Martin Holmesin toimittamassa Pirelli World Rallying 17-kirjassa (eli kauden 1994 vuosikirjassa) oli mielenkiintoinen juttu, jossa sen hetken tehdastallien (Ford, Mitsu, Subaru ja Toyota) pääinssit vertailivat työskentelyä eri huippukuljettajien kanssa. Ihan mielenkiintoista tarinaa.
Kiitokset vielä tästä aarteesta! Olipa kyllä todella mielenkiintoista juttua.
Vähemmän yllättäen insinöörit ylistää Sainzia. Varmaan kun aletaan miettimään rallin historian kaikkien aikojen testikuskeja ja auton kehittäjiä, niin ei kyllä kovin montaa miestä voi laittaa Sainzin edelle. Sainz oli keskeisessä roolissa rakentamassa/laittamassa alulle Toyotan, Subarun, Citroenin, sekä Volkkarin mestaruusdynastioita. Kunniamaininta tällä sarakkeella myös Kankkuselle, Mikkolalle sekä tietysti Lasse Lammelle.
Carlos is impressive just from the speed at which he can operate, and he works a lot harder than Colin. Such a different approach yet such a similar net effect.
Tästä tuli mieleen joku legenda McRaen ja Sainzin tallikaveruusajoilta Subarulla. Sainz testasi jokaisen Pirellin rengasseoksen niin systemaattisesti ja sellaisella paneutumisella, että insinööreilläkin teki tiukkaa pysyä mukana Sainzin armottoman ja väsymättömän työmoraalin kanssa. Kun tuli McRaen testivuoro, luonnonlapsi Colin kyllästyi testaamisen melko pian ja päätti ratkaista rengaskysymyksen laittamalla eri seoksen renkaat pyörimään vuorenrinnettä alas ja totesi sen seoksen parhaaksi mikä ehti ensimmäisenä alas.
Mielestäni tämä Subarun Sainz-McRae asetelma oli vähän sama kuin McLarenilla Prost-Senna tai Alonso-Hamilton siinä mielessä, että Sainzia alkoi loppua kohti kismittää kun nuori ja tallin suosiossa oleva huippulahjakas tallikaveri alkoi antamaan päihin "Carloksen tekemällä" autolla ja jatkaminen Subarulla kävi näin lopulta mahdottomaksi. Bossellehan Sainz ei tällaista mahdollisuutta sitten enää halunnut antaa vahingossakaan 1998 Jyskälässä.
Ari always tended to use very few revs, trying to get maximum traction through torque instead.
Aivan! Nyt kun aloin miettimään tätä niin Vatanen harvemmin revitteli moottoria paljon, ainakaan nelivetosilla ajaessa. Välillä jopa silmiinpistävän maltillista ja harkittua moottorin käyttöä. Tästä toisen äärilaidan esimerkki oli Michèle Mouton. Yleensä armotonta rajotinta vasten paukutusta sekä Audilla, että Pösöllä. Korva tykkää kyllä kieltämättä kovasti, mutta en tiedä sitten tykkääkö kello ja autokaan pidemmän päälle.
Markku was always very demanding on brakes, he was noted for how much he used them to steer the car, lots more deliberate wheel locking.
Tässä hyvä esimerkkiklippi tästä Markun rajusta "jarrutekniikasta":
Markkuhan ei muuten pumpannut ainoastaan jarruja rajusti, vaan toinen Markulle ominainen tapa oli aivan äärimmilleen viety tapa pumpata kaasua läpi mutkien, autolla kun autolla. Eli samoin kun Ayrton Senna, jonka taattu tavaramerkki tämä oli aina ykkösissä, oli alla sitten turbo tai vapaastihengittävä, ei väliä. Siinä missä aliohjaava auto oli usein myrkkyä esim. Vataselle, mielestäni aliohjaava auto sopi paremmin Markulle, ehkä juuri tuosta ominaisesta pumppaavasta ajotekniikasta johtuen. Esim. Mirafiorit ja Deltat tuppasivat mielestäni usein puskemaan, mutta se ei suuremmin menoa haitannut. Voi olla, että Markun ajotekniikkakin muovautui vuosien saatossa Fiatien ja Lancioiden sanelemana aivan erilaiseksi kuin jos olisi ajanut vuosikaudet Escortilla. Vatanenhan oli taasen välillä hätää kärsimässä aliohjaavalla Mantalla, kun taas Escort, 205, sekä 555 Impreza sopi kyllöstermejä lainaten kuin nappi otsaan. Onneksi Ari ei ajanut ikinä Quattrolla.
