F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Patrick Tambay oli kauteen 1982 mennessä kerännyt varsin paljon arvostusta f1-piireissä. Toki myös hyvät otteet Can-Amissa Yhdysvalloissa ei tehnyt hallaa hänen maineelleen. Kaudella 1977 hän oli aloittanut uransa Surteesilla ja yhden kilpailun jälkeen hän oli päässyt Ranskan Marlboron tuella Ensignille. Vähän paremmalla tuurilla hän olisi voinut päästä myös McLarenille loppukauden kisoihin. Siinä vaiheessa paikan oli vienyt Gilles Villeneuve.

Tambay toimi myös valinnallaan tulppana omin osin Keke Rosbergille ja Mikko Kozarowitzkylle. Ensignilla tai oikeammin Theodore-Ensignin autolla Tambay onnistui saamaan pisteitä. 1978 hän oli kerännyt McLarenilla pisteitä ja kaiken piti olla hyvin, mutta kausi 1979 oli pettymys.

Kaudella 1980 hän vietti aikaa Can-Amin puolella ja palasi F1:siin kaudeksi 1981 ensin Theodorelle missä taas tuli pisteitä heti kättelyssä. Ja sittemmin kärsimään Ligierille uskomattomasta epäonnesta keskeytysten suhteen.

Kaudella 1982 hän olisi päässyt jo aiemmin ajamaan Theodorelle, Ligierille, Arrowsille, Tolemanille ja jopa Ferrarille. Kaikesta hän kuitenkin kieltäytyi ja oli mennyt Yhdysvaltoihin takaisin Can-Amiin ennen Gilles Villeneuven kuolettavaa onnettomuutta Zolderissa.

Seuraavassa muutamassa viestissä tulee olemaan asiaa Tambayn sopimuspuolesta Ferrarille 1982 ja ennen vuotta 1978 ollutta Tambayn Ferrarin sopimusta.

 

[CCMK]

Kaudella 1977 Tambay oli ajanut Ensignin autoa jonka Theodore oli ilmoittanut kisoihin. Yhden Surteesilla ajetun kilpailun jälkeen hän oli saanut paikan tallista Marlboron tuella monen muun kuljettajan sijaan. McLaren kun halusi katsoa mihin Tambay pystyisi ensin huonommassa tallissa.

Saksassa hän oli saanut pisteen ja Itävallan poikkeuksellisessa kilpailussa hän oli ajanut Laudan ja Reutemannin välissä autolla mikä ei ollut huono, mutta ei kuitenkaan Ferrarin veroinen. Tämä kiinnitti Enzo Ferrarin huomion. Välittömästi sopimuspaperia alettiin valmistella.

Keskeytyksestäkin huolimatta. Tambayn keskeyttäessä kisan tähdeksi nousivat Alan Jones Shadowilla ja Hans-Joachim Stuck Brabhamilla yhdessä Niki Laudan kanssa. Laudan mestaruustaistoon ei ollut asialla sillä hetkellä mitään vaikutusta. Syystä tai toisesta Enzo peruutti tapaamisen ja myöskään Piccinini ei vastannut viestiin.

Se sai John Hoganin ja Teddy Mayerin astumaan esiin ja Tambaylle laitettiin eteen tiistaina kaksi päivää Itävallan kilpailun jälkeen sopimus jonka arvoksi tuli 200 000 dollaria yhteensä. Kolmen vuoden sopimus kattoi pitävästi kaudet 1978 ja 1979 ja optiona kauden 1980. Toisaalta vuosiosuus ei ollut kuin vajaat 70 000 dollaria kauteen mikä oli varsin vähän.

Tambay matkusti Lontooseen tapaamiseen yksin sillä siihen aikaan ei juuri managereja pyörinyt ja kuljettajat neuvottelivat melkein yksinomaan sopimuksensa itse.

