kuin hollywood hömppää.
Leffa-arvostelumme.
- Viestiketjun aloittaja Jonkki
- Aloituspäivämäärä
FO110K
Banned
- Liittynyt
- 3.1.2001
- Viestit
- 15345
Balthazar
Luonnollisesti.
Pitkälle samaa mieltä. Oliskohan kolmiulotteisuuden huomannut parissa-kolmessa kohtauksessa, muuten 3D oli pelkkä rasite - etenkin onnettomasti muotoiltujen lasien takia. Painoivat ärsyttävästi nenänvartta ja korvantaustaa. Itse elokuva oli samanlaista loputtomissa, epäoleelliselta tuntuvissa juonenkäänteissä ryntäilyä kuin aiemmatkin osat. Koko saagan olisi ehkä voinut puristaa yhteen tai kahteen kirjaan/elokuvaan. En tosin ole fani enkä kirjoistakaan lukenut kuin ensimmäisen.
Veidt
Well-known member
- Liittynyt
- 19.11.2008
- Viestit
- 3292
Jep, loistava dokkari. Toimii luultavasti hyvin elokuvana ja tarinana myös ihmisille jotka eivät formuloita ole seuranneet.Hyvä dokkari oli :thumbup:
Pakko ostos tuo BR-levykin kyllä vielä
Tekijöiden kommenttiraita DVD:llä on myös hyvä lisä, moneen tapahtumaan annetaan lisätietoa joita ei saatu mahtumaan itse elokuvaan. Tekijät saivat ennenkuulumattoman pääsyn FOMin videoarkistoihin, ja heille lähetettiin lisää videomateriaalia joka puolelta maailmaa. Suuri osa materiaalista on sellaista jota ei koskaan TV:ssä ole näytetty.
Huomattava osa on tietenkin aika karkealaatuista videota 80-luvulta, mutta yllättävän paljon on löytynyt myös filmille kuvattua materiaalia, esim. mainoksia varten, ja korkealaatuista videota. Ja kuvanlaatu paranee ja paranee loppua kohden, ja lopulta Sennaa seurasi 40 kameraa joka hetki, radalla ja sen ulkopuolella. Tavallisen fiktioelokuvan leikkaaja ei voisi edes uneksia vastaavasta. Tästä johtuen elokuva poikkeaakin useimmista dokkareista niin, että haastatellut ihmiset puhuvat vanhan kuvamateriaalin päälle, eikä puhuviin päihin leikata missään vaiheessa. (On olemassa myös pidempi versio jossa puhuvat päät ovat mukana, mutta se ei kyllä toimi lainkaan yhtä hyvin kuin lyhyempi teatteriversio.)
Tekijöiden mukaan äänimiehet näkivät suuren vaivan, että autojen äänet pidettiin autenttisina. Joku ekspertti voinee vahvistaa tämän minua paremmin. Tosin se myönnetään, että lopussa Sennan viimeiseltä kierrokselta Imolasta onboardissa oli niin heikko äänenlaatu, että äänet jouduttiin ottamaan edelliseltä (hitaammalta) kierrokselta, ja editoimaan sitten niin että ne sopivat yhteen vaihteiden vaihdon kanssa.
Antonio Pinton säveltämä musiikki sopii myös elokuvaan kuin nenä päähän. Ensi kerran kun näin leffan, täytyy myöntää että tippa tuli linssiin lopussa.
Balthazar
Luonnollisesti.
Ihmeidentekijä
Olipas vimmainen elokuva tuo Teemalta illalla tullut Helen Kellerin ja Anne Sullivanin kohtaamisesta kertonut Ihmeidentekijä. Hillitöntä ylinäyttelemistä oikeastaan joka kohtauksessa, mut jotenkin se vain toimi tuossa.
*****
Olipas vimmainen elokuva tuo Teemalta illalla tullut Helen Kellerin ja Anne Sullivanin kohtaamisesta kertonut Ihmeidentekijä. Hillitöntä ylinäyttelemistä oikeastaan joka kohtauksessa, mut jotenkin se vain toimi tuossa.
*****
Balthazar
Luonnollisesti.
Kattokos kukaan muu tuon Ihmeidentekijän? Tuli mieleen, että sekä William Peter Blatty että William Friedkin ovat varmaankin nähneet kyseisen filmin ja vaikuttuneet siitä; niin paljon samankaltaisuutta Manaajaan tuossa oli, vaikkakin tyylilaji oli aivan eri.
Troy
Well-known member
--
Viimeksi muokattu:
Surf Ninjas. 9,9/10.
Muuten täydellinen raina, mutta ei ole natseja.
Surf Nazis must die 9,9/10
Muuten täydellinen raina, mutta ei ole ninjoja.
Kumpaakaan en ole katsonut, enkä katso. Pilaisi luultavasti kauniin mielikuvan.
Muuten täydellinen raina, mutta ei ole natseja.
Surf Nazis must die 9,9/10
Muuten täydellinen raina, mutta ei ole ninjoja.
Kumpaakaan en ole katsonut, enkä katso. Pilaisi luultavasti kauniin mielikuvan.
JPP
as Quo as possible
Olen tuon alemman nähnyt. Oikein valkokankaalta kun oli täällä Lpr:ssa Fright Night -kauhuleffafestareilla. Ja olet erittäin oikeassa tuon kauniin mielikuvan pilaamisen suhteen. On vaan keksitty hieno ja raflaava nimi elokuvalle sekä piirretty hauska juliste. Loppu onkin sitten tylsää paskaa.
JPP
as Quo as possible
Ichi The Killer -elokuvan katsoin.
Näytä liitetiedosto 16237
Olihan se melkoinen pläjäys. Ihan alkaen tavasta, jolla elokuvan nimi tuodaan alussa esille. Jokunen aika ilkeä kohtaus löytyi kun leffan päähahmo Kakihara harjoitti omien sanojensa mukaan "pientä kidutusta". Kyseinen hahmo etsii elokuvassa kadonnutta jakuza-pomoaan varsin roiskeisella tavalla.
Herkemmille katselijoille en suosittele syömistä ennen elokuvan katsomista tai sen katsomisen aikana. Katsomisen jälkeen herkempi tapaus jättää syömisen väliin ihan luonnostaan. Hmm, ... tota tota ..., edeltävä saattaa jo kertoakin sen, että herkemmille ei oikeastaan voi suositella koko rainan katsomista.
Ichi puolestaan on elokuvassa enemmänkin sivuhahmo saaden kuitenkin aikaan komeimmat tehostenäkymät. Tosin Kakiharan tiedonhankintamenetelmät olivat silleen vaikuttavuudeltaan tehokkaammat. Yksi elokuvan hahmoista paljastuu tarinan edetessä fyysiseltä olemukseltaan huomattavasti raamikkaammaksi kuin aiemmin (ja myöhemmin) nähdystä kokonaisuudesta voisi päätellä.
Tässä vielä kuva Kakiharan persoonallisesta tavasta tupakoida:
Näytä liitetiedosto 16238
Näytä liitetiedosto 16237
Olihan se melkoinen pläjäys. Ihan alkaen tavasta, jolla elokuvan nimi tuodaan alussa esille. Jokunen aika ilkeä kohtaus löytyi kun leffan päähahmo Kakihara harjoitti omien sanojensa mukaan "pientä kidutusta". Kyseinen hahmo etsii elokuvassa kadonnutta jakuza-pomoaan varsin roiskeisella tavalla.
Herkemmille katselijoille en suosittele syömistä ennen elokuvan katsomista tai sen katsomisen aikana. Katsomisen jälkeen herkempi tapaus jättää syömisen väliin ihan luonnostaan. Hmm, ... tota tota ..., edeltävä saattaa jo kertoakin sen, että herkemmille ei oikeastaan voi suositella koko rainan katsomista.
Ichi puolestaan on elokuvassa enemmänkin sivuhahmo saaden kuitenkin aikaan komeimmat tehostenäkymät. Tosin Kakiharan tiedonhankintamenetelmät olivat silleen vaikuttavuudeltaan tehokkaammat. Yksi elokuvan hahmoista paljastuu tarinan edetessä fyysiseltä olemukseltaan huomattavasti raamikkaammaksi kuin aiemmin (ja myöhemmin) nähdystä kokonaisuudesta voisi päätellä.
Tässä vielä kuva Kakiharan persoonallisesta tavasta tupakoida:
Näytä liitetiedosto 16238
Nurtsi
Registered Loser
- Liittynyt
- 9.8.2011
- Viestit
- 5615
Tupakoi ilman röökiä? Hyvin erikoista.:doubtful:
Melinda
Sponsored by Sam
Katsoinpa samaisen ja tykästyin, vaikka sarjakuvia lukemattomana en ehkä ole paras mahdollinen näitä teoksia arvioimaan. Parin notkahduselokuvan (ja valtaisana Hugh Jackman -fanina tekee pahaa sanoa näin) jälkeen X-Men -leffat palaavat alkuaikojensa tasolle.
Juonikuvioista nyt ei ehkä hyvällä tahdollakaan saa Oscar-tasoisia, mutta tässä leffassa on ainakin ohjaus ja näyttelijätyö ovat priimaluokkaa. Omaksi suosikiksi nousi James McAvoy Charles Xavierina. Ylipäätään koko näyttelijäkaarti onnistui tuomaan varsin korkealentoisiin hahmoihinsa yllättävää maanläheisyyttä, ja henkilökemiat tuntuivat huomattavasti luontevammilta kuin amerikkalaisleffassa keskimäärin. Vallan mainio viihdepläjäys oli tämä. :thumbup:
Jellinek
Banned
14.10 tulee Suomen ensi-iltaan Johnny English-leffan jatko-osa: J. E. Reborn - Uudestisyntynyt:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johnny_English_–_uudestisyntynyt
http://www.johnnyenglish.fi/
Leffassa nähdään mm. Amerikan Salkkareista (Salaisista kansioista) tuttu Gillian Anderson:
ja Rolls Royce coupe V16-moottorilla:
.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johnny_English_–_uudestisyntynyt
http://www.johnnyenglish.fi/
Leffassa nähdään mm. Amerikan Salkkareista (Salaisista kansioista) tuttu Gillian Anderson:
ja Rolls Royce coupe V16-moottorilla:
JPP
as Quo as possible
Balthazar
Luonnollisesti.
The Tree of life
The Tree of life
Terrence Malick on jo aiempien elokuviensa perusteella tajunnan virtauksia luotaava visualisti ja täydellisyyden tavoittelija. Elämänpuussa aiheena ei ole enempää eikä vähempää kuin koko elämän ja maailmankaikkeuden avaaminen alusta lähtien. Tai ehkä sittenkin vain tietyn mielentilan kuvaaminen.
Itse en saanut kiksejä Tree of lifen henkeäsalpaavan kauniista kuvista ja sinänsä hienosti laadituista kohtauksista. Muodon ja sisällön suhteessa oli jotain, joka häiritsi - tai sitten molempia oli vain liikaa yhteen elokuvaan. Mut ehkäpä tuo uppoaa ajan kanssa.
*****
The Tree of life
Terrence Malick on jo aiempien elokuviensa perusteella tajunnan virtauksia luotaava visualisti ja täydellisyyden tavoittelija. Elämänpuussa aiheena ei ole enempää eikä vähempää kuin koko elämän ja maailmankaikkeuden avaaminen alusta lähtien. Tai ehkä sittenkin vain tietyn mielentilan kuvaaminen.
Itse en saanut kiksejä Tree of lifen henkeäsalpaavan kauniista kuvista ja sinänsä hienosti laadituista kohtauksista. Muodon ja sisällön suhteessa oli jotain, joka häiritsi - tai sitten molempia oli vain liikaa yhteen elokuvaan. Mut ehkäpä tuo uppoaa ajan kanssa.
*****
Iso Masa
Anonyymit Kyynikot
- Liittynyt
- 14.11.2005
- Viestit
- 1877
Hobo with a Shotgun (2011)
Delivering justice, one shell at a time...
Nimetön kulkuri, ruohonleikkurista haaveileva mies vailla menneisyyttä, saapuu Hopetowniin kohdatakseen helvetin maan päällä. Kaupunkia johtaa sadistinen Drake, jonka verisessä otteessa mätänevät niin likaiset kytät kuin myös epätoivottujen henkilöiden ruumiskasat. Kaduilla vallitsee vahvemman laki, jota ei edes huomaamaton kulkuri pysty välttämään. Päähän potkimistakin voi sietää vain tiettyyn rajaan asti. Rajan ylittyessä on aika ruveta jakamaan veristä oman käden oikeutta, kahdesta piipusta, panos kerrallaan...
Rutger Hauer palaa juurilleen mumisevaksi, mystiseksi katujen mieheksi, riivatuksi oikeuden pyöveliksi. Vastassa on Brian Downeyn herkullisesti esittämä raivohullu kaupungin itsevaltias, tämän tyylitietoinen jälkikasvu, sekä haudan takaa nousevat ruumisarkkua mukanaan kuljettavat moottoripyöräveljekset, The Plague. Apua verisessä siivoamisessa tarjoaa Abby, huora.
Robert Rodriguezin ja Qyentin Tarantinon uusin elokuva on juonena suhteellisen tavallinen stranger-in-small-town-pätkä, mutta siihen tavallisuudetkin jäävätkin. Kuvallinen kerronta tekee kunniaa 70-80-lukujen taitteen Vigilante-elokuville. Värimaailma ja lavasteet kuin parhaalta Technicolor-ajalta. Rutger-setä on elementissään vähäpuheisena, elämän kiduttamana henkipattona. Mutta varsinaisena herkullisuutena on ylilyöty camp-huumori ja verikekkerit. Mikään ei ole pyhää, eikä kukaan ole liian viaton kuollakseen. Ylilyönti onkin toisaalta elokuvan suurin heikkous. Mikäli b-luokan toiminta ei innosta, on tässä melko hyvä ehdokas inhokkielokuvaksi. Mutta jos esimerkiksi Violent Naples, Koston Enkeli tai Young Warriors on miellyttänyt, ei tätä kannata jättää väliin.
