F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Dijonissa sunnuntaina Renaultin tunnelma oli äärimmäisen kiristynyt. Arnoux ei aikonut auttaa tallikaveri Prostia vähääkään hänen mestaruustaistelussa ja sanoi tällä kertaa kieltäytyvänsä suoraan tallipalaverissa mahdollisesta tallimääräyksestä. Kisataktiikasta molemmat herrat olivat yhtä mieltä alustavasti.

Viime hetkellä Prost kuitenkin halusi vaihtaa Endurot Pehmeisiin Vyörenkaisiin. Tämä harvinaisen typerä virhe Prostilta maksoi hänen voittonsa juhlaradallaan yhdessä helmavian kanssa todennäköisesti.

Toki Endurot olisivat saattaneet kulua siitäkin huolimatta liian paljon sillä helmavikaisella autolla vuonna 1982 ajaessa renkaat kuluivat ja se ei tehnyt autolle mitään hyvää ajella ilman helmoja tai vain toisella helmalla. Arnoux taas ihmetteli Prostin ratkaisua, mutta ei välittänyt mitään kilpakumppaninsa asioista.

Hänelle tärkeintä oli vain voittaa taas kotiyleisön edestä sillä trikolorin lippuja oli ilmaantunut katsomoon varsin paljon pienemmän sveitsiläisen yleisön ja suomalaisjoukon lisäksi varsin paljon.

 

[CCMK]

Dijon-Prenois 29.8.1982

Renault 9 Turbo Course Car asettui jonon taakse ja lähtö tapahtui hieman tavallista pidemmän odottelun jälkeen. Derek Ongaro oli juuri vetää katkaisimesta keltaiset valot ja lähettää joukon uudestaan lämmittelykierrokselle. Lähtö tapahtui kuitenkin onnistuneesti. 24 autoa lähtivät ruudukosta kilpailuun. Roberto Guerrero joutui lähtemään varikolta erittäin kuluneella varamoottorilla kun kisamoottori oli hajonnut hajoittaen auton runkoa ja sitä ei saatu korjattua ajoissa. Vahingoittamatta hänen kilpailuaan tietenkin. Runko oli korjattu, mutta moottoria ei ajoissa. Tambay taas oli jo poissa kilpailusta valmiiksi. Rosbergin kasipaikka ei vielä ennakoinut täysosumaa, mutta tässä kilpailussa Keken mukaan voitto tulisi ja niin tulikin lopulta jännittävien vaiheiden jälkeen. Arnoux ohitti Prostin ensimmäisellä kierroksella ja pian Prost ohitti hänet uudestaan. Ohitus tapahtui toisella kierroksella ensimmäisessä mutkassa ulkokautta ja Arnoux antoi hänen mennä vaikka ainekset todelliseen katastrofiin yleisön edessä olivat aivan käsien ulottuvilla.

Patrese tuli täydellä tankilla kolmantena ja kevyellä tankilla tuli Piquet neljäntenä. Rosberg oli ohittanut neljä autoa lähdössä, mutta pudonnut Piquetin taakse. Daly oli ohittanut yhden auton ja aloittanut vaisusti muuten kilpailun. Kierroksella 4 Piquet meni Patresen ohi ja alkoi tavoittaa Arnouxia. Kierroksella 5 järjestys oli Prost, Arnoux, Piquet, Patrese, Rosberg ja Lauda kuuden kärjen osalta. Watson tuli vasta sijalla 11 aliohjaavan McLarenin kanssa. Laudan osalta aliohjausmurheet olivat kadonneet kuin taikaiskusta sunnuntain warm-upin säätöjen onnistumisen myötä. Siihen asti radan virallisena voitelijana toiminut Roberto Guerreron Ensign N181-auto oli syössyt öljyä koko kisan ajan ja moottorin hajotessa melkein kaikki öljyt olivat valuneet ulos moottorista. Guerrero keskeytti. Pian järjestys oli Prost, Arnoux, Piquet, Patrese, Lauda, Rosberg, Daly ja Watson. Patresen taakse alkoi muodostua junavaunu ja se ärsytti kaikkia häntä nopeampia kuljettajia.

Vähän sen jälkeen Piquet yritti ohittaa Arnouxin ja ajautui hiekalle juuri Patresen eteen. Hurjassa ohituskamppailussa Patrese ajautui taisteluun Laudan sijasta Rosbergin kanssa. Keke oli jo mennyt Nikistä ohi. Keke onnistui ohittamaan Patresen, mutta Piquetin ohi hän ei päässyt. Piquet ohitti kierroksella 11 Arnouxin ulkokautta pääsuoralla ja lopullisesti meni ohi ulkokautta ensimmäisessä mutkassa. Sen jälkeen alkoi Prostin takaa-ajo. Watson oli ehtinyt tähän mennessä pitää kahdeksannen tilansa vakaana ja alkoi ohittaa Dalya taistelussa pistesijoista ja kierroksen 17 päätteeksi hän ohitti Patresen ja nousi kuudenneksi. Ikävä kyllä toinen helma oli mennyt rikki Watsonin autosta ja toinen oli löystynyt uhkaavasti. Niiden myötä Watson joutui menemään varikolle ja kierroksen 20 alkaessa Watson pääsi varikolta ja oli viimeisenä koko joukosta.

Piquet ei vain onnistunut saamaan kiinni Prostia sitten millään. Toki 7 sekunnin ero tippui nopeasti 4,5 sekuntiin, mutta sen jälkeen varikkokäynnin kierroksella 40 ero oli enää vain 3,5 sekuntia. Hidastuminen johtui vääristä säädöistä radalle ja lisäksi renkaiden liiasta kulumisesta. Kierrokseen 40 mennessä joukosta olivat keskeyttäneet Warwick, Keegan, Fabi, Boesel ja Laffite. Warwickin moottori oli hajonnut kierroksella 25 ja Keegan oli ajanut ulos kierroksella 26 yllättävän hyvin ajetun kilpailun jälkeen. Fabi oli taas Keeganin ajaessa ulos saanut moottorivaurion autoonsa ja lopullinen keskeytyksen syy johtui kierroksella 31 moottorin ylikuumenemisesta. Jäähdytysvedet olivat kiehumispisteessä. Samalla kierroksella Boeselin kisa päättyi moottorivaurion, vesivuodon, vaihdelaatikon voiteluöljyjen ja koko vaihdelaatikon hajotessa käsiin. Laffite oli keskeyttänyt kierroksella 34 auton oikean helman irrotessa kokonaan ja auton ohjauksen vaurioiduttua se oli kilpailukyvytön.