 

[CCMK]

Tambay kertoi lyhyiden kohteliaisuuksien jälkeen tilanteensa ja kysyi myös muiden tilanteiden ohella myös Villeneuven tilannetta. Villeneuve oli Mayerin mielestä tullut liian kalliiksi ottaa ja Villeneuve olisi halunnut vain yhden vuoden sopimuksen eli kauden 1978 McLarenilla ja 200 000 dollaria. Hoganin mielestä taas Villeneuve olisi voinut suostua jo Tambaylle tarjottuun kolmen vuoden sopimukseen, mutta häntä ei ollut tavoitettu ja näin ollen he olivat yhteistuumin mitätöineet Villeneuven sopimuksen.

James Hunt oli taas jo jatkosopimuksen tehnyt ja tallin toiseksi kuljettajaksi Hogan olisi halunnut aluksi Chris Amonin, mutta kauden 1977 epäonnistuminen ja vuotta ennen tullut päätös lopettaa ura f1:ssä ei ollut Mayerin mieleen. Lisäksi 200 000 dollaria oli turhan suuri raha Amonin kaltaisesta kuskista kolmesta vuodesta ja Amon oli enemmän halukas sitoutumaan vain yhteen kauteen ja 200 000 dollariin kuin yhtään enempään.

Aluksi Amonin vaatimukset olivat pyörineet mestaruusbonuksineen jo lähempänä miljoonaa dollaria mutta sittemmin tippuneet. Mayer oli kieltäytynyt ja vain Tambayn peruessa sopimuksen Amonin ottoa talliin John Watsonin ohella harkittaisiin perusteellisesti uudelleen.

 

[CCMK]

Tambay mainitsi Ferrarin sopimuksestaan mutta Mayer ei nähnyt mitään ongelmaa asiassa. Mayerin mielestä Huntin rinnalla Tambay kehittyisi paremmin kuin Carlos Reutemannin. Lisäksi toinen asia oli Ferrarille tulevat uudet Michelinin renkaat.

Vyörenkaat olivat vasta kehityksensä alussa ja ne olivatkin kaudella 1978 pettymyksiä tuottavaa ja kun tarjolla oli Goodyearit ja hyvä talli kauden 1977 mittakaavalla niin Tambay lopulta allekirjoitti vaikean Ferrarin kauden 1978 pelossa mieluummin sopimuksen McLarenin kanssa.

Toisaalta Enzo oli perunut tapaamisen ja McLarenilta ei välttämättä kieltäytymisen jälkeen enää tulisi yhteydenottoa. Vuoteen 1980 mennessä Tambay varmasti katui asiaa katkerasti. Huono menestys sai hänet myöhemmin jättämään McLarenin paikan vapaaksi kautta 1980 ajatellen monelle eri kuljettajalle.

 

[CCMK]

Trois-Riviersissä ajetun Can-Amin osakilpailun jälkeen Tambay kertoi Villeneuvelle tilanteen f1-rintamalta. Gilles oli erittäin pettynyt ja surullinen. Hän oli luullut saavansa tilaisuuden f1:stä kaudeksi 1978. McLaren oli ollut paras vaihtoehto ja vaikka Ensign ja Wolf halusivat hänet talliinsa niin siltikään hän ei halunnut lähteä pois Can-Amista. Tambay kuitenkin sai pettyneen ystävänsä kuuntelemaan häntä.

Hän sanoi Ferrarilla olevan edelleen paikan vapaana. Lauda oli lähdössä pois milloin tahansa ja Reutemann tarvitsi Piccininin mukaan kenen tahansa nuoren kuljettajan rinnalleen. Villeneuven synkkä ilme kirkastui välittömästi ja hän halusi heti päästä neuvotteluihin. Villeneuvelle Tambay neuvoi Monzan testeihin Villeneuvelle oikeat henkilöt jota kautta ottaa yhteyttä ja näin eräs f1:n historian käänne oli syntynyt.

 

[CCMK]

Monzan testeihin tulikin Tambayn sijaan Le Piccolo Canadese ja Enzo oli myyty mies. Glamourista huolimatta Enzo oli myös pettynyt ja määräsi Piccininin tekemään selvityksen virheistään jonka takia Tambay ei ollut saanut parempaa viestiä Itävallan jälkeen.

