Monza 11.9.1983
200 000 katsojaa oli kerääntynyt katsomaan Monzan radalle erittäin jännittävää ja mahdollisesti maailmanmestaruudenkin kannalta ratkaisevaa kilpailua ehdokkaiden osalta. Kun Jacky Ickxin ajama Chevrolet Monza Course Car ja Lancia Delta Integralen Medical Car oli asettunut ruudukon taakse niin odoteltiin enää vain vihreää valoa. Jostain syystä Course Carin keulassa komeili Chevroletin logo vaikka auto oli sitä lukuunottamatta käytännössä puhdas Opel Monza. Ne italialaiset...
Joka tapauksessa lähtövalon vaihduttua vihreäksi kärkeen ampaisi Riccardo Patrese perässään Nelson Piquet, Rene Arnoux, Patrick Tambay, Eddie Cheever, Andrea de Cesaris, Alain Prost, Elio de Angelis ja Nigel Mansell. Ensimmäisessä mutkassa Keke Rosberg jäi Bruno Giacomellin pussiin ja ylitti samalla sitä ennen jo vuonna 1979 kielletyn valkoisen viivan eli ns. Patresen viivan.
Sen ylittämisestä seuraisi minuutin mittainen aikasakko loppuaikaan. Siitä Rosberg ei kilpailun keskellä paljon vetistellyt. Jo ensimmäisen kierroksen lopussa Patrese ja Piquet menivät muun joukon edellä kaukaisuudessa. Toisella kierroksella Arnoux pääsi Tambayn edelle lopullisesti Parabolicassa oltuaan hetken aikaa hänen edellään aiemminkin.
Cheever seurasi ensimmäisessä shikaanissa ranskalaisen esimerkkiä menemällä myös Tambayn edelle. Kaiken tämän takana de Cesaris kärkkyi ohituspaikkaa ja yritettyään päästä lähes tyhmänrohkealla liikkeellä Tambayn edelle ja vielä Cheeverinkin edelle joutuakseen vain jarruttamaan Tambayn pitäessä linjassa, osuen tähän ja päätyen lopulta hiekoille.
Vauhtia oli niin paljon, että Prostkin oli jo lähteä hänen matkaansa. Lopulta de Cesaris jäi jumiin hiekoille ja ei enää päässyt liikkeelle. Jälleen kerran oli de Cesaris heittänyt hyvät pisteet hukkaan jo ensimmäisillä kierroksilla. Hetkeä myöhemmin seurasi uusi tilanne. Patresen auton moottori hajosi ja sen seurauksena oli keskeytys. Kierroksen 3 alussa tilanne oli seuraava:
Nelson Piquet peri Patresen johtoaseman ja näytti karkaavan muilta kokonaan horisonttiin. Piquetin jälkeen järjestys oli Arnoux, Cheever, Tambay, Prost, de Angelis, Mansell, Mauro Baldi, Giacomelli, Rosberg ja 11:sta savuavalla autollaan nilkutti Patrese keskeytystä varten varikolle. Varikolla olikin menoa sillä Niki Lauda tuli täysin yllättäen varikolle ja autossa oli selvästi jotain vikaa.
Laudan autoon jouduttiin täyttämään uudet jarrunesteet ja korjaamaan autossa ollut vuotopaikka. Pitkän pysähdyksen päätteeksi Lauda ajoi kierrosten 3-6 ajan kilpailua Osellan Piercarlo Ghinzanin ja Corrado Fabin vanavedessä. Toisin sanoen siis viimeisenä.
Välillä Lauda oli heitäkin hitaampi ja oikeastaan enemmän tahdonvoimalla kuin autosta oli kiinni myös Laudan ohitukset heistä ja sen jälkeinen kahlaaminen takarivin viimeisten sankareiden suossa. Vajaata kierrosta myöhemmin eli neljännellä kierroksella päättyi Stefan Johanssonin matka moottorin sähkövikaan ja Baldi vuorostaan keskeytti moottoririkkoon päästyään juuri seiskapaikalle ja alettuaan tavoittaa muuta joukkoa.
Paria kierrosta myöhemmin Ghinzani toi Osellansa varikolle kun vaihteet alkoivat hajoamaan yksitellen autosta. Testiä piti saada joten mies painettiin matkohinsa ja niin hän myös jatkoi menoaan radalla. Samoihin aikoihin Piquet meni omia menojaan, Arnoux tuli toisena Cheeverin ollessa kolmantena ja Tambay yhdessä Prostin kanssa tulivat neljäntenä ja viidentenä. Prost hävisi kuitenkin pian taistelun de Angelisille ja oli kuudentena kilpailussa.
