F1 Kausikooste -82

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Laitetaan sitten tallien Hockenheimin kisan summausta tähän:

Brabham: Loistava kilpailu jälleen molemmilta miehiltä. Patresella tosin huono lähtö pudotti 9:ksi ja Prostista Patrese ei päässyt ohi. Myöhemmin moottorivaurio paheni ja kisa jäi kesken. Piquet taas oli ajamassa melko helppoon voittoon ennen törmäystään Salazariin. Piquetin hyökkäyksen takana oleva turhautuneisuus on ymmärrettävä kun sitten Hollannin kisan tallille ei ole tullut pisteitä.

Tyrrell: Alboreto ajoi loistavan aika-ajon, mutta Henton ajoi erittäin vaisusti aika-ajossa. Alboreto joutui antamaan periksi, Rosbergille, Watsonille ja Laffitelle, mutta lopulta oli neljäs Rosbergin jälkeen. Sijoitus olisi voinut olla kolmas mikäli Rosbergin sytytys olisi pettänyt. Hentonilla oli kauden paras ajo ja kaksinkamppailuissa mies pärjäsi erittäin hienosti kisassa. Ainoastaan Surerille hän joutui luovuttamaan ja menetti sen myötä pisteen. Hentonin pistetilin avautumista odotetaan enää yhtä innokkaasti kuin Rosbergin voittoa. Vain aika-ajo on enää este mikä pitäisi ylittää.

Williams: Williamsin aika-ajot menivät huonosti kun Rosberg oli 9:s ja Daly 19:sta auton romuttumisen seurauksena. Rosbergin kisa oli mennä penkin alle kun Dalylle annettu vara-auto oli kasattu boxiin ja kaikki säädöt olivat viritetty Dalylle. Kisa-autosta kun kone oli huollossa vaurion takia. Lisäksi uudelleenkoottuna vara-autolla ei ollut ajettu metriäkään ennen kisaa.

Lämmittelykierros ja 45 muuta kierrosta päälle vieraalla vara-autolla oli Kekeltä hieno suoritus vaikka jo kisan puolivälistä lähtien sytytysvika oli katkaista menon. Watsonin keskeyttäessä aurinko paistoi Kekelle ja Keke nousi jälleen pistetaistossa. Tosin sitä ennen Keken vauhti oli korkeintaan keskikastiin kuuluvaa kun turbojen radalla etäisyyttä oli liikaa. Daly taas pääsi kierrokseen 3 mennessä jo 11:sta ja oli ysipaikalla ja nousussa kunnes moottori hajosi.

McLaren: Lauda oli 8:s aika-ajossa, mutta vetäytyi kisasta ystävänsä Willi Dunglen ja tallipäällikkö-triumviraatin suosituksesta. Myös Sid Watkins neuvoi samaa Laudalle. Watsonin kisa oli painajaismaisesta alusta huolimatta jälleen hienoa nousua. Kaasutinvika polttoaineen syötön häiriön kanssa estivät häntä ajamasta tehokkaasti täysillä. Siitä huolimatta Watson oli jo varmalla kolmospaikalla reippaasti Rosbergin edellä kunnes ripustus hajosi ja kisa jäi kesken. Mestaruushaaveet hautautuvat pian ilman lisäpisteitä jokseenkin Pironi makaa sentään sairaalassa.

ATS: Tavallaan kotiyleisönsä edessä kilpaileva talli yritti parhaansa. Winkelhock keskeytti kierroksella 3 sijalta 19:sta vaihdelaatikon juututtua neloselle ja kytkimen vaurioiduttua meno jäi siihen. Salazar ajeli oikeastaan melkein koko ajan viimeisenä kunnes teki itsestään numeron kisassa. Hän kun oli osallisena Piquetin ja oman kisansa päättäneessä kolarissa. Ei ruvennut tappelemaan ystävänsä kanssa mutta vannoi puolustavansa itseään vastaavan sattuessa uudelleen.

Lotus: Mansellin käsi oli edelleen vähän kipeä ja aika-ajon 18:sta sija myös näytti sen aikaan. Mansell selvisi kisan maaliin sijalle 9 vaikka joutuikin käymään helmojen korjauksessa varikolla ja pilasi Laffiten kilpailun estelemällä häntä. Elio de Angelisilla vatsatauti vaikeutti ajamista ja hänen kisansa pilasi jo kierroksella 2 tapahtunut helmanvaihto autoon. Lopullisesti vasemman helman irrottua ja mahataudin vaikutuksen korostuttua ajamiseen liikaa Elio jätti kisan kesken kierroksella 21.