Monzan testeihin Tambay oli alunperin kutsuttu ja virheen takia Tambay ei ollut saanut viestiä edes testeistä jotka Ferrarin piti pitää salassa muilta talleilta Itävallan jälkeen. Tambaylle oli tullut vain tieto Enzon tapaamisen peruuntumisesta, mutta ei sen jälkeistä tietoa kutsusta tulla ajamaan Ferrarin testejä. Pian Hollannin kisan jälkeen Tambay sai kutsun tulla Monzaan tapaamaan itse Enzoa. Tapaamisen järjesti Piccinini.

 

[CCMK]

Näin ollen ennen Monzaa 1977 Tambay sai tavata Grand Old Manin silmästä silmään ja kertoa syynsä sopimuksen peruuntumiseen. Tambay oli saanut sopimuksen ja koska tietoa Ferrarilta ei ollut tullut niin hän ei voinut riskeerata uraansa. Piccinini oli estynyt tapaamisesta joten Tambayn kanssa Enzon puheilla apuna oli Mauro Forghieri joka oli myös suositellut Tambayta Ferrarille.

Forghieri pahoitteli virhettä ja Tambayta jonka oli ollut alunperin tarkoitus testata Monzassa ja hänen Ferrarilla ajonsa olisivat saattaneet käynnistyä jo Monzasta eteenpäin mikäli asiat olisivat olleet suotuisat. Niki Lauda oli jo niin vihainen tilanteestaan ja lisäksi Ferrarilla ei enää juuri kukaan piitannut hänestä joten työsuhdetta ei välttämättä olisi enää jatkettu.

Toki maailmanmestaruustaisto saattoi pitkittää asiaa Laudan ajojen suhteen vielä jonkin aikaa. Mahdollisesti Tambayta olisi saatettu pakkotilanteesta ajattaa kolmannessa autossa loppukauden 1977 kisoissa. Nyt se paikka oli menossa Villeneuvelle. Selvityksen ja selitykset Forghierilta ja Tambaylta kuultuaan Enzo napsautti sormiaan hiljaisuuden merkiksi.

Enzo sanoi Patrickille suorat sanat. Hän teki hänen mielestään virheen. Hänen mukaansa Ferrarilla olisi voinut voittaa kisoja ja jopa maailmanmestaruuksia. Lisäksi kun Tambay yritti valittaa rahan vaikeudesta mikä myös sai hänet taipumaan McLarenille niin Enzon mukaan Ferrari olisi maksanut riittävän hyvälle kyvylle enemmän rahaa kuin mikään muu talli yhteensä.

Tambay olisi saanut jo kaudesta 1978 pelkästään 100 000 dollaria eli reilusti enemmän kuin McLarenilla ja menestykseen porrastuen enemmän. Villeneuve sai sittemmin nauttia moninkertaisesti hänen kauden 1978 palkkansa verran verrattuna rahoista mitä hän sai tallilta.

Tambay ärsytti Enzoa sanomalla myös, että raha ei ole kaiken tarkoitus hänellä ja hän ei vain halunnut sitoutua mihinkään epävarmaan. Sen myötä tapaaminen päättyi ja hänen uransa eräs paras mahdollisuus näytti siinä vaiheessa taaksejääneeltä mahdollisuudelta.

 

[CCMK]

McLarenin vuodet 1978 ja 1979 menivät yhä huonommin ja kauden 1980 Tambay vietti Amerikassa. Kaudella 1981 hän ajoi sankariajon Theodorella Long Beachissa. Siellä hän oli kuudes. Muut kisat Monacoa lukuunottamatta eivät menneet kovinkaan hyvin ja sittemmin Ligieriltä avautui paikka ja siellä keskeytys seurasi toinen toistaan.

Kaudella 1982 hänen Ligierin paikkansa peruuntui ja hän ei halunnut ajaa Theodorea, Arrowsia ja Tolemania. Ajajien lakon aikana Kyalamissa hän suutuspäissään julisti lopettaneensa uransa f1:ssä ja keskittyvän vain Can-Amin ajoihin. Hän tosin oli tietyissä poikkeustapauksissa valmis palaamaan f1:siin. Vain huipputalliin hän halusi ja vain Ferrari ja Renault saisivat hänen palveluksistaan hyötyä.

