CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15012
Lähtö liian varhain osa 3
Kauden 1980 lopulla marraskuussa Riccardo Paletti sai takuut kaudesta 1981 Formula 2:ssa. Saman vuoden lopulla Paletti oli neuvotteluissa jopa f1-tallien kanssa. Ikävä kyllä Ensignin tarjous meni ensin Roberto Guerreron suuntaan ja lopulta se meni Marc Surerille. Marchin neuvottelut taas menivät Eliseo Salazarin ja Derek Dalyn takia sivu suun.
Myöskään Theodore tai Fittipaldi eivät olleet kovin kiinnostuneita hankkimaan nuoria kuljettajia tiimiin. Fittipaldi tosin kaipasi erittäin maksukykyistä kaveria Keke Rosbergin tallikaveriksi ja Paletti oli yksi ehdokkaista.
Lopulta valittiin kuitenkin Chico Serra ajamaan. Kauden 1980 Monzan F2-kilpailu oli tärkeä paikka, sillä f1:n tallipäälliköt katsoivat kilpailua varsin tarkasti. Osella oli jo tuolloin kuitenkin neuvotelluin paikka Palettille. Ensin kuitenkin Alberto Colombo vei paikan ja myöhemmin Beppe Gabbiani joten Paletti sai tyytyä viettämään kautensa Formula 2:ssa.
Tyrrell ei kaivannut myöskään nuorta milanolaista. Kuin kohtalon ivana Ken Tyrrell oli eräässä vaiheessa valmis ottamaan Palettin talliinsa kaudella 1981. Ikävä kyllä Palettilla ei ollut superlisenssiä ja näin paikan sai eräs Michele Alboreto.
Viimeinen vaihtoehto olisi ollut Tolemanilla. Sen paikan vei kuitenkin Derek Warwick ja kakkosajajana nähtiin mieluummin Brian Henton kuin Riccardo Paletti. Paletti joutui jäämään Formula 2:seen. Hänen ovenrakonsa F1:siin oli kuitenkin avattu. Hän oli vasta 22 vuotta vanha. Ennen kautta 1981 talvella 1980 Paletti testasi ja testasi. Hänen ajajankykynsä kehittyi myös hänen englannin taidon karttuessa. Hän oli tehnyt myös erään ennätyksen.
Hän oli maksanut ajoistaan alemmissa sarjoissa yhteensä 400 000 dollaria mikä oli ennätys. Kausi 1981 F2:ssa maksoi 600 000 dollaria. Sillä rahalla hän maksoi yli kaksi kertaa enemmän kuin seuraavaksi eniten ajoistaan maksanut kuljettaja ja keskimäärin Palettin rahoilla olisi ajanut useampi muukin kuski yhteensä tai samalla summalla myös useita kilpailuja f1:ssä.
Kauden 1981 testien jälkeen F2-kauden avauksessa Silverstonessa hän oli 10:s aika-ajon jälkeen. Mike Earlen mukaan Paletti oli kasvanut kilpailijana aivan eri tasolle kuin kaudella 1980. Kilpailussa hän oli toinen Mike Thackwellin jälkeen. Kauden toisessa kilpailussa Hockenheimissa hän ajoi kilpailun nopeimman kierroksen ja johti kisaa. Vain kolme kierrosta ennen maalia hän keskeytti akun hajoamiseen. Kilpailun voitti Stefan Johansson.
Thruxtonissa Paletti ajoi koko kilpailun ajan hyvin ja oli lopulta kolmas. Eje Elgh Ruotsista oli toinen ja kilpailun voitti Roberto Guerrero. Sitä taustaa vasten Paletti ei todellakaan ollut huono ajaja. Siinä vaiheessa sarjaa hän olikin kolmantena sarjataulukossa jaetuin pistein Stefan Johanssonin kanssa. Thackwell johti sarjaa kolmella pisteellä. Sitten onni hylkäsi Palettin ja Nürburgringillä hän keskeytti.
