Tässä joitakin päiviä sitten tulin vihdoin ja viimein kaiken jälkeen katsoneeksi Rushin kun en sitä varsinaisesti aiemmin kerennyt missään välin kunnolla katsoa esitysaikaan ja muutenkin sen jälkeen kaikkien silloisten kiireitteni johdossa. Muutaman muun lisäkerran jälkeen (Viimeksi tänään kun Subilta tuli tämä peräti ihan televisiostakin.) niin taidan sanoa siitä seuraavaksi nyt muutaman sanasen...
Elokuva tosiaan keskittyy vuoden 1976 James Huntin ja Niki Laudan maailmanmestaruustaistoon ja nimensä mukaisesti oli tosiaan kiirehdityn oloinen.
Paljon jäi kyllä harmittavasti tärkeitä yksityiskohtia kertomatta ja taustoittamatta varsinkin ajalta ennen molempien herrojen todellista nousua F1-maailman huipulle. Molempien herrojen tärkeät ensivoitotkin merkitykseltään taidettiin elokuvassa ohittaa pahan kerran. Laudan osalta March-ajoista ei kerrottu oikeastaan mitään ja BRM:nkin osuus tuntui liioitellun hyvältä. Huntin osuus tässä vaiheessa oli mukiinmenevää kerronnaltaan vaikka sekin tuntui huononevan elokuvan mittaan ja jos ei huononevan niin vahvasti liioittelun suuntaan mentiin.
Monia muitakin historiallisia ja periaatteessa aika moniakin mielenkiintoisenkin oloisia tapahtumia jäi kertomatta tai huomioimatta kuten esimerkiksi nuoren Luca di Montezemolon nyrkkimatsi Berdie Martinin kanssa kun di Montezemoloa ei Watkins Glenissä 1975 kisatuomarointi miellyttänyt ja koko di Montezemolon näyttävä tulevaisuuden urakin Ferrarilla olisi voinut loppua siihen paikkaan ilman ennen pitkää tapahtunutta Enzon rauhoittumista mitä nyt tietenkin di Montezemolo joutui lähtemään FIAT:lle tuolloin toistaiseksi, samalla Monzan 1976 Laudan sanasota ja tappeluksi melkein koitunut konflikti virallisen lähettäjän kanssakin jäi huomiotta kun tämä virallinen lähettäjä kun aikanaan haukkui Nikiä värisokeaksi hulluksi.
Tämä lähettäjä oli siis sama kaveri mikä mokasi Monzassa 1978 Ronnille ikävällä tavalla, kisarintamalla välillä kuskit menivät johtopaikkojen ja muiden osalta sekaisin, Jochen Massin osuuttakin vähäteltiin melko pahasti ja radikaalisti homma tuntui sovitetun erilaiselta kun muistaa, että Hunt tavallaan voitti kakkoskuljettajan asemasta siinä missä Mass oli se selkeä sopimuksellinen ja lähtökohtaisesti johtajallisesti yllättävänkin pitkään tallin ykköskuljettaja joka ei sitten vain pystynyt tavallaan olemaan se todellinen kunnon johtaja tallissa ja samalta tuntui välillä myös Clay Regazzoninkin osuus muuttuneen joskin ei niin silmiinpistävästi eikä yhtä pahasti.
Vaikka jotkut muut kuljettajat olivat merkittäviäkin tuolla kaudella niin heidät tunnuttiin jätetyn aika pahasti paitsioon huolimatta siitä, että toki Jamesin ja Nikin taistelufilmi tämä Rush olikin. Hieno veto oli kuitenkin näyttää muun muassa Nyrren ajajakokous joskin siitäkin muun muassa Rautaherra von Hahnsteinin kuittailut niin Laudalle kuin Huntille oli karsittu aika minimiin ja vähän turhan sävyisältä tuntui siihen nähden mitä tilanne oli oikeasti.
Tosin kuljettajista näkyi tässä selvimmin varmaankin ainakin kaikki sen kuskit kun juuri muuten vähänkin keskirivin takaa olevat kuskit jäivät aika näkymättömiin vaikka poikkeuksia oli aina tämän elokuvan osalta kärkikuskejakin eli John Watsonia, Carlos Reutemannia ja Jacques Laffitea myöten.