 

[CCMK]

Ajajien lakon aikana Etelä-Amerikan kisoihin kaudella 1982 Tambay oli jälleen ehdolla moneen talliin ajamaan. McLaren oli myös valmiina Ron Dennisin myötä käyttämään tilapäisesti Tambayn kykyjä hyväkseen. Muut vaihtoehdot olivat Ligier, Ferrari ja Renault. Mikään vaihtoehto ei tyydyttänyt kun asiat ratkesivat muiden kuljettajien eduksi.

 

[CCMK]

Zolderissa Villeneuven kuolemaan johtaneen onnettomuuden myötä alkoi Enzo Ferrarin etsintä kuljettajista Villeneuven sijaan. Tambay kuului myös ehdokkaisiin. Palkkakiista oli aluksi suuri, mutta lopulta Tambay halusi Monacon aikaan tulla toki talliin ajamaan. Hänen ainoat ehtonsa tulemiselle olivat ehdottomat testausvaatimukset ja lisäksi palkan piti olla suurempi kuin hänen Can-Amin palkkansa.

Yksityiskohdat hioutuivat pikkuhiljaa ja lopulta noin kuukautta ennen Zandvoortia alustavasti Tambayn kanssa sovittiin sopimus ja pysyvästi kesäkuun loppupuolella ennen Zandvoortia Detroitin ja Montrealin jälkeen. Tambayn palkka Ferrarilla tulisi olemaan 400 000 dollaria.

Can-Amin sopimuksen hinta oli suurimmillaan vain 250 000 dollaria ja mestaruusbonus olisi ollut 100 000 dollaria. Mestaruusbonuksen summan Enzo antoi vielä korvaukseksi VDS Teamille joka Tambayta sarjassa oli jo ehtinyt ajattaa.

 

[CCMK]

Tambayn mielestä Enzon toinen mahdollisuus hänelle oli harvinaista, mutta tervetullutta. Zandvoortiin mennessä hänen Kyalamin aikaiset kiukkunsa olivat jo laantuneet ja hän kehui paljon Enzon tapaa työskennellä Maranellossa. Enzo oli nähnyt kaiken mahdollisen ja hän sai työntekijät työskentelemään tallin eteen aina suurimmalla mahdollisella tavalla.

Aina menetelmät eivät olleet ihan siistimpiä mahdollisia ja toisinaan päätöksillään ja ylijyräyksillään hän hankki itselleen hetkittäisiä vihamiehiä tallin sisällä. Iän myötä ehdottomia runnomisia aikaisempien vuosikymmenien tapaan ei enää sentään tullut yhtä usein ja osa hänenkin päätöksistään kuului Forghierin tai Toiminnanjohtaja Piccininin harteille.

 

[CCMK]

Kauteen 1982 mennessä Enzo oli myös varsin vähiin jättänyt kilpailuihin tulemisensa. Yhä useammin hän sai tietojaan Piccininin tai Forghierin raporteista. Lisäksi hänellä oli useita Italian lehdistön toimittajia toimeksiantajinaan ja agentteinaan. Toisinaan Enzon ylivaltaa vastaan kapinoitiin, mutta Enzo sai silkalla voimallaan Italiankin lehdistön hiljaiseksi.

Eräs viimeisimmistä tempauksista oli Gilles Villeneuven savustuksen lopettaminen kauden 1978 aikana. Leikkimielisesti Enzon valtakautta Ferrarilla on toisinaan nimitetty F1:n KGB:ksi tai jugoslaavisesti vähemmän pahemman DB:n urheilun peilikuvaksi.

Tiedot saatiin aina ja vielä vanhoillakin päivillä Enzo piti listaa kärkikastin ohella myös keskikastin ja jopa kaikkein vähäisimmistäkin takarivin kuljettajista listaa.