Kärkisijoista taistelleista kuljettajista Piquet meni varikolle ja huolimatta jälleen hyvästä pysähdyksestä päätyi neljännelle paikalle stopin jälkeen vain jäädäkseen heti Rosbergin ja Laudan taakse viidenneksi. Takana tuli tallikaveri Patrese kuudentena. Järjestys stopin jälkeen oli siis Prost, Arnoux, Rosberg, Lauda, Piquet ja Patrese. Piquetin ero Prostiin oli 36 sekuntia mikä ei ollut vielä mahdoton ero, mutta hyvin vaikea saada kiinni vaikeuksien takia. Arnouxiin taas Rosbergilla ja Laudalla oli vain 11-12 sekuntia eroa. Rosbergista tuli Piquetin sijaan kisan sankariajaja. Huolellisen sekarenkaiden säästön myötä ja ilman turhia revittelyjä Keke pysyi vielä pelissä mukana. Hyvään pelisilmään kuului eräässä vaiheessa Piquetin päästäminen ohi La Bretellessä koska vastustelu Piquetin linjan takia olisi tuottanut vain kolarin ja kisan lopun. Kuitenkin kierroksesta 40 lähtien alkoi Rosbergin loppurutistus kohti ensivoittoa. Kierroksella 44 keskeytti Jarier varsin erikoiseen syyhyn. Moottorista oli pudonnut yhtäkkiä mäntä ja koneen tehot putosivat kuin kivet vuorelta ja kisa jäi kesken. Samalla kierroksella kärkiviisikko oli enää samalla kierroksella. Kaikki muut olivat jääneet kierroksen.

Patresen takana tulivat sijoilla 7-9 Alboreto, de Cesaris ja Daly. Renaultit kaikki päästivät siististi ohi mutta Keke ei päässyt kuin Dalyn ohi ilman vaikeuksia. Samaan aikaan Prost oli menettänyt toisen helmansa ja Kevyiden Vyörenkaiden takia auto alkoi heittelehtiä mutkissa levottomasti ja ylivoimainen vauhti hidastua. Arnouxin moottori taas ei kyennyt saavuttamaan täysiä ahtopaineita mutta pysyi ainakin vielä suorilla Rosbergin edellä. Rosbergin riippakiveksi muodostui Andrea de Cesaris. Ennen kyseisen herran estelyitä Rosberg oli saavuttanut molempia Renaultin miehiä 1,5 sekunnin verran kierrokselta. Andrean tullessa tulpaksi Alfa Romeo blokkasi ja oli välittämättä sinisistä lipuista. Kekellä alkoi todellakin maltti loppua kesken.

Keke ei päässyt suorilla ohi Alfan V12-koneen vääntöedun takia ja mutkissa ei voinut kunnolla yrittää ulkokautta ohi nopeiden käännösten takia. Renaultit alkoivat kadota jo maisemaan. Keken raivolle ei ollut rajoja. Hän oli ajanut koko kilpailun ajan 1.09:n kierrosaikoja hidastaen vain ajoittain 1.10:n pintaan ja vain kerran kierroksella ohitettavan takia hidastanut 1.11:sta aikaan. Sen jälkeen ennen Andrea de Cesarisin uskomattoman typerää blokkailua Keke oli ajanut 1.09:n kierrosaikoja. Kierroksella 47-50 välillä herrojen Rosberg, de Cesaris ja Prostin ajat olivat seuraavat:

Kekellä ajat olivat 1.09.9, 1.11 tasan, 1.11.5 ja 1.13.4. Andrealla ajat olivat 1.11.2, 1.11.5, 1.13.5 ja 1.11.4. Prostilla ajat olivat 1.09 tasan, 1.08.9, 1.09,1 ja taas 1.09 tasan. Aina kierrokseen 53 saakka Andrea de Cesaris pidätteli Rosbergia ja sen jälkeen Kekellä keitti yli. Hän oli jäänyt Prostille jo aiemminkin liikaa ja kierroksen 50-53 välillä hän jäi 10 sekuntia jo aiemman eron lisäksi. Keke tönäisi 280 kilometrin vauhdissa Alfa Romeon sivuponttoonia ja harkitsi vakavasti tunnekuohun keskellä tönäisevänsä de Crasherisin pihalle. Lopulta Andrea ajautuikin virheen kautta leveäksi ja kaikkiaan Kekeä Andrea oli pidätellyt lähes kuusi kierrosta ja olisi pian sääntöjen mukaan saanut keltaista lippua tai jopa mustan lipun. Keken mielestä Andrean keskeyttäminen olisi ollut vain ansaittu.

Sen jälkeen Keke alkoi valtavin harppauksin tavoittaa Arnouxia ja Prostia. Kierroksella 55 Winkelhockin moottorin kiinnike oli hajalla ja jo muutenkin vaurioituneen koneen kanssa kamppailu sai hänet luovuttamaan ja keskeyttämään. Hän oli taistellut jo 10 kierrosta radalla varsin hitaasti. Auton runkoon oli tullut vaurioita aiemmin myös Boeselin kolhujen seurauksena. Sen jälkeen koko kilpailu pysyi jännittävänä. Kierroksen 70 lopussa Cheever tuli varikolle molempien helmojen vaihtoon ja näytti keskeyttävän kilpailun. Ohjauskin oli ajokelvottomassa kunnossa. Kierroksella 73 Arnouxiin eroa oli vain 3 sekuntia Kekellä. Kierroksella 75 Arnoux meni Keken yllätykseksi varikolle. Rosbergin mukaan hän ajatteli Renen polttoaineen loppuneen ja tallikin valmistautui hätätankkaukseen. Autossa ei ollut kuitenkaan tallin mukaan mitään vikana ja sitten Arnoux palasi neljänneksi radalle vain keskeyttääkseen hetkeä myöhemmin polttoaineensyötön mentyä sekaisin täysin. Hän oli ennen yllätyspysähdystään ehtinyt melkein ohittaa Prostin.

Sen jälkeen Rosberg aloitti hurjan loppunousun. Kierroksella 78 eroa oli enää 2 sekuntia ja vähemmän Paraboliqueen tultaessa. Sitten alkoi kisan ärsyttävin tilanne. Ruutulippumies oli alkanut jo kierroksen 76 alkaessa käyttäytyä merkillisesti ja alkoi kierroksen 78 lopulla ja kierroksen 79 alkaessa vaanimaan paikkaa heilauttaa lippua ns. Vahingossa kierrosta liian aikaisin. Peter Collins meni Williamsin varikkopilttuusta suoraan paikalle ja esteli miestä heiluttamasta lippua tarttumalla käsiin ja aloittamalla käsikähmän. Käsikähmän kestäessä Keke oli enää vain pari auton mittaa jäljessä Prostia. Lopulta alamäen vasemmalle kääntyvässä mutkassa Keke meni Prostin ohi hänen tehtyä virheen. Keken mukaan hänellä olisi ennen maalisuoraa ollut aikaa enää parin-kolmen mutkan verran ennen väistämätöntä tappiota.

Viimeinen synti Ruutulippumiehelle oli olla heiluttamatta Fat Ladya ajoissa ja sen takia Keke ja Alain ajoivat vielä ylimääräisen kierroksen vaikka Prostin auto oli aivan lopussa. Se ei Rosbergia haitannut. Lopulta ruutulippu heilui vastentahtoisesti kierrosta vielä virallisen päättymisen jälkeen. Keke oli ensimmäinen, Prost toinen, Lauda neljäs, Patres viides, de Angelis kuudes, Alboreto seitsemäs, Mansell kahdeksas, Daly yhdeksäs, de Cesaris kymmenes, Henton yhdestoista, Giacomelli kahdestoista, Watson kolmastoista, Salazar neljästoista, Surer viidestoista ja Arnoux keskeyttämisestään huolimatta kuudestoista. Cheever ajoi kyllä radalla mutta merkittiin keskeyttäneeksi ja ilman tulosta aikakirjoihin. Sijoituskin olisi ollut seitsemästoista.

Keke Rosberg otti ansaitusti uransa ensimmäisen voiton ja Helsingin Sanomissakin luki tyhjentävästi sana:

VIHDOIN!

 

[CCMK]

Kisan jälkeen kohua herättänein asia oli juurikin Ruutulippumiehen yrittämä temppu saada Prost voittajaksi erehtymällä tahallisesti kierrosmäärästä.

Rosbergin mukaan asia meni näin:

''Käsitin asian niin, että tässä oli jo Ranskan valtion arvovalta kyseessä. Renaultin tehtaathan ovat valtiollisia ja se piti saada voittajaksi keinolla millä hyvänsä. Vastapuolena olivat nyt englantilainen talli ja suomalainen kuski.''

Voitto-ohitustaan Prostista Keke analysoi taas näin:

'' Alain jarrutti ehkä hieman liian aikaisin kurviin ja pääsin aivan kuin puolivahingossa hänen edelleen. Prost teki juuri sellaisen virheen, jota olin toivonut.''

 

[CCMK]

Keken voitto teki samalla hetkellä myös Didier Pironin unelmat mestaruudesta tyhjäksi. Samalla kun Keke voitti niin hänestä tuli myös jälleen johtaja MM-sarjassa. Kekellä oli nyt 42 pistettä ja vain kaksi osakilpailua oli enää jäljellä.

 

[CCMK]

Keken voitto löi ällikällä suomalaisten lehtimiesten ohella myös italialaiset ja ranskalaiset lehtimiehet. Keskikastiin korkeintaan kuuluvasta vuokrakuskista oli tullut yhtäkkiä maailmanmestariehdokas ja ranskalaisten mielestä Keken ei olisi pitänyt edes ajaa kaudella 1982 f1:ssä alunperin. Onni oli muka tullut jäädäkseen Kekelle ja sen avulla Rosberg loisti.

Suomessa taas kotimaan lehdet alkoivat nopeasti täyttyä mielipiteistä puolesta ja vastaan ja Pentti Salmikin joutui vastailemaan jo Keken voittoillan urheiluruudun jälkeen moniin hämmästyneisiin ja jopa erittäin vihaisiin puhelinsoittoihin koskien Keken ajoja.

Lehdissä otettiin esille jopa yleisurheilun maajoukkueen kehno menestys ja se, että aivan paikan päälle stadionille tieto Keken voitosta ei kantautunut ja sen myötä vain aivan harvoja telexin saaneita toimittajia lukuunottamatta suuri yleisö ei tiennyt mitään Keken voitosta ennen aivan kilpailun loppumetrejä, sen jälkeen olleita voitonjuhlia ja Keken voiton kunniaksi lähetettyjä ylimääräisiä uutisia joissa ilmoitettiin Keke Rosbergin ottaneen ensimmäisen voittonsa f1:ssä.

Toki Dijonissa ollut pieni suomalaisyleisö ja suurten lehtien toimittajat tiesivät tapahtuneesta ja hurrasivat Keken voiton kunniaksi.

Sitä pidettiin todella suurena harmina ja aliarvostuksena täysiveristä ammattilaisurheilua kohtaan. Toki vastustajien mielestä Keken ajoja oli nähty välillä jopa riittämiin urheiluruudussa ja pitivät mieluummin HTV:n edelliskauden mallia parempana.

Silloin se olisi kunnon valtakunnan median ulkopuolella ja ei tarvitsisi kuulla ainaisia Keken selityksiä kaikista jutuista. Eräässäkin kirjoituksessa mainittiin f1:n olevan kahden tunnin mittainen autokisa jossa vain polkaistaan menemään, kaapsaistaan palkintorahat ja katsotaan mihin kisan päättyessä ollaan sijoituttu.

 

[CCMK]

Tosin lukuunottamatta Balestrea, muutamaa muuta ACF:n pomomiestä ja arvon herra Ruutulippumiestä lukuunottamatta koko muu yleisö riemastui Keken voitosta vaikkakin Prostin jääminen toiseksi harmitti ja Keken haastattelusta tuli kovaa valuuttaa eri maiden lehtimiehille. Suomalaisyleisölle taas Keken kädenpuristus ja nimikirjoitus alkoi olla kovaa valuuttaa.

Samalla myös suomalaisetkin aivan yhtäkkiä osasivat alkaa soitella Kekelle ja puhelin pirisi pitkälle yöhön vaikka Keke luuli saavansa vain mukavan rauhallisen hummeri-illallisen ja lepohetken Vonnen kanssa Genevejärven rannalla sijaitsevalla hotellilla.

 

[CCMK]

Niki Laudan mukaan hänen kolmas sija oli paras suoritus mihin hän kilpailussa pystyi ja siihen asti enin osin Kekeä kohtaan kriittinen Lauda kehui Keken suoritusta ja ajotaitoja. Kuitenkin mestaruuskamppailun osalta Laudan mielestä mikään ei juuri ollut muuttunut ja liputti vieläkin Watsonin mestaruuden voittoa vaikka tallitoverin mestaruushaaveet olivat melkein olemattomat sillä tahdilla miten Rosberg sai pisteitä.

Brabhamin miehet olivat taas kilpailun jälkipuoliskolla varsin vaisuja. Toki pieniä todisteita jälleen välitankkauksen tuomista eduista oli Piquetin sijoittuminen maaliin Patresen edellä. Talli oli myös tyytyväinen edes saavutettuihin pisteisiin. Lotusin miehet taas saivat jäännöspisteen ja kasipaikan haltuunsa.

Elio ajoi erittäin järkevästi ja Mansell taas järjesti hienon shown takariveissä ohitellen autoja viimeisestä ruudusta lähteneenä ja hänkin kehui auton käyttäytymistä hyväksi Dijonin radalla. Michele Alboreto taas oli pettynyt jäätyään pisteittä. Myös tallikin oli pettynyt sijoituksiin. Molempien ajajien parhaatkaan suoritukset eivät riittäneet keskikastia parempiin tuloksiin ja Hentonin aika tallissa alkoi käydä vähiin.