Mikäli Jussi Parviaisen Harmagedon jäi viime vuonna näkemättä, niin tässä on tarjolla ihan kelpo vaihtoehto. Haulikon oikeutta jaetaan tänäkin vuonna yli puoluerajojen. Viimevuotinen Machete saa painua päiväkotiin kasvamaan, kun kadun todelliset valtiaat pääsevät veren makuun.
Ai niin, elokuva on sitten verinen.
4-/5
Delivering justice, one shell at a time...
Nimetön kulkuri, ruohonleikkurista haaveileva mies vailla menneisyyttä, saapuu Hopetowniin kohdatakseen helvetin maan päällä. Kaupunkia johtaa sadistinen Drake, jonka verisessä otteessa mätänevät niin likaiset kytät kuin myös epätoivottujen henkilöiden ruumiskasat. Kaduilla vallitsee vahvemman laki, jota ei edes huomaamaton kulkuri pysty välttämään. Päähän potkimistakin voi sietää vain tiettyyn rajaan asti. Rajan ylittyessä on aika ruveta jakamaan veristä oman käden oikeutta, kahdesta piipusta, panos kerrallaan...
Rutger Hauer palaa juurilleen mumisevaksi, mystiseksi katujen mieheksi, riivatuksi oikeuden pyöveliksi. Vastassa on Brian Downeyn herkullisesti esittämä raivohullu kaupungin itsevaltias, tämän tyylitietoinen jälkikasvu, sekä haudan takaa nousevat ruumisarkkua mukanaan kuljettavat moottoripyöräveljekset, The Plague. Apua verisessä siivoamisessa tarjoaa Abby, huora.
Robert Rodriguezin ja Qyentin Tarantinon uusin elokuva on juonena suhteellisen tavallinen stranger-in-small-town-pätkä, mutta siihen tavallisuudetkin jäävätkin. Kuvallinen kerronta tekee kunniaa 70-80-lukujen taitteen Vigilante-elokuville. Värimaailma ja lavasteet kuin parhaalta Technicolor-ajalta. Rutger-setä on elementissään vähäpuheisena, elämän kiduttamana henkipattona. Mutta varsinaisena herkullisuutena on ylilyöty camp-huumori ja verikekkerit. Mikään ei ole pyhää, eikä kukaan ole liian viaton kuollakseen. Ylilyönti onkin toisaalta elokuvan suurin heikkous. Mikäli b-luokan toiminta ei innosta, on tässä melko hyvä ehdokas inhokkielokuvaksi. Mutta jos esimerkiksi Violent Naples, Koston Enkeli tai Young Warriors on miellyttänyt, ei tätä kannata jättää väliin.
Mikäli Jussi Parviaisen Harmagedon jäi viime vuonna näkemättä, niin tässä on tarjolla ihan kelpo vaihtoehto. Haulikon oikeutta jaetaan tänäkin vuonna yli puoluerajojen. Viimevuotinen Machete saa painua päiväkotiin kasvamaan, kun kadun todelliset valtiaat pääsevät veren makuun.
Ai niin, elokuva on sitten verinen.
4-/5
Balthazar
Luonnollisesti.
Incendies
Kattokaapa tämä. Jos käsittämättömästi parhaana vieraskielisenä elokuvana Oscarilla v. 2010 palkittu El secreto de sus ojos olis hyvin kirjoitettu/tehty elokuva, se vois muistuttaa tätä. Kuriositeettina mainittakoon, että tämän trillerimuotoon kirjoitetun tarinan on ohjannut elokuvaksi miekkonen, joka on sukunimeltään Villeneuve.
Kattokaapa tämä. Jos käsittämättömästi parhaana vieraskielisenä elokuvana Oscarilla v. 2010 palkittu El secreto de sus ojos olis hyvin kirjoitettu/tehty elokuva, se vois muistuttaa tätä. Kuriositeettina mainittakoon, että tämän trillerimuotoon kirjoitetun tarinan on ohjannut elokuvaksi miekkonen, joka on sukunimeltään Villeneuve.
JPP
as Quo as possible
Vaikuttaa aika lupaavalta. On noita mainitun tyylilajin leffoja muutama tullut nähtyä (I Spit on Your Grave (juurikin tuo Koston Enkeli) ja Last House on the Left sekä jokusia, joiden nimet ei oo jääneet mieleen ... niinjuu Fight for Your Life kanssa)
Aika paljon tuollaisissa rainoissa ollaan jo voiton puolella jos pääosan esittäjä ja leffan nimi ovat kohdallaan. Nyt näyttäisi olevan.