F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Arrowsilla taas A5-malli päätyi Mauro Baldin käyttöön kotiyleisön eteen sponsorien vaatimuksesta vaikka talli olisi halunnut antaa auton mieluummin Surerille. A5-mallin oletettiin parantavan Baldin vauhtia.

Baldi oli karsiutunut oikeastaan yllättäen Dijonista ja sitä pidettiin valtavana pettymyksenä. Etenkin kun Baldikin oli onnistunut ajamaan jo pisteille ja Monacon karsiutumisesta oli jo aikaa.

 

[CCMK]

Marchilla taas Jochen Mass oli lopullisesti lopettanut uransa ja vastoin Beppe Gabbianin 100 000 dollarin tarjousta kahteen viimeiseen kilpailuun Rupert Keegan löi tiskiin 130 000 dollaria ja pääsi ajamaan myös kahteen viimeiseen kilpailuun Monzaan ja Las Vegasiin. Marchilla koko kauteen oltiin pettyneitä ja Rothmansin tiedettiin vetäytyvän f1:stä kaudeksi 1983.

Rothmansin vetäytyminen näytti lopullisesti vesittävän jo viime kuukauden jälkeen varsin vähän puhutun toisen suomalaisen näkemisen f1:ssä Keken rinnalla. Henri Toivosella oli kuitenkin vielä mietittävää uransa jatkumisen suhteen rallin parissa. Vaihtaminen f1:siin oli riskialtista ja Rothmansin vetäytyessä muihin paikkoihin kaudeksi 1983 näytti olevan varsin täyttä.

 

[CCMK]

Marchilla myös lopetettiin alun alkua täysin hyödyttömäksi osoittautunut Avonin renkaiden käyttäminen. Tosin käyttökelpoisia renkaita ei enää lopetushetkellä ollut paljonkaan ja muuten olisi ollut tarjolla vain Puurenkaita.

March osti Micheliniltä renkaita ja sai väliaikaisen sopimuksen kahteen viimeiseen kilpailuun. Kaudesta 1983 Michelinin kanssa neuvoteltiin toki Monzassa aktiivisesti, mutta rengasvalmistajan mukaan tuloksiakin piti tulla.

 

[CCMK]

Aivan oma lukunsa Monzan viikonlopun alla oli Mario Andrettin paluu f1:siin. Ferrarilla oltiin oltu kaaoksessa Sveitsin jälkeen kun pahimmassa tapauksessa molempiin autoihin ei löytyisi ketään kuljettajaa ja lopulta koko tilanteen joutui selvittämään itse Enzo.

Enzo soitti Mario Andrettille ja Andretti vastasikin palattuaan ruohonleikkuusta. Mariolle tilanne sopi sillä Enzon tilanne oli hälyyttävä ja palkkaehdoista voitaisiin sopia myöhemmin.

Ainoa vaatimus Mariolta Enzolle oli vain yhden testipäivän järjestäminen. Andretti kun ei ollut koskaan ennen ajanut turbolla varustettua f1-autoa. Viikkoa ennen Monzan varsinaista kilpailua Monzassa testattiin muita autoja ja Osella teki oikein kelvollisia aikoja suhteessa suorituskykyyn.

Keken ja Johnin miettiessä mestaruutta ja sen voittamista Italiaan nousi aivan uusi tifosojen innostus. Tieto Andrettin tulosta Ferrarille levisi kuin kulovalkea.

Vielä toukokuussa Villeneuven kuoltua näytti siltä, että Monzan kisasta tulee valtava taloudellinen fiasko. Pääsylippujen hinnat olivat nousseet ja tifosot olivat erittäin kahtia jakautuneita Villeneuven ja Pironin leiriin.

Vaikka Pironi oli myöhemmin saanut kunnioitusta ja yhdistänyt tifosot yhdeksi kannattajajoukoksi niin silti epäilykset kytivät heidän mielessään ja nyt kun Pironiakaan ei enää ollut niin tifosojen valtavirta oli hylkäämässä koko kilpailun seuraamisen.