Suomi-viittauksia oli kaksi näillä näkymin joista selvin oli tietysti Antti Hakalan oleminen Hans-Joachim Stuckina ja sitten oli tämä leikkiautorata jossakin kohtaa alkupuolella elokuvaa joka oli jostakin syystä olevinaan Suomessa valmistettu ja Suomen lipun omaava ja taisi sisältää leikkiauton joka näytti aivan Mikko Kozarowitzkyn RAM-Marchilta (Lienee elokuvan tekijöillä tullut tahaton viittaus tai tarkoitus muuhun kuljettajaan RAM-Marchilta tai toiseen talliin kuten esimerkiksi Boy Hayjeen ja F&S Propertiesin osto-Penskeen kun Kozarowitzky yrityksensä ajoi vasta 1977 vaikka toki paljon myös vuodesta 1976 neuvotteli eri tallien kanssa...)
Muina puutteina voisi kai sanoa, että kilpa-ajokohtauksissa oltiin välillä vähän menty sieltä mistä aita oli matalin ja erikoistehosteita oli käytetty, mutta hyvä oli toki yritys. Tosin ne radat joilla olevinaan ajettiin kisaa tai testiä niin ne ajettiin sitten vallan muilla radoilla sitten oikeasti.:frank:
Välillä myös esimerkiksi ajajapukujen mainokset oli mitä oli ja FIA:n merkit olivat vähän turhan tuoreita ja välillä käytettiin FIA:n merkkejä ja CSI:n eli sen ajan F1:n kaupallisen järjestön merkkejä sekaisin miten sattuu tai niitä ei huomattu. Lajin päättäjätkin olivat välillä hieman turhan nuorekkaan näköisiä kuten esimerkiksi Kreivi von Metternich näytti joltain italialaiselta mafiosolta ja makeilijalta kuin uskottavalta sen ajan rautaiselta, teräväkieliseltä ja ärhäkkäältä lajipäättäjältä ja samanlainen ongelma oli myös Bernien edeltäjä Pierre Ugeuxin ja muutaman muunkin tuon ajan todellisen lajipäättäjänkin suhteen. Tosin Ugeuxin tai muutaman muun vanhan lajipampun esittäjäksi ei vain ilmeisesti sitten harmittavasti löytynyt riittävän vanhoja näyttelijöitä.
Kiintoisasti Bernietä tai Balestrea ei taidettu mainita tai näyttää lähes lainkaan edes arkistopätkissä ellei sitten se Ranskan kisan ilkeän vanhahkolta näyttänyt herra ollut Balestre vaikka oikeammin taisi olla Monsieur Dubery joka oli näitä Ugeuxin suosikkeja hänen seuraajakseen ja jonka poika on ollut usein Ranskan kisojen päättävissä komiteoissa isänsä tapaan ja yksi lajin sponsorijohtaja.
Ja nuorempi Dubery tietysti oli välillä Balestre-uskollinen ja ennen pitkää sitten ennen vanhentumistaan ja myöskin eläköitymistään tai lähestyvää eläkettään Bernie-uskollinen. Olihan Dubery ehdolla myös Bernien asemankin perijäksi erääseen aikaan. Nuorempi siis, ei Ukko-Dubery.
Samoin Huntin osalta vähän liioitellulta tuntui myös olevinaan tuo Hesketh-tallin konkurssikin vaikka oikeastihan se konkurssi tuli vasta myöhemmin mitä nyt tietenkin sellaisenaan alkuperäisten omistajien ja tallipäällikköjen toiminta päättyi tai muuttui ainakin lähes olemattomaksi entiseen nähden ja tietenkin tallille ei tullut kunnollista pääsponsoria enää koskaan juuri sen menestyksen alun kynnyksellä tavallaan.
Kun sitten varsinaiseen kauteen 1976 päästiin niin se olikin jo todella hyvin toteutettu ja kaikkiaan pääosan esittäjät pistivät parastaan vaikka välillä meinasi kieli poskessa hommat mennä molemmilla. Naispääosankin esittäjät omalla tavallaan pääsivät hyvin esille ja Marlene tosiaan oli aikamoinen emäntä varsinaiselle Maailman Nopeimmalle aikanaan.
