F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Rosbergille tyypilliseen tapaan reagointi nopeasti ja tunteella oli tuttua. Lauda oli kuitenkin Rosbergia nuorempi. Mahtavat 49 päivää vain nuorempi ja tavallaan Laudan menestys kaudella 1982 jo siihen asti oli ollut vakuuttavaa kertaalleen uransa lopettaneelta kaksinkertaiselta maailmanmestarilta.

Kehäraakin lempinimen oli Laudan osalta saanut unohtaa jo hyvän aikaa sitten vaikka joissakin piireissä häntä vielä kauden alun jälkeenkin kritisoitiin.

 

[CCMK]

Kekelle Paul Ricardin kilpailu oli ollut hyvästä suorituksesta huolimatta silti tuskainen. Vauhtia riitti, mutta turboille ei pärjännyt. Silti kilpa-ajajan tapaan Rosberg uskoi omasta mielestään jopa kolmanteen sijaan kilpailussa. Ikävä kyllä Andrea de Cesaris esteli häntä puoleen matkaan asti ja oli piittaamatta sinisistä lipuista.

Huolimatta lippusäännön tiukentumisesta kauden 1981 Silverstonen ja tapaus Elio de Angelisin jälkeen Andrea toimi vielä sääntöjen puitteissa ja rajan tullessa jo vastaan mies ajoi Rosbergin onneksi ulos radalta vaikka Alfan mukaan ulosajo johtui myös rengasrikosta.

Näin Rosberg tapauksesta:

'' Hänen asenteensa on, että jos joku on hänen kannassaan ja yrittää ohi, hän estää sen keinolla millä hyvänsä. Jos olisi ollut mahdollista, olisin noussut autosta ja lyönyt häntä niin kovaa kuin ikinä suoraan päin naamaa, noussut takaisin autoon ja mennyt.''

Näin kuumana Rosberg kävi Andrealle ja stressi oli viikonlopun aikana muutenkin noussut Rosbergilla jo Herr Laudan kanssa käydyn kuuman keskustelun seurauksena äärilukemiin.

Lopulta rauhoituttuaan Rosberg vain sanoi, että olisi ansainnut paremman sijoituksen ja aikoi keskittyä vain Hockenheimiin.

 

[CCMK]

Kaikesta huolimatta Frank Williams oli erittäin tyytyväinen Rosbergin panoksiin. Vain Carlos Reutemann oli ajanut yhtä hyvin kuin hän tallin autoa ja silloinkin vain Kyalamissa. Tosin Rosberg oli ollut toinen Riossa, mutta sijoitus oli otettu häneltä pois. Long Beachissa sijoitus oli pysynyt toisena. Myös Zolderin hieno ajo oli tuonut toisen sijan talliin. Elokuuhun tullessa myös Suomessakin häntä oli alettu pitää hyvänä kuljettajana jolta vain voitto enää puuttui.

Sen sijaan mestaruustaistelussa hänen sijoituksiinsa ei uskottu ja mestaruuden osalta Keken sanomat sai edelleen pilkkausta osakseen vaikkakin nyt vähemmän kuin aiemmin. Etenkin suoraan sanottuna. Toki rivien välissä vähäteltiin enemmän kuin suorana puheena. Rosbergin otteita oli kuitenkin alettu seuraamaan myös lehtien palstoilla erittäin paljon ja myös erinäisiä muita taustatietoja kerrottiin aiempaa tarkemmin.

Frank Williamsille toinen kuljettaja tallissa eli Derek Daly näytti tuottavan pettymyksen. Frankin mielestä Daly oli kaikin puolin ollut yhtä hyvä kuin Rosberg alustavasti. Molemmilla oli yhtä paljon kokemusta ja vuosia f1:ssä ja lisäksi Dalykin oli kyennyt Keken tapaan tuottamaan sankariajoja ajoittain. Juuri niiden takia Frank ajatteli Dalyn kykenevän aika lailla samoihin tuloksiin kuin kerran Kekekin kykeni.

Tai huonoimmassakin tapauksessa pisteitä pitäisi edes tulla säännöllisesti merkkimestaruutta ajatellen. Ikävä kyllä Dalylta näytti puuttuvan Rosbergin sijaan juurikin parempaa aika-ajon vauhtia ja joitakin virheitä Dalylla oli tullut kauden aikana.

Yhden kerran Daly oli aiheuttanut jopa tappelun toisen kuljettajan kanssa ja sekin oli ikävä asia. Ainoan kerran ennen Hockenheimia missä Daly oli ollut selvästi Rosbergia parempi oli vain Montrealissa ja silloinkin Rosbergilla oli ollut vakavia ongelmia.

Dalyn ongelmana oli jäädä keskikastiin ja aloittaa vasta sieltä nousua kilpailun loppupuolella. Toki ilman tallin piikkiin tulleita virheitä Keken osalta Riossa ja Brandsissa ja Derekin osalta Paul Ricardissa ja Brandsissa myöskin molemmilla olisi voinut olla enemmän pisteitä ja Keke olisi saattanut johtaa jopa mm-sarjaa.

 

[CCMK]

Kaiken tämän keskellä heinäkuussa Frank Williams oli tarjonnut kahden vuoden jatkosopimusta Kekelle. Keken piti ensimmäistä kertaa urallaan harkita todella tarkkaan tulevia tapahtumia. Ensimmäistä kertaa todella hänen urallaan piti nähdä pidemmälle tapahtumia kuin vain ensi vuoteen.

Aiemmin mikäli kahden tai useamman vuoden sopimuksia oli Rosbergin pöydällä niin ne olivat olleet epävarmoja toteutuakseen tai sitten ne olivat taloudellisesti vaikeiden tallien tekemänä osin typeriä. Fittipaldin kaksivuotinen sopimus oli varsin typerä juurikin siinä mielessä, että talli taisteli olemassaolostaan loppuaikoina. Toisaalta hyvänä puolena juurikin Fittipaldin sopimuksen ehdot kantoivat myös Williamsille.