Vallelungassa hän ajoi kuudenneksi ja sai pisteen. Se jäi hänen viimeiseksi. Mugellossa hän ajoi 10:ksi ja keskeytti Paussa ja Enna-Pergusan kilpailuissa. Spassa hän oli 15:sta ja Doningtonissa, Misanossa ja Mantorp Parkissa Ruotsissa hän keskeytti. Kauden saldoksi tuli 10:s sija ja 11 pistettä. Mestaruuden vei Geoff Lees.
Vaikea kausi toi kuitenkin Earlea lähemmäksi Palettin perhettä ja Riccardo oli rakastettavan mukava mies. Huonona puolena hänellä oli tosin ujous ja samalla herkkyys tietyistä asioista. Lisäksi hänen kuntonsa ei vain tuntunut riittävän. Toisaalta hän korvasi sen rajulla yrityksellä ja keskittymisellään.
Vuoden loppuun mennessä hän halusi päästä F1:siin. Earle joutui surullisesti kertomaan että hänen f1-ajonsa saisi tapahtua muuta kautta. Tallilla ei ollut edes autoa suunnitteilla ja f1:ssä ajaminen olisi kallista puuhaa. Earlen ja Arietto Palettin keskusteluista sovittiin alustavasti vielä kaudesta 1982 Formula 2:ssa. Silloin Paletti voittaisi mestaruuden ja hän saisi debytoida vuoden 1983 Formula 1:n MM-sarjassa.
Riccardon lisäksi myös Pioneerin yhtiömiehet halusivat kuitenkin nähdä nuoren Riccardon jo kaudella 1982 f1:ssä. Mahdollisesti jopa kauden 1981 lopulla. Marchilla oltiin kiinnostuneita hankkimaan nuori Riccardo talliin ja kauden 1981 lopulla neuvottelut Fittipaldin kanssa olivat pitkällä jo kauden loppuihin kilpailuihin ja erityisesti kaudelle 1982.
Chico Serra haluttiin korvata nuorella ja erittäin maksukykyisellä Palettilla. Keke Rosberg haluttiin säilyttää tallissa, mutta tarvittaessa kärkäs ja tallia jatkuvasti kritisoinut Rosberg olisi voitu korvata Palettilla. Palettin tulo talliin kaatui myös Pioneerin yhtiöiden erään toiveen toteutumattomuuteen. Alkukaudesta 1981 Pirelli olisi tuotu tukemaan tallin rengastoiveita.
Pirelli halusi tosin myös Palettin mukaan talliin. Ikävä kyllä Wilson Fittipaldi torjui toiveen ja näin rahat jäivät saamatta Fittipaldilta. Kauteen 1982 mennessä Pirelli rengasti tallia, mutta Palettia ei saatu enää tulemaan talliin. Sponsorien ristiriitaan ja haluamattomuuteen kaatuivat myös Roberto Guerreron ja Johnny Cecotton mahdolliset ajot Fittipaldilla kaudella 1982.
Vuoden 1981 lopulla Paletti oli uransa risteyskohdassa. Hän olisi voinut mennä F1:siin riskillä, mutta olisi ollut vaarassa menettää ajopaikkansa koska se oli rahasta riippuvainen. Toisaalta taas Formula 2:ssa toinen kausi olisi ainakin taloudellisesti turvattu. Lopulta pitkän Englannissa viettämänsä loman jälkeen talvella 1981 Paletti teki päätöksen f1-kaudesta 1982.
Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään syytä mennä f1:siin vielä tuolloin 23-vuotiaana. Ikävä kyllä sponsorien pelot ja tallien mahdollinen kiinnostumattomuus huonon kauden toistuessa saivat Palettin f1:n kannalle. Earlen mukaan ratkaisu oli huono, mutta Paletti sai kuitenkin hänen tukensa asialle.
Hänellä oli loppuvuodesta vieläkin mahdollisuus mennä Fittipaldille, Tolemanille tai jo pitkin kautta neuvoteltuun Osellan talliin. Enzo Osellalle raha kelpaisi todella hyvin ja asiat f1:n suhteen näytti olevan hyvin. Haaste superlisenssistä olisi vain suurin. Seuraavassa osassa tulee lisää asiaa Palettin edesottamuksista.