Samoin oli käymässä myös Derek Dalylle Williamsilla. Andrea de Cesaris taas oli kilpailun syntipukki Raul Boeselin tapaan. Keke oli vielä voitostaankin huolimatta niin vihainen Andrealle, että ei puhunut tälle kilpailun jälkeen. Toki miehet olivat aiemminkin ottaneet yhteen radalla ja Keke oli väittänyt Andrean olevan huonotapainen ja toisia kunnioittamaton kilpa-ajaja.

Andrea ei taas ymmärtänyt estelleensä koko kilpailun aikana ketään ja sekin herätti varikolla kritiikkiä miestä kohtaan. Keken ohella häntä eniten kritisoivat myös Ligierin miehet.

 

[CCMK]

Keken koko uran kannalta Dijonin voitto oli mullistava. Vielä vuotta aiemmin Dijonissa Keke vain ajeli häntäpäässä ja taisteli päästäkseen kilpailuun ja myös taisteli keskeytyksiä vastaan. Elokuun lopulla ja syyskuun alussa 1981 hänen uransa vaikutti olevan loppumassa.

Fittipaldia lukuunottamatta Kekelle ei vielä siinä vaiheessa näyttänyt muiden tiimien osalta olevan konkreettista käyttöä. Toki vanha ATS-talli tai Theodore olisivat halunneet käyttää Keken kykyjä, mutta Keke tiesi asian laidan ja ei halunnut ajaa niissä talleissa. Ilman pakkoa tietenkään.

Keken kannalta vahingollisin tilanne oli myös Itävallan tilanne missä Keke olisi voinut päästä ajamaan ylimääräistä McLarenia kisaan tai sitten jopa korvaavaksi kakkoskuljettajaksi yhden kisan ajaksi Andrea de Cesarisin kolarien takia.

Noin vuotta myöhemmin Keke Rosberg oli ottanut voiton ja samalla tehnyt tyhjäksi Didier Pironin haaveet mestaruudesta. Samalla Keke oli noussut hyvin nopeasti myös vahvimmaksi ehdolle muista maailmanmestaruuteen kykenevistä kuljettajista. Kaikkiaan vain Prostilla, Watsonilla ja Laudalla oli vielä mestaruuteen mahdollisuudet Dijonin jälkeen.

Muista sijoista vahvimmaksi ehdokkaaksi oli noussut mestaruushaaveensa menettänyt Elio de Angelis. Toki nousu palkinnoille vaatisi edelleen kahta peräkkäistä voittoa ja muille tapahtuvaa uskomatonta epäonnea.

 

[CCMK]

Vuoden 1982 poikkeuksellisessa kaudessa oli hyvää myös se, että kaikki huippuajajat pystyivät pitämään sijoituksensa kauden loppuun asti joten kaikki pisteet laskettiin mukaan.

Kekellä sijoituksia oli yhdeksän sijoitusta ja toisen ääripään muodosti Prost vain viidellä sijoituksella. Laudalla ja Watsonilla oli molemmilla kuusi sijoitusta ja Elio de Angelisilla oli seitsemän sijoitusta.

Pironin pistesijoja oli turha laskea enää onnettomuuden takia. Kaikki neljä pääehdokasta mestaruuden suhteen olivat erittäin mielenkiintoisia kuljettajia omalla tavallaan ja jokainen mestari olisi sarjalle erittäin hyvä median kannalta.

Keken mestaruus olisi hienoin suoritus sitten Mike Hawthornin vuoden 1958 mestaruuden ja samalla ensimmäinen sitten koko sarjan alun jolloin kukaan ei ollut voittanut mestaruutta ilman edelliskauden pisteitä.

Tosin silloin Formula A:sta tehtiin vuoden 1949 päätteeksi ja kauden 1950 alusta lähtien nimenvaihdos Formula 1:ksi ja Giuseppe Farina oli toki saanut pisteitä edellisellä kaudella. Ja kun sitä ei laskettu mukaan niin Keke tekisi siinä historiallisen tempun. Prost taas mestaruuden voittamalla olisi vihdoin ja viimein ensimmäinen ranskalainen maailmanmestari.

Toki Prost oli joutunut myös Sveitsin kilpailun jälkeiseen kohuun mukaan. Se tilanne johtui juurikin järjestelyn yrityksestä kisatuloksissa. Williamsilla ilmoitettiinkin, että mikäli juoni olisi onnistunut niin talli olisi ehdottomasti tehnyt asiasta protestin. Niki Laudalla taas oli Kekelle ja muillekin näytettävää.

Kerran eläkkeeltä suoraan mestariksi olisi melkoinen temppu ja lisäksi hänestä tulisi myös kaikkien aikojen rikkain f1-kuljettaja sen myötä. Watsonille taas mestaruus olisi kaikkien vaikeuksien jälkeen hieno huipennus kauteen ja jopa koko uralle.

Watson neuvotteli myös palkankorotuksesta kaudeksi 1983 McLarenilla ja mestaruus ainakin auttaisi neuvotteluissa erittäin paljon. Suomessa taas moottoriurheilupiireissä toivottiin erittäin paljon Keken mestaruutta lajin kannalta tärkeän näkyvyyden saamiseksi.

 

[CCMK]

Niin paljon kun Keke piti kannustuksen lisääntymisestä voiton myötä häntä ärsytti kuitenkin myös liian aikaisten johtopäätösten vetäminen kotimaisissa piireissä.

Piste-eroa oli 11 pistettä, mutta Prostin voittaessa ja Rosbergin jäädessä pisteittä edes teoriassa Monzassa turbojen radalla kutistaisi eron vain kahteen pisteeseen ennen kauden päätöstä Las Vegasissa.

Keke toki tiesi sen, että turbojen keskeyttäessä tilanne mestaruuden varmistamiseen oli toisenlainen. Sen varaan vain ei kannattanut laskea mitään.

 

[CCMK]

Kotimaan kannatuksen lisääntymisellä ei juuri Keken suorituksiin ollut vaikutusta. Yleisradiolla alettiin petrata ja kauden kahdesta viimeisestä kilpailusta ainakin Monzan kilpailu tulisi suorana radiosta ja koosteena televisiosta.

Myös kauden päätösosakilpailu Las Vegasista saattaisi tulla suorana lähetyksenä television puolella. Radiosta kilpailu ainakin tulisi suorana lähetyksenä, mutta ohjelmakanavan suhteen Las Vegasin kisa oli vielä Dijonin jälkeen epäselvyys.

TV:n puolella kisat selostaisi tuttuun tyyliin Juha Jokinen ja radion puolella Monzan selostaisi Raimo Häyrinen ja viimeisen kilpailun selostaisi Matti Lammi Las Vegasista. Toki mestaruuden ratkeaminen jo Monzassa saattaisi vaikuttaa lähetyksiin Las Vegasin osalta. Ainakin kokonainen jälkilähetys kauden päätöksestä luvattiin näyttää.

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi sitten yhteenvetoa Kekelle voittoisasta Sveitsin kilpailusta tallien osalta. Patrick Tambayn tilanne on jälleen vain yksinään ja muuten laitan samalla tavalla kuin aiemminkin tarinat. Tässä yhteenvetoa:

Brabham: Auto ei toiminut ollenkaan Dijonissa samalla tavalla kuin muutamassa muussa kilpailussa. Patrese oli melkein 1,5 sekuntia paaluaikaa hitaampi kolmantena aika-ajon jälkeen ja molempien kuljettajien kisa-autojen oikutellessa parhaimpiin aikoihin aika-ajossa jouduttiin käyttämään vara-autoa vuorotellen. Piquetin kisa meni hyvin aina välitankkaukseen saakka ja sen jälkeen koko kisa menikin vaisummin. Oli lopulta neljäs kun Arnoux keskeytti. Patrese ajoi hyvin täydellä tankilla ja kovemmilla renkailla kisan alussa mutta Piquet, Lauda ja Rosberg ohittivat hänet kukin vuorollaan. Sen jälkeen kruisaili maaliin viidentenä. Talli otti kuitenkin pisteitä ja tulos olisi voinut olla huomattavasti huonompi.

Tyrrell: Täydellinen pettymys. Alboreto yritti kaikkensa kilpailussa, mutta vauhti riitti vain keskikastin kahinoihin ja jäi lopulta ilman pisteitä. Eräässä vaiheessa pisteet näyttivät vielä olevan saavutettavissa mutta Andrea de Cesaris pidätteli ja myöhemmin Elio de Angelis meni ohi. Hentonilla oli vieläkin surkeampi kisa ja vaikka ajaminen sujui hyvin niin 11:sta sija oli suuri pettymys. Hentonin kisapaikka kaudelle 1983 ei todennäköisesti säily ilman todella suurta ihmetekoa.

Williams: Päivänsankari kilpailussa oli ehdottomasti Suomen Keke Rosberg. Kasipaikalta alkanut ja puoleen matkaan saakka asti ajettu järkevä kilpailu muuttui kaikkien pitämäksi hurjaksi lopputaisteluksi ja sen lopputuloksena oli uran ensimmäinen voitto. Huonoa makua ja Prostin suosimista osoitti järjestäjien yritys erehtyä kieroslaskennasta. Andrea de Cesaris oli maksaa kilpailun, mutta Rosbergin voittoa ei riistetty tällä erää. Ensivoitto tuli loistavimpaan mahdolliseen aikaan. Tosin vähän paremmalla tuurilla Kekellä olisi voinut olla jopa neljä voittoa tältä kaudelta aiemminkin. Kukaan tuskin enää pilkkaa Kekeä. Rosbergin kisan loistavaa taustaa vasten Derek Daly kykeni ajamaan vain keskikastissa ja suunsoitto Keken ajoista saa hänet näyttämään naurettavalta.

McLaren: Niki Lauda onnistui ajamaan kolmanneksi kisassa vaikka ei ihan Kekemäistä suoritusta ajanutkaan. Andrea de Cesaris blokkaili häntäkin ja se ärsytti Nikiä. Piquetin ja Patresen Niki onnistui pitämään takanaan ja mestaruus on yhä auki. Watsonin päivä taas meni jälleen painajaismaisissa merkeissä. Kuudenneksi nousu päättyi joukon hännille helman vaihdon myötä ja sen jälkeen Watson nousi lopulta vain sijalle 13:sta. Mestaruus on melkein mennyttä ilman todellista ihmetekoa.

ATS: Tallin auto ei yksinkertaisesti toiminut Dijonin radalla mitenkään. Tosin Marchin surkuhupaisat ajot Avonin renkailla poislukien renkaita ei voinut syyttää asiasta. Takarivin taistossa molemmat kuljettajat kärsivät vahinkoja Boeselin törmäilyistä ja Winkelhock joutui myös keskeyttämään osin niiden takia. Salazar ajoi sijalle 14 ja se ei paljon lohduta tallia. Talli kävi kuumana Boeselin tempuista myös kisan jälkeen. Winkelhockia ja tallia lohduttaa varmasti kuitenkin tieto kauan odotetuista BMW:n turbomoottoreista. Salazarin jatko tallissa on vielä epäselvä.

Lotus: Nigel Mansell menetti paljon aikaa aika-ajossa Hentonin kanssa kolaroidessa ja pääsi viimeiseen ruutuun. Sitä taustaa vasten Mansell järjesti hienon shown. Kasipaikasta ei irronnut pisteitä vaikka ikävien syntipukkien ohituksissa molemmat harhautuivat ansaitusti hiekoille. Boeselin ja de Cesarisin kannattaisi katsoa peileihin enemmän. Elio de Angelis ajoi myös hienon kilpailun ohittaen molemmat Alfa Romeon kuljettajat, Dalyn ja Alboreton saaden viimeisen pisteen. Mestaruus meni Keken voittaessa mutta hopealle tai pronssille on yhä teoreettisia mahdollisuuksia.

Ensign: Roberto Guerrero ansaitsisi paljon enemmän. Tallin kisamoottori hajosi ennen kilpailua ja varamoottorin kanssa koko kilpailu heti varikolta alkaen oli pielessä. Loistava aika-ajon tulos jäi hyödyntämättä. No ainakin rata sai hyvät voitelut. Tallin taloustilanne on hälyyttävä ja moottoreita on huhujen mukaan ostettu vain kaksi Monzaa varten ja vara-autosta on turha unelmoida.

Renault: Jännittynyt ilmapiiri oli kiristynyt tiimin tietämättä että Arnoux oli jo Ferrarin mies salaa. Tosin Itävallan jälkeen tallin muu vauhti oli dominoivaa. Prostin virhe vaihtaa renkaat pehmeämpiin maksoivat hänen voittonsa yhdessä helmavian kanssa. Toki kisan voittajaksi haluttiin saada Renaultin mies keinolla millä hyvänsä. Arnouxin kisa lähti hieman huonosti liikkeelle, mutta loppua kohti vauhti parani koko ajan. Lopulta kuitenkin polttoaineensyötön mentyä sekaisin hän keskeytti.

Haastattelussa Arnoux sanoi, että hän ei aikonut auttaa Prostia millään tavoin mestaruuden suhteen ja aikoi vain ajaa itselleen loppukauden ajan. Prostin kisan voitto ensivoittonsa näyttämöllä jäi juurikin helmaviasta ja Pehmeistä Vyörenkaista kiinni. Toki Rosbergin ajosuoritus oli niin vakuuttava että Prostin oli pakko myöntää Rosberg paremmakseen. Prost oli silti katkerasti pettynyt vaikka saikin pisteitä pitkästä aikaa.