Keken huolena oli myös Williamsin kyky vastata turbojen kehitykseen. Heinäkuussa 1982 Williams oli ryhtynyt vasta miettimään tallille sopivaa turbomoottoria ja se ei näyttänyt hyvältä Keken silmin katsottuna. Toki Williamsilla oli toinen salainen ase eli kuusipyöräinen auto.

 

[CCMK]

Vertailun vuoksi Lotus kävi neuvotteluja turbomoottoreista Renaultin kanssa jo kovaa vauhtia kesällä 1982. Kuusipyöräinen f1-auto taas oli hyvin kiinnostava väline. Tyrrell oli käyttänyt vuosina 1976-1977 kuusipyöräistä autoa kilpailuissa ja onnistunut voittamaan sillä kerran kilpailussa. Vuodeksi 1978 talli oli joutunut Goodyearin nihkeyden takia luovuttamaan kuusipyöräisten autojen vallankumouksen kehittelyn.

Huolimatta siitä, että talli käytti tavanomaista mallia niin suunnitelmat muuttaa 008 kuuden, seitsemän tai jopa kahdeksan pyörän autoksi olivat olemassa. Tämä hanke oli erittäin kallis Tyrrelille ja sen lopettamisella oli hintansa ja siitä talli ei varsinaisesti ollut toipunut. Williamsin Patrick Head oli kääntänyt Tyrrelin idean toisin päin eli auton edessä oli yksi pyöräpari ja takana kaksi.

Pienentyneen ilmanvastuksen tuoma suoranopeus ja ylimääräisen pyöräparin antama erinomainen pito olisi saattanut tehdä autosta ylivoimaisen. Alkeellisten tietokonelaskelmien mukaan Paul Ricardin radalla kuusipyöräinen Williams olisi ollut 15 sekuntia muita autoja nopeampi.

Keken mielestä noin ylivoimaista autoa FISA ei ikinä päästäisi radoille. Pitkän harkinnan ja taloudellisesti huonojen ehtojen jälkeen Rosberg päätyi lopulta vain yhden vuoden jatkosopimukseen. Toki mestaruudesta ei vielä tuolloin ollut varmuutta ja Keken tavoite oli vain pitää paikka huipputallissa ja yrittää ensi vuonna mahdollisesti uudelleen.

Sen sijaan Derek Daly sai varoituksen tallilta ja käskyn yrittää kauden loppupuolella menestyä paremmin kilpailuissa jotta säilyttämistä Keken rinnalla kaudeksi 1983 voitaisiin harkita. Tallipäälikköä kun eivät Dalyn omat henkilökohtaiset ongelmat kiinnostaneet vaikka ammatin ulkopuolella Frank ymmärsi Derekin ikäviäkin asioita.

 

[CCMK]

Ranskan kilpailussa vaikuttavaa oli myös 16 auton selviäminen maaliin moottoririkoistaan tunnetulla radalla. Tässä kuitenkin tallien kisan summausta:

Brabham: Pärjäsi loistavasti aika-ajossa ja vielä sitäkin paremmin kilpailuissa. Patrese oli jälleen parempi kuin Piquet. Yli 200 000 dollarin moottorilaskusta huolimatta talli pärjäsi hyvin kilpailussa. Lasku johtui puolen tusinan koneen hajoamisesta viikonlopun aikana. Kierroksella 4 molemmat autot siirtyivät kaksoisjohtoon. Ikävä kyllä ensin Patreselta hajosi kone ja juuri ennen varikkostoppia hajosi myös Piquetin kone 14 sekunnin johtoasemasta. Suunnitelmat taktiikkapysähdyksestä säilyvät myös Hockenheimiin.

Tyrrell: Alboretolla oli huono aika-ajo ja Hentonilla oli vieläkin surkeampi. Sijat 15 ja 23 eivät miellytä Ken Tyrrelliä. Tosin kilpailu meni paremmin molemmilta. AA-renkailla molemmat selvisivät maaliin ja Alboreto pääsi kisan puolivälissä Giacomellin ohi ja pisteille. Haastoi Rosbergia parhaansa mukaan, mutta sitten Imolan piste kumminkin maistui. Henton taas ohitti Massin huolimatta Marchin ylivoimaisesta suoranopeudesta Tyrreliin nähden ja myös Winkelhockin. Hyötyi muiden keskeytyksistä ja taisteli Giacomellin kanssa ysipaikasta pääsemättä kumminkaan ohi. Hentonin pitäisi saada vain aika-ajo paremmaksi niin homma voisi sujuakin.

Williams: Rosberg ja Daly ajoivat niin hyvät aika-ajot kuin pystyivät ja sijat 10 ja 11 siihen nähden olivat hyvät saavutukset. Daly sai superlähdön ja oli 7:s. Johti myös Cossyliigaa kunnes A-renkaiden kulumisen ja yllättävän rengasrikon takia joutui kääntymään varikolle. Varikolta palattuaan sijoitus oli 11:sta, mutta ohitti Elio de Angelisin ja Bruno Giacomellin ja oli maalissa 7:s. Aika vain loppui kesken harmittavasti Dalyn kannalta. Rosberg ajoi AA-renkailla ja selvisi maaliin viidentenä. Huono lähtö hiekoille ajautumisen lisäksi pudotti hänet sijalle 12:sta, mutta Watson ja Giacomelli olivat jo kierroksen 11 jälkeen kaukana takana ja seiskasija ainakin näytti varmalta.

Keke hyötyi siitä, että tallikaverin ja Laudan mennessä renkaanvaihtoon Keke sai ajaa täydessä rauhassa eteenpäin. Sitten Andrea de Cesaris tuttuun tapaan tuli Keken eteen ja Keke uhkasi lyödä häntä kilpailun jälkeen, mutta vilvoittelu vedessä ja ylipäänsä pisteiden saanti vaikealla radalla rauhoittivat jatkuvalla liekillä palavaa suomalaista Andrean onneksi. Kehuja Rosberg sai myös Alboreton kanssa käydystä kilpailusta.