Ja niin...tietysti se ajolinjojen ilmiömäinen tarkkuus, jopa ralliammattilaisen mittapuulla, oli myös Markulle ominaista. Jokainen isompi tai pienempikin leikkausmahdollisuus käytettiin aina millimetrin tarkasti hyväksi. Tässä loistava esimerkki 1984 San Remosta:
Siinä oli parempi olla kurkottelematta päätänsä liikaa ajolinjalle Markun tullessa.
Ajoasennoissakin näkee muuten todella paljon vaihtelua huippukuskienkin välillä.
Delecour halusi ratin lähelle ja korkealle:
Latvala lähelle ja matalalle:
Hirvonen taas istui aina silmiinpistävän kaukana ratista:
Joillain kuskeilla on myös eleitä/liikkeitä jotka toistuu usein ajon aikana joita on hauska seurata. Esim. Sainzilla tämä oli usein toistuva pään voimakas nykiminen mutkien ulostuloissa, aivan kun Carlos olisi halunnut taikoa autoon jostain lisäheppoja.
Sainzista puheenollen...Carloksella oli mielenkiintoinen nuotti "zona rápida" = fast zone/nopea osuus. Eli aina jos pätkällä alkoi vähän pidempi osuus joka oli pelkkää isoa kovaa ilman ainuttakaan hidasta mutkaa välissä, Carlos sai tuon nuotin. Tämä varmaankin auttoi ajamisen rytmittämisessä aika hyvin kun Carlos tiesi, että nyt ei ole vähään aikaan tiedossa mitään hitaampaa yllärimutkaa. Sitten kun se hidas mutka lopulta tällaisen osuuden jälkeen tuli niin Moya yleensä huusi "Atención!!" ja osoitti vielä sormella päälle. Rautiaisenkin nuotinluvusta jäänyt erityisesti mieleen tämä hyvä rytmitys ja eri äänenpainojen tehokas hyödyntäminen.
Loebiltä taas jäänyt mieleen vasemman jalan omintakeinen heiluttelu/nostelu ylös suorilla. Tuo voi toki olla tiedostettuakin toimintaa jalan puutumisen ehkäisemiseksi tms. maestron viimeisen päälle hienosäädettyä tarkoituksellista toimintaa, eikä suinkaan mitään pakkoliikkeitä. Mene ja tiedä.
Richard Burns puolestaan joi huomattavan paljon vettä erikoiskokeilla. Pilli oli vähän väliä suussa ja etenkin aina kun tuli vähänkin pitempi suora niin se piti heti käyttää juomataukoon. 2000 Argentiinassa paha ja yllättävä hyppy keskeytti juomatauon ikävästi:
Delecour puhkui ja puhisi ratin takana kuin mielipuoli ja välillä rupesi kiihkossa huutamaankin itselleen erikoiskokeiden aikana. Bosse tykkäsi välillä jutella rennosti Rautiaisen kanssa erikoiskokeillakin niitä näitä. Jotkut kuljettajat taas ovat erikoiskokeella täysin hiljaa ja naama täysin peruslukemilla ihan sama mitä tapahtuu...ja eivät halua kuulla mitään muuta kuin nuotteja erikoiskokeiden aikana tai edes ikinä korjaa nuottia toiselle vedolle kesken pätkää. Aika moni kuljettaja tykkää nykyään psyykata itseään jollain toistuvalla rutiinilla juuri ennen pätkää, Neuvillekin taitaa muuten lausua ääneen jonkun saman mantran aina juuri ennen lähtölaskentaa. Ogier on tässäkin poikkeus ja ei nähdäkseni tee ikinä mitään erikoista, vaan istuu paikallaan naama peruslukemilla aivan kun oltaisiin kauppareissulle lähdössä.