Ensign: Roberto Guerrero vakuutti jälleen ajamalla ruutuun 21. Antoi Surerin ja Hentonin mennä mutta mystisesti piti paikkansa heikolla autolla loppuun asti ja jos välillä tippui niin otti sijoituksensa kunnialla takaisin. Eräässä vaiheessa hän ajoi Rosbergiakin nopeammin ja se vaikutti varikolla. Lopulta oli 8:s ja kauden paras sijoitus köyhälle tallille on ansaittu suoritus vaikka pisteet toki olisivat hyviä myöskin.

Renault: Tallin sisäiset väännöt Ranskan väärin ymmärryksestä jatkuvat ja Prostin ja Arnouxin välit ovat sietämättömällä tasolla. Williams on edelleen tarjonnut Prostille miljoonaa dollaria ja Arnouxille on taas tarjottu Ferrarilta vastaavaa summaa tai samaa mitä Renaultilla nyt eli noin 500 000 dollaria kauteen. Tallipaikoista kaudelle 1983 käydään kiihkeää vääntöä huipputallien kesken. Renault yrittää vastata tallien tuleen pitämällä Prostin mahdollisen tyytyväisenä tallissa ja Arnoux saisi heidän mielestä lähteä vaikka heti jos tilaisuus tulee.

Toivottavasti ei kuitenkaan vielä kesken kauden sillä nuori Philippe Streiff ei testaajana välttämättä ole kovin hyvä korvaaja kilpailijana. Arnoux ja Prost kaikesta huolimatta jäivät vain Pironille aika-ajossa ja Pironin onnettomuuden myötä he saivat käytännön eturivin itselleen. Sen jälkeen Renault näyttivät hetken menevän menojaan kilpailun alussa, mutta Brabhamit menivät ensin. Sitten myös Patrick Tambay meni ohi molemmista Relluista. Alain Prostin kisa päättyi korjaustenkin jälkeen polttoaineensyötön lakkoon, mutta Rene Arnoux ajoi jälleen toiseksi. Hieno tulos mutta kenties väärälle miehelle Renaultin mielestä pisteet menivät.

March: Mass ajoi vain kolme kierrosta harjoituksissa ja vetäytyi kilpailusta. Rupert Keegan rahoineen tuli ajamaan talliin ja ymmärrettävästi pitkän ajamattomuuden jälkeen taidot olivat ruosteessa ja Keegan oli kaikkein hitain. Boesel pääsi kisaan ja pyöri viimeisten joukossa aina kierrokselle 23 saakka jolloin 15:sta ajajasta hän keskeytti sijalta 12:sta. Varikon ollessa lähempänä hän olisi vaurioista huolimatta ehkä pystynyt jatkamaan, mutta lopulta hänen kisa jäi kesken kun varikkoa ei ollut vielä lähelläkään.

Fittipaldi: 9,5 sekuntia Pironin aikaa jäljessä Fittipaldi F9:llä ajava Chico Serra pääsi mukaan sijalle 25. Yllättäen ajoi Jarierin ja Salazarin edelle helposti ja takarivin sankareista vain Boesel ajoi paremmin kunnes keskeytti. Tallin närkästykseksi jopa Ensignin Guerrero meni kovempaa ja se ärsytti Serraakin myös. Autosta oli kadonnut myös nelosvaihde kilpailun alun jälkeen. Kun kaikki muut takarivin kaverit olivat keskeyttäneet niin Serran kisa oli yksinäinen ja sija 11 oli viimeinen mikä merkittiin tulosluetteloon.

Alfa Romeo: Andrea de Cesaris oli 8:s aika-ajossa ja ajoi loistavaa kisaa kuudennella paikalla kunnes ilman omaa syytään keskeytti Watsonin kolaroidessa hänet pois radalta. Varsinainen keskeytys toki tapahtui vasta varikolla kun öljynjäähdytin ja vaihdelaatikko oli hajalla kolarin jälkeen. Giacomelli ajoi taas sijalta 11 vakaata kilpailua ja oli keskikastin kuningas otteiltaan. Ikävä kyllä kärkeen pisteistä puhumattakaan ei olisi ollut asiaa ilman muiden epäonnea. Toki kauden ensimmäiset viidennellä sijalla maittavat Brunolle.

Ligier: Uudet päivitykset ja Matran moottori auttoivat ainakin jonkin verran kilpailussa. Cheever ohitti sijalta 12 neljä autoa lähdössä ja lisäksi vielä Rosbergin seiskapaikan taistelussa. Sittemmin vaurioitti helmansa ja kävi varikolla kierroksella 3. Sitten uudestaan kierroksella 6 hakemaan uutta helmaa koska toinen helma vaikutti autoon aliohjaavasti ja lopulta kierroksella 8 helmojen hajotessa uudestaan koko kisa jäi siihen.