March: Molemmat autot pääsivät ensimmäistä kertaa kilpailuun sitten Zandvoortin kisan heinäkuussa. Keegan oli 22:s ja Boesel 24:s aika-ajoissa. Huhujen mukaan kahteen viimeiseen kilpailuun Marchille on ehdokkaaksi Boeselin paikalle Ranskan kilpailun jälkeen poissa radoilta ollut Jochen Mass, Christian Danner, Corrado Fabi ja Johnny Cecotto. Mass tosin saattaa jäädä pois, mutta muut ovat erittäin halukkaita tuomaan rahaa kahteen viimeiseen kilpailuun. Mass saattaa korvata myös Keeganin koska sitä varten Rupert alunperin vain palkattiin.

Keegan ajoi yllättävän hyvin kilpailussa ja lopulta sijalta 15 ajoi ulos kierroksella 26. Boesel taas ärsytti muita ajajia ja kolaroi molempien ATS:n miesten ja Jarierin kanssa. Lisäksi blokkaili Andrea de Cesarisin tapaan muita kuskeja surutta. Marchin tallipäälikkö sai huomautettavaa runsaasti kilpailun jälkeen tilanteista. Boesel keskeytti lopulta sijalta 21.

Fittipaldi: Tallin rahapula huonontui entisestään ja Itävallan sankariajojen jälkeen Serran vauhti ei riittänyt mihinkään ja karsiutuminen oli selvä juttu. Asiaa ei edesauttanut Serran autojen romuttamiset molemmissa vapaissa harjoituksissa.

Alfa Romeo: Hyvä aika-ajo Andrea de Cesarisilta ja Bruno Giacomellilta päättyivät pettymykseen kisassa. Pehmeät Vyörenkaat molemmilta miehiltä vauhtiedun saamiseksi olivat suuri virhe ja molemmat joutuivat käymään varikolla. Giacomelli oli vielä yllätyspysähdyksen jäljiltä aivan viimeinen ennen nousua lopulta sijalle 12. Andrea de Cesaris taas vaurioitti helmojaan ja vauhdin hidastuessa alkoi myös blokkailu.

Rosbergin ohella myös Arnoux, Lauda, Mansell, Alboreto ja de Angelis olivat vihaisia myös Andrealle tämän kisailutavasta. Tosin onneksi Andrea ei sentään tehnyt Boeselin tyyliin kolarointia. 10:s sija oli kuitenkin pettymys Alfan johdolle. Kauan odotettu ja testattu turbo tulee Monzaan mutta talli saattaa huonojen tulosten takia jopa vetäytyä koko lajista kauden päätteeksi.

Ligier: Sunnuntaina tallin tunnelma oli erittäin jännittynyt. Aika-ajo oli hyvä suhteessa viime aikojen tuloksiin, mutta Jacques Laffite ilmoitti lähtönsä tallista mikäli talli ei pysty takaamaan ehdottomasti kaudeksi 1983 turbomoottoria ja tallin piti jatkaa myös hänen miljoonan dollarin palkan maksua. Laffite oli 9:s alun jälkeen, mutta myöhemmin jäi Andrea de Cesarisin blokkailun uhriksi. Molemmat autot kärsivät helmavioista ja Cheever ajeli kahden pitkän korjauspysähdyksen jälkeen ilman sijoitusta maaliin lopputuloksissa. Laffiten matka oli jäänyt jo kesken aiemmin.

Ferrari ja Patrick Tambay: Viikonloppu jäi lyhyeksi kun hermopinteen aiheuttama kipu kasvoi liian suureksi ja Tambay ainoana edustajana joutui vetäytymään kilpailusta. Tambaylle yritetään etsiä tallikaveria ja jopa toista kuljettajaa mikäli Tambay ei aja Monzassa.

Arrows: A5 sopii Surerille mainiosti ja Giacomellin ohi päästiinkin ja kymmenen parhaan joukkoon mahdollisuuksia näytti olevan. Ulosajo vaurioitti helmoja ja varikolla piti käydä korjauksilla. Sen jälkeen Surerin epätavallinen tyyli ajaa varovasti tuotti vain sijan 15 maalissa. Baldille viikonloppu vanhalla autolla oli tuskia täynnä ja hän myös karsiutui ensimmäistä kertaa sitten Monacon.

Osella: Jarier pääsi Pirellin erinomaisten aika-ajorenkaiden avulla ruutuun 17. Pirellin Lyhytjyväisillä lähteminen kisaan vauhdin saamiseksi oli huono juttu vaikkakin takarivin miehistä Jarier olikin nopein. Pitoa puuttui ja vasta Pitkäjyväisillä pito-ongelma ratkesi. Ennen kierroksen 37 renkaidenvaihtoa Pitkäjyväisiin Jarier oli jo 14:sta. Sen jälkeen ajoi jälleen hyvää vauhtia kunnes moottorin männän tippuessa tuli keskeytys. Jarierin tallikaveriksi Sveitsiin maksukuskien puolelta ehdolla olivat Bruno Eichmann ja Fredy Schmarwiler. Huhuissa kahteen viimeiseen kisaan pyörii myös sitkeästi Jacques Villeneuve.

Theodore: Kokemattomuus näkyi Tommy Byrnen otteissa ja 0,7 sekunnin erolla karsiutuminen tuli. Ikävä kyllä rahapula vaivaa tallia ja se saattaa jättää Monzan ja Las Vegasin jopa väliin.

Toleman: Molemmat kuljettajat valittivat pidon heikkoutta ja aliohjautumista. Pirellin renkaat eivät Dijonin radalle juuri sovi. Tuloksena oli surkea aika-ajo ja Warwick lähti ruudusta 21 ja Fabi ruudusta 23. Kisa meni vähän paremmin Pitkäjyväisillä. Warwick ohitti lähdössä viisi autoa noustakseen sijalle 16 ja taisteli de Angelisin ja Cheeverin kanssa ja pystyi ohituksiin. Ohitti vielä kolme kuljettajaa ennen keskeytystä sijalta 11. Fabi ohitti neljä autoa lähdössä ja nousi myöskin nopeasti. Peri Warwickin keskeyttäessä hänen paikkansa vain keskeyttääkseen myöhemmin itsekin. Tallin uusi TG183-auto tulee Monzaan ja sen pitäisi nostaa auto jopa keskikastin paremmalle puolelle tai jopa kuuden parhaan joukkoon.