McLaren: Lauda oli nopein Cossyliigasta poislukien Alfoja. Joutui Keken kanssa käsikähmään lauantaina, mutta sunnuntain ajoon asia ei vaikuttanut mitenkään. Giacomellin ohi mentiin kierroksella 2 ja Dalyn mentyä varikolle kuutospaikka näytti varmalta kunnes Michelinin kevyet vyörenkaat antoivat perikisi. Laudan mennessä varikolle tallikaveri Watsonin auto oli parkissa ja ylimääräinen kierros piti ajaa vielä radalla. Silloin Lauda oli 12:sta ja lopulta pysähdyksen jälkeen häntäpäässä. Ohitti Hentonin, Winkelhockin ja Giacomellin ja oli lopulta 8:s. Watsonin kisa oli vaikea. Kevyitä renkaita ei olisi pitänyt ottaa Enduroiden radalle, mutta näin kävi. Hän ei päässyt ohi ja oli 9:s yhtä monen kierroksen jälkeen ja lopulta renkaanvaihdon lisäksi akkukaapeli oli hajonnut ja kisa jäi kesken. Esti oman auton korjauksen aikana myös Laudan varikkokäyntiä.

ATS: Brandsiin verrattuna molemmat autot pääsivät mukaan, mutta vauhti oli yhä painajaismaisen hidasta. Salazar kolaroi sijalta 18 kierroksella 3, mutta Winkelhock ajoi sisukkaasti maaliin asti. Ohitti Warwickin ja kilpaili Hentonin ja Laudan kanssa sijoista. Kierroksella 18 hän oli jo kymppipaikalla ja ilman Enduroiden heikentymistä olisi ajanut paremminkin. Ikävä kyllä myöhemmin Henton ja Lauda menivät heittämällä ohi ja sijoitus oli maalissa 11:sta.

Lotus: Mansellin ollessa sivussa käden takia Geoff Lees pääsi kakkostestaajan paikalta kilpailemaan. Jälkikäteen Leesin olisi kannattanut kilpailla jo Brandsissa. Ei pelkästään Mansellin käsivamman takia vaan myös sen takia että olisi pystynyt hankkimaan kokemusta 91:llä ajosta. Kun kokemusta kisa-autosta ei ollut niin perjantaina hän oli selvästi joukon hitain, mutta yli 4 sekunnin parannus lauantaille toi hänet ruutuun 24. Chapmanin kanssa Lees sopi risktaktiikasta ajaa A-renkailla niin kovaa kuin pääsee. Hän olikin ohittanut lähdössä jo 4 autoa ja oli 20:s kunnes rengasrikko pakotti hänet varikolle ja AA-renkaat alla Lees ajoikin kelpo kisaa.

Lopulta ohitettuaan muun muassa Laffiten ja Surerin oli 12:sta. Vaikka ajot päättyvätkin kisojen osalta niin Chapmanin vakuuttaminen voi antaa hänelle ykköstestaajan paikan loppukaudeksi Morenoa todennäköisemmin. Elio de Angelis ajoi keskikastissa ja menetettyään pelin Alboretolle kisan alussa ajeli sijalla 10 kunnes kierroksella 16 polttoaineenpaineet tippuivat ja syötön tehtyä lakon pari kierrosta myöhemmin kisa jäi kesken.

Ensign: Guerrero näytti vielä perjantaina pääsevän mukaan, mutta lauantaina muut parantivat aikaansa liian paljon ja sen myötä Guerrero karsiutui jälleen. FOCA:n tukisummat varaosien ja moottorien suhteen auttavat jonkin aikaa mutta eivät paljon.

Renault: Vaikeuksien piinaama turbotalli ajoi parhaimmassa mahdollisessa paikassa itselleen kaksoisvoiton. Arnoux otti jälleen paalupaikan ja Prost täydensi eturivin. Aluksi Brabhamit menivät menojaan, mutta sen jälkeen Ferrarit eivät heitä uhanneet ja tallimääräystä yritettiin käyttää turhaan. Arnoux on tämän sirkuksen itsenäisin kuljettaja ja ei piittaa tallimääräyksistä hiittäkään ja sen myötä Arnoux voitti pitkästä aikaa. Samalla myös jo kotimaassa ikuiseksi keskeyttäjäksi tietyissä piireissä sanovat toimittajat joutuivat nielemään sanansa. Koko tallin vihaa tallimääräyksen rikkomisesta laimensi mahtava kotiyleisön tunnelma ja johtokunnan tyytyväiseksi saaminen.

March: Omituinen päätös kohentaa auton vauhtia tuotti tulosta. Ikävä kyllä vain pitkällä Mistralin suoralla. Etusiipeä ei välillä käytetty ollenkaan ja takasiipeä oli naurettavan vähän aika-ajossa ja kilpailussakin muihin autoihin verrattuna. Mutkissa tuloksena oli ajokelvoton auto ja sen myötä Boesel karsiutui kisasta ja Mass pääsi juuri ja juuri mukaan kisaan. Mass sai kuitenkin huippulähdön ohittaen kuusi autoa ja pitkällä suoralla oli muihin verrattuna vaarallisen nopea turboja lukuunottamatta. Pienten vaikeuksien jälkeen kolaroi järkyttävän näköisessä tilanteessa Baldin kanssa.

Auto lensi melkein väkijoukkoon ja Massin järkytys oli ymmärrettävä. Alustavien tietojen mukaan Mass saattaa jättää tallin ja koko f1:set. Vaikka haavat ovatkin lievät niin jo Zolderista asti jatkunut kamppailu henkisten ongelmien kanssa tuskin auttaa asiaa. Kauden aikana on joutunut kestämään myös vihaisen kanadalaisyleisön reaktiot joka paikassa mihin on vain osunut vaahteraväen kanssa.