Toki F1:n luonteen muuttuessa myös Enzonkin menetelmät olivat muuttuneet ja vielä aikaisemman vuosikymmenen eli 70-luvun aikana tapahtuneet ihmenousut ja Maranellon Vanhuksen lumoamiset eivät enää onnistuneet takarivin kavereilta niin helposti kuin aiemmin.

Tosin takariveistä ei noussut vain enää mitään suuria yllättäjiä vuosikymmenen loppuun mennessä toisin kuin aiemmin.

Myöskään urheiluautopuolen tai muun moottoriurheilun keikkakuskeja ei saanut myöskään enää niin helposti mukaan. Tosin osasyy siihen oli varmasti myös päätösvastuun siirtyminen enemmän Toiminnnanjohtaja Piccininille. Niin tai näin Tambay oli iloinen ja valmistautui vain tekemään hyviä tuloksia Ferrarille Zandvoortin kilpailua varten.

 

[CCMK]

Tolemanien ja Tambayn liittymisen myötä automäärä nousi jälleen 31:n pintaan ja sen myötä Harjoituskarsinta palaisi mukaan. Alkuperäisen perjantain sijaan harjoituskarsinta pidettäisiin Hollannissa jo torstaina. Sen hitaimmaksi arveltiin juuri tullutta uutta kuljettajaa Roberto Morenoa.

 

[CCMK]

Roberto Morenon tilanne oli varsin mielenkiintoinen. Moreno oli juuri saanut tilaisuuden päästä f1:siin mukaan. Vajaat kolme vuotta aiemmin kaudella 1979 Moreno oli saapunut Englantiin ja ei juuri osannut puhua englantia ja oli ajanut ennen kilpailu-uransa alkua vain mikroautoilla. Vuoden 1981 kesäkuussa Moreno sai unelmansa toteen. Hän pääsi F1:siin Lotuksen testikuljettajaksi. Puoli vuotta olivat neuvottelut kestäneet kun Mansellista tuli kisakuljettaja talliin kaudeksi 1981 ja Chapman tarvitsi uuden testaajan.

Kauden 1981 lopulla Lotus oli hankkinut uudeksi testikuljettajaksi Geoff Leesin ja näin joukkue kaudeksi 1982 ajajien osalta oli ollut Mansell, de Angelis, Moreno ja Lees. Moreno ja Lees hoitivat tallin testipuolta. Kaudella 1982 Moreno oli saanut kauden aikana jo vähän enemmän testiä alle alun harvojen ajojen jälkeen, mutta Mansell ja de Angelis olivat hoitaneet edelleen kisa-autojen testauksen ja pääosan testeistä.

Sen myötä Moreno oli ajanut enimmäkseen testejä Leesin kanssa vanhemmalla autolla eli 87B:llä kun kisakuskit ajoivat Lotus 91:llä. Morenolla oli ollut mahdollisuus Kyalamissa ja Etelä-Amerikan kisoissa aiemmin mahdollisuus päästä ajamaan Lotusin autolla. Lakkouhat väistyivät ja Imolaan Morenoa kyseltiin Detroitin ja Kanadan tapaan Theodoren toimesta.

Detroitista eteenpäin Theodore oli valmis antamaan paikan tallissa 5 miljoonan markan sponsoripottia vastaan, mutta Chapman esti usein Morenon siirtymisen toiseen talliin. Testeissä edelleenkin Moreno sai ajaa vain vanhemmalla mallilla ja Moreno olisi halunnut ajaa kilpaakin välillä.

Lisäksi Zandvoortissa Morenon ongelmana olivat myös jännitys ensimmäisen kilpailun ajamisesta ja siitä johtuvat paineet. Poissa olivat testipäivien rauhallisuus ja yksinäiset ajelut radalla vailla mitään kiirettä.

 

[CCMK]

Lotusin toinen ongelma oli Morenon lisäksi Zandvoortin rata. Se oli kuin tehty turbomoottoreille ja Lotuksella ei ollut turboa. Talli neuvotteli edelleen salaisesti Renaultin kanssa sopimuksesta kaudelle 1983 tai viimeistään kaudeksi 1984. Zandvoortin 1982 aikaan siitä ei ollut mitään apua Morenolle joka vain yritti selvitä ensimmäiseen kilpailuunsa.

