Ensi vuoden LMP2-säännöistä on ollut kädenvääntöä ACO:n ja IMSA:n välillä. Alkuperäisenä tavoitteena oli globaalit LMP2-säännöt, joita myös IMSA:n Prototype-luokka käyttäisi. Luokkaan päätettiin sallia vain neljä valmistajaa, jotta jokaisella on markkina. Tuo on itse asiassa lähellä Daytona Prototyyppien tilannetta, jossa on kolme valmistajaa.
Mutta nämä kaksi organisaatiota päätyivät erilaiseen ratkaisuun moottorien suhteen. ACO päätti sallia vain Gibsonin valmistaman spec-moottorin kun taas IMSA sallii moottorit eri OEM-merkeiltä sekä brändätyt bodykitit DPi-autoilleen. Kädenvääntöä sitten aiheutti, miten DPi:t sallitaan ACO:n kisoihin (IMSA aikoo sallia ACO:n LMP2:t). Puhetta oli, että ACO sallisi OEM-merkkien moottorit Le Mansissa ja ELMS:ssä (BoP:attuina), mutta bodykitin pitäisi olla brändäämätön.
Nyt ACO kuitenkin näyttää olevan
päättämässä toisin. ACO:n LMP2:ssä sallittaneen vain Gibsonin spec-moottori.
Sikäli ei iso juttu, että IMSA-tallit todennäköisesti joka tapauksessa vain vuokraisivat auton Euroopasta, kuten Michael Shank Racing nyt tekee. Joten tuskin kukaan olisi DPi-autollaan Le Mansiin tullut, ainakaan niin pitkään kun Detroitissa (tai missä tahansa) ajetaan ennen Le Mansin testipäivää.
Mutta silti tympii, miten tuosta ei saatu sopua. Vieläkään en ymmärrä, miksi ACO halusi spec-moottorin LMP2:een, kun tähänkin asti luokka ollut OEM-merkkien moottoreilla. Sisäinen salaiittoteoreetikkoni sanoo, että ACO haluaa pakottaa OEM:t LMP1:een tai GTE:hen, sen sijaan, että olisivat luokassa, jossa ajetaan yleiskilpailun voitosta IMSA:ssa.
Toki mahdollisuutena DPi:lle on ehdotettu yksityis-LMP1-luokkaa. Tosin vaikea nähdä sen onnistuvan, DPi kuitenkin on lähempänä LMP2:ta kuin LMP1:tä.