Fittipaldi: F9:llä Serra olisi saattanut päästä 20:n paremmalle puolelle aika-ajossa mutta auton hajoaminen perjantaina ei auttanut asiaa. Vanhalla autolla ajettiin kun uutta autoa ei saatu korjatuksi ja vara-osia ei riittänyt. FOCA:n tukisummat kelpaavat, mutta ilman ylimääräistä rahaa talli ei kauan selviä ja Serra myös karsiutui.

Alfa Romeo: V12:n vääntövoima oli parasta mitä autosta löytyi ja siten Andrea de Cesaris ja Bruno Giacomelli onnistuivat aika-ajossa. Huonon lähdön jälkeen Andrea oli 10:s kunnes sytytysvika ja sen korjaamisen aiheuttama hitaus teki hänestä tientukon muille. Keke kärsi tästä kaikkein eniten. Lopulta sinisten lippujen välttelyn lopputuloksena oli onneksi ulosajo ennen isompia rangaistuksia. Giacomelli taas oli aivan alun jälkeen myös muille tientukko. Kisassa ei tehoa vain riittänyt ja Lauda, Rosberg, Alboreto ja Daly menivät ohi ja viime hetkellä vain kisan loppuminen esti myös Hentonia menemästä ohi. Sijoitus oli 9:s.

Ligier: Vaikea kotikisa oli vaisu. Laffite oli 13:sta ennen varikolle menoa Enduroiden takia. Myöhemmin Kevyet Vyörenkaat eivät auttaneet myöskään ja vielä kolmannella stopilla kierroksella 36 laitettiin uudet Endurot alle. Sen myötä Laffite ajeli joukon jatkona ollen lopulta 14:sta. Cheever oli Laffitea nopeampi ja kierroksella 9 sijoitus oli 13:sta kunnes helma hajosi autosta. Helman korjauskäyntejä oli vielä kaksi tämän jälkeen renkaiden tuhoutumisen ja aliohjautumisen takia. Sen jälkeen Cheever oli jäänyt 4 kierrosta kärjelle ja ajeli viimeisenä maaliin sijalle 16:sta.

Ferrari: Vauhti ei riittänyt Brabhamille tai Renaultille mutta muuten kisa sujui loistavasti ja Pironi lujitti otettaan mestaruudesta. Kaikki muut autot jäivät Ferrarille ja niin sijat 3-4 olivat varmat ja Ferrarilla oltiin erittäin tyytyväisiä ja liityttiin mukaan Ranskan neloisvoiton riemuun.

Arrows: Jackie Oliver oli käskenyt jo ennen kilpailua pakata matkalaukut valmiiksi kohti Hockenheimia. Niin toivottomalta näytti turboradalla Arrowsien meno alustavasti. Yllätys oli, että molemmat autot pääsivät mukaan kilpailuun. Baldi ajoi paremman kisan kuin Surer, mutta joutui kolariin Massin kanssa ja onneksi vahingoilta vältyttiin. Surer ajeli koko ajan melkein viimeisenä ja ei pysähtynyt vaikka renkaita olisi voinut vaihtaa AA-renkaista kevyempään ja yrittää riskillä. Jäi lopulta kaksi kierrosta ja ajeli sijojen 12-13 välillä kilpaillen lähinnä Hentonin tai muiden keskikastin sankarien kanssa loppuvaiheessa kilpailua.

Osella: Jarier pärjäsi yhdellä autolla ja Pirellin aika-ajorenkailla ja ajoi ruutuun 17:sta. Se oli huippusuoritus. Vetoakseli päätti kilpailun ennen kuin se ehti alkaakaan.

Theodore: Lammers oli 21:s perjantaina mutta lähinnä muiden vaikeuksien takia. Lauantaina muiden parantaessa tippui pois kisasta. Goodyearin rengasvelat oli FOCA:n pakko maksaa kun Teddy Yipillä oli naisystävien vuoksi rahahuolia paddockin huhujen mukaan.

Toleman: Ranskan kisan musta hevonen ei onnistunut täyttämään odotuksia. Fabi keskeytti kierroksella 2 ja Warwickin kisa oli kytkimen ja vaihde kerrallaan hajoavan laatikon vuoksi piinaa. Sijoilla 15-16 ajelu tuotti lopulta maalissa sijan 15 ja vain Cheeverin onnistui Derek ohittamaan.

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi sitten jälleen HS:n tarinoita Paul Ricardin kilpailun ajalta ja sen lopputuloksista kotimaisin näkökulmin katsottuna. Seuraavassa viestissä niitä sitten tuleekin.

 

[CCMK]

Seuraava osuus on lauantain 24.7 lehdestä otettu ja se käsittelee Keken kuudetta sijaa aika-ajossa:

http://imageshack.us/photo/my-images/836/paulricardinaikaajoissa.png/

 

[CCMK]

Sunnuntaina 25.7 HS:n sivuilla käsiteltiin Keken ja Laudan välistä kitkaa. Lauda oli kiusannut Kekeä ja sen myötä tilanteesta käytiin tulisena. Onneksi kotimaisille lehdille Keke antoi tapahtuneesta vain lievimmän versionsa ja tässä se tulee:

http://imageshack.us/photo/my-images/696/laudakiusaakekeliianpal.png/

 

[CCMK]

Ja laitetaan vielä HS:n tarinaa kilpailun jälkeen maanatailta 26.7. Siinä Keken sijoituksen kuittailu vieläkin on vaisua vaikkakin hienovaraista:

http://imageshack.us/photo/my-images/5/kekeparaskehruujennyjav.png/

 

[CCMK]

Viikkoa ennen Hockenheimia f1:ssä tapahtui erinäisiä asioita. Jochen Mass ei ollut toipunut vammoistaan Ranskan osalta ja muutenkin hänen henkinen sietokykynsä oli äärirajoilla. Marchin tallipäälliköt yrittivät maanitella häntä jatkamaan ja vastentahtoisesti hän alustavasti myös suostui ajamaan vielä kotikisassaan.