 

[CCMK]

Morenon ongelmana olivat myös Harjoitusten ja aika-ajon karsinnat. 26 autoa sai ottaa osaa kisaan ja aika-ajoon vain 30 kuljettajaa. Morenon vaikeuksia tuotti kokonaan tuntematon rata, sillä testit olivat hoidettu aiemmin Englannissa ja poikkeuksellisesti silloin tällöin Croix-en-Ternoisin radalla Pohjois-Ranskassa. Sen myötä Morenolla ei olisi helppoa.

 

[CCMK]

Kauden 1982 Hollannin kisasta Morenon karsiutumisen vahvisti myöhemmin myös uuden auton melkein kokonaan täydellinen testaamattomuus. Auto ei vain pysynyt Morenon näpeissä ja hänen odotettiin ennemmin tai myöhemmin karsiutuvan. Toki Lotusilla ei odotettu häneltä mitään ihmeitä, mutta hänen odotettiin silti olevan ainakin edes lähtöruudukossa.

 

[CCMK]

Ja seuraavaksi laitan pitkän tauon jälkeen Palettin tarinan kolmessa osassa ja niiden jälkeen lisään noita HS:n tarinoita kaudelta 1982 tähän toikkiin. Työkiireiden takia tämäkin toikki on jäänyt autioksi viime aikoina. Seuraavasta viestistä eteenpäin tilanne kuitenkin paranee.

 

[CCMK]

Riccardo Palettin tarina:

Lähtö liian varhain osa 1

Riccardo Patresen mukaan Paletti oli tullut vasta Ykkösiin ja vaikka Palettin nopeutta toisinaan verrattiin Patresen vastaavaan niin silti hänellä oli vielä paljon opittavaa. Juuri kukaan ei tuntenut häntä ennen hänen kuolemaansa. Keke Rosberg hädin tuskin tunsi Palettia ja niin ei tuntenut moni muukaan kuljettaja. Patrese oli jutellut vain muutaman kerran hänelle ja neuvonut häntä muutamissa asioissa.

Patresen mielestä Paletti oli herrasmiesmäinen kuljettajana ja mukava ihmisenä. Nopeus ei häikäissyt, mutta sitkeys ja yrittämisen tahto oli todella suurta hänellä. Brian Hentonin mukaan taas vain hänen vasenkätisyytensä pelasti hänen henkensä Kanadassa. Henton oli kärsinyt Pironin tapaan luistavasta kytkimestä ja vain valon vaihtuminen vihreäksi esti häntäkin heiluttamasta käsiään.

Henton vain valitsi vasemman puolen ja pysyi siinä vaistonvaraisesti. Paletti meni Hentonin mukaan suoraan eteenpäin ja törmäsi Pironiin kuolettavin seurauksin. Patresen mielestä koko onnettomuus oli huonoa tuuria. Hentonin mukaan kuolemaa joudutti myös luhistuva rakenne. Vuonna 1982 edes parhainkaan f1-auto ei ollut kovin turvallinen väline.

Miten tähän oli tultu?

Riccardo Paletti syntyi 15.6.1958 Gianna (Gina) Palettin ja Arietto Palettin pojaksi. Montrealin kilpailun jälkeisenä tiistaina hän olisi täyttänyt 24 vuotta. Riccardo oli hento ja hauraan näköinen, mutta erittäin urheilullinen. Hän harrasti karatea ja oli 13 vuoden iässä voittanut karatemestaruuden. Lisäksi hän piti vuorikiipeilystä ja vuorilla vaeltelusta.

Lapsena hän ehti kokeilla kaikkea mahdollista: Alppihiihtoa, jalkapalloa, jääkiekkoa ja hiihtoa. Kuntovalmentaja Franco Franchin mukaan Paletti oli urheilussa lahjakkuus. Etenkin omaan tahtiin työskennellessään. Myös tavallisessa koulutyössä hän menestyi. Tosin hänen ujoutensa asetti hänet herkkään asemaan. Kuitenkin hän selviytyi kouluvuosistaan hyvin. Hänet valittiin myös Italian kansalliseen nuorten alppihiihtojoukkueeseen.