Kauden 1980 lopulla marraskuussa Riccardo Paletti sai takuut kaudesta 1981 Formula 2:ssa. Saman vuoden lopulla Paletti oli neuvotteluissa jopa f1-tallien kanssa. Ikävä kyllä Ensignin tarjous meni ensin Roberto Guerreron suuntaan ja lopulta se meni Marc Surerille. Marchin neuvottelut taas menivät Eliseo Salazarin ja Derek Dalyn takia sivu suun.
Myöskään Theodore tai Fittipaldi eivät olleet kovin kiinnostuneita hankkimaan nuoria kuljettajia tiimiin. Fittipaldi tosin kaipasi erittäin maksukykyistä kaveria Keke Rosbergin tallikaveriksi ja Paletti oli yksi ehdokkaista.
Lopulta valittiin kuitenkin Chico Serra ajamaan. Kauden 1980 Monzan F2-kilpailu oli tärkeä paikka, sillä f1:n tallipäälliköt katsoivat kilpailua varsin tarkasti. Osella oli jo tuolloin kuitenkin neuvotelluin paikka Palettille. Ensin kuitenkin Alberto Colombo vei paikan ja myöhemmin Beppe Gabbiani joten Paletti sai tyytyä viettämään kautensa Formula 2:ssa.
Tyrrell ei kaivannut myöskään nuorta milanolaista. Kuin kohtalon ivana Ken Tyrrell oli eräässä vaiheessa valmis ottamaan Palettin talliinsa kaudella 1981. Ikävä kyllä Palettilla ei ollut superlisenssiä ja näin paikan sai eräs Michele Alboreto.
Viimeinen vaihtoehto olisi ollut Tolemanilla. Sen paikan vei kuitenkin Derek Warwick ja kakkosajajana nähtiin mieluummin Brian Henton kuin Riccardo Paletti. Paletti joutui jäämään Formula 2:seen. Hänen ovenrakonsa F1:siin oli kuitenkin avattu. Hän oli vasta 22 vuotta vanha. Ennen kautta 1981 talvella 1980 Paletti testasi ja testasi. Hänen ajajankykynsä kehittyi myös hänen englannin taidon karttuessa. Hän oli tehnyt myös erään ennätyksen.
Hän oli maksanut ajoistaan alemmissa sarjoissa yhteensä 400 000 dollaria mikä oli ennätys. Kausi 1981 F2:ssa maksoi 600 000 dollaria. Sillä rahalla hän maksoi yli kaksi kertaa enemmän kuin seuraavaksi eniten ajoistaan maksanut kuljettaja ja keskimäärin Palettin rahoilla olisi ajanut useampi muukin kuski yhteensä tai samalla summalla myös useita kilpailuja f1:ssä.
Kauden 1981 testien jälkeen F2-kauden avauksessa Silverstonessa hän oli 10:s aika-ajon jälkeen. Mike Earlen mukaan Paletti oli kasvanut kilpailijana aivan eri tasolle kuin kaudella 1980. Kilpailussa hän oli toinen Mike Thackwellin jälkeen. Kauden toisessa kilpailussa Hockenheimissa hän ajoi kilpailun nopeimman kierroksen ja johti kisaa. Vain kolme kierrosta ennen maalia hän keskeytti akun hajoamiseen. Kilpailun voitti Stefan Johansson.
Thruxtonissa Paletti ajoi koko kilpailun ajan hyvin ja oli lopulta kolmas. Eje Elgh Ruotsista oli toinen ja kilpailun voitti Roberto Guerrero. Sitä taustaa vasten Paletti ei todellakaan ollut huono ajaja. Siinä vaiheessa sarjaa hän olikin kolmantena sarjataulukossa jaetuin pistein Stefan Johanssonin kanssa. Thackwell johti sarjaa kolmella pisteellä. Sitten onni hylkäsi Palettin ja Nürburgringillä hän keskeytti.
