Ihan hyviä bullshit-bingo sanoja sun kirjoissa.Oma mielialani on just nyt se, että viitekehys, missio, visio, strategia, arvontuotto, prosessijohtaminen ja voi vittu kuka noi kirjat hakee tuolta sateesta kun mä ne sinne heitin.
Hyvän johtajan tunnistaa siitä, ettei sen tarvitse käyttää yhtäkään noista sanoista kun se puhuu asioista, joita kuvaamaan ne on kehitetty.
Tsemppiä täältäkin! Tähän tuli mieleen tällainen biisi, jonka kertosäkeen sanoituksiin voi kyllä tässä yhteydessä hyvin yhtyä.Lieko sitten syksy vai se, että join itseni harmilliseen humalatilaan eilen, syynä että tuntuu ettei saa oikein otetta elämästä. Tai ainakin ote tuntuu lipsuvan
Ura tuntuu jääneen polkemaan paikoilleen. Meidän yksikössä on tosi mukavia, fiksuja, oikeasti hienoja ja hyviä ihmisiä. Tuntuu, etten voi kilpailla heidän kanssaan. Jos ylennysmahdollisuus tulee, niin on helppo löytää samasta yksiköstä ainakin kymmenen ihmistä, jotka anaitsisivat ylennyksen ennen minua.
Parisuhteessa ei ole pitkään aikaan ollut oikein muuta juteltavaa toisen kanssa, kuin esim. kumpi lenkittää koiran ja kumpi vie lapsen tarhaan.
Mulla ei ole oikeastaan ketään oikeaa kaveria. Vähäisetkin jäi Helsinkiin eikä ole tullut pidettyä yhteyttä kehenkään.
Huh, toivottavasti ei ole mitään vakavampaa. Tsemppiä!Huolestunut, helpottunut, ahdistunut, sekava? En oikein tiedä päällimmäistä tunnetta, kai tuo sekava kuvaa parhaiten. Avovaimo soitti sairaalasta. Oli tullut ihan puskista sairaskohtaus joka olisi voinut viedä hengen.
Vaan onneksipa ei vienyt. Kuulemma tutkivat ja hutkivat siihen malliin, että vaara ohi, ainakin kunnes uusiutuu, jos uusiutuu.
Asioilla on jännästi tapa mennä vielä kehnompaan suuntaan.Lieko sitten syksy vai se, että join itseni harmilliseen humalatilaan eilen, syynä että tuntuu ettei saa oikein otetta elämästä. Tai ainakin ote tuntuu lipsuvan
Ura tuntuu jääneen polkemaan paikoilleen. Meidän yksikössä on tosi mukavia, fiksuja, oikeasti hienoja ja hyviä ihmisiä. Tuntuu, etten voi kilpailla heidän kanssaan. Jos ylennysmahdollisuus tulee, niin on helppo löytää samasta yksiköstä ainakin kymmenen ihmistä, jotka anaitsisivat ylennyksen ennen minua.
Parisuhteessa ei ole pitkään aikaan ollut oikein muuta juteltavaa toisen kanssa, kuin esim. kumpi lenkittää koiran ja kumpi vie lapsen tarhaan.
Mulla ei ole oikeastaan ketään oikeaa kaveria. Vähäisetkin jäi Helsinkiin eikä ole tullut pidettyä yhteyttä kehenkään.
On tuosta akillesjänteen tulehtumisesta omakohtaista kokemusta. Ei meinaa parantua edes levolla. Älä vaan ota sitä turhan kevyesti, voi tulla piiitkä vaiva. Mulla vaivasi ja esti tehokkaasti tietyn tyyppisen urheilun pariksi vuodeksi.Tässä omat murheet tuntuu aika mitättömiltä, mutta eipä mieliala ole taas hääppöinen täälläkään..
Sitä vaan huomasi taas että mun onnellisuus on sidoksissa varsin pieniin asioihin eikä isompaan kokonaisuuteen. Triathlon-urakan jälkeen oon kärsinyt jonkinlaisesta jalkavammasta (joka on ilmeisesti akillesjänteen tulehdus). Vaikka saankin harrastaa liikuntaa, niin tottakai tuo rajoittaa paljon..
