Bodom-tuomion perustelut puutteelliset
8.10.2005 7:46
Bodom-murhajutun lopputulos ei yllättänyt. Vaikka syytteitten hylkääminen ei etukäteen ollut itsestään selvää, se oli kuitenkin todennäköistä. Juttu oli niin vaikea, että se houkutteli ylittämään aidan matalimmasta kohdasta. Näin myös tapahtui eikä se ole kunniaksi oikeuslaitoksellemme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Bodom-jutun lopputulos olisi asiallisesti väärä.
Kysymys on siitä, että syytön mies olisi ansainnut päätöksen, jossa on hyvät ja selkeät perustelut. Tätä käräjäoikeus ei onnistunut tekemään. Nyt tuomion lukijalle jää sellainen käsitys, että ratkaisu oli tehty jo ennen, kuin juttu tutkittiin. Oikeudenkäynnissä syyttäjät esittivät runsaasti näyttöä myös syytteen tueksi. Tuomiossa se sivuutettiin monessa kohdassa niin kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan.
Tuomion perustelut on kirjoitettu yksipuolisesti. Tämän takia ne vaikuttavat puolueellisilta. Puolueeton suhtautuminen asiaan edellyttäisi, että tuomiossa kuvattaisiin reilusti myös se näyttö, joka puhuu syyllisyyden puolesta. Mutta nyt tehtiin niin, että jos jokin seikka oli tuomion perustelujen kanssa ristiriidassa, siitä ei joko lausuttu mitään tai oikeus mitätöi sen sanomalla ylimalkaisesti, "ettei kyseisellä seikalla ollut tässä yhteydessä merkitystä."
Kaikki syytteen puolesta puhuvat todistajankertomukset leimattiin tuomion perusteluissa epäuskottaviksi, epäluotettaviksi tai todellisten tapahtumien vastaisiksi.
Tähän tapaan:
"Tuomisen (tarkoittaa rikosylikonstaapeli Markku Tuomista) kertoman lausuman tarkka sisältö ja asiayhteys jää näin luotettavasti selvittämättä. Se, että väitetty lausuma ei ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin, osoittaa, että vaikka Gustafsson olisikin lausuman sanonut, se ei ole ollut mikään todellinen kannanotto syyllisyyteen ja että Tuominenkin on tuolloin näin käsittänyt." Outoa, että oikeus tietää todistaja Tuomisen käsittävän muuta kuin, mitä hän itse uskoo käsittäneensä!
Verijälkien merkitystä arvioidessaan oikeus on ollut - anteeksi nyt vaan - ulkona kuin lumiukko. Tosin ei yksinomaan omasta syystään. Vikaa oli myös verijälkien tutkijoissa. He olivat kokemattomia oikeudessa esiintyjiä ja niin ollen puolustuksen manipuloitavissa. He sekosivat sanoissaan ja puhuivat asian vierestä. Syyttäjien viaksi jää, etteivät he "tulkanneet" verijälkien kertomaa niin selvästi, että oikeuskin olisi sen ymmärtänyt. Tämän tapaisten asiantuntijalausuntojen lukeminen ja ymmärtäminen vaatii erikoistietoja ja -taitoja.
Keskeisimmässä kysymyksessä Nils Gustafssonin vammojen laadusta oikeus ratkaisi asian syytetyn eduksi. Oikeus katsoi puolustuksen nimeämän yhden ainoan todistajan kertomuksen perusteella, että Gustafssonilla oli keskivaikea aivovamma ja muistinmenetys. Hän oli ollut tajuton ja toiminta- ja liikuntakyvytön. Gustafssonin ristiriitaisille kertomuksille hänen saamistaan puukoniskuista oli oikeuden mukaan olemassa ymmärrettävä selitys. Niistä oli kirjoitettu lehdissä!
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juttua vietäisi hovioikeuteen. Näin hatarilla perusteilla kirjoitettua tuomiota on mahdotonta päästää lainvoimaiseksi. Hovioikeudessa käydään aikanaan mielenkiintoinen lääketieteellinen oikeudenkäynti Gustafssonin vammoista. Siinä ovat vastakkain viranomaisten useat asiantuntijalääkärit ja Gustafssonin puolesta todistanut yksi lääkäri, asiantuntija toki hänkin.
Hovioikeudessa on myös tilaisuus korjauttaa käräjäoikeuden tuomiossa oleva, prosessiväitettä koskeva muotovirhe. Oikeudenkäynnissä puolustus väitti, että kysymyksessä ei ollut kolme murhaa vaan surmateot olivat tappoja. Käräjäoikeuden velvollisuus olisi ollut ensimmäiseksi ottaa kantaa tähän, tutkia väite ja antaa siitä perusteltu ratkaisu.