Eilen tein kevyehkön 1.5 tunnin lenkin maantiepyörällä, tosin parilla raskaalla nousulla höystettynä. Tänään tuntui kropalle sopivalta levähtää (toinen lepopäivä kahdentoista päivän sisällä).
Treenitoikki 2017
- Viestiketjun aloittaja Dallaran urkuri
- Aloituspäivämäärä
Sam
Muumipappa
Sama ja tuossa aiemmin mainituista haittavaikutuksista sekä riskeistä oli juttua jokunen aika sitten Juoksija-lehdessä.
...hyvähän minun on huudella kun en ole ikinä täyttä maratonia juossut :nope:
Maraton on sanana erittäin vahvasti arvottunut, ja tarjoaa halpaa gloriaa (tämä on myös syy siihen, että 21 kilometrin juoksua kutsutaan mielellään puolimaratoniksi). Ei maratonin juokseminen ole hyväkuntoiselle, juoksuun treenatulle ihmiselle välttämättä mikään äärisuoritus.
Vauhdistahan tässäkin asiassa on kysymys, kun arvioidaan suorituksen kovuutta.
Vauhdistahan tässäkin asiassa on kysymys, kun arvioidaan suorituksen kovuutta.
Örfil
Guest
Se on hyvä että joukahaisella on lääkkeiden käytön suhteen asia kondiksessa.
Meillä on sen suhteen hieman erilainen historia, sillä joudun käyttämään suht säännöllisesti särkylääkkeitä johtuen taannoisesta sairastelusta. Ennen ekaa maratonia keskustelin asiasta lääkäriin kanssa, kävin sydänfilmit, tutkittiin viimeiset magneettikuvat ja mietittiin kivun lievitystä ja niillä eväillä vedettiin silloin ja vedettiin nytkin. Ihan koulutetun lääkärin ohjeiden mukaan. En vaan viitsi höpistä vanhasta asiasta jos ei ole aivan pakko, mutta jos olisinkin liikkeellä normikalustolla, niin tässä mitään troppeja tarvittaisikaan.
Meillä on sen suhteen hieman erilainen historia, sillä joudun käyttämään suht säännöllisesti särkylääkkeitä johtuen taannoisesta sairastelusta. Ennen ekaa maratonia keskustelin asiasta lääkäriin kanssa, kävin sydänfilmit, tutkittiin viimeiset magneettikuvat ja mietittiin kivun lievitystä ja niillä eväillä vedettiin silloin ja vedettiin nytkin. Ihan koulutetun lääkärin ohjeiden mukaan. En vaan viitsi höpistä vanhasta asiasta jos ei ole aivan pakko, mutta jos olisinkin liikkeellä normikalustolla, niin tässä mitään troppeja tarvittaisikaan.
Toimit tietenkin lääkärisi ohjeiden mukaan. Hän on varmasti perillä näistä asioista. Kommentistasi kuitenkin syntyi vaikutelma, ettei särkylääkkeiden ottaminen mikään automaatio jokaisella lenkilläsi ole.
SM-mitalimiehetkin voivat olla väärässä. Tässä on kysymys asiasta joka vaihtelee suuresti henkilön mukaan; tieteen antama yleistävä totuus parhaan suorituksen saavuttamiseksi on kuitenkin tämä: treeniajan progressiivinen vähentäminen 40-60% normaalista 8-14 päivän ajan. Olennaista on siis se, ettei suoritusten nopeutta vähennetä, ainoastaan kestoa.
On mielenkiintoista, että teoreettiset valmennusmallit ennustavat parhaaseen tulokseen päästävän siten, että ennen kisaa pidetään lepovaihe, mutta nostetaan treenimäärä takaisin juuri ennen H-hetkeä.
Omat kokemukseni/suoritukseni tukevat tämän hypoteesin paikkansapitävyyttä.
Edit: Piti vielä mainita, että psykologia on tässä asiassa hyvin merkittävä tekijä. Jotkut menettävät itseluottamusta suorituksen suhteen, jos treenimäärä tippuu merkittävästi useamman päivän ajaksi. Tämä heijastuu tietenkin suoraan tuloksiin. Kuulunen tähän ryhmään.