Try-outin jälkeen Paletti kuitenkin päätti pysyä rakastamassaan lajissa vain harrasteellisesti. Palettin isä Arietto omisti rakennusfirman Milanossa joten Riccardon taloudellinen status oli turvattu, mutta hän halusi itsekin oppia rahan arvon. Claudio Lossan mukaan Riccardo oli aina tarkka työssään ja ei koskaan halunnut ongelmia kenenkään kanssa. Riccardolla oli lahjoja myös arkkitehdin työhön.

Lossan mukaan kukaan muu nuori mies hänen pitkällä työurallaan ei ollut näyttänyt sellaisia lahjoja kuin Paletti. Vuonna 1976 Monzassa Riccardon ollessa 18 vuotta vanha alkoi tie kohti kilpa-autoilua. Voitettuaan leikkimielisessä kilvassa isänsä hän halusi aloittaa uran kilpa-ajajana.

Aluksi isä vastusti ajatusta, mutta vuoden kuluttua Paletti oli 19 vuotta vanha ja sai oman ajokortin. Sen jälkeen alkoi ura kohti autourheilua. Vuodesta 1978 lähtien nuori Riccardo Paletti aloitti 20 vuoden iässä matkan kohti autourheilun huippua.

Jo alkumetreiltään lähtien hän halusi menestystä. Hän tiesi myös, että mikäli hän ei menestyisi tai pääsisi f1:siin niin hänen uransa arkkitehtinä tai muussa asemassa hänen isänsä yrityksessä pysyisi taattuna.

Monien mielestä tämä mustat ja kiharat hiukset omaava silmälasipäinen kaveri ei vaikuttanut kovin kilpa-autoilijalta vaan enemmän yliopiston opiskelijalta. Tosin hän oli hyvin rikas sellainen. Ja vasta 20 vuotta vanha. Suurten rahojen turvin hän olisi voinut olla ehdolla f1:siin vaikka heti. Tuolloin se ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.

 

[CCMK]

Lähtö liian varhain osa 2

Vuonna 1978 Riccardo Paletti teki debyyttinsä kilpa-autoilussa Italian Super Ford-sarjassa eli käytännössä Italian FF2000-luokassa. Luottoystävän hän sai Guido Schittonesta joka oli toimittaja ammatiltaan. Myöhempinä vuosinaan Schittone toimi myös hänen managerinaan. Paletti oli varsin ujo ja hänellä ei juuri ollut ystäviä ajajapiirissä. Kuitenkin hänen keskittymiskykynsä pantiin merkille.

Super Fordin aikaan Palettin isä Ariettoa pyydettiin myös mukaan f1:siin. Tuolloin toimimaan tosin Järjestysauton kuljettajana kohtalokkaassa Monzan kilpailussa. Ikävä kyllä järjestäjät hylkäsivät Arietton ajamisen Porsche 911:llä ja valitsivat kilpailuun Maseratinsa mikä sitten ei ollut hyvä juttu. Schittonen mukaan Ariettolla oli jännitystä myös Riccardon kilpailuissakin.

Kilpailullisesti kauden 1978 Super Fordin kilpailut Osellan autoilla menivät varsin hyvin. Ensimmäisessä kilpailussaan hän johti 18 kierrosta ja muutenkin Paletti saalisti kaksi palkintopaikkaa. Yhdeksässä kilpailussa 2 palkintosijaa ja kokonaiskilpailun kolmas sija ei ollut huono asia. Kauden lopussa hän pääsi ajamaan jo ensimmäisen F3-sarjan kilpailun Italiassa March-Toyotalla. Kausi 1978 oli maksanut 50 000 dollaria ja se oli todella suuri summa siihen aikaan niin pienessä sarjassa.

