Vihdoin kisaraporttia
Päätin vihdoin antaa periksi ja uskoa, että paras aika tulee sladittamalla. Harkoissa pääsin uudella ajotyylillä samaan aikaan kuin paras salaharjoitteluaika autoa keula edellä tuoden. Kuitenkin aika-ajoihin jännitin vielä sitä, että tuleeko tarpeeksi hyvä aika A-finaaliin.
A-a:ssa oli ensin ruuhkaa ja kun jätin väliä muihin ja ajoin ihan yksin, ei ajorytmiä löytynytkään. Siinä ajellessa tuli mieleen, että maaliviiva on ykkösmutkan kohdalla. Eli jos sen ajaa väärällä ajolinjalla liian sisältä, voittaa aikaa, jos vaan onnistuu tulemaan mutkaan samalla vauhdilla kuin normaalisti. Pitihän sitä siis kokeilla. Pösäytin siis ulos varikon sisääntulon kohdalla vauhdilla. Auto upposi hidasterenkaisiin sen verran, ettei lähtenyt pois ilman työntöapua. Keltaiset liput, ja jotenkin vasen olkapääkin otti kipeetä. Kun pääsin taas matkaan, seurasin FO:ta, mutta ei vieläkään tuntunut, että oisin saanut ehjää kiekkaa. Kun näin ruutulipun edessä, päätin, että pakko taas ottaa maaliviivamutka sisältä täysiä, jotta säästäisi aikaa. Tällä kertaa jäin parin sentin päähän seinapehmusteista, ja juuri sillä kierroksella tuli nopein aikani, joka riitti viidenteen ruutuun.
Kisassa pääsin Fokkarista ohi kertaalleen, ja sitten taas tämä ja BMW ohittivat takaisin. Seurasin sitten molempia lähellä, ja niiillä oli keskenään joku tilanne, jossa pääsin ohi molemmista. Pääsin ajamaan taas yksin, kun kolme ekaa olivat päässeet tavoittamattomiin, ja FO jäi kolaroinnin Bemarin kanssa johdosta jälkeen. Ajorytmihän siinä taas sitten meni kun ei ollut kirittäjää. Se tosin korjaantui nopeasti. Häkä otti mut nopeasti kiinni, ja oli sitten painettava menemään. Kilvanajon jännitys ja pidon lisääntyminen saikin kypärän sisällä hymyn huulille, ja kisan toiseksi nopein aikakin tuli siinä. Jos olisi yksikin virhe tullut, olisi FO ohittanut saman tien. Tosi hienoa kisaa.
Ennakko-odotuksiini nähden olen todella tyytyväinen. Olin tällä radalla harjoituksissa täysin hukassa, kun pito on huonompi, kuin muilla radoilla. Ajotyylin muutos auttoi. Mutta huomasin myös, että mitä enemmän pito lisääntyy, sitä paremmin pärjään muihin verrattuna (edit: ei missaa mutkien leikkauspistitä, kun keula ei karkaa käännettäessä alta). Tampereen miehillä oli tosi vahva panos, varsinkin kun eivät olleet harjoitelleet Myllikässä.
Möötte oli myös tosi kiva. Kiva oli tavata myös foorumisteja, joita ei kartingin merkeissä tapaa. Kauden lopetustapaamisessa aikomuksena sitten ehtiä juhlia pidempäänkin