Laffite ajoi pisteille Piquetin keskeyttäessä ja kierrokseen 27 mennessä oli ohittanut Alboreton ja Rosbergin. Ikävä kyllä Mansellin pidättely ajautti Laffiten hiekoille ja helmat hajosivat autosta. Sen jälkeen taistelu helmattomalla autolla oli tuskia täynnä ja lopulta varikolle tultuaan keskeytys oli nolo koska tallilla ei ollut ylimääräisiä helmoja autoon. Huonolla ohjauksella olisi ehkä voinut jatkaa, mutta se ei maaefektiautolla kannata viimeaikaisten tapahtumien takia. Jopa kolmospaikka olisi ollut hieno suoritus.

Ferrari: Auto sopi loistavasti Hockenheimiin ja Pironi sai paalupaikan ja Tambay oli viides. Ikävä kyllä Pironi ajautui vakavaan onnettomuuteen ja ura on vaakalaudalla. Ferrari herätti ärsytystä olemalla vetäyttämättä Pironin paalupaikkaruutua ja sen myötä Tommy Byrne ei saanut paikkaa kilpailuun. Tambay osoitti tallin tehneen oikean ratkaisun palkatessaan hänet talliin kesken kauden Villeneuven menehdyttyä voittamalla kilpailun. Ferrari siirtyi tämän myötä tallikilvan voittoon.

Arrows: Suoranopeutta puuttui autosta ja alustavasti Surer olisi karsiutunut. Laudan vetäytyminen auttoi pääsemään ruudukkoon ja kisassa ohitti Hentonin, Guerreron ja Serran ja muutaman muun ajajan ja oli sijalla 18:sta jo kierroksella 2. Sen jälkeen jatkoi taidokkaasti ohituksiaan ja oli lopulta kuudes ansaitusti. Baldin kisa meni pieleen jo alusta lähtien hänen joutuessa starttaamaan varikolta. Keskeytti kierroksella kolme kun moottorin korjautuessa löytyi vain uusia ongelmia mikä ei ollut järkevä idea jatkamisen kannalta.

Osella: Jarier sai viimein uuden auton mutta siitä ei kevyestä rakenteesta huolimatta ollut mitään iloa. Jarier ajeli harmittomasti ohjausviasta johtuen ulos kisasta sijalta 20 kierroksella 4. Tallikaverihuhuissa Stefan Bellof olisi saattanut tehdä debyytin Saksan kisassa.

Theodore: Lammers korvattiin Irlannin poika Tommy Byrnellä jonka suorapuheisuus ja asenne nostivat joillakin kuljettajilla niskakarvat pystyyn. Byrne ei kuitenkaan päässyt kilpailuun. Toki Ferrarilla oli omat sormensa asiassa pelissä ja sen myötä Byrne jäi ulos vaikka kaikki muut olisivat halunneet nähdä Byrnen ajoa kisassa kun kerran Surer oli päässyt mukaan.

Toleman: Fabi karsiutui kokonaan kisasta moottorivikojen takia jo harjoituksissa ja lauantain sateessa ei kannattanut ajaa. Warwick oli 14:sta ja oli hyvän lähdön myötä 10:s ja parantamassa kunnes rengasrikko iski ja Warwickin piti kaartaa varikolle ysipaikalta kierroksella 19. Lopulta Pitkäjyväisillä Pirellin renkailla oli 10:s. Sija on auton ja kuljettajan potentiaaliin nähden pettymys.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Saksan Grand Prixin loppupäätelmiksi voisi sanoa sen, että ennen Hockenheimia koko mestaruus näyttäisi menevän Didier Pironin käsiin. Hockenheimin jälkeen Pironi makasi sairaalassa jalat katkenneina ja koko ura oli vaakalaudalla.

Hänellä oli toki 9 pisteen johto, mutta niin monen kilpailun ollessa vielä jäljellä ja kauden poikkeuksellisen luonteen takia pistejohto tuskin kestäisi. Kaiken lisäksi alustavasti Pironin päästyä teho-osastolta jo keskiviikkona näytti siltä, että jalkavammojen vakavuuden takia jopa kausi 1983 kokonaisuudessaan näyttäisi jäävän väliin.

Tämän ikävän tragedian johdosta maailmanmestaruuskamppailu näytti saavan uuden luonteen. Se mahdollisti Prostin, Rosbergin ja Watsonin taistelun siitä. Toki muitakin kuljettajia oli erittäin paljon vielä lisäksi vähemmän todennäköisesti taistelemasta mestaruudesta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Pironin aiheuttaman tyhjiön täyttö mestaruuskandidaattien osalta näytti vaikealta. Toisin sanoen lehdistöllä ja medialla oli vaikeaa nimetä mestarisuosikkia. Alain Prost toki nousi lopulta pähkäilyjen jälkeen mestarisuosikiksi turbomoottorin ansiosta.

Turboille kuului ehdottomasti mestaruus, mutta ne olivat niin kovin epäluotettavia. Lisäksi Prostin etuihin kuului se, että vaikka Dijonissa Renaultillakin oli vaikeaa niin auto sopi kuitenkin Ferraria paremmin sinne. Ihan voittoon ei ehkä yllettäisi, mutta palkinnoille ja etenkin pisteille kyllä.