Lopulta hän ajoi vain perjantaina vapaissa harjoituksissa naurettavan hitaasti kolme kierrosta ja luopui koko hommasta ja myös aloitti lopettamisen ja ajamisen jatkamisen välisen pelin. Näin ainakin mediassa siltä tuntui vaikka todellisuudessa jo Saksan harjoituksen jälkeen hän ei enää ajanut f1:siä kaudella 1982 ja muutenkin lopetti uransa.

Massin vaikeuksien vuoksi talliin hankittiin alustavasti vain kisa kerrallaan ja lopulta pysyvällä sopimuksella Rupert Keegan. Keegan maksoi 65 000 dollaria kilpailulta ja se sopi tallin kuvioihin varsin hyvin. Keegan oli ollut vapailla markkinoilla kun Williamsille ei raha ollut kelvannut ja Fabin tukijat saivat tarpeeksi rahaa Tolemanilla ja Cougar antoi osuutensa Warwickin tukemiseen jolloin Keegania ei nähty myöskään Tolemanilla.

Sen jälkeen hän oli yrittänyt osin turhaan saada Arrowsin toista paikkaa kun Ragnolla oli ollut vaikeaa tukea Mauro Baldia. Lopulta kun Massin vaikeuksista oli tullut totta jo Ranskasta asti niin Keegan näki tilaisuutensa tulleen ja näin Keeganista tuli Marchin kisakuljettaja loppukaudeksi.

 

[CCMK]

Vallan toinen uutinen oli viikkoa ennen kilpailua tapahtunut Theodoren suunnanmuutos. Jan Lammersin rahat loppuivat ja hänen paikalleen otettiin Tommy Byrne F3-sarjasta. Byrneä pidettiin uuden aikakauden tähtenä ja samalla mies taisi itsekin olla tähtiainesta ainakin omasta mielestään.

Tosin talliin tuleminen ei ollut helppo, mutta meriitit alemmissa luokissa ja jopa Sennan tasoinen vauhdinpito ajoittain vakuutti Theodoren kaverit hänen kyvyistään. Sennalla taas itsellään oli tuolloin omat ongelmat. Muussa tapauksessa Sennankin ura olisi voinut parhaimmassa tapauksessa alkaa Theodorella jo Keken kaudella.

Tosin sen loppusuunta olisi saattanut lopettaa hänen uransa hyvin lyhyeen huolimatta hänen jo tuolloin tunnetuista ajotaidoista. Byrnen osalta sponsori Rizla maksoi kaikki muut kulut ja siten Byrne maksoi vain 3000 dollarin kilpailusumman ja hän toi lopulta yhteensä 15 000 dollaria kauden kisoihin. Summa riitti kuin paremminkaan maksavia kavereita ei ollut saatavilla.

Hänen testinsä jäivät lyhyeen ja niistäkin sponsorin ohella Byrne joutui maksamaan pientä summaa. Yhteensä 50 kierrosta ennen Hockenheimia Byrne ajoi Snettertonin ja Oulton Parkin radalla testejä korkeaan hintaan.

 

[CCMK]

Nigel Mansellille kahden viikon lepo Ranskan ja Saksan kilpailun välillä oli tuottanut tulosta ja hän pääsi takaisin ajamaan Lotusta. Ainut ongelma oli vieläkin se, että toisinaan Mansell tarvitsi edelleen tukisidettä ja kaikesta huolimatta hänellä oli kipuja erityisesti ranteen seudulla.

Siitä huolimatta Chapman ei antanut Leesille enää Hockenheimiin mahdollisuutta sillä oikeilla kipulääkkeillä ja mahdollisimman vähäisillä tarpeettomilla ajoilla Mansellin käsi saattaisi kestää Hockenheimin viikonlopun ja näin Mansell pääsi jatkamaan kisakuljettajan pestiään.

 

[CCMK]

Talousvaikeuksien vaivaamalle Osellalle tuli lopulta Hockenheimiin alunperin jo Imolaan, Zolderiin ja Monacoon lupailtu uusi auto eli FA1D. Herve Guilpinin suunnittelema uusi malli ei tuonut ratkaisevasti parempaa vauhtia Osellalle.

Ainoa todella hyvä puoli mallissa oli se, että auton järkyttävä ilmanvastus joka oli tonnin painavampi kuin muiden tallien vastaavilla malleilla sentään pieneni puoleen eli noin 500 kiloon.

Sen myötä kuljettajien niskat eivät kärsineet niin paljon ja yleensäkin tilanne meni paremmin kilpailussa kun autolla pystyi edes jotekin pysymään muun sakin mukana ja takariveissä suorituskyky ei ollut enää vain tuulimyllyjä vastaan taistelua.

 

[CCMK]

Saksan Liittotasavallan Grand Prix Hockenheim (Tunnettu myös Länsi-Saksan Grand Prixina tai jopa pelkkänä Saksan Grand Prixina sillä Itä-Saksalla ei todennäköisesti poliittisesti ole mahdollisuuksia pitää kilpailua.)

Päivämäärä: 8.8.1982

Rata: Hockenheim

Radan pituus: 6,797 kilometriä (Aiempi radan pituus 6,789 kilometriä ja kilpailun pituus yhteismäärältään 305,50 kilometriä.)

Kilpailun pituus: 45 kierrosta tai 305,865 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Pilvinen ja ennen sunnuntaita perjantaiyötä lukuunottamatta sateinen.

Yleisöä: 95 000 katsojaa.

Niki Laudan nimi liittyy läheisesti Hockenheimin rataan jolla Saksan Liittotasavallan Grand Prixista on vuodesta 1977 lähtien säännöllisesti taisteltu. Vuonna 1970 ensimmäistä kertaa poikkeuksellisesti kilpailtiin vanhalla, pitkällä Hockenheimin radalla. Syy johtui Nürburgringin uudistusten toteutumatta jättämisestä ajoissa. Koko rata oli enemmän tarkoitettu moottoripyörien radaksi vaikka testejäkin f1-autoilla ja erityisesti f2-luokan autoilla ajettiinkin.

