Olipahan herätys... Tai siis olin heränny jo aiemmin ja käyny toiletissa jne, mutta palailin sit sänkyyn vielä makoilemaan. Ensin tuntui, ettei enää väsytä, mutta torkahdin sit kuitenkin.
"Heräsin" siihen, kun parvekkeen ovi laitetaan kiinni. Kelasin siinä, että ei vittu, geilis lähti töihin seiskan jälkeen, ei täällä voi olla ketään. Kuitenkin kuulin ihan selvästi, että joku käveli kämpässä. Kauhee paniikki. Ensin yritin maata hiljaa paikallani ja kuunnella. Tyyppi käveli keittiöön, avasi astiakaapin oven, otti lasin ja laski sen tiskipöydälle. Jokainen ääni ja kolahdus kuului hiljaisessa kämpässä ihan selvästi.
Tässä vaiheessa yritin nousta sängyssä istumaan, mutta en pystynyt. Tajusin heti toki, että tää on taas tätä, mutta kun ei se sitä järjetöntä pelkoa mulla vähennä yhtään. Kauhuissani kuuntelin, kun joku laski vettä lasiin ja joi sen. Tuijotin yöpöydän kelloa ja tyynyllä olevaa kännykkää ja yritin pinnistellä liikuttaakseni kättäni. Kuulin, kun kännykkä alkoi raksuttamaan kuin viisarikello :eek!: Yritin ottaa sen käteen, mutta käsi ei liikkunut, sen sijaan kännykkää kohti kurotti musta käden hahmo.
Ja sitten riuhtaisin itseni hereille liikuttamnalla olkapäätä ja äkkiä valot päälle. Voi saakeli, että pelotti! Istuin pitkän aikaa sängyssä silmät seljällään. Olipa kummallinen unihalvauksen ja todentuntuisen unen sekoitus. Melkein hallusinaatiomainen. Hyi.