Koko aihe, millainen rallin mm-sarjan tulisi ollla, on hyvin monitahoinen ja monisyinen, eikä siihen välttämättä ole yhtä oikeaa vastausta. Vaihtoehtoja, kilpailukalenterin laajuuden ja kisaformaattien ja kisapaikkakuntien suhteen on varmasti monia ja kaikilla saattaa olla ne omat hyvät ja huonot puolensa.
Tänä vuonna kalenterissa oli 13 kilpailua, ensi vuonna määrä tiettäväti nousee yhdellä. Onko se hyvä määrä vai pärjättäisinkö vähemmällä? Olisiko esim. kymmenen kisan sarja hyvä / optimaalinen? Laajan kalenterin tarkoitus on varmasti tuottaa maksavalle yleisölle paljon nähtävää ja jännättävää. Kansalle leipää ja sirkushuveja. Mutta lienee paikallaan pohtia onko ison kilpailukalenterin miinuspuoli sitten se, että kisoja joudutaan viemään maihin, joissa ei ole lajikulttuuria, eikä kiinnostusta. Mikä johtaa ensinnäkin siihen, että kuskit joutuvat ajamaan tyhjillä teillä ja pikkuhiljaa heidänkin fiilis näitä kisoja kohtaan hiipuu. Missä kisoja sitten järjestettäisiin? Varmaan kaikki on sitä mieltä, että ns. "klassikot" tulisi olla sementoituna kilpailukalenteriin joka vuosi. Eli ainakin: Monte Carlo, Ruotsi, Korsika, Argentiina, Suurajot, Italia, RAC. Tuossa on seitsemän. Kymmenen kisan sarja vaatisi vielä kolme tuohon lisää. Uusi-Seelanti taisi aikoinaan olla kuskien suosiossa. Olisiko saumaa sen saamisesta takaisin. Sekin on toki kaukana, mutta ajetaanhan nykyään Australiassakin.
Entä itse kilpailut? Mitä halutaan? Halutaanko että kisat ovat intensiivisiä ja sähäköitä tapahtumia, jolloin kaksi päivää ja niihin mahdutettuna 300 pikataival kilometriä olisi varmasti optimaalinen ratkaisu. Vai halutaanko hakea enemmän sitä kestävyysaspektia? Pitempiä kisatapahtumia, 3-4/5 päivää, enemmän pätkäkilometrejä ja lukumääräisesti enemmän pikataipaleita. Jos muistellaan hetki millainen laji oli 80-luvulla, kun Monte Carlo oli kuusi tai seitsemän päiväinen kisa siihen aikaan ja erikoiskokeita ajettiin yötä päivää, RAC:ssa kuskien lepoaika vuorikaudessa jäi pahimmillaan kolmeen tuntiin ja Korsikalla vedettiin 60-70 kilometrin pätkiä, ek-kilometrejä oli kolmeen päivään ahdettu yli 1200 ja kilpailun aikataulu oli niin kireä, että siirtymätkin piti ajaa lähes pikataivalvauhtia. Jos nyt kysyttäsiin, halutaanko palata tällaiseen, enemmistö varmasti sanoisi ei. Ja itseasiassa jo pelkästään kustannuksiin liittyvät seikat estäisivät paluun siihen moodiin, mikä lajissa oli kasarin "hulluina" vuosina.
Jos mennään vielä syvemmälle, minkälaisia itse kilpailutapahtumien tulisi olla, voidaan esittää kysymys: tarvitaanko yöpätkiä? Miksei, tietyissä kisoissa. Tarvitaanko yleisöerikoiskokeita? Ovatko ne välttämättömiä, vai kuskeille pelkkää pakkopullaa, joissa ei voi voittaa mitään, mutta hävitä kylläkin paljon jos tarpeeksi töhöilee. Toisaalta taas, kyllähän Suurajoissa (tuon nimen voisi ottaa takaisin viralliseen käyttöön) Harju kuuluu jo kalustoon.
Virtuaalishikaaneita tai muita keinotekoisia hidasteita ei tarvita. Lajiin kuuluu se tietynlainen vaaran ja riskin elementti.
Toki sen myötä ne paljon puhutut keskinopeudet nousee, ja kaipa sitä pitää osata muokkautua sit sen mukaan, että viedään reittejä sit pienemmille/hitaammille teille (puhun Suomesta ja Ruotsista). Onhan se tavallaan sääli, tai jotenki itelle se on tärkeetä, että just vaikka kokopitkä Ouni olis mukana, voisihan sitä pätkiä toki, ja vaikka toinen osuus viedä Hassintielle.