Vuonna 1968 tapahtunut Jim Clarkin kuolema sai muuttamaan Hockenheimin luonteen siten että rata sai shikaanit muuten lähes kokonaan suoriin koostuviin profiiliinsa. Saksan Grand Prixista kuitenkin kilpailtiin pääsääntöisesti vuoteen 1976 saakka Nürburgringin pitkällä 22,8 kilometriä olevalla radalla eli Nordschleifella. Vuoden 1971 uudistukset eivät kuitenkaan riittäneet pitkäksi aikaa tyydyttämään turvallisuudestaan yhä kasvavammin piittaavia ajajia.

1960-luvun alussa harkittiin myös Nyrren lyhyempää rataa eli Südschleifea kilpailuareenaksi. Berliinin omaa katurataa ei tullut, mutta AVUS:in radalla ajettiin vuoden 1959 Saksan Grand Prix ja siitä luovuttiin pian. Vuoden 1976 Saksan Grand Prixissa Niki Lauda ajoi tuolla pitkällä, vaikealla ja vaarallisella radalla ulos ja loukkaantui hengenvaarallisesti. Kilpailun järjestäjät päättivät silloin ja vasta silloin luopuvansa kisojen järjestämisestä.

Onnettomuuksia ja kuolonkolareja oli jo sattunut tuhkatiheään ja Laudan onnettomuus oli vain viimeinen pisara jo pitkään kritisoidulle radalle. Samalla von Metternichin päätöksellä ja Ugeauxin suostumuksella määrättiin seuraavat Saksan kilpailut pidettäviksi Hockenheimin radalla lähellä Mannheimia sijaitsevien pikkukaupunkien mukaan nimetyssä paikassa.

Näin Nürburgringin haasteet median kasvavalle kiinnostukselle helpottuivat kummasti vaikka aivan viimeisinä vuosina Nyrren kilpailunkin pystyi tekniikan ja helikopterikuvauksen myötä paremmin näkemään suorana niin televisioinnin mahdollisuuksille Hockenheim avasi silti paremmat näkymät.

Niki Laudan hämmästyttävään toipumiseen tuli vielä onnellinen loppu kuin täsmälleen vuotta myöhemmin Niki Lauda oli erään suomalaisenkin selostajan sanoin noussut kuoleman porteilta voittamaan kilpailun ansaitusti. Kilpailussa myös Hans Heyer onnistui lähtemään laittomasti mukaan ja vaikka yleisö huomasi niin tuomarit olivat unten mailla ja hylkäsivät Heyerin vasta jälkeenpäin.

Tuota voittoa hän juhli Jody Scheckterin ja Hans-Joachim Stuckin kanssa palkintokorokkeella. Vuoden 1979 kilpailussa taas nähtiin kabinettien takana erikoinen mielenosoitus ennen kilpailua. Bernie oli ajautunut poikkiteloin Saksan autoliiton kovan miehen ja von Metternichin luottomiehen von Hahnsteinin kanssa. Kyseinen saksalainen oli harvoja pamppuja f1:ssä joita myös Berniekin pelkäsi erityisesti uransa alkuvaiheessa. Ennen vuotta 1979 hän oli 12 vuotta hallinnut f1:n hallinnollisia päätöksiä rautaisella otteella ja jopa von Metternichillä ja Balestrella oli ollut vähän sanomista hänen päätöksiinsä. Tuon vuoden kilpailussa Bernie näytti yhdessä Sid Watkinsin kanssa että heidän päätöksiään ei vaaranneta kansallisperiaatteen takia. Huske kun olisi halunnut pitää lääkintäpalvelut saksalaisissa ohjaimissa ja koko homman olisi tullut kilpailun osalta noudattaa Saksan Autoliiton kaavoja.

Ikävä kyllä Bernie ei suostunut siihen ja lopullinen piste Bernielle oli von Hahnsteinin sanailu herrasta. Husken mukaan Bernie petti koko saksalaisen autourheiluyleisön ja epäili tämän vain tavoittelevan valtaa lajin sisällä liikaa. Hän jopa aikoi asettaa ajalliseen sulkuun kilpailun eli viivästyttää kilpailua. Bernie käski von Hahnsteinia taas painumaan suolle koko f1:stä asenteen ollessa sellainen kun oli. Lopulta von Hahnstein sai kuulla kritiikkiä myös omiltaan ja joutui lopulta eläkkeelle tehtävistään. Vanhan liiton miehiä ei nykyään enää ole von Metternichiä ja Balestrea lukuunottamatta.

Siten f1 on menossa kohti uutta aikakautta ja mihin suuntaan se kehittyy niin sitä ei voi vielä tietää. Joka tapauksessa Hockenheim on tämän kauden MM-radoista pisin. Sen vajaaseen seitsemään kilometriin mahtuu pitkiä suoria ja 4 kertaa ajetaan parhaimmillaan radasta täydellä kaasulla. Ne ovat nopeita, mutta samalla ikävystyttäviä ajaa. Ajajat eivät pitäneet tämän kauden pika-aikataululla tehdystä uudistuksesta.

Ensimmäisen shikaanin tiukennus oli ymmärrettävä, mutta perinteisen loivan, nopean ja ohituspaikkoja tarjoavan Ostkurven eli Itäkaarteen pilaaminen shikaanilla ei saanut ajajien kiitosta. Siitä huolimatta tämän kauden voittaja Patrick Tambayn keskituntinopeus oli melkein 210 kilometriä tunnissa. Aika-ajossa rata on kierretty jopa 230 kilometrin keskituntinopeudella.

Rata verottaa nopeutensa ja pituutensa tähden viimeiseen asti viritettyjä moottoreita ja sen vuoksi keskeyttämiset ovat Hockenheimissa muita kilpailuja hieman yleisempiä. Lisäksi rata kuluttaa äärimmäisen paljon renkaita ja polttoainetta. Hockenheim on kuitenkin myös yleisöystävällinen paikka ja ajajat ja tallitkin pitävät radasta ajoittaisesta napinasta huolimatta. Jarrutkin kuluvat radan nopeissa tai hitaissakin mutkissa varsin paljon. Shikaanejakin voi käyttää riskillä ohituspaikkana, mutta edelleen muualla voi ohittaa turvallisemmin.