Kierroksella 10 Ghinzanin autosta oli hajonnut viimeinenkin vaihde ja hän myös keskeytti kilpailun. Siihen mennessä Lauda ajoi kolmanneksi viimeisenä ja Ghinzanin keskeytettyä toiseksi viimeisenä tavoittaen kuitenkin muuta joukkoa. Hyvin pian Lauda pääsi lopullisesti eroon myös Fabista.
Kierroksella 14 järjestys oli seuraava: Piquet, Arnoux, Cheever, de Angelis, Tambay, Prost, hyvää kisaa ajava John Watson, Derek Warwick, Manfred Winkelhock, Mansell, Giacomelli ja Rosberg. Jälleen kerran onni ei hymyillyt Belfastin Tiikerille. McLarenin turboautosta hajosi sähkölaite ja näin Watson joutui keskeyttämään. Sen jälkeen järjestys oli Piquet, Arnoux, Cheever, de Angelis, Tambay, Prost, Warwick, Winkelhock, Mansell, Giacomelli ja Rosberg. Tämän jälkeen oli jonkin aikaa varsin rauhallista.
Takariveissä kilpailun huippulähdön ottanut, alkumatkan showmies Danny Sullivan viihdytti italialaisyleisöä ohittaen useita autoja, pysyi tallikaverinsa edellä ja taistellen hän myös osui häneen. Siitä olisi varmasti tulossa kovaa palautetta. Vanha automalli kuitenkin väsyi jälleen kerran moottorivaurion takia hyvin nopeasti ja ensin meni vihasta kihisevä Michele Alboreto ohi ja myöhemmin taisteluista huolimatta pikkuhiljaa kuljettajaa toisensa perään alkoi mennä hänen ohitseen.
Kierroksella 20 Sullivanin ongelmat olivat jo sitä luokkaa, että jopa Fabi meni hänen ohi suoralla yllättävänkin helposti. Sullivan alkoi tuossa vaiheessa ajaa kilpailua lähinnä viimeisten joukossa ja turhautuminen oli saavuttamassa lakipisteensä.
Ennen kierrosta 24 alkaneita varsinaisia varikkokäyntejä järjestys pysyi samana. Piquet paahtoi yhä huippuvauhtia johdossa ja Arnoux alkoi saada eroa Cheeveriin. Juuri mitään muuta merkittävää ei tapahtunut. Ensimmäisenä varikolle pysähtyi siis de Angelis ja heti hänen jälkeensä kierroksella 25 pysähtyi Jean-Pierre Jarier joka oli taistellut lähinnä Sullivanin ja Alboreton kanssa Cossyliigan kuninkuudesta heti Rosbergin jälkeen. Tätä ennen oli tapahtunut kilpailun merkillisin käänne.
Hieman yli 13 sekunnin mittaisen varikkopysähdyksen tehneen Laudan auto sammui varikkosuoralle ja sitten Lauda huitoi työntöapua. Yllättäen Brabhamin varikkomuurilta hyppäsi tuttu mies Laudan avuksi. Se oli hänen entinen tallipäällikkönsä Bernie Ecclestone. Gordon Murray ei tiennyt, että itkisikö vai nauraisiko tilanteesta.
Harvoin kenenkään kilpailevan tallin jäsen tai päällikkö hyppäisi noin vain auttamaan kilpailevan tallin kuljettajaa hädässä. Lauda pääsi vielä pois varikolta kisaan, mutta vähän ajan kuluttua hänen kilpailunsa oli ohi moottoririkon vuoksi. Sitten tulikin yllättäen Prost varikolle. Pysähdyksessä ei sinällään mitään yllättävää ollut, mutta kaikki panivat merkille hänen hitautensa ranskalaisen lähtiessä uudelleen radalle.
Kierroksella 27 Prost toi autonsa uudelleen varikolle ja sillä kertaa kisa oli siinä. Moottori oli hajonnut ja Renaultille tilanne oli katastrofi. Talli huolsi Prostin autoa kiireesti, mutta sitten tilaa piti tehdä Cheeverin autolle tämän tekiessä varikkopysähdyksensä. Tässä vaiheessa Arnoux ehti käydä varikolla ja hetkeä myöhemmin Cheeverkin tuli varikolle.