Siten Renaultin ainoa huono rata oli Las Vegas ja jos vain auto kestäisi niin mestaruus olisi siihen mennessä varma. Österreichringin tuleva viikonloppu sarjan nopeimmalla radalla keskinopeuksiltaan näytti sinetöivän turbojen ylivoiman ja Prostin mahdollisuudet mestaruuteen.

Ainoastaan keskeytykset voisivat avata tien Cossyliigan miehille voittoon.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Ferrarilla oltiin hyvin huolissaan tallikilvan tilanteesta ja talliin etsittiin toista kuljettajaa. Välittömään hätään ajateltiin Mario Andrettia jälleen kerran. Häntä oli ajateltu ajattaa useaan kertaankin aiemmin, mutta sitten Enzolle Piccinini ilmoitti Arnouxin ja Warwickin tavoittelun olevan järkevämpää.

Tolemanin puoleen käännyttiin asiassa ja siitä alkoi pitkä väännön aika. Enzo halusi Derekin suorituksista vakuuttuneena antaa hänelle paikan Ferrarilta korvaavana kuljettajana kauden neljään viimeiseen kisaan. Ikävä kyllä Alex Hawkridge ei suostunut asiaan ilman hyvää korvaavaa siirtosummaa.

Siirtosummaneuvotteluissa Enzo halusi Derekin ajavan heille niinkin pienellä summalla kuin 20 000 dollarilla. Neuvottelut edistyivät ja Enzo alkoi yhä vähemmin ajatella Warwickin ajattamista tallissa. Etenkin kun lopulta Hawkridge vaati vähintään 200 000 dollaria siirtosummaksi.

Enzo ei suostunut kuin korkeintaan 100 000 dollarin siirtokorvausrahaan. Summa ei kelvannut ja niin neuvottelut Warwickin osalta Ferrarin suhteen jäivät siihen. Arnoux taas oli huomattavasti kiinnostuneempi Ferrarin paikasta jo kauden 1982 päätteeksi, mutta siirtokorvaus kesken kauden rikkoi hänen sopimustaan Renaultin kanssa. Kautta 1983 ajatellen hän oli kiinnostunut ajamaan Ferrarilla. Jatkoa neuvotteluihin tulisi pian.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Mitäs komediaa tämä on?

Ai niin. Sarkasmihan on taitolaji.
 

Renngeist

Soldiers of Antisthenes
Liittynyt
24.4.2009
Viestit
18077
Sijainti
Syylien välissä
Komediaa tässä lienee kait täydellinen muiden kirjoittajien sivuuttaminen. Tai siis heidän esittämien kysymysten.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Renaultilla taas ajateltiin myös palkata Derek Warwick talliin. Arnouxin asenteeseen oli hyvästä Hockenheimin kisasta huolimatta kyllästytty. Kaveri kun vaaransi ykköskuski Prostin mestaruusjahdin ja julisti muutenkin ajavansa omiin nimiin. Renault harkisti myös yrittävänsä siirtokorvausta Tolemanin kuljettajan suhteen.

Ikävä kyllä vaikka 100 000 dollarin summa olisi periaatteessa kelvannut Alex Hawkridgelle niin hän ei ollut halukas päästämään Warwickia lähtemään enää kesken sopimuskauden toiseen talliin edes väliaikaisesti.

Lopulta myös Renault vetäytyi asiassa koska Arnouxin irtisanominen ja korvaaminen Streiffilla ei olisi ollut kovin järkevä idea. Ennen kaikkea kokemattomuuden vuoksi ja siksi, että Rene oli tuonut heille voiton Ranskassa ja ajanut kuitenkin toiseksi Hockenheimissa.

Niistä asemista Tolemanin miehet asettivat myös omat edullisemmat sopimuspaperit pöydälle ja näin ollen antoivat Derekille kuun loppuun asti aikaa laittaa varman sopimuksen takaavan paperiin nimen alle kautta 1983 varten. Muussa tapauksessa Derek oli vapaa lähtemään.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
En ole tietääkseni sivuuttanut muita kirjoittajia vaan päinvastoin jopa eräässä vaiheessa antanut aika paljonkin aikaa muuttaa tämä toikki muuksikin kuin yksinpuheluksi. Nyt tosin muutamalta kirjoittajalta on tullut hyvää settiä ja se on vain hyvä asia.

Tai ainakin pitäisi olla. Ja mitä lähteisiin tulee niin niitä on näkynyt tällä palstalla jo hyvän aikaa. Seuraavaksi vuorossa olisi Helsingin Sanomat juurikin Keken Hockenheimin ajalta tulossa vuoroon.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Ferrarilla ei ollut Hockenheimin ja Österreichringin välillä aikaa juurikaan siirtokorvauksista kieltäytymisten myötä hankkia kilpailukykyistä uutta kuskia Pironin tilalle talliin ja Andretti pyysi taas liikaa rahaa kauden viimeisistä neljästä kisasta. Toki Dario Benuzzin olisi voinut hankkia, mutta kaverilla ei ollut superlisenssiä ja niin talli päätti Itävallassa ajattaa vain yhtä autoa.