Kaudella 1979 koko kausi F3-sarjassa oli kuitenkin pettymys. Vain kaksi viidettä sijaa ja lukuisia keskeytyksiä oli saldo. Sarjan 12:sta tila ei mieltä lämmittänyt. Arietton rahojen avulla hän pääsi ajamaan ensimmäistä kertaa Misanossa jo F2-autolla. Jälleen myös f1-sarja oli Riccardon toiveena mutta Arietto ei halunnut vielä häntä mukaan sarjaan. Keskeytys tuli ensikilpailussa kolarin myötä. Kausi oli maksanut 175 000 dollaria josta 25 000 meni yhteen F2-kilpailuun.

Kausi 1980 F3-sarjassa toi entisestään pettymyksiä lisää. Väritön kausi toi vain heikkoja pistesijoja ja keskeytyksiä. Kilpailukauden pelasti kuitenkin Arietton yhteydenotto Robin Herdiin Marchilla joka taas neuvoi ottamaan yhteyttä Mike Earleen. Onyx-talli pyöri F2:ssa ja Roberto Guerrero oli häipynyt tallista Minardille. Rengaskiistat olivat yksi syy lähtöön. Guerrero halusi Pirellit ja Onyxilla käytössä oli M & H.

Sen myötä Earle sai kuulla Palettista joka oli ajanut F3-sarjaa ja jonka isä oli erittäin maksukykyinen. Sen myötä Earle tutustui Palettiin. Ensitapaaminen ei ollut helppo. Paletti ei osannut sanaakaan englantia ja Earle ei puhunut melkein ollenkaan italiaa. Lopulta he yrittivät kömpelöä keskustelua espanjaksi. Lopulta tapaamiseen saatiin tulkki ja sopimus saatiin solmittua. Tosin ongelmia oli luvassa. Earlen mukaan Paletti oli kalpea ja hauras nuori mies jolle suurempien autojen ajaminen taatusti tuottaisi vaikeuksia.

Paletti kärsikin kivuista vahvempien autojen ratissa, mutta sitkeys ja uudentyyppinen kuntoharjoittelu auttoivat vaivoihin. Mugellossa tuli kuitenkin keskeytys ja Zandvoortissa Paletti ajoi ensi kerran maaliin. Hän oli tuolloin 14:sta. Misanossa hän ajoi myös maaliin ja oli 8:s. Hockenheimissa hän myös keskeytti. Paletti ei siis tehnyt vaikutusta kilpailullisesti. Earle tosin ymmärsi yskän. Hän oli ennenkin nähnyt nuoria miehiä joilla ei ollut helppoa tulla lajiin. Kielellisesti kommunikointi ei myöskään ollut helppoa.

Paletti osasi tosin kiroilla englanniksi varsin helposti. Monzassa ajettiin kauden 1980 Formula 2:n epävirallinen mestaruuskilpailu ennen kautta päättävää Hockenheimia. Siinä kilpailussa Paletti häikäisi. Syy johtui vain ankarasta testauksesta. Palettin kieliongelmat ratkaistiin myös erikoisella tavalla. Hänen insinöörinsä kirjoittivat lapulle italiaksi ja englanniksi asiat ja sitä kautta Paletti oppi tiiminsä halut ja olikin jo nelosruudussa.

Kilpailussa hän ajoi pitkään toisena. Lopulta kilpailun voitti Derek Warwick Tolemanilla ja toiseksi ajoi veteraanikuljettaja Alberto Colombo. Paletti oli kolmas ja kuuma nuori nimi jälleen. Kausi 1980 oli kuitenkin maksanut jälleen 175 000 dollaria joista noin 100 000 meni F2:n ajoihin ja loppuosa meni F3-sarjaan.

Palettin talli oli myötätunnosta alentanut summaa puoleen koska tiesi Arietton maksukyvyn ja toinenkin kuljettaja toi talliin suuren summan. Riccardo Palettin innokkuus f1:siin näkyi ja hän oli ensimmäistä kertaa ehdollakin kuninkuusluokkaan. Siitä kerron lisää seuraavassa osassa.