1973, hienoimmat suurajot!
makka sanoi:
Tässä tarina jonkun vuoden takaa, kun aloin näitä muistoja tallentaa...kertoo mielivuodestani 1973.
Vähän jatkoa tähän loistavaan tarinaan liittyen:
Urrian jälkeen reitti jatkui tuttujen Ehikki, Ouninpohja...Väärinmaja, Kekkonen jälkeen Virtojen kautta takas aamuksi Jyväskylään.
Pimeimmän yön aikaan ajettiin ensimmäisenä yönä Ruoveden ja Kurun rajamailla sen vuotisten suurajojen mielenkiintoisin pätkä, myös pääratamestarinkin (R. Pättiniemi?) mukaan, muistan sellaisen lehtikommentin häneltä. Tämä pitkä EK oli nimeltään Ruoke. Väitän, että syvemmällä erämaassa suurajoja ei ole koskaan ajettu. Pätkän keskivaiheilta on lähimpään ihmisasumukseen kilometrien matka, nekin pari lähintä ovat todellisia erämaataloja Ruoveden takamailla. Nykyisin Helvetinjärven kansallispuisto ympäröi rallitien kilometrien matkalta. Myöhäisheränneenä ikimetsänystävänä olen myöhemmin oppinut tuntemaan tuon tien mutkat hyvin, erämaa vetää puoleensa.
On kiehtovaa ajatella, että Leo Kinnunen on kisannut tällä tiellä hurjalla Porsche Carrerallaan v. -73. Tai että nykyinen Ferrari-pomo Jean Todt on yön pimeydessä lukenut ko. tien mutkia ranskaksi Achim Warmboldille ahtaassa Fiat 124 Abarthin kabiinissa.
Ajatelkaapa jos vaikkapa viimemainitut herrat olisivat ajaneet pöpelikköön siellä pätkän keskivaiheilla jossakin. No, olisi testattu kuinka keskieurooppalainen sivistys auttaa ihmisten ilmoille pääsemiseen oikeasta suomalaisesta korvesta, pimeyden keskeltä. Siellä ei varmasti katsojanakaan ollut kuin niitä takametsien miehiä pontikkapulloineen. -"tarttiskos tyäntää tota autoa, vai..., no ota nyt yksi ryyppy kuitenkin, tä?" Merci...
Itse olin -73 ensin pe-illtana Urriassa. Sieltä vähän myöhästyimme kun autoa ajanut aikuinen ei uskonut mua 14-vuotiasta, että suorin tie Mäntän suunnasta Koskenpäälle menee Roosinpohjan kautta...
Sitten aamuyöksi taas tutusti Pohjaslahden Ylä-Kolkkiin. Sieltä ei (taaskaan) sen erikoisempaa.
Tai oli yksi juttu: olimme ajaneet automme ennen sulkua pätkän varrelle. Piti siis odottaa kaikki autot pois päästäksemme. Lopussa autoja tuli harvakseen, Trabantteja ja Warreja, joitain ykkösryhmän Opeleita. Hohhoijaa, kiinnostavaa. Lähtöluettelo kertoi viimeisen auton olevan Kari Kemmo Honda N 600:llaan. Mutta ei sitä vain kuulu eikä näy. Ainakin vartti oli jo edellisestä autosta, kaikki muut katsojat jo lähteneet pois.
Perkele, mehän lähdetään kanssa, ja lähdettiin sitten 2-tahti Saabillamme ajamaan pätkää kohti maalipäätä. Jyrkässä ylämäessä n. kilometri ennen maalia ilmestyi Kemmon Honda peräämme, ja meni äänimerkkiä antaen -kuin heinätavin rääkyntää heh- heittämällä samantien ohi. Kartturi Ratti Mäkelä pui vielä nyrkkiään meille taaksepäin kääntyneenä. Vähän noloina saavuimme EK:n maaliin, jotain siinä sopotettiin kellomiehelle, että päästiin kotia päin siitä.
Kohta jo naurettiinkin, väsyneet rallimiehet me.