Oli Kalevan kierroksen soutu (25 km) männä lauantaina Lohjalla. Saavuin paikalle edellisenä iltana ja nautin viime hetken tankkauksena pizzan, Frutti di Mare luonnollisesti, kun vesille kerran oltiin menossa, sekä kaksi olutta. Oli odotettavissa hellepäivä, mutta onneksi aamulla alkoi sataa, ja onneksi sade oli vain ajoittaista tihkua.
Kaikki oli nyt viimevuotista helpompaa, kun tiesi mitä odottaa, kilpailupaikka ympäristöineen oli tuttu jne. Harjoittelu vain ehkä oli kevyempää, kun ei oikein ehtinyt.
Nyt ryntäsin keulariviin lähtölinjalle. Toisaalta lähtöjä olikin tällä kertaa useita sarjoittain porrastettuna kymmenen minuutin välein, jolloin yhdessä lähdössä ei ollut hirveä ryysis. Haulikko pamahti, airot veteen ja vetoja. Huiput katosivat jonnekin edelle, mutta hyvin pysyin perässä…:wink: Uskalsin aloittaa rivakasti, kun oletin, että jaksan kyllä.
Alkumatkalla oli taas tuulista osuutta, joka oli minulle vaikeaa, koska vene keinui. Airot menivät veteen epätäydellisesti, veto jäi kesken ja vielä haukkasivat lavat aaltoja palautusvaiheessa silloin tällöin. Kisavene on vielä kiikkerämpi kuin harjoituspaattini. Mutta eteenpäin selvisi. Myöhemmin saunaspekulaatioissa toiset sanoivat, että onneksi ei ollut pahaa tuulta. Minulle oli jo riittävän hankalaa.
Reitti meni kuitenkin suurimman osan varsin tyynessä, jolloin voi soudella rauhassa kuntoaan kuunnellen ja jokaiseen vetoon keskittyen. Juomaa oli mukana reilusti, myös tankkausjuomaa. Viime vuonna minulla oli pullot amatöörimäisesti kassissa selän takana. Juotto otti aikaa. Nyt tuunasin kisaveneeseen juomapullotelineet, joissa pullot olivat korkit auki, jolloin hörppäys kävi rivakasti. Huipuilla on pussit veneen pohjalla, sieltä tulee suun viereen letku, josta imaistaan. Joillakin on varvaspumppu, joillakin sähkökäyttöinenkin pumppu.
Puolivälissä alkoi taas oikea puoli takamuksesta puutua. Tilanne ei kuitenkaan pahentunut. Jaksoin hyvin, energia riitti ja ohittelin aiemmin lähteneitä hitaita vuorosoutajia. Toisaalta ohitse alkoi pyyhkiä 50 km:n yksinsoutajien kärki ja lopulta myös vuorosoutajat. Reitillä oli yksi hankala kapeikko ruovikon läpi. Siitä mahtui vain yksi kerrallaan, joten pientä härdelliä oli. En ymmärrä, miksei väylää ollut niitetty leveämmäksi näin suurta kisaa varten
. SM lähdöt olivat yhdenaikaisesti.
Lopulta alkoi tuntua jonkin verran vaikealta, niin kuin kuuluukin. Loppusuora aukeni. Satuin hankalaan paikkaan, kun piti ohittaa välistä mennen yksinsoutajaa ja vuorosoutajia. Vielä osui harmiksi moottoriveneen peräaalto, jonka päällä sitkeästi pysyin, vaikka vieressä toiset soutivat tyynemmässä. Viimein koitti maalilinja!
Aika oli toista minuuttia viimevuotista parempi, vaikka keli oli hiukan hankalampi ja reitti aavistuksen pidempi. Meni reilut kaksi ja puoli tuntia. Alustavassa tarkastelussa pisteitä olisi tulossa jonkin verran edelliskertaa enemmän, mihin pitää olla tyytyväinen. Hävisin siis parhaalle vähemmän kuin viimeksi. Toisaalta tulin maaliin turhan hyvävoimaisena eikä tuntunut lopussa riittävän pahalta. Ei vain irronnut enempää. Näkisin, että kyseessä on ennen kaikkea tekniikan puute.
Mutta kotimatkan jälkeen oli jo riittävän vaikeaa kammeta itseään autosta ylös. Kuin myös seuraavana päivänä autosta nousun jälkeen piti kävellä kuin sonta housuissa. Nyt vene telakalle, varastorasvat pois pyörästä ja vaippahousut jalkaan! Mutta ensin sentään lomareissulle.