Radalla mennään ensin Nordkurveen ja pitkän suoran jälkeen mennään Clarkin shikaaniin tai Bremskurve 1:een. Sen jälkeen mennään Bremskurve 2:een tai Ostkurven shikaaniin. Loppuosa Ostkurvesta ajetaan normaalisti ennen pitkää suoraa. Sen jälkeen mennään Bremskurve 3:een tai kolmanteen shikaaniin. Sitten ajetaan Stadionille minkä mutkana ovat Agipkurve, Sachskurve, Vierzehn, Fünfzehn ja Opelkurve ja sitten ollaankin jo lähtösuoralla. Radan tunnetuin osuus suorien ja shikaanien lisäksi on Motodrom eli Stadionin osuus. Se tekee myös koko radasta äärimmäisen kompromissin. Oikeat säädöt takaavat huippuvauhdit suorille, mutta mutkissa vauhtia ei riitä.

Downforcen määrä on säätöjen myötä myös arpapeliä. Jarrujen osalta tärkeintä on vakaus mutkissa ja hyvin vähäinen downforce on suorilla downforcea ja vähäistä downforcea tarvitaan myös Stadionin mutkiin alkupäässä. Loppuosassa ja radan alkuosuus on taas vaikeampi paikka pienellä downforcella. Downforcen suuruudesta radalla on hyötyä vain Stadionin mutkissa ja muuten se on suureksi haitaksi. Ylipäänsä koko avainsana Hockenheimin kilpailuun on kompromissi.

Se määrittää sen, että miten voi pärjätä jarrutasapainon, korkeiden vauhtien kanssa pitkillä suorilla, downforcen osuudella shikaaneissa ja ohjauksen herkkyyden suhteen muissa kohdissa rataa ja hitaissa mutkissa Stadionilla ja sen jälkeen aina maalisuoralle ja Nordkurveen saakka. Teknisesti rata on lyhyesti sanottuna erittäin mielenkiintoinen ja siksi Hockenheimin rata upean metsäosuuden lisäksi on mahtava paikka pitää f1-kilpailu.

 

[CCMK]

Koko Hockenheimin viikonloppua edelsi kaikissa lehdissä ympäri maailman arvelut siitä, että oliko tämä Didier Pironin viimeinen paikka aloittaa urakka kohti mestaruutta?

Jatkuva säännöllinen pistetili Pironille oli Ferrarin luotettavuuden ansiosta ollut pikemmin sääntö kuin poikkeus. Lisäksi Imolan kohuvoitto auttoi pistekamppailussa muita vastaan. Puhuttiin myös suureen ääneen ensimmäisestä ranskalaisesta maailmanmestarista. Suurin osa hänen kilpailijoistaan oli enemmän tai vähemmän kykenemättömiä saamaan riittävästi pisteitä.

Cossyliigan autoille sopivia ratoja ei enää ollut jäljellä Dijonin lisäksi kuin oikeastaan kauden päätös Las Vegasissa ja siihen mennessä Pironi uskoi hankkineensa riittävän piste-eron heihin. Kamppailussa mukana olivat Lauda, Rosberg ja Watson. Turbomafian miehet eli Prost, Arnoux, Piquet ja Patrese saattoivat olla Pironia nopeampia, mutta Renaultin ja Brabhamin luotettavuus oli heikommalla tasolla kuin Ferrarilla.

Arnouxilla näytti olevan myös liian vähän pisteitä, mutta Harvey Posthlethwaite ei sortunut muun Ferrarin tapaan aliarvioimaan Arnouxinkaan mahdollisuuksia mestaruuskamppailussa. Siitäkin Pironi antoi mielipiteensä julki ja Harvey sai taas pyöritellä päätään. Lisäksi Renaultin Saksaankin kantautunut riitely tallin toiminnasta Ranskassa toi Pironille etua. Kummatkin huippukuljettajat eli Arnoux ja Prost saattaisivat syödä pisteitä toisiltaan.

Huonoimmillaankin siis Pironille näytti tulevan ainakin yksittäisiä pisteitä kilpailuista ja enemmän pääpaino oli olla vähintään palkintokorokkeella kilpailussa tai voittaa ne. Keskeyttäminen millä tahansa radalla loppukaudesta olisi harvinainen tilanne Ferrarin luotettavuutta ajatellen ja se olisi tapauskohtaisesti käsiteltävä.

Ainoa Ferrarin huolenaihe Hockenheimiin oli vain polttoaineiden ja renkaiden lisäksi moottorien kestävyys. Vaikka auto oli muuten vahvaa tekoa niin ajoittain testeissä Ferrarillakin koneet paukkuivat ja se huoletti tallin johtoa varsin paljon. Kaikkiaan talli oli erittäin luottavainen sillä olihan Didierillä 39 pistettä ja 9 pisteen etumatka seuraavana tulevaan kuljettajaan.

 

[CCMK]

Kaikesta Ferrarin ylivoiman hehkutuksesta huolimatta unohdettiin f1:ssä koko kauden siihen asti tapahtuneet poikkeukset ja yllätyksellisyys.

Vain harva osasi edes miettiä, että mitä seuraavaksi voisi tapahtua ja Hockenheimin mahdolliset keskeytykset saattaisivat avata koko homman aivan kokonaan erilaiselle kilpailulle.

Lisäksi myös Keke Rosberg ei ollut valmis luovuttamaan tilannetta vaikka pahalta näyttikin.

 

[CCMK]

Perjantaina vapaissa harjoituksissa Teo Fabi ajoi vain kuutisen kierrosta kunnes moottori petti ja runkovauriot olivat niin pahoja, että korjaukset näyttivät kestävän myös Viralliseen Harjoitukseen saakka.