Samalla kierroksella pysähtyi myös Warwick. Kierroksella 28 pysähtyi moni kuljettaja. Tambay, Winkelhock, ja Mansell. Kierroksella 29 Rosberg kävi tekemässä oman pysähdyksensä ja 11:sta paikalta keskeytti sitten vuorostaan öljyyntyneen kytkimen takia Alboreto. Kierroksella 30 varikolle tuli Giacomelli. Muuten odoteltiin enää vain Piquetin varikolle tuloa. Murrayn yllätystaktiikka oli toiminut täydellisesti.
Kaikki muut olivat kaukana hänen takanaan pysähdysten jälkeen ja Piquetin tullessa varikolle kierroksella 33 pysähdys kesti 10,15 sekuntia ja näin Piquet ehti reilusti takaisin johtoon. 25 sekunnin johtoasemasta oli helppoa keskittyä vain johdon pitämiseen. Arnoux ja Cheever vuorostaan varikkostoppiensa jälkeen kävivät taistelua toisesta sijasta sillä Cheever oli alkanut ajaa huomattavasti kovempaa vauhtia pysähdyksensä jälkeen kuin ennen sitä.
Viimeisestä pisteestä taistelivat Warwick ja Winkelhock ja saksalainen joutui tällä kertaa keskeyttämään kierroksella 36 pakoputken hajottua. Warwick näytti saavan itselleen viimeisen pisteen. Järjestys oli siis Piquet, Arnoux, Cheever, Tambay, de Angelis ja Warwick. Kierroksella 41 tapahtui paljon.
Thierry Boutsen joutui keskeyttämään ajeltuaan loppuvaiheessa kilpailua lähinnä viimeisten joukossa moottorin hajottua, samalla Sullivan tuli moottorivaurion takia varikolle ja johdossa Piquetin johto tippui enää 15,5 sekuntiin. Sullivan jäi jatkamaan ajelua viimeisenä radalla vaikka auton mittarit olivat hajoamispisteessä ja ajaminen oli yhtä kidutusta autolle. Piquetin osalta johtoaseman tippuminen johtui monesta asiasta mitkä olisivat voineet aiheuttaa keskeytyksen.
Ensiksi talli pelasi uhkapeliä tankkaamalla alle 100 litraa bensiiniä Piquetin tankkiin, mikä ei välttämättä BMW:n turbon tehoilla riittäisi maaliin saakka edes Monzassa. Toiseksi Piquetin säätövipu meni oikosulkuun yhdessä polttoaineensyötön kanssa mikä aiheutti kulutusongelman autoon ja kolmanneksi Piquetin autoon tuli ylikuumenemisen seurauksena moottorivaurio. Piquet kytki suihkutuksen päälle ja vähensi reilusti ahtopaineita saatuaan säätövivun haluamaansa asentoon oikosulun päätyttyä.
Sen jälkeen Piquet tyytyi ajelemaan vain hallinnoivasti johtopaikkansa suhteen. Kierroksella 42 Cheever oli melkein ajanut Arnoux'n Ferrarin kiinni ja Cheever näytti pääsevän hänestä ohi, mutta Monzassa tärkeä nelosvaihde hajosi ja siten Cheeverin oli pakko tyytyä kohtaloonsa. Samoihin aikoihin kohtaloonsa tyytyi myös kauan sitten varmalle nelospaikalle jäänyt Tambay ja de Angelisin autoon iski jarruongelma.
Sen myötä de Angelis laski autonsa ahtopaineita ja tyytyi varmistamaan edes kauden ensimmäiset pisteet itselleen. Kierroksella 45 Sullivanin kilpailu päättyi viimeiseltä sijalta auton moottorivaurioon, polttoainemittarin hypättyä nollaan ilman syytä ja polttoainepumpun repeämiseen. Kierroksella 46 viimeisen sijan perinyt Fabi keskeytti öljyvuodon seurauksena moottorin hajoamiseen.
Kilpailun voitti siis melkein puolen vuoden tauon jälkeen Nelson Piquet, toiseksi tuli Rene Arnoux, kolmanneksi Eddie Cheever, 4:ksi Patrick Tambay, 5:ksi Elio de Angelis, 6:ksi Derek Warwick, 7:ksi Bruno Giacomelli, 8:ksi Nigel Mansell, 9:ksi Jean-Pierre Jarier, 10:ksi Marc Surer, 11:ksi Keke Rosberg, 12:ksi Johnny Cecotto ja 13:ksi ja viimeiseksi sijoittui Roberto Guerrero.