Viimeksi muokattu:
Örfil
Guest
Kommentoin samaan syssyyn useampaa asiaa:
Särkylääkkeitä olen ottanut kummallakin maratonilla. Viime syksynä yhden 30 km:n kohdalla ja nyt kolme jo kisan alussa mainitsemallani tavalla. Se oli ensimmäinen kerta "urallani". Treeneissä tasan kaksi kertaa, ne ovat olleet kumpikin 30 km:n lenkkejä, kummallakin kertaa niissä yhden ibun. Muissa treeneissä en kertaakaan, sillä jonkinlainen kivunkeston siedätys- ja tottumishoito on käytävä läpi, jotta homma sujuu.
Keskustelin lauantaina erään juoksijan kanssa asiasta (hänellä oli 15. mara meneillään) että onko ollut yhtään kivutonta maraa, niin sanoi että pari on mennyt suht iisisti, muuten on aina kipuja, vaikka oli ihan perusterve, nuori ihminen ja kalusto siis kunnossa. Eli kyllä ne kuuluu asiaan ja niitä on siedettävä ainakin tiettyyn rajaan saakka, jos aikoo lajia harrastaa.
Lauantaina poikkeuksellinen kolmen ibun nappaus johtui siitäkin, että keskeytys ei ollut vaihtoehto vasta kuin siinä vaiheessa, jos joku napsahtaa niin, ettei edes kävely onnistu. Mainitsin rapossa, että se antoi itseluottamusta että ongelmista huolimatta pääsi loppuun saakka, vaikka jo kympin kohdalla alkoi hirvittämään. Nyt jälkikäteen jalat ja lonkka ovat melkeinpä ihmeellisen hyvässä kunnossa. Sunnuntaina kävin ajamassa tasamaalla tunnin fillarilenkin ja tänään sitten eka, hyvin kevyt 7-8 km:n maastolenkki pehmeällä alustalla. Että kyllä tuo palautusmiskykyni on ihan normaali, ellei jopa hyvä. Ensi viikolla paluu normaaliin, alkuun hieman kevennettyyn kausitreeniin.
Tuo "maraton" sanan halvasta gloriasta olen eri mieltä. Olisi mielestäni ylenkatsovaa sanoa ettei se ole mitään juosta puolikas tai kokonainen, jos se itseltä sujuu. Jokaisella on omat haasteensa niiden edessä ja jokainen joka ne kohdallaan voittaa, ovat gloriansa ansainneet, oli aika mikä hyvänsä ja juoksi niitä yhden tai +2000, kuten eräs suomalainen on tehnyt.
Lauantaina maaliin tullessa kävi mielessä, että voihan kiesus, jos siinä olisi ollut alla 1.8 km:n uinti ja 180 km fillarointia, että mitkä olisivat olleet tuskat silloin. Siinä omat pienet "kuukautisvaivat"
asettuivat oitis oikeisiin mittasuhteisiin. Minä kyllä nostan hattua jokaiselle sen Iron-rääkin läpi vetäneelle.
Kestävyyslajeissa kyse ei ole pelkästään fyysisistä ominaisuuksista ja kivunsiedosta, vaan onhan siinä tuo henkinen puoli, kuten Antsa sanoi, samanlaisella osuudella mukana.
Lopuksi että eihän nuo SM-miehet ole "väärässä", vaan se on eräs näkökanta asiaan. Siteeraan joukahaista
Särkylääkkeitä olen ottanut kummallakin maratonilla. Viime syksynä yhden 30 km:n kohdalla ja nyt kolme jo kisan alussa mainitsemallani tavalla. Se oli ensimmäinen kerta "urallani". Treeneissä tasan kaksi kertaa, ne ovat olleet kumpikin 30 km:n lenkkejä, kummallakin kertaa niissä yhden ibun. Muissa treeneissä en kertaakaan, sillä jonkinlainen kivunkeston siedätys- ja tottumishoito on käytävä läpi, jotta homma sujuu.
Keskustelin lauantaina erään juoksijan kanssa asiasta (hänellä oli 15. mara meneillään) että onko ollut yhtään kivutonta maraa, niin sanoi että pari on mennyt suht iisisti, muuten on aina kipuja, vaikka oli ihan perusterve, nuori ihminen ja kalusto siis kunnossa. Eli kyllä ne kuuluu asiaan ja niitä on siedettävä ainakin tiettyyn rajaan saakka, jos aikoo lajia harrastaa.
Lauantaina poikkeuksellinen kolmen ibun nappaus johtui siitäkin, että keskeytys ei ollut vaihtoehto vasta kuin siinä vaiheessa, jos joku napsahtaa niin, ettei edes kävely onnistu. Mainitsin rapossa, että se antoi itseluottamusta että ongelmista huolimatta pääsi loppuun saakka, vaikka jo kympin kohdalla alkoi hirvittämään. Nyt jälkikäteen jalat ja lonkka ovat melkeinpä ihmeellisen hyvässä kunnossa. Sunnuntaina kävin ajamassa tasamaalla tunnin fillarilenkin ja tänään sitten eka, hyvin kevyt 7-8 km:n maastolenkki pehmeällä alustalla. Että kyllä tuo palautusmiskykyni on ihan normaali, ellei jopa hyvä. Ensi viikolla paluu normaaliin, alkuun hieman kevennettyyn kausitreeniin.
Tuo "maraton" sanan halvasta gloriasta olen eri mieltä. Olisi mielestäni ylenkatsovaa sanoa ettei se ole mitään juosta puolikas tai kokonainen, jos se itseltä sujuu. Jokaisella on omat haasteensa niiden edessä ja jokainen joka ne kohdallaan voittaa, ovat gloriansa ansainneet, oli aika mikä hyvänsä ja juoksi niitä yhden tai +2000, kuten eräs suomalainen on tehnyt.
Lauantaina maaliin tullessa kävi mielessä, että voihan kiesus, jos siinä olisi ollut alla 1.8 km:n uinti ja 180 km fillarointia, että mitkä olisivat olleet tuskat silloin. Siinä omat pienet "kuukautisvaivat"
asettuivat oitis oikeisiin mittasuhteisiin. Minä kyllä nostan hattua jokaiselle sen Iron-rääkin läpi vetäneelle. Kestävyyslajeissa kyse ei ole pelkästään fyysisistä ominaisuuksista ja kivunsiedosta, vaan onhan siinä tuo henkinen puoli, kuten Antsa sanoi, samanlaisella osuudella mukana.
Lopuksi että eihän nuo SM-miehet ole "väärässä", vaan se on eräs näkökanta asiaan. Siteeraan joukahaista
...eli me emme ole samanlaisia, vaan vaikka on yleisesti hyväksyttyjä asioita, eri ihmisryhmillä asiat toimivat hieman eri tavalla (paino siis sanalla ihmisryhmät, se ei ole siis homogeeninen massa). Eli siitä psykologiasta alkaen ja sitä ei sovi mitenkään vähättelemän, sillä pitkässä suorituksessa puolet suorituksesta tulee päästä ja sitä tukee monet asiat jo ennen itse kisasuoritusta. Alkaen viimeisten viikkojen loivennuksesta, johon jokaisella on omat variaationsa.
Sam
Muumipappa
Niinhän minä teenkin. Siihen nähden yllättävän hyvässä kunnossa kun puolikas meni käytännössä treenaamatta alle kahteen tuntiin. Vanha pohja ei onneksi kokonaan kadonnut loukkaantumisen aikana.
Aikatavoitteitä en puolikkaalle enää itselleni ajatellut laittaa, kun kahdesti olen juossut alle 5min/km. Nyt on tavoitteena se ensimmäinen täysi matka ja tarkoitus on päästä sellaiseen kuntoon ennen starttia ettei tarvitsisi matkan aikana kävellä (treeneissä joku 32-35 kilsaa pitäisi juosta).
Örfil
Guest
Hommasta jäi pelkkä kahma käteen. Oivoi ja tsaijai.
Tuo kertomasi asenne oli juurikin kritiikkini ydin. Ehdoton asenne suorituksen läpiviemiseksi on mielestäni erittäin typerä lähtökohta. Terveenä pysyminen on kunnon nostamisessa ja sen ylläpitämisessä kaiken a ja o. Tämä on itse asiassa seikka, joka erottaa myös huipputasolla eliittiurheilijat kilpakumppaneistaan.
Olet ymmärtänyt lukemasi "hieman" väärin. En sanonut mitään tuollaista. Pidän maratonin juoksemista tietenkin erinomaisena suorituksena, juoksipa sen sitten hitaasti tai nopeasti. Maratonin suorittaminen vaatii valmistautumista ja hyvää kuntoa. Pointtini oli se, että sana "maraton" antaa kuitenkin suoritukselle ylimääräistä gloriaa ihmisten mielissä. Tämä johtuu pitkälti sanan historiallisesta tunnettavuudesta. Arvelen tämän olevan osasyy siihen, että maratonharrastuksesta on tullut eräänlainen muoti-ilmiö.
Nytkyllä. Kommenttini pointti oli se, että se on vain heidän näkökantansa asiaan, eikä mikään yleispätevä totuus. On itse asiassa mahdollista ettei heidän suosimansa valmistautumismenetelmä ole paras mahdollinen edes heille itselleen.
Maratonin juoksu ei ole automaattisesti "ihan helvetin kova juttu".
Örfil
Guest
Ei maratonin tavoite ole kunnonkohotus, se on tehty edellisten kuukausien aikana, vaan tehdyn työn hetelmien poiminta. Jos sinne lähtee asenteella että keskeyttää, jos vähän nipistää, niin parasta jäädä kotiin exceleiden ääreen.
Örfil
Guest
Kävin muuten vaihtamassa tänään XXL:ssä ne Supernovat pois. 30 pv:n tyytyväisyystakuulla saa palauttaa ja vaihtaa käytetytkin kamat saman hintaisiin tai kalliimpiin.
Otin tilalle pitkään myyjän kanssa turistuani ja eri malleja kokeiltuani Mizunon Hitogami 4 mallin. Noilla pitäisi pärjätä 21 kilsaan saakka, väitti että myös maran voi juosta. Se asia selviää kun lähden takaisin asfaltille, mutta syksyyn saakka on nyt aikaa etsiä kenkä siihen, jos nuo eivät siihen sovellu. Kaikki skabat ennen sitä on max 21 kilsaisia.
Mielettömän kevyt verrattuna adduihin.
Otin tilalle pitkään myyjän kanssa turistuani ja eri malleja kokeiltuani Mizunon Hitogami 4 mallin. Noilla pitäisi pärjätä 21 kilsaan saakka, väitti että myös maran voi juosta. Se asia selviää kun lähden takaisin asfaltille, mutta syksyyn saakka on nyt aikaa etsiä kenkä siihen, jos nuo eivät siihen sovellu. Kaikki skabat ennen sitä on max 21 kilsaisia.
Mielettömän kevyt verrattuna adduihin.
Kommentistasi päätellen on aihe sinulle jostain syystä herkkä.
En ole juossut maratonia, mutta itseni, ja treenihistoriani tuntien, tiedän varmuudella, että sen helposti pystyn suorittamaan. Takanani on useita, maratonin läpiviemiseen verrattuna huomattavasti vaativampia harjoituksia. 42km läpsyttelyä ei erittäin hyvin treenatulle ihmiselle ole mikään haaste. Nykykunnossani realistinen tavoiteaikani olisi sub3.
PS. 9 min/km ei ole juoksua.
Miksi käytit ibuprofeiinia kun vähän nipisti?
En kirjoittanut maratonjuoksun tavoitteena olevan kunnonkohotus. Totesin faktan, että kunnonkohotuksen yksi tärkeimmistä edellytyksistä on pysyä terveenä.
Örfil
Guest
Älä saivartele ja viisastele.
Kunnonkohotus toki on pääasia, mutta maratonin läpivienti kertasuorituksena on sinä kyseisenä päivänä pääasia. Osaltani siihen kuuluu kipu ja kivunlievitys ja kaikki kipu ei tarkoita että henki on lähdössä. Asia on jopa päinvastoin, koska kohdallani hoitojen jälkeinen liikunta on uudistanut tällin saaneita nivelpintoja ja pitkällä aikavälillä kivut ovat vähentyneet huomattavasti. Minulla oli tonniselle panadolille kestoresepti ja se jäi pois vuosi sitten käytöstä. Siitä kun lasket mitä määriä piti syödä vs. kolme ibua nyt, niin puhutaan täysin naurettavan vähäisestä määrästä.
Jos kolme ibua nappaamalla pääsin läpi tapahtuman ja olen palautunut juoksusta täysin, niin ei se nyt ihan päin helvettiä ole voinut mennä. Eilen kymppi metsässä ja ei mitään tuntemuksia, muuta kuin hienoinen jomotus takareidessä.
Laitappa kisatapahtuman tulospalvelulinkkiä sitten tänne, johon menet juoksemaan sen alle kolmetuntisen. Tsempataan miestä ilman muuta kovan tavoitteen kanssa.
Kunnonkohotus toki on pääasia, mutta maratonin läpivienti kertasuorituksena on sinä kyseisenä päivänä pääasia. Osaltani siihen kuuluu kipu ja kivunlievitys ja kaikki kipu ei tarkoita että henki on lähdössä. Asia on jopa päinvastoin, koska kohdallani hoitojen jälkeinen liikunta on uudistanut tällin saaneita nivelpintoja ja pitkällä aikavälillä kivut ovat vähentyneet huomattavasti. Minulla oli tonniselle panadolille kestoresepti ja se jäi pois vuosi sitten käytöstä. Siitä kun lasket mitä määriä piti syödä vs. kolme ibua nyt, niin puhutaan täysin naurettavan vähäisestä määrästä.
Jos kolme ibua nappaamalla pääsin läpi tapahtuman ja olen palautunut juoksusta täysin, niin ei se nyt ihan päin helvettiä ole voinut mennä. Eilen kymppi metsässä ja ei mitään tuntemuksia, muuta kuin hienoinen jomotus takareidessä.
Laitappa kisatapahtuman tulospalvelulinkkiä sitten tänne, johon menet juoksemaan sen alle kolmetuntisen. Tsempataan miestä ilman muuta kovan tavoitteen kanssa.
Örfil
Guest
Tarttis ajella nyt fillarilla perskannikoihin paksumpaa nahkaa. Pirkkis reilun kahden viikon päästä.
Örfil
Guest
Niin arvelin. Ajelen varmaan tämän töiporukan peräpään jatkona, vaikken silloin täällä kirjoilla olekaan.
Näyttäs olevan semmoinen alta 10 henkeä kasassa.
Näyttäs olevan semmoinen alta 10 henkeä kasassa.
Sikamessias
Banned
- Liittynyt
- 6.1.2017
- Viestit
- 21
Oma kokemus ja ymmärrys on, että juuri kisoissa moni saa puristettua itsestään irti vielä vähän normaalitasoa enemmän. Äskettäin oli Niken yritys maratonilla alle kahden tunnin aikaan päästä. Asiaan liittyviä keskusteluja seuratessani yksi aihe ennen yritystä oli, että Monzan radalla juostavassa ennätysyrityksessä kilpailija jää paitsi yleisöstä saatavasta boostista.
En itsekään oikeastaan kilpaile. Maratoneja juokseva kaverini ihmetteli, kun kerroin yksin testimielessä Cooperin juosseeni. Siinä kun täytyy oikeasti itsensä yksin piiskata parhainpaansa, ilman kilpailijoiden tai yleisön antamaa piiskaa.
Sen verran olen juossut, että hattua nostaisin kenelle vain alle kolmen tunnin maran juoksevalle, vaikka "vain" treeneissä sen vetäisi.