Toki Tambayn voitto oli piristänyt tifosoja, mutta Tambayn ajaminen koko Monzassa ei ollut varmaa ja yleisesti ottaen Tambay ei vain ollut onnistunut saamaan tifosoja aivan yhtä hurmioituneeseen tilaan kuin Villeneuve tai Pironi. Tambayn ollessa mahdollisesti poissa Enzo halusi rattiin Dario Benuzzin tai oikeastaan melkein kenet tahansa muun kuljettajan.

Alan Jones oli kieltäytynyt Enzon mukaan viimeisen kerran hänen soitostaan ja yhteydenottoa oli turha odottaa uudelleen. Lisäksi edellisellä kerralla Jones oli vaatinut liikaa rahaa kahden kisan ajamisesta.

 

[CCMK]

Mario Andrettilla oli Enzon kanssa erittäin mielenkiintoinen suhde. Enzon kanssa Andretti oli tullut yllättävän hyvin toimeen ja vaikka Ferrarin ajat sattuivat vaikeaan aikaan ja myös poislähtö johtui osin niistä niin silti italialaiset kannattajat ottivat hänet sankoin joukoin vastaan jo lentoasemalla. Ferrarin lisäksi Andretti oli yksi harvoista miehistä jotka uskalsivat ajaa myös Enzon kilpailijan leirissä eli Alfa Romeon riveissä urheiluautojen kisoja.

Vuonna 1974 hän voitti Monzassa 1000 kilometrin ajon Arturo Merzarion kanssa ja vuonna 1977 hän voitti Monzan kilpailun. Tuolloin Enzo tiedusteli salaisesti Mariolta haluja loppukauden ajamiseen Ferrarilla. Niki Laudan toinen sija riitti Ferrarille tallimestaruuteen ja kuljettajien mestaruus oli Ferrarille samantekevää 1976 Fujin kilpailun jälkitunnelmien myötä.

Enzon peruste Marion ajattamiselle oli nuoren ja innokkaan Gilles Villeneuven mahdolliset ongelmat ratin takana. Enzo kun halusi teettää Villeneuvella vielä toistaiseksi enemmän testejä. Tuolloin siirto ei kuitenkaan ollut mahdollinen. Vuonna 1978 Andretti voitti surullisen Monzan kilpailun, mutta minuutin aikasakko toi hänelle 9 pisteen sijasta vain yhden pisteen.

Samalla hän varmisti Ronnie Petersonin myötä maailmanmestaruuden kaudella 1978.

 

[CCMK]

Mario Andretti oli 42 vuoden ikäisenä ehtinyt saavuttaa erittäin paljon moottoriurheilussa. Kolme voittoa Sebringin 12 tunnin ajossa, Daytonan 24 tunnin ajon voitto vuonna 1967, kolme mestaruutta USAC-sarjassa 1965, 1966 ja 1969, saman autoliiton hiekkaratojen mestaruus vuodelta 1974, F1:n maailmanmestaruus vuodelta 1978 ja Race of Championsin voitot 1978-1979 kertoivat omaa kieltään Andrettin taidoista ja eräs kruunu oli vuoden 1969 Indy 500:n voitto.

Andretti oli vieläkin kiinnostunut Indycarin ohella myös f1:n ajamisesta kaudella 1982 ja hän suunnitteli paluuta kaudeksi 1983 sarjaan. Ikävä kyllä hänen hintapyyntönsä olivat pitkin vuotta olleet vaikea pala niellä Williamsille ja Ferrarille. Myöhemmin Enzo harmitteli omaa kitsauttaan olla ottamatta Andrettia Monacon jälkeen talliin.

Toki palkka oli vaikeaa maksaa osittain jo siksi, että Andretti joutui vaatimaan siirtokorvausta jokaisesta menetetystä Indycarin kisasta ja siitäkin korvauksesta osa olisi mennyt Pat Patrickin kukkaroon Patrick Racingille.

 

[CCMK]

Andrettin aiempi keikka-ajo Williamsille Long Beachissa ei ollut sujunut mitenkään erinomaisen hyvin ja ainut saldo siitä oli 50 000 dollarin tuleminen tilille. Lisäksi kun Keke osoittautui huippukuljettajaksi niin Frank Williams ei halunnut palkata Andrettia edes Dalyn paikalle kauden jälkipuoliskolla. Sen tekeminen olisi ollut yli 500 000 dollarin menetys vähintään.

 

[CCMK]

Andretti neuvottelikin mieluummin kauden kestäessä Ferrarin kanssa useaan otteseen. Lopulta Österreichringin kilpailun aikaan Andretti ja Enzo alkoivat tulla yhteisymmärrykseen hinnasta. Ja Enzon päätös ajattaa yhtä autoa lopulta alensivat hintaa niin paljon, että Enzo maksoi jopa vähän ylimääräistä Andrettille kahteen viimeiseen kisaan.

Hinta oli lopulta 60 000 dollaria kilpailulta eli 120 000 dollaria Mario Andretti sai kahden kisan ajosta Ferrarilla ja Williamsin yksi ajo laskettuna mukaan tuotti Andrettille 170 000 dollaria.

Alun perin Andrettin piti ajaa kausi 1982 Alfa Romeolla ja se sopimus olisi tuonut Andrettille miljoona dollaria ja toinen miljoona dollaria olisi tullut mestaruudesta.

Suurimmillaan kauden 1982 ajoista keikkamuodossa Williamsilla tai Ferrarilla hän olisi tienannut 780 000 dollaria.

 

[CCMK]

Samassa tilaisuudessa Andretti ilmaisi halunsa mahdollisesta sarjapaluusta kaudelle 1983 Enzolle ja Enzo oli halukas kuuntelemaan Marion tarjouksen. Andretti halusi Marlboron henkilökohtaiset sponsorirahat ja Enzo vierasti ajatusta siitä.

Ilman sponsorirahoja Andretti halusi kaudesta 1983 Ferrarilla miljoona dollaria ja toisen miljoonan mestaruuden muodossa. Enzon mielestä yläraja oli 800 000 dollaria.

Andretti suostui Enzon ylärajaan, mutta vain jos Enzo maksaa vähintään 500 000 dollaria summasta itse ja loppurahat tulisivat Marlboron kautta. Enzo ei suostunut siihen ja näin kausi 1983 jäi Andrettilta haaveeksi.

Enzo ei halunnut ajattaa mahdollisesti erittäin kalliiksi tulevaa Andrettia Ferrarin kasvot kaudella 1982 pelastaneelta ja siirron seurauksena varmasti pettyvän Patrick Tambayn sijaan.

 

[CCMK]

Mario Andretti oli Enzon eräs henkilökohtainen suosikki jo siinäkin että hän oli onnistunut ajamaan Colin Chapmanin luotsaaman Lotusin ensimmäisessä kilpailussaan paalupaikalle ja ottamaan Ferrarilla hänen debyyttikisassaan voiton. Toki Ferrarilla oli sattunut myös nöyryyttäviä hetkiä kuten karsiutuminen saman kauden Monacon kilpailusta.

Toki Andretti ei aina miellyttänyt tallipääliköitään ja sanoi asiat erittäinkin suoraan. Parnellin tallipäälikköä hän käski muun muassa käyttämään sopimuspaperia perseen pyyhintään kun talli oli hänen mielestään flopannut perusteellisesti.

 

[CCMK]

Huolimatta Parnellin ns. Paskapaperisopimus-kohusta talli oli kuitenkin mullistamassa ennen talousvaikeuksiin kaatumista koko f1:n historian.

Se nimittäin kehitteli ensimmäisenä turbomoottorin f1:siin. Tai oikeammin sen piti käyttää turboa jota se oli kehittänyt ennen kautta 1976 jo kaksi vuotta. Sen tuleminen olisi saattanut mullistaa lajin jo ennen Renaultin omaa kehitystyötä. Myöhemmin Cosworthin turboa käytettiinkin Indycarissa.

Andretti taas palasi Lotusille ensin kärsimään ja myöhemmin menestymään. Etenkin kun vuonna 1978 jo kolme vuotta kehitelty maaefekti saatiin lopultakin toimimaan kunnolla.

 

[CCMK]

Vuonna 1981 Mario Andretti teki suuren luokan virheen menemällä Alfa Romeolle vaikka vielä avauskisassa saikin neljännen sijan myötä kolme pistettä ja kehut. Sen jälkeen koko kausi oli erittäin surullista.

Vuodeksi 1982 Mario ei tarttunut optioon sopimuksesta ja lähti sen myötä Indycariin ja kaikesta kiukusta huolimatta julisti olevansa tarvittaessa huipputallien käytettävissä milloin vain ja Amerikan mantereen kisoissa tarvittaessa minkä tahansa tallin käytettävissä.

Käytännössä Andrettia kuitenkin kiinnosti eniten ajaa vain Ferrarilla tai Williamsilla. Etelä-Amerikan kisojen lakon uhan aikaan Andretti oli kiinnostunut myös McLarenilla ajamisesta. McLarenille menon vuodeksi 1981 hän oli jättänyt väliin juuri viime hetken siirtymisellä Alfa Romeolle.

 

[CCMK]

Andretti ilmoitti Ferrarilla ajon Monzassa olevan kuin kerman antaminen kissalle. Kermaa Andrettin ilmoitus oli myös järjestäjille ja kuvaava oli myös se tilanne, että heti Andrettin saavuttua Milanoon kannattajat piirittivät hänet ja vain hetken pienestä järjestettävästä ilmoitustilaisuudesta tulikin lopulta yli puolentoista tunnin mittainen.

Andretti kehui faneja ja ilmoitti yleisen moottoriurheilun totuuden:

Ferrarilla ajosta Monzassa ei milloinkaan tule kieltäytyä.

 

[CCMK]

Koko testiviikonloppu sujui Andrettin osalta vaivatta. Enzon luona pidettiin pitkä illallinen ja kestit olivat Maranellossa todella suuret. Aluksi jo perjantaille suunnitellut testit jäivät vain muutamaan kierrokseen. Lauantaina hän ajoi 60 kierrosta ja 1.07:n ajan Fioranossa.

Se oli huippuaika erittäin kuumassa säässä ja sunnuntaina 87 kierroksen testissä hän teki taas uuden kunnon ajan Fioranossa ja sen myötä hän tunsi olevansa valmis jo Monzaan. Toki Andretti testasi vielä 53 kierrosta maanantaina ennen Monzaa ja huipensi testinsä siihen.

Hieman yli 200 kierrosta tuli ajettua testejä ennen Monzan kisaa ja sitä Andretti piti jo reippaasti riittävänä. Jo 60 kierroksen ajaminen lauantaina otti pahasti voimille sillä maaefektin vaikutukset tuntuivat pahalta ja kädet olivat kipeinä selän ohella.

 

[CCMK]

Ferrarilla oli myös salainen ase jota ajateltiin käyttää Monzan kilpailussa ja mahdollisesti myös Las Vegasissa. Tämä salainen ase oli kolmannen sukupolven KKK-turbo. Kolmannen polven turbo tuotti 800 hevosvoimaa ja oli suorastaan järkyttävän janoinen.

Janoisuudesta huolimatta turbon ajateltiin olevan naurettavan ylivoimainen ja Ferrarin analyysien mukaan jopa 1.25:n aika Monzan radalla saattoi olla alitettavissa sellaisella hirviöllä. Alle 1.30:n mentäisiin jo hyvin reippaasti.

Lopulta koko kolmannen polven turbo kauden 1982 osalta jäi vain testeihin. Kunnian sen testaamisesta ensin sai Dario Benuzzi ja sen jälkeen sitä sai testata Mario Andretti.

 

[CCMK]

Mario Andretti sanoi ajamisen kolmannen polven turbolla olevan hyvin pelottavaa ja Lesmon kaksoiskaarteet eivät tuntuneet hänestä enää edes mutkalta sellaisella laitteella.

Kolmannen polven turbon ongelma oli myös sen järkyttävän voimakas vääntömomentti mikä tuotti jopa vaurioita auton runkoon. Vasta talvikaudella 1982-1983 runko-ongelma saatiin ratkaistua ja Ferrari aloitti jo neljännen polven turbomoottorin suunnittelun.

Sen lisäksi myös jo aiemmin paljon käytettyihin aika-ajoon tarkoitettuihin turbomoottoreihin tuli uusia päivityksiä ja niiden jo aiemmin lyhyt elinikä kutistui entisestään kun niihiin käytettiin erittäin paljon metallia syövyttäviä kemikaaliseoksia.

 

[CCMK]

Lopulta myös Ferrarin pitämisessä kauden 1982 loppuun asti toisen polven turboa käyttävänä oli omat järkevät syynsä. Kolmannen polven turbon vaatimaa jo pakollista välitankkausta ei tarvinnut tehdä toisen polven turbolla ajettaessa.

Lisäksi vaikka sitä käytettäisiinkin Monzassa niin Las Vegasin rata oli sellainen luonteeltaan, että sen käytössä siellä ei välttämättä olisi mitään hyötyä sen enempää kuin toisen polven turbollakaan. Polttoaineen kulutus ja moottorin kestävyys olisi kuitenkin ollut taatumpaa vanhemmalla mallilla.

Lopulta Forghierin neuvojen mukaan Enzo päätti olla päivittämättä enää loppukaudesta tallin autoja kolmanteen malliin tai laittamatta enää kolmannen polven turboja jo käytössä olevaan automalliin.

 

[CCMK]

Dario Benuzzin tehtäväksi tuli lopulta jäädä testaamaan ja valmistautumaan kaiken varalta ajamaan Ferraria Monzassa vaikka Patrick Tambay vakuuttikin olevansa kunnossa Monzaa varten kilpailua edeltäneenä tiistaina.

Tambayn selkää kuitenkin särki edelleen paljon ja Tambayta pyydettiin kilpailua lukuunottamatta välttämään turhia riskejä radalla. Tambayn kunto ei edelleenkään saattaisi riittää Las Vegasiin ja siinä olisi voinut olla Benuzzin paikka tehdä debyytti.

 

[CCMK]

Monzan kilpailu veti puoleensa myös siihen asti eniten paikan päälle matkanneita määriä suomalaisturisteja. Muutenkin Monzan kisa herätti kotimaan mediassa kiinnostusta siksi, että Rosbergilla oli mahdollisuus varmistaa mestaruus jo Monzassa.

Eräs näistä paikan päälle matkanneista turisteita oli entinen seiväshyppääjä ja myös seiväshyppyä satunnaisesti YLE:lle kommentoinut Erkki Mustakari.

 

[CCMK]

Ferrarilla uutta kolmannen polven turboa ihannoitiin ja suitsutettiin sen kehittävän jopa 1100 hevosvoimaa kilpailijoille. Toisin sanoen turbo kehittäisi 1100 tärkeää hevosvoimaa Ferrarille. Kilpailijoiden mielestä tuollainen hevosvoimamäärä oli potaskaa.

Näin olikin sillä Ferrarin uusi kolmannen polven turbo rikkoi 800 hevosvoiman rajan, mutta jäi selvästi alle tuhanteen. 1000 hevosvoimaa oli f1:ssä pysynyt myyttisenä rajana. Tosin rajapyykki alkoi lähestyä erityisesti aika-ajoon kehitettyjen ja rajoitettujen erikoiskoneiden osalta.

Ne kun olivat jo muutenkin kehitetty pelkästään aika-ajoon ja niitä ei tarvinnut säästellä verrattuna kisamoottoreihin.