Brands Hatch 25.9.1983
Euroopan Grand Prix oli valmiina alkamaan heti Jacky Ickxin kuljettaman Ford Sierra Course Carin asetuttua joukkion taakse. Kotimaassa TV2:lla formulakansa jännittyi odottamaan Matti Lammin aloittaessa selostuksensa Englannista. Valon vaihduttua vihreäksi yksi kuljettaja jäi ruutuunsa heti ja keskeytti. Jean-Pierre Jarierin vaihdelaatikko hajosi ja moottori vaurioitui käyttökelvottomaksi.
Riccardo Patrese ja Elio de Angelis saivat loistolähdöt, mutta Nigel Mansell otti varsin levottoman lähdön ja väänteli autoa suuntaan ja toiseen. Eddie Cheever yritti ohittaa Paddock Hillissä ulkokautta Mansellin ja melkein onnistui, mutta ei aivan. Cheever putosi viidenneksi Nelson Piquetin ja Manfred Winkelhockin väliin. Heti alun jälkeen järjestys oli siis seuraava:
Patrese, de Angelis, Mansell, Piquet, Cheever, Winkelhock, Alain Prost, Rene Arnoux, Patrick Tambay, Derek Warwick, Andrea de Cesaris, John Watson, Niki Lauda, Mauro Baldi, Bruno Giacomelli, Keke Rosberg, Stefan Johansson, Danny Sullivan ja Michele Alboreto.
Alkuvaiheessa Mansell alkoi hyvin pian olla tulppa radalla ja kaikki Warwickiin asti sulloutuivat tiukaksi ja turhautuneeksi jonoksi. Ensimmäisen kierroksen aikana kärkikaksikko Patrese-de Angelis menivät menojaan.
Toisella kierroksella Piquet ohitti Mansellin Hawthornissa ja hetkeä myöhemmin myös Cheever ohitti hänet ulkokautta hurjalla liikkeellä. Samanaikaisesti Prost ja Arnoux ohittivat ensin Winkelhockin ja kierroksella 3 myös Mansellin.
Hetkeä myöhemmin Marlboron jonossa Lauda meni Baldin ohi ja de Cesaris meni Watsonin ohi. Paikat vaihtuivat heillä vielä muutaman kerran. Samoihin aikoihin Johansson ohitti uudestaan Sullivanin ja Sullivan torjui Alboreton ohitusyrityksen osumalla tähän jälleen. Siitä ei italialainen pitänyt taas kerran.
Kärkeen Piquetillä oli 4,5 sekuntia matkaa, mutta brasilialainen alkoi ajaa eron kiinni. Kierroksella 5 takariveissä Thierry Boutsen ajoi ulos radalta sijalta 18 ohitettuaan hienosti Alboreton ja Johanssonin aikoessaan haastaa myös Sullivania, mutta pääsi vielä jatkamaan sijalta 22. Mitään muuta radalla ei juurikaan tapahtunut.
Kierroksella 9 Cheever siirtyi Prostin edestä sivuun tallimääräyksen ollessa varsin selvä jo ennen kilpailuakin. Pian myös Piercarlo Ghinzani lähti viimeiseltä sijalta varikolle auton korjaukseen. Kaasutin oli vioittunut ja Osellan mekaanikot korjailivat autoa kolme kertaa kilpailun aikana ja samalla vaurioituneen mootorin.
Järjestys oli kierroksella 10 Patrese, de Angelis, Piquet, Prost, Cheever, Arnoux, Mansell, Winkelhock, Tambay, Warwick, de Cesaris, Watson, Lauda, Baldi, Giacomelli, Rosberg, Johansson, Sullivan ja Alboreto.
Patrese oli jossain määrin tiimipelaajana Piquetille Brandsissa ja oli saanut ohjeet päästää Piquet ohi tarvittaessa. Toistaiseksi tarvetta ei kuitenkaan ollut. Lopulta kierroksella 11 Surteesissa Patrese ja de Angelis osuivat toisiinsa. Piquet oli jo ajanut heidät muutenkin kiinni ja siirtyi johtoon. Patresen auton takaripustus vääntyi melkein kohtalokkaasti pilalle ja de Angelis oli saanut myös autovaurioita sillä moottori alkoi pätkimään heti kolarin jälkeen.
Kierroksella 12 Alboreto runnoi tiensä vihdoin Sullivanin ohi turhautuneena ja kolhaisi tätä muistutuksena aiemmasta tempustaan. Kierroksella 13 de Angelis keskeytti moottorin hajotessa jälleen kerran hyvältä sijalta. Prost siirtyi siis kolmanneksi. Prost alkoi varovaisesti väijyä Patresea suoran hyökkäyksen sijaan. Se saattoