Eilen tein kevyehkön 1.5 tunnin lenkin maantiepyörällä, tosin parilla raskaalla nousulla höystettynä. Tänään tuntui kropalle sopivalta levähtää (toinen lepopäivä kahdentoista päivän sisällä).
Sama ja tuossa aiemmin mainituista haittavaikutuksista sekä riskeistä oli juttua jokunen aika sitten Juoksija-lehdessä.Jos juoksu tai pyöräily ei kipujen vuoksi suju, en urheile (ainakaan kipulääkkeiden avustuksella).
Toimit tietenkin lääkärisi ohjeiden mukaan. Hän on varmasti perillä näistä asioista. Kommentistasi kuitenkin syntyi vaikutelma, ettei särkylääkkeiden ottaminen mikään automaatio jokaisella lenkilläsi ole.Se on hyvä että joukahaisella on lääkkeiden käytön suhteen asia kondiksessa.
Meillä on sen suhteen hieman erilainen historia, sillä joudun käyttämään suht säännöllisesti särkylääkkeitä johtuen taannoisesta sairastelusta. Ennen ekaa maratonia keskustelin asiasta lääkäriin kanssa, kävin sydänfilmit, tutkittiin viimeiset magneettikuvat ja mietittiin kivun lievitystä ja niillä eväillä vedettiin silloin ja vedettiin nytkin. Ihan koulutetun lääkärin ohjeiden mukaan. En vaan viitsi höpistä vanhasta asiasta jos ei ole aivan pakko, mutta jos olisinkin liikkeellä normikalustolla, niin tässä mitään troppeja tarvittaisikaan.
SM-mitalimiehetkin voivat olla väärässä. Tässä on kysymys asiasta joka vaihtelee suuresti henkilön mukaan; tieteen antama yleistävä totuus parhaan suorituksen saavuttamiseksi on kuitenkin tämä: treeniajan progressiivinen vähentäminen 40-60% normaalista 8-14 päivän ajan. Olennaista on siis se, ettei suoritusten nopeutta vähennetä, ainoastaan kestoa.Ok, ymmärsin väärin. Kyllähän tuo sitten 'oikein' meni. Nämä meidän seuran SM-mitalimiehet painottaa tuota, että viimeinen viikko ihan vaan fiilistellen eikä mitään yli puolen tunnin juttuja ainakaan jalan. Pyörä sallii vähän pidempää. Tuollaiset yli 4 tunnin rykäisyt vaatii sen, että kaikki nivelet ja nikamat on 'täysissä' mitoissaan kisaan lähdettäessä ja tankit täynnä.
...eli me emme ole samanlaisia, vaan vaikka on yleisesti hyväksyttyjä asioita, eri ihmisryhmillä asiat toimivat hieman eri tavalla (paino siis sanalla ihmisryhmät, se ei ole siis homogeeninen massa). Eli siitä psykologiasta alkaen ja sitä ei sovi mitenkään vähättelemän, sillä pitkässä suorituksessa puolet suorituksesta tulee päästä ja sitä tukee monet asiat jo ennen itse kisasuoritusta. Alkaen viimeisten viikkojen loivennuksesta, johon jokaisella on omat variaationsa.Kuulunen tähän ryhmään.
Niinhän minä teenkin. Siihen nähden yllättävän hyvässä kunnossa kun puolikas meni käytännössä treenaamatta alle kahteen tuntiin. Vanha pohja ei onneksi kokonaan kadonnut loukkaantumisen aikana.Väärin urheiltu, juostu ja trenattu.
Hommasta jäi pelkkä kahma käteen. Oivoi ja tsaijai.Väärin urheiltu, juostu ja trenattu.
Tuo kertomasi asenne oli juurikin kritiikkini ydin. Ehdoton asenne suorituksen läpiviemiseksi on mielestäni erittäin typerä lähtökohta. Terveenä pysyminen on kunnon nostamisessa ja sen ylläpitämisessä kaiken a ja o. Tämä on itse asiassa seikka, joka erottaa myös huipputasolla eliittiurheilijat kilpakumppaneistaan.......Lauantaina poikkeuksellinen kolmen ibun nappaus johtui siitäkin, että keskeytys ei ollut vaihtoehto vasta kuin siinä vaiheessa, jos joku napsahtaa niin, ettei edes kävely onnistu.
Olet ymmärtänyt lukemasi "hieman" väärin. En sanonut mitään tuollaista. Pidän maratonin juoksemista tietenkin erinomaisena suorituksena, juoksipa sen sitten hitaasti tai nopeasti. Maratonin suorittaminen vaatii valmistautumista ja hyvää kuntoa. Pointtini oli se, että sana "maraton" antaa kuitenkin suoritukselle ylimääräistä gloriaa ihmisten mielissä. Tämä johtuu pitkälti sanan historiallisesta tunnettavuudesta. Arvelen tämän olevan osasyy siihen, että maratonharrastuksesta on tullut eräänlainen muoti-ilmiö.Tuo "maraton" sanan halvasta gloriasta olen eri mieltä. Olisi mielestäni ylenkatsovaa sanoa ettei se ole mitään juosta puolikas tai kokonainen, jos se itseltä sujuu. Jokaisella on omat haasteensa niiden edessä ja jokainen joka ne kohdallaan voittaa, ovat gloriansa ansainneet, oli aika mikä hyvänsä ja juoksi niitä yhden tai +2000, kuten eräs suomalainen on tehnyt.
Nytkyllä. Kommenttini pointti oli se, että se on vain heidän näkökantansa asiaan, eikä mikään yleispätevä totuus. On itse asiassa mahdollista ettei heidän suosimansa valmistautumismenetelmä ole paras mahdollinen edes heille itselleen.Lopuksi että eihän nuo SM-miehet ole "väärässä", vaan se on eräs näkökanta asiaan.
Maratonin juoksu ei ole automaattisesti "ihan helvetin kova juttu"......Ja kyllä. Maratonin juoksu on ihan helvetin kova juttu. Kaikki sen tehneet tietää sen. ....
Kommentistasi päätellen on aihe sinulle jostain syystä herkkä.Ei tietenkään. Varsinkin niille joilla on se tekemättä kun ei uskalla haastaa itseään. Helpommalla pääsee kun ajaa parit Strava-pohjat.
Miksi käytit ibuprofeiinia kun vähän nipisti?Ei maratonin tavoite ole kunnonkohotus, se on tehty edellisten kuukausien aikana, vaan tehdyn työn hetelmien poiminta. Jos sinne lähtee asenteella että keskeyttää, jos vähän nipistää, niin parasta jäädä kotiin exceleiden ääreen.
Oma kokemus ja ymmärrys on, että juuri kisoissa moni saa puristettua itsestään irti vielä vähän normaalitasoa enemmän. Äskettäin oli Niken yritys maratonilla alle kahden tunnin aikaan päästä. Asiaan liittyviä keskusteluja seuratessani yksi aihe ennen yritystä oli, että Monzan radalla juostavassa ennätysyrityksessä kilpailija jää paitsi yleisöstä saatavasta boostista.On eri asia tehdä jotain treenissä kuin kisoissa. Siinä on valtava ero. Voi kysyä keltä tahansa triathlonistilta.
Onnea kisoihin! Nostan hatun päästä, kun sulla on kisoissa juostu alle 3 tunnin maratoni juostuna.:thumbup: Siihen pystyy geneettisesti n. 10% ihmisistä. Vaikka harjoittelisi kuinka.