Ja nyt kun se rajoitus on päällä niin tuntuu että kaikki se hyvä fiilis ja pinnallinen onnellisuus, minkä olen liikunnan avulla saanut, haihtuu kuin pieru saharaan ja tilalle jää pelkkää 'ei mitään'. Siis tämä on kuin korttitalo, josta vedetään alakerroksen keskimmäinen kortti pois!
Na kantalaput olivat mahdollisesti jotain muuta materiaalia kuin silikonia?Kortisoni auttaa kyllä, mutta itsellä ainakin aina väliaikaisesti. Eikä sitäkään voi piikittää ylenmäärin, sekin haurastuttaa jänteen. Lopulta sain avun ultraäänihoidosta ja ehkä silikonisista kantalapuista.
Sen siitä saa kun polttaa hyttins'.Pää on ihan jumissa.
No yritystä on.. Esim. viimeeksi lauantaina olin treffeillä.. Mukava ja nätti nainen, hauska ilta, tultiin tosi hyvin juttuun, mutta ei mulle tullut mitään erikoisempaa ihastumisen tunnetta ainakaan ensitapaamisen jälkeen.. En oikein tiedä mitä tarttisi olla, että sellainen tunne tulisi?Juu, ehkä jakkeuksen kannattaisi nyt vähäksi aikaa keskittää mielenkiinto urheilun sijasta naisiin.
Ehkä ennen Joensuuta loppuun juoduilla tuliaisillakin osuutensa.Sen siitä saa kun polttaa hyttins'.
Noin se menee kun otetaan isoa ja tärkeää pois elämästä.Ja nyt kun se rajoitus on päällä niin tuntuu että kaikki se hyvä fiilis ja pinnallinen onnellisuus, minkä olen liikunnan avulla saanut, haihtuu kuin pieru saharaan ja tilalle jää pelkkää 'ei mitään'. Siis tämä on kuin korttitalo, josta vedetään alakerroksen keskimmäinen kortti pois!
Tässä kirjoituksessa oli kyllä kieltämättä pointtia, ja taidan ottaa siitä opiksi! Kiitos!Noin se menee kun otetaan isoa ja tärkeää pois elämästä.
Mutta eikö tää vois olla sulle mahdollisuus löytää ja oppia jotain ihan uutta muuta vaihteeksi mitä et olisi muuten tullut ajatelleeksikkaan? Sen edellisen ison ja tärkeän sijaan, edes hetkeksi?
Kandeis ehkä yrittää siltä kantilta. Toi vamma on, kuten Mehe kokemuksesta sanoi, pahimmillaan todella pitkä ja hankala.
Ruumiinkulttuurinkin puolella vois löytyä paljon uutta kokeiltavaa. Ravitsemukseen ja lepoon perehtyminen? Uusi laji; jooga, pilates yms?
Entäpä jonkun aivan uuden asian opiskelu? Uuden erilaisen harrastuksen tai opiskelun parissa kun tuppaa tapaamaan uusia ja erilaisia ihmisiä. Ei muutenkaan kannata ympäröidä itteään liian samanmielisillä. Pysyy virkeempänä kun on säröä ja kirjoa.
Ja ehkä triathlonin suorittamisen ja tämän vamman suurin anti onkin tuo nykyinen tyhjä tunne? Sen opetus, että elämää eikä minäkuvaa kannata varata liian lujaan yhden asian varaan?
Tärkeintä kuitenkin lienee että on itelleen armollinen. Tsemiä ja uutta hyvää!
Hyvän näköinen takamus! Varma tieto :ahem:Mukava ja nätti nainen, hauska ilta, tultiin tosi hyvin juttuun, mutta ei mulle tullut mitään erikoisempaa ihastumisen tunnetta ainakaan ensitapaamisen jälkeen.. En oikein tiedä mitä tarttisi olla, että sellainen tunne tulisi?