Lisäksi Jochen Mass testasi Marchiaan kolme kierrosta kunnes luovutti ja lähti pois koko kilpailupaikalta. Onneksi Marchin tallipäällikkö oli kutsunut Rupert Keeganin varalta tapahtumapaikalle jo aiemmin. Keeganille viikonloppu tulisi olemaan vaikea.

 

[CCMK]

Virallisessa Harjoituksessa perjantaina Didier Pironi näytti Ferrarin mahtia ja vapaista harjoituksista asti jatkuneessa kuivassa säässä ajoi nopeimman ajan aikaan 1.47.947 ja varmisti sillä alustavan paalupaikkansa. Alain Prost oli toinen ajalla 1.48.890 ja kolmanneksi ajoi Rene Arnoux ajalla 1.49.256. Nelson Piquet oli neljäs ajalla 1.49.415 ja Patrick Tambay oli viides ajalla 1.49.570 ja Riccardo Patrese oli kuudes ajalla 1.49.760. Michele Alboreto oli monien hämmästykseksi Cossyliigan nopein mies ajalla 1.52.625 ja Andrea de Cesaris oli 8:s ajalla 1.52.786.

Hetkinen! Minne jäi Niki Lauda? Lauda oli tyypilliseen tapaansa odotellut rauhassa 20 minuuttia sessiosta ja lähtenyt radalle Michelinin Slicksillä ja tehnyt sillä huippuaikansa eli ajan 1.52.683. Se olisi oikeuttanut sijaan 8. Ikävä kyllä hän ajoi ulos radalta ensiksi väistäen Rupert Keeganin Marchia. Tilanteessa kerääntyi likaa renkaisiin ja myöhemmin Nordkurvessa hän ajoi ulos 240 kilometrin tuntivauhdista repien verkkoaitaa ja osuen myöhemmin seinään. Tyypilliseen tapaansa Lauda meni kyselemään heti kolarin jälkeen vara-autoa ja yritti sillä ajaa parempaa aikaa. Ikävä kyllä heti session jälkeen hänen ranteensa kipu nousi liian suureksi ja myöhemmin todettiin sen olevan vääntynyt. Sen myötä Laudan poisjäänti kilpailusta näytti erittäin todennäköiseltä. Sen myötä toistaiseksi 27:ksi nopeimman ajan saanut kuljettaja nousisi alustavasti mukaan myös kilpailuun.

Joka tapauksessa Keke Rosberg oli ajanut ajan 1.52.892 tauluun ja oli vasta 9:s mikä oli hänen mielestään pettymys. Etenkin kun Alboreto oli ollut häntä nopeampi selvästi heikommalla autolla. John Watson oli 10:s ajalla 1.53.073 ja hänkään ei hyppinyt riemusta. Bruno Giacomelli oli 11:sta ajalla 1.53.887 ja Eddie Cheever oli 12:sta ajalla 1.54.211. Ennen kaikkea huippuaika johtui JS19:stan kokonaan uusista kehitysosista ja rahasta tinkimättä suoritetuista testeistä. Elio de Angelis oli 13:sta ajalla 1.54.476. Elio kärsi myös vatsataudista ja siihen nähden aika oli hyvä. Derek Warwick oli 14:sta ajalla 1.54.594. Jacques Laffite oli 15:sta ajalla 1.54.982 ja 16:sta oli Manfred Winkelhock kotiyleisönsä edessä ATS:n autolla ajalla 1.55.223.

17:sta oli jälleen suorituskykyyn nähden vaisusti ajanut Brian Henton Tyrrelillä ajalla 1.55.474 ja Nigel Mansell edelleen kipeällä kädellä ja lähinnä kipulääkkeiden voimalla ajanut Mansell sai siten ajakseen vain 1.55.866 ja sijaluku oli 18:sta. 19:sta sija meni Derek Dalylle jonka sijaan vaikutti myös renkaan irtoamisesta aiheutunut keskeytys kisa-autolla ja vara-auto ei ollut mistään kotoisin. Aika oli siten vain 1.55.876. Jean-Pierre Jarier oli 20:s Pirellin aika-ajorenkaiden ja uuden auton ansiosta. Aika oli 1.56.250. Roberto Guerrero oli 21:s ajalla 1.56.489 ja se oli huippusuoritus varaosapulasta kärsivälle Ensign-tallille. Eliseo Salazar oli 22:s ajalla 1.56.537 ja 23:s sija meni Mauro Baldille ajalla 1.56.680 ja 24:s sija meni Raul Boeselille ajalla 1.57.245.

Viimeiset kaksi sijaa menivät Laudan alustavan vetäytymisen myötä Chico Serralle ja Marc Surerille ajoilla 1.57.337 ja 1.57.402. Kilpailusta karsiutuivat Tommy Byrne ja Rupert Keegan ajoilla 1.59.007 ja 1.59.951. Keeganin tapauksessa myös melkein täydellinen ajamattomuus harjoituksia lukuunottamatta vaikutti asiaan. Teo Fabi yritti aikaa vara-autolla, mutta vauhti oli hidasta ja aikaa ei tullut lainkaan koko Virallisessa Harjoituksessa toistaiseksi.

 

[CCMK]

Perjantaiyöstä lähtien radalla alkoi sataa vettä ja lauantain vapaaseen harjoitukseen mennessä vesisade oli vain pahentunut. Tämä näytti myös sinetöivän Pironin paalupaikan. Ferrarilla oltiin edelleen luottavaisia, mutta silti useimpien tallin jäsenten kasvoilta kuvastui pieni pelko ja tuska.

Syy oli siinä, että Gilles Villeneuven kuolemasta olisi kulunut sunnuntaina kokonaiset kolme kuukautta ja jotakin pahaenteistä otaksuttiin tapahtuvan. Tuskin koko talli osasi kuitenkaan aavistaa sitä, että Ferrarille tapahtuisi hyvin pian jotain todella pahaa ja se mullistaisi koko Didier Pironin uran ja mm-taistelu heräisi sen myötä myös uuteen uskoon.