 

[CCMK]

Sveitsin kilpailun loppupäätelmäksi voi sanoa sen, että siinä missä ennen kilpailua vielä edes jotenkin pystyi uskomaan vielä melkein kenen tahansa periaatteessa vievän mestaruuden niin Keken voiton jälkeen ja sirkuksen matkatessa kohti Italian Monzaa koko mestaruus olisi enää vain neljän kuljettajan kauppa ja Keken jääminen ilman mestaruutta näytti olevan varsin epätodennäköistä.

Kuitenkin se oli vielä mahdollista sillä Monza oli kuin luotu Turbomafialle ja Las Vegasissa taas saattaisi sattua aivan mitä tahansa. Koko kulunut toinen puoli kaudesta olisi voinut näyttää varsin toisenlaiselta jos turbot olisivat löytäneet edes vähänkin luotettavuutta. Pironilla sitä kyllä oli, mutta Pironi oli edelleen sairaalassa ja kausi oli hänen osaltaan ohi.

Toki turbot olivat kiistelleet ja välillä voittoja ja pisteitä oli mennyt sivu suun, mutta ennen kaikkea Cossyliigan miehet olivat pystyneet ajamaan luotettavasti ja poimimaan tärkeät pisteet tärkeissä paikoissa ilman keskeytyksiä. Turbomafia oli kompastunut liiallisen etumatkan antamiseen seuraavan turbopolven murrosvaiheissa.

Keken ei tarvinnut enää edes välittää turboista. Ainoastaan Prost oli ainoa vaaratekijä Turbomafian miehistä kahdessa viimeisessä kilpailussa. McLarenin miehiltä näytti puuttuvan se kaikkein paras nopeus ja Watsonin epäonnen määrä oli todella murheellista katsottavaa.

Laudan tapauksessa myös Zolderin oikeustaistelu saattaisi vaikuttaa asiaan. Kekellä taas olisi takataskussa Rion oikeustaistelu kaiken varalta.

 

[CCMK]

Italian Grand Prix Monza

Päivämäärä: 12.9.1982

Rata: Autodromo Nazionale di Monza

Radan pituus: 5,8 kilometriä

Kilpailun pituus: 52 kierrosta tai 301,6 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Kaunis ja lämmin.

Yleisöä: Reilusti yli 200 000 katsojaa. (Alun alkaen huomattavasti vähemmän, mutta Mario Andrettin tulon myötä yleisöryntäys oli valtava ja jopa yli 100 000 katsojaa enemmän laskettiin olleen paikan päällä ja maksimimäärän yleisössä arveltiin olleen jopa 500 000 katsojaa.)

Monzan moottorirata samannimisen entisen kuninkaallisen puiston ja sitä verhoavan pikkukaupungin keskellä 15 kilometrin päässä Milanosta pohjoiseen on Italian autourheilun pyhä paikka. Moottoriurheilun nimeen vannovat italialaiset vaeltavat joka vuosi sinne sadoin tuhansin kuin muslimit omaan Mekkaansa saadakseen kannustaa raivoisasti suosikkejaan eli Ferrareja. Imolan radan ollessa kyseessä Imola olisi sentään vielä sivilisaatio verrattuna Monzaan. Imolassa italialaisyleisö osaa ehkä juhlia vähän maltillisemmin Ferrarin voittaessa, mutta Monzassa yleisö muuttuu lähes barbaarisen riemukkaaksi ja yleisöryntäykset vuosien saatossa ovat aiheuttaneet vaaratilanteita katsojille. Se ei vähennä tifosojen intoa.

Vuonna 1928, kuusi vuotta radan vihkiäisten jälkeen, saatiin ensimmäiset todisteet Maailman Vaarallisimman Radan arvonimelle. Automobile Club Milanon lobbaama rata vaati silloin ensimmäiset todella suuret määrät kuolonuhreja Grand Prix-sarjan kilpailussa. Jo vihkiäisvuoden jälkeen oli menehtynyt viisi kuljettajaa. Vuoden 1928 Grand Prixissa onnettomuudessa menehtyi 27 ihmistä ja 21 ihmistä loukkaantui Emilio Materassin kilpa-auton syöksyttyä katsomoon. Toki Materassikin menehtyi onnettomuudessa. Kaiken kaikkiaan vuosien 1928-1982 välillä on Monzassa kuollut 46 moottoriurheilijaa ja 42 katsojaa erinäisissä onnettomuuksissa. F1:n aikana kuuluisimmat kuolonuhrit ovat olleet Alberto Ascari vuonna 1955, Wolfgang von Trips vuonna 1961, Jochen Rindt vuonna 1970 ja Ruotsin moottoriurheilun suurena miehenä tunnettu Ronnie Peterson vuonna 1978. Moottoripyöräilijät Renzo Pasolini ja Jarno Saarinen menehtyivät vuoden 1973 Monzan RR-kilpailussa. Wolfgang von Tripsin tapauksessa myös 15 katsojaa sai surmansa.

Rataa on yritetty sen vaarallisuuden takia korjata ja muokata vuosikymmenten varrella moneen kertaan, mutta edelleen se kantaa arvonimeään varsin synkästi ja ennen tämän kauden Zolderin ja Montrealin surullisia kilpailuja se myös oli vaatinut uusimmat kuolonuhrinsa kilpailussa poislukien vuoden 1980 Patrick Depaillerin testionnettomuutta Hockenheimissa ja vuoden 1981 Zolderin mekaanikon kuolemaa. Monzan radan historiaan kuului myös legendaarinen ovaalirata vuosien 1954-1961 ajan. 4,250 kilometrin mittainen ovaali voitiin tarvittaessa yhdistää päärataan jolloin koko kierroksen pituudesta tuli 10 kilometrin mittainen.

Tuohon aikaan välitankkausten harvinaistuessa Monzan ovaaliosuus mukaan laskettuna joutui silti käymään tankkauksessa. Ovaaliradan ollessa käytössä brittitallit usein boikotoivat kisaa minkä johdosta Enzo vuorostaan boikotoi brittien kisoja tai brittien sponsoroimia kilpailuja sarjan alkuvuosina. Ovaaliradalle ei enää palattu f1:llä poislukien Grand Prix-elokuvan sallimaa poikkeusta lukuunottamatta. Ovaaliradalla ajettiin vielä vuoteen 1969 urheiluautoilla, mutta sen jälkeen vain Italian rallisarjan autot ovat käyttäneet rataa. Vanha Monza oli aina vuoteen 1971 ilman shikaaneja hyvin mielenkiintoinen rata, mutta vauhdit kasvoivat liian suuriksi.