Vallelungassa hän ajoi kuudenneksi ja sai pisteen. Se jäi hänen viimeiseksi. Mugellossa hän ajoi 10:ksi ja keskeytti Paussa ja Enna-Pergusan kilpailuissa. Spassa hän oli 15:sta ja Doningtonissa, Misanossa ja Mantorp Parkissa Ruotsissa hän keskeytti. Kauden saldoksi tuli 10:s sija ja 11 pistettä. Mestaruuden vei Geoff Lees.
Vaikea kausi toi kuitenkin Earlea lähemmäksi Palettin perhettä ja Riccardo oli rakastettavan mukava mies. Huonona puolena hänellä oli tosin ujous ja samalla herkkyys tietyistä asioista. Lisäksi hänen kuntonsa ei vain tuntunut riittävän. Toisaalta hän korvasi sen rajulla yrityksellä ja keskittymisellään.
Vuoden loppuun mennessä hän halusi päästä F1:siin. Earle joutui surullisesti kertomaan että hänen f1-ajonsa saisi tapahtua muuta kautta. Tallilla ei ollut edes autoa suunnitteilla ja f1:ssä ajaminen olisi kallista puuhaa. Earlen ja Arietto Palettin keskusteluista sovittiin alustavasti vielä kaudesta 1982 Formula 2:ssa. Silloin Paletti voittaisi mestaruuden ja hän saisi debytoida vuoden 1983 Formula 1:n MM-sarjassa.
Riccardon lisäksi myös Pioneerin yhtiömiehet halusivat kuitenkin nähdä nuoren Riccardon jo kaudella 1982 f1:ssä. Mahdollisesti jopa kauden 1981 lopulla. Marchilla oltiin kiinnostuneita hankkimaan nuori Riccardo talliin ja kauden 1981 lopulla neuvottelut Fittipaldin kanssa olivat pitkällä jo kauden loppuihin kilpailuihin ja erityisesti kaudelle 1982.
Chico Serra haluttiin korvata nuorella ja erittäin maksukykyisellä Palettilla. Keke Rosberg haluttiin säilyttää tallissa, mutta tarvittaessa kärkäs ja tallia jatkuvasti kritisoinut Rosberg olisi voitu korvata Palettilla. Palettin tulo talliin kaatui myös Pioneerin yhtiöiden erään toiveen toteutumattomuuteen. Alkukaudesta 1981 Pirelli olisi tuotu tukemaan tallin rengastoiveita.
Pirelli halusi tosin myös Palettin mukaan talliin. Ikävä kyllä Wilson Fittipaldi torjui toiveen ja näin rahat jäivät saamatta Fittipaldilta. Kauteen 1982 mennessä Pirelli rengasti tallia, mutta Palettia ei saatu enää tulemaan talliin. Sponsorien ristiriitaan ja haluamattomuuteen kaatuivat myös Roberto Guerreron ja Johnny Cecotton mahdolliset ajot Fittipaldilla kaudella 1982.
Vuoden 1981 lopulla Paletti oli uransa risteyskohdassa. Hän olisi voinut mennä F1:siin riskillä, mutta olisi ollut vaarassa menettää ajopaikkansa koska se oli rahasta riippuvainen. Toisaalta taas Formula 2:ssa toinen kausi olisi ainakin taloudellisesti turvattu. Lopulta pitkän Englannissa viettämänsä loman jälkeen talvella 1981 Paletti teki päätöksen f1-kaudesta 1982.
Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään syytä mennä f1:siin vielä tuolloin 23-vuotiaana. Ikävä kyllä sponsorien pelot ja tallien mahdollinen kiinnostumattomuus huonon kauden toistuessa saivat Palettin f1:n kannalle. Earlen mukaan ratkaisu oli huono, mutta Paletti sai kuitenkin hänen tukensa asialle.
Hänellä oli loppuvuodesta vieläkin mahdollisuus mennä Fittipaldille, Tolemanille tai jo pitkin kautta neuvoteltuun Osellan talliin. Enzo Osellalle raha kelpaisi todella hyvin ja asiat f1:n suhteen näytti olevan hyvin. Haaste superlisenssistä olisi vain suurin. Seuraavassa osassa tulee lisää asiaa Palettin edesottamuksista.