Ainoa huono puoli oikeastaan oli, että kun ei kerran aiempia vuosia sitten ymmärrettävästi voitu elokuvaan toteuttaa sillä tavalla kuin mitä olisi ollut tärkeää niin olisi voinut olla aivan jokaisesta vuoden 1976 kilpailusta edes jotakin materiaalia ja näkyvyyttä sen vastapainoksi ja esimerkiksi Argentiinan kisan peruutussotku aivan vuoden alussa olisi voitu kunnolla mainita ja kertoa. Kaikkiaan 16 osakilpailusta 12 näkyi filmillä ja ilmeisesti pois jäivät Long Beach, Anderstorp, Mosport ja Watkins Glen.
Kisayksityiskohdat tosiaan olivat hyvin toteutettuja ja esimerkiksi niin liikennevaloilla tehtäviä lähtöjä kuin myös tuon ajan perinteistä kansallislippulähtöä näytettiin. Monacon legendaarista nk. Noppavaloa ja sen yhtä legendaarista ensikertaa ei tainnut elokuvassa näkyä, mutta ei tuo nyt niin haittaa kun pahempiakin vikoja oli.
Selostajat tai pikemmin heidän näyttelijänsä olivat myös todella hyviä ja ehkä parhaimpia olivat Mario Poltronierin (RAI:n selostaja Italiasta tuohon aikaan ja pitkään tuon jälkeen.) ja Heinz Prüllerin (ORF:n selostaja Itävallasta tuohon aikaan ja Raymond Baxterin ja Murray Walkerin tapaan kenties lajin legendaarisin selostaja koskaan.) näyttelijöiden suoritukset selostuspätkissä vaikka hyvä toki oli myös Fujin kisan ja Japanin television selostajankin esittäjä.
Tallipäälliköiden ja muiden oheistaustahenkilöiden esittäjät olivat muuten onnistuneita paitsi, että Danielle Audetto oli kuitenkin Ferrarin Toiminnanjohtaja eikä niinkään ilmeisesti edelleenkään leffan tarkoittama di Montezemolo vuonna 1976 ellei sitten vaihto tapahtunut jossakin välissä elokuvaa selvemmin. Tosin ruutuaikaa ei Audetton esittäjä juuri saanut.
Elokuvan lopun taistelussakin Fujin radalla sijoituksia oli taas liioiteltu ja sitten Hunt suhtautui Mayeriin turhankin sävyisästi kuin oikeasti kävi raivelissa kiinni kisan jälkeen ja ei se ratkaiseva varikkokäyntikään nyt niin hirvittävän paljoa kestänyt. Mielenkiintoisesti jäi myös F1-historian kolmas tiimiradiovuosikin kertomatta elokuvassa kun tuona vuotena McLaren-talli ainakin kokeili parissa-kolmessa kisassa tiimiradiota ja niiden toimivuutta.
Sivuosarooleista puhuttaessa tosiaan myös Japanin kisalähettäjäkin oli ainakin persoonallinen vaikka harmittamaan jäi kyllä tuo Anderstorpin kisan poissaolo kun olisi kyllä ollut mukava nähdä kyllä roolisuoritus Sven 'Rööki-Bill' Åsbergin näyttelijältä kun olisi oikein aina saanut tuprutella ja vedellä mahtavia henkosia sikarista ennen kun Ruotsin lippu olisi heilahtanut.
Viimeinen harmitus oli ehkä Fujin legendaarisen nk. Lippu-Mazdan puuttuminen ruudukon perältä kisan legendaarisessa lähdössä tuon ajan Järjestysautona, mutta sen korvikkeeksi sentään nähtiin lyhyt ja hieno roolisuoritus Herbert Lingen näyttelijältä eli Sean Edwardsilta Niki Laudan pelastusta johtaneena ensimmäisenä muuna kaverina kuin kuljettajana onnettomuuspaikalla kun Laudalle huonosti Nyrrellä kävi. Joskin se osuus oli todella lyhyt ja senkin olisi voinut mieluusti pitää pidempänä ja Edwards vaikutti vähän kuin sitten laihdutuskuurilta olevalta Herr Lingeltä.
Tosin moneen muuhun sivuosan esittäjään nähden Edwards oli toki parempi kuin moni muu tai ainakin juuri ikätaustaan ja osaan sopiva kaveri. Järjestysautoista tai tuon ajan Turva-autoista puhuttaessa onnettomuuspaikalla kun tosiaan oli tuo Lingen tai elokuvan tapauksessa Sean Edwardsin ajama Porsche Järjestysautona Nürburgringillä 1976.