Vuonna 1972 lisättiin ensimmäiset shikaanit, mutta ne olivat olemattomia lisäämään turvallisuutta. Turvallisuuden lisäämiseksi parannettuja shikaaneja on rakennettu vuosien varrella Vialoneen, Curva Grandeen ja Lesmoon ja vuodesta 1976 lähtien radan pituus on ollut samat 5,8 kilometriä. Vuoden 1978 onnettomuuden jälkeen vuodeksi 1979 Monzan radalle rakennettiin korotetut kanttarit, uusi varikkoalue jonka myötä jopa 46 autoa mahtui periaatteessa varikolle ja kokonaan uusia VIP-tiloja vieraille ja medialle. Samalla myös kunnolliset rengasesteet tulivat jäädäkseen. Turva-alueiden ulosajoteitäkin laajennettiin vahinkojen välttämiseksi. Myöhemmin myös varikkoaluetta, palkintokoroketta ja paljon muutakin on muutettu viihtyvyyden lisäämiseksi. Lähivuosina Monzan rataa tullaan huhujen mukaan jälleen remontoimaan varsin paljon.

Monzan rata on tunnelmaltaan ehkä yksi sarjan parhaimpia mutta ongelmana on vain sen yksitoikkoisuus. Pitkät suorat jokainen kuljettaja vetää tietenkin täysillä ja kuuluisat kaarteet kuten Curva Grande, Lesmon kaksoiskaarteet tai Parabolicakaan eivät juuri jätä mahdollisuuksia kunnon ajolinjan valintaan. Monza on ratana melkoinen kompromissi koska suoranopeutta pitää olla ja downforcen pitää olla erittäin alhainen jotta voisi menestyä kilpailussa. Pääsuoralta ajetaan kohti Rettifilon shikaania ja sen jälkeen ajetaan kohti Curva Grandea. Sen jälkeisellä suoralla avautuu radan harvoja ohituspaikkoja eli Variante della Roggian shikaanissa voi ohittaa taitavat kuljettajat hyvinkin helposti. Sitten lähdetään kohti Lesmon kaksoiskaarretta ja sen jälkeen ollaan Curva de Serragliossa. Se on loiva vasemmalle kääntyvä mutka.

Sitten tulee Curva del Vialonen shikaani ja sitten ollaankin jo Variante Ascarin loivan shikaanin ja sen jälkeisellä samaa nimeä kantavalla suoralla kohti radan viimeistä mutkaa eli Parabolicaa. Parabolicassa oikea kääntösäde tarkan vaihtamisen kanssa on tärkeää. Radalla pito on varsin vähäistä ja aliohjautuminen on muita ratoja tavallisempaa. Toki toisen sektorin mutkissa yliohjautuminen on radan luonteen takia mahdollista. Lisäksi rata kuluttaa erittäin paljon moottoreita ja vaihdelaatikkoja. Monzan rata on keskinopeudeltaan melkein yhtä nopea kuin Österreichring Itävallassa ja se on kuin tehty turbomoottoreille.

Cossyliigan autot joutuvat luottamaan turbojen keskeytykseen menestyäkseen edes jotenkin. Keken mestaruuden kannalta Prostin keskeytys olisi hyväksi, mutta Prostin voittokin radalla on varsin mahdollista. McLarenit todennäköisesti tulevat vasta Rosbergin jälkeen joten Kekellä on mahdollisuus ratkaista mestaruus Italian maaperällä.

 

[CCMK]

Monzassa Renaultin turbomoottorien arveltiin menevän Lotusin ohella kaudeksi 1983 myös Ligierin suuntaan. Laffiten mukaan niiden varmistuminen olisi ainoa keino saada hänet jäämään talliin. Eddie Cheever taas oli jo lähtemässä tallista toiseen kaudeksi 1983. Toki häneltä odotettiin hyviä suorituksia kauden kahdesta viimeisestä kilpailusta.

 

[CCMK]

McLarenille odotettiin vahvistusta Porschen tulolle talliin. Alkukaudesta arveltiin sitä, että Monzaan tai Las Vegasiin tulisi jopa turbomoottorit käyttöön tallin autoihin. Siihen eivät Porschen rahkeet riittäneet.

Toki sopimuksen vahvistuksen jälkeen loppuvuodeksi saatettaisiin saada moottoritestit ja turbomoottorin todellinen käyttö ainakin kauden 1983 Euroopan kisojen alkuun. Monzan aikaan McLarenilla käytiin myös sisäistä valtataistelua ja John Watsonin paineet Keke Rosbergin tapaan olivat katossa.

 

[CCMK]

Tyrrell löysi myös ilokseen kahteen viimeiseen kilpailuun Denimiltä sponsorirahaa ja auton väritys muuttui vihertävän mustaksi pienellä punavalkoisella värillä nokassa koristeltuna. Talli oli pitkään ajanut oikeastaan ilman kunnollista pääsponsoria säästöillä ja Hentonin tukirahoilla.

Turbomoottoreita BMW:n puolelta ei ikävä kyllä näyttänyt irtoavan kiitos Ken Tyrrelin kieltäydyttyä ottamasta Manfred Winkelhockia talliin ja samalla kieltäydyttyään myymästä talliaan BMW:n miehille tiettyä osuutta vastaan, mutta ajopuolelta nuoria lahjakkuuksia kaudeksi 1983 oli ainakin luvassa Stefan Bellofin ja Thierry Boutsenin muodossa. Kokeneista kavereista ehdolla oli myös Lotusin kakkostestaaja Geoff Lees.

 

[CCMK]

Alain Prostin sopimus kaudeksi 1983 Renaultin kanssa tiedettiin ja salaisesti tiedettiin myös Rene Arnouxin siirtyminen Ferrarille kaudeksi 1983. Prostin tallikaveri oli vielä pieni kysymysmerkki. 90 %:tin varmuudella sen veikkailtiin olevan Eddie Cheever.

Mikäli Cheever ei pääsisi talliin niin sitten vaihtoehtoina olivat vieläkin Philippe Streiff ja teoreettisesti Mario Andrettin palatessa sarjaan Renaultille harkittu Patrick Tambay. Tambayn paikka kun oli vieläkin ainakin teoriassa kiinni Mario Andrettin paluusta f1:siin kaudeksi 1983.

 

[CCMK]

Alfa Romeolla esiteltiin viimein Monzaan jo pitkään testattu turbomoottori. Kisaan se otettaisiin kuitenkin vain mikäli aika-ajon tulos olisi riittävä. Tosin sen polttoaineenkulutus oli niin huolestuttava, että välitankkausta sunnuntain kilpailuun harkittiin vakavasti.

 

[CCMK]

Tolemanilla tuli myös pitkään odotettu ja suunniteltu TG183-malli Monzaan. Sen tarkoitus oli toimia testauksena kautta 1983 varten. Ykköskuskin statuksella Derek Warwick sai uuden auton käyttöön vaikka tallin kakkoskuljettaja Teo Fabi olisi halunnut uuden auton käyttöönsä kotiyleisön eteen.

Alex Hawkridge piti päänsä ja Fabi joutui tyytymään vanhalla autolla ajeluun. Tolemanilla oli toiveet Monzaan erittäin korkealla.