Jochen Mass vuorostaan oli niin kyllästynyt Ranskan kilpailun jäljiltä koko f1:siin, että päätti lopettaa uransa. Päätös oli pieni shokki, mutta sitä osattiin odottaa. Rupert Keegan toi sen verran paljon rahaa, että summat riittivät ainakin kauden loppuun asti ja toisaalta Tommy Byrne odotti malttamattomana tilaisuutta toiseen f1-yritykseensä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Itävallan Grand Prix Österreichring

Päivämäärä: 15.8.1982

Rata: Österreichring (Myös Zeltegin nimellä rata tunnetaan vaikka alkuperäiseen Zeltwegiin verrattuna profiili on aivan erilainen.)

Radan pituus: 5,942 kilometriä

Kilpailun pituus: 53 kierrosta tai 314,926 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Kaunis, lämmin ja välillä suorastaan tuskastuttavan kuuma.

Yleisöä: 80 000 katsojaa

Itävallan Grand Prixin ympärillä näyttää pyörivän kirous joka ei salli maan omien kuljettajien voittaa kilpailua koskaan. Niinä 14 kertana jolloin Itävallassa on ajettu MM-pisteistä, ei Jochen Rindtikään kuin Niki Laudakaan olisi onnistunut voittamaan kilpailua kotonaan, paalupaikaltakaan.

Österreichring ratana Steiermarkin maakunnassa ihanan maaseudun ja vuoriston keskellä on erittäin upea. 200 kilometriä Wienistä lounaaseen sijaitseva alue on muutenkin luonnonkaunista seutua. Ennen Österreichringiin tuloa ajettiin Zeltwegin varsinaisella radalla eli Flugplatzilla.

Lentokenttä nimensä mukaisesti ei tuonut jännitystä toivotulla tavalla ja kiinnostuksen ollessa vähäistä ja ajajienkin tylsistyessä Itävallan autoliiton järjestäjillä tuli kiire löytää uusi paikka f1:lle maassa.

Kuljettajat ovat sanoneet sen olevan maailman kaunein kilparata ja Alain Prost on jopa vaatinut, että f1:stä ei milloinkaan tätä rataa otettaisi pois kalenterista. Ainoastaan muutettaisiin ajan myötä. Aika tosiaan on jo kalvanut ainakin varikkorakennuksia ja mediatiloja. Myöskään rataan turvallisuusviranomaiset eivät ole tyytyväisiä.

Vuonna 1970 uusi hieno ja valkoista puhtautta hohtava rata oli Paul Ricardin ohella nykyaikaisimpia ja uusimpia ratoja ja tänä vuonna taas rata on alkanut käydä jo ahtaaksi ja vaaralliseksi rakennusten kellastumisen ohella. Kellastuminen haittaa kovasti median jäseniä. Myöskään selostuskopit eivät ole tiloissa mistään kotoisin ja olot ovat selostamossa kisan aikana kuin saunassa Itävallan elokuussa.

Silloin on usein lämpimintä aikaa. Ikävä kyllä vuoriston läheisyydestä johtuen sää on usein tehnyt tepposet kilpailun järjestäjille. Kaunis sää kun voi muuttua hetkessä rankkasateeksi. Vuoden 1975 Itävallan Grand Prix vei harjoituksissa kahden ratavalvojan hengen ja Mark Donohue kuoli kolme vuorokautta myöhemmin kolarin jälkeen. Vost-Hugelia tiukennettiin vuodeksi 1976 ja lopullisesti vuonna 1977 siihen lisättiin shikaani joka myös Hella-Lichtinä tunnetaan.

Jokainen shikaanihan on huono shikaani näin Keken sanoin. Se on myös radan hitain kohta kakkosvaihteella. Muuten ajetaan kolmosella ja nelosella ja usein kuitenkin kaasu pohjassa. Vuoden 1975 Itävallan kilpailu keskeytettiin kierroksella 29 lopullisesti muutamien tallien napinasta huolimatta. Siinä kisassa voiton ja puolikkaat pisteet korjasivat Monzan Gorillana tunnettu Anderstorpin Beta-mies Vittorio Brambilla, James Hunt ja lahjakas Tom Pryce.

Vuosina 1976 ja 1977 voittajiksi selviytyivät John Watson Penskellä ja Alan Jones Shadowilla. Watson menetti myös partansa vedonlyönnin seurauksena. Vuoden 1978 kilpailussa Keke Rosbergin edustaessa suomalaisväriä hän koki myös kauhunhetkiä Wolfillaan.

Bosch-Kurvessa Keke pääsi hädin tuskin mäkeä ylös konevian takia ja samaan paikkaan oli jäädä myös surkean hitaalla Tico Martinin Martini-autolla myös Rene Arnoux. Vuonna 1978 tasapohjalla pääsi ilman pahempia jarrutuksia talla pohjassa useassa paikassa radan läpi, mutta kauteen 1982 mennessä tämäkin on muuttunut.

Turbomafian edustaja pitää olla jotta rataa voisi todella kehua parhaimmaksi hyvällä syyllä. Cossyliigan edustajat todella saavat yrittää tällä radalla kaikkensa pärjätäkseen turboille. Vuoden 1978 kilpailun aikana sää pakotti kisailijat varikolle jo 7 kierroksen jälkeen, mutta 45 minuutin tauon jälkeen kisaa voitiin jatkaa samoista asemista ja niin kilpailun voitti tuolloin viimeistä kertaa tietämättään Ruotsin Ronnie Peterson. Muut palkinnot keräsivät Patrick Depailler ja uransa ensimmäistä kertaa korokkeelle juhlimaan päässyt Gilles Villeneuve.

Lähes kuusi kilometriä pitkä ja mäkinen Österreichring on kauden radoista keskinopeudeltaan nopein. Vuoden 1980 voittaja näin esimerkiksi eli Jean-Pierre Jabouille, piti vajaan puolentoista tunnin mittaisessa kilpailussa keskinopeutenaan yli 223 kilometrin tuntivauhtia. Siinä kilpailussa Jabouille voitti aivan juuri ja juuri Alan Jonesin ja kolmanneksi tuli Carlos Reutemann. Ne olivat hänen rikkinäisen kautensa ainoat pisteet ja viimeiset koko hänen urallaan. Lisäksi luotettavuudesta kertoi sekin, että ne olivat hänen ensimmäiset pisteensä sitten Dijonin 1979 voiton jälkeen.

Lähtö Österreichringin radalla on sikäli omituinen, että se tapahtuu ylämäkeen. Lyhyen ja ahtaan suoran jälkeen joudutaan vielä kapeaan Hella-Lichtin shikaaniin joka sulloo autot jonoon ja romua voi syntyä mikäli on välttänyt siihen mennessä lähtösuoran ahtaat paikat. Toinen kiusallinen paikka erinäisten mutkia kätkevien paikkojen lisäksi radalla on Texaco-Kurve, jossa noustaan edessä olevalle mutkan kätkevälle mäelle.

Ajajien on tässä kohdin monen muun paikan ohella käytettävä kiintopisteenään joko kauempana olevien Alppien huippuja tai metsän puita. Zolderin ja Paul Ricardin ohella Österreichring on ainoita ratoja missä kiintopisteen osuus voi olla jopa ratkaisevassa roolissa ajon aikana. Näiden kolmen lisäksi myös kunnostuksen alla olevalla Span radalla ja Englannin moottoriurheilun ystävien radoilla Silverstonessa ja Brands Hatchissa on väliä maaston erikoisilla kohdilla. Kilpailun tunnelmaltaan suositummaksi voisivat nousta vain Brands Hatch ja Kyalami. Mahdollisesti myös Spakin.

Keken mielestä Österreichring on ehdottomasti hänen eräitä suosikkiratojaan vaikka kyseisen Hella-Lichtin suunnittelijan voisi sulkea koko moottoriurheilusta pihalle. Keken onneksi rata sentään levenee sen jälkeen ja ohituspaikkoja riittää muuten radalla varsin paljon. Muita kuuluisia paikkoja ovat Tiroch-Kurve ja viimeinen alamäkeen kääntyvä Rindt-Kurve.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Perjantaina Österreichringin radalla oli kaunista ja kuumaa säätä. Pilvet eivät tulleet ajajien harmiksi viilentämään rataa edes jotenkin. Nelson Piquet ajoi tajuntaa räjäyttävän ja koko f1-yleisöä pelottavan ajan 1.27.612 tauluun ja sai sillä monen mielestä jo varman paalupaikan. Perjantaista huolimatta. Toiseen ruutuun ajoi Riccardo Patrese lähes yhtä kovaa mutta 0,3 sekuntia hitaampana ajan 1.27.971. Kolmanneksi alustavasti ajoi Patrick Tambay ajalla 1.29.522. Neljänteen ruutuun ajoi Alain Prost ajalla 1.29.867 ja viidenteen ruutuun ajoi Cossyliigan Don Keke ajalla 1.31.108. Kuudenteen ruutuun ajoi muiden hämmästykseksi Michele Alboreto ajalla 1.31.814. Seiskapaikan alustavasti sai haltuunsa Elio de Angelis ajalla 1.32.686 ja kasipaikalle ajoi Niki Lauda ajalla 1.33.005. Ysipaikan sai haltuunsa Derek Warwick ajalla 1.33.078. Kymppipaikan myötä kymmenen parhaan täydensi Andrea de Cesaris ajalla 1.33.353. 11:sta sija meni Nigel Mansellille ajalla 1.34.070 ja 12:sta sija meni Derek Dalylle ajalla 1.34.114 ja 13:sta sija meni otteitaan parantaneelle Brian Hentonille ajalla 1.34.184.

14:sta sija meni Marc Surerille ajalla 1.34.422 ja 15:sta sija meni Bruno Giacomellille ajalla 1.34.431. 16:sta sija meni Jacques Laffitelle ajalla 1.34.530 ja 17:sta sija meni Eddie Cheeverille ajalla 1.34.620. 18:sta sija meni vakavasta aliohjautumisesta kärsineelle John Watsonille ajalla 1.34.668 ja 19:sta sija meni Teo Fabille ajalla 1.34.690. 20:s sija meni yllättäen Roberto Guerrerolle Ensignilla ajalla 1.34.796 ja 21:s sija meni Raul Boeselille ajalla 1.35.149 ja 22:s sija meni Tommy Byrnelle Theodorella ajalla 1.35.318. 23:s sija meni Eliseo Salazarille ajalla 1.35.581 ja 24:s sija meni Jean-Pierre Jarierille aikaan 1.35.622. Kaksi viimeistä sijaa eli sijat 25 ja 26 menivät Mauro Baldille ja Manfred Winkelhockille ajoilla 1.35.622 ja 1.35.653.

Chico Serra, Rupert Keegan ja kokonaan ilman aikaa jäänyt ja autojensa kanssa taistellut Rene Arnoux olivat putoamisvaarassa perjantain jälkeen. Serran ja Keeganin ajat olivat 1.35.724 ja 1.36.274. Keeganin tapauksessa aika johtui Avonin Extra-renkaiden heikkoudesta ja Puurenkailla ajat olivat vieläkin heikompia. Arnouxilla taas kisa-autoa ja vara-autoa vaivasivat moottoriongelmat. Toki Arnouxin parantaessa aikaa lauantaiksi putoamistaistelu jäisi takarivin kaverien huoleksi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Perjantaiyönä radan yli pyyhkäisi raju ukkonen ja kaatosade huolestutti vielä valveilla olevia kuljettajia ja tallipääliköitä. Aamuun mennessä harjoituksissa oli vielä märkää radalla, mutta myöhemmin täysin kuivaa.

Ikävä kyllä raikas ilma ei pitkään pysynyt tien päällä kun keskipäivän jälkeen Itävallan aurinko alkoi taas paistaa täydellä teholla ja vaikka aivan perjantain tuskastuttavan kuumaan tunnelmaan ei päästy niin lämmöt olivat silti korkealla ja pelätty mahdollinen vesikeli jäi taka-alalle.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Juuri ennen lauantain Virallista Harjoitusta Derek Warwick ilmoitti sopineensa vuoden jatkosopimuksen Tolemanille.

Warwickin tallipomo Alex Hawkridgen mukaan Renaultin ja Ferrarin maksama siirtokorvausraha oli riittämätön kauden viimeiseen neljään kilpailuun ja tämän liikkeen myötä Renault joutui vastentahtoisesti pitämään Arnouxia tallissa ja Ferrari joutui etsimään toista kuljettajaa muuta kautta talliinsa.

Enzo toki yritti saada puhuttua järkeä Renaultin Sagelle Arnouxin laskemisesta hänen talliinsa jo etuajassa, mutta se ei käynyt kun Enzon siirtokorvaus ei kelvannut Sagelle. Warwickin kannalta päätös jäädä Tolemanille oli ehkä kenties suuri virhe.

Ferrarilla Arnoux alkoi saada jo melkein sopimuksen sillä kaikesta huolestumisesta huolimatta Arnoux oli kuitenkin muuten juuri sopiva mies Ferrarin makuun. Huolen aiheina oli juuri itsepäisyys tallimääräysten suhteen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Lauantain Virallisissa Harjoituksissa Brabhamit hallitsivat niitä jälleen kaksoisjohdossa. Patrese oli tosin Piquetin edellä, mutta perjantain aikojen perusteella Patresen 1.28.296 ei riittänyt Piquetin 1.28.398:n lyömiseen muuta kuin lauantain osalta. Patrick Tambayn aika oli taas 1.29.856 ja se riitti lauantaina kolmospaikkaan ja muuten neljänteen ruutuun. Alain Prost ajoi ajan 1.28.864 ja se riitti kolmanteen ruutuun. Rene Arnoux ajoi taas ajan 1.30.261:n tauluun ja lauantain kolmospaikka riitti kilpailun viidenteen lähtöruutuun. Keke Rosberg ajoi taas ajan 1.30.3 tauluun ja keräsi valtavat kehut ajamalla melkein yhtä nopeasti keskituntinopeudeltaan kuin turbot huolimatta vapaastihengittävästä autosta. Sijoitus oli kuudes. Elio de Angelis oli neljäs lauantaina ja kokonaistilanteessa 7:s ajalla 1.31.626 ja Alboreton 8:s sija jäi voimaan vaikka aika oli vain 1.34.534. Derek Daly oli 9:s vaikka ajoikin kolarin Virallisen Harjoituksen aikana. Aika oli 1.32.062 ja Niki Lauda oli 10:s ajalla 1.32.131. Käsikipukin oli Kuningasrotan mielestä poissa.

Andrea de Cesaris tippui ruutuun 11:sta ajan parannuksesta huolimatta. Aika Andrealla oli 1.32.308 ja Nigel Mansell pääsi hienosti sijalle 12:sta ajalla 1.32.881. Bruno Giacomelli oli 13:sta ajalla 1.32.950 ja 14:sta sija meni Jacques Laffitelle ajalla 1.32.957. 15:sta sija meni Derek Warwickille ajalla 1.32.208. Perjantain aikaa Warwick ei pystynyt parantamaan harmittavasti. Roberto Guerrero ajoi Ensignin autolla sijalle 16:sta ja se oli hieno suoritus. Aika oli 1.33.555. 17:sta sija meni Teo Fabille aikaan 1.33.971 ja John Watsonin mestaruushaaveet alkavat olla hajalla aliohjautumisen takia ja sijoitus oli vasta 18:sta ajalla 1.34.164. 19:sta sija meni aikaansa parantamattomalle Brian Hentonille aikaan 1.34.184 ja 20:s sija meni aikaansa roimasti Fittipaldi F9:llä parantaneelle Chico Serralle aikaan 1.34.187. Tästä parannuksesta ei oltu iloisia Tyrrellin leirissä. Alboreton aika lauantaina oli vain 1.34.534 ja Hentonin aika olisi ollut 1.36.228 eli hitaimpien joukossa olisi ajettu ja Henton oli koko radan hitain mies lauantaina.

Marc Surer oli 21:s ajalla 1.34.587. Hän ei ollut kyennyt parantamaan perjantain aikaansa. Eddie Cheever oli 22:s ajalla 1.34.815. Hän ei myöskään parantanut perjantain aikaansa. 23:s sija meni Mauro Baldille ajalla 1.34.715 ja 24:s sija meni Rahamies Rupert Keeganille ajalla 1.34.770. Extra-pidon renkaat Avonilla toimivat paremmin kuin tallitoverilla ja sitä taustaa vasten kisan mukaan pääseminen oli hieno asia. Manfred Winkelhock kärsi suoranopeuden puutteesta Eliseo Salazarin tavoin ATS:llä ja pääsi juuri ja juuri mukaan kisaan sijalle 25. Aika oli 1.34.984 ja viimeisen tilan sai Tommy Byrne ajalla 1.34.985. Byrne oli onnistunut tuhlaamaan kaikki D-seokset aika-ajorenkaiden ohella ja C-seoksilla ajoi myös viimeisiä kierroksia monta kymmenystä Boeselia hitaammin. Siitä huolimatta Irlannin poika oli lähtöruudukossa. Raul Boesel taas karsiutui ajalla 1.35.654 ja hänen aikansa ei perjantaista parantunut.

Suurin pettymys oli ensimmäistä kertaa kaudella ulos kisasta jäänyt Jean-Pierre Jarier. Aika oli parantunut perjantailta aikaan 1.35.206, mutta se ei riittänyt. Syy oli auton moottorin hajoamisen aiheuttamassa rungon korjauksessa ja aikaa kului aivan liikaa vaikka se saatiinkin loppumetreille vielä mukaan. Eliseo Salazarin aikaparannus ei merkinnyt mitään ja hän karsiutui myöskin. Aika oli 1.35.271.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15012
Keskinopeuksiltaan Österreichringin rata oli hirvittävä. Keskituntinopeuden osalta kärkeä piti Nelson Piquet 243 kilometrillä ja perässä tuli Patrese 241 kilometrillä. Tambay piti sen jälkeen kolmatta paikkaa hallussaan 238,1 kilometrin nopeudella ja sitten tulivat Prost ja Rosberg joiden keskituntinopeudet molempien osalta olivat 233,3 kilometriä tunnissa.

Rosbergilta suoritus oli todellinen osoitus uskalluksesta ajaa kovaa myös Cosworthin autolla. Viime kauden Arnouxin nopeusennätys oli rikottu reippaasti. Tuolloin Arnoux ajoi paalupaikan aikaa 1.32.018 ja keskituntinopeus oli 231,6 kilometriä tunnissa. Samantapaista vauhtia Arnoux piti myös tämän kauden aika-ajossa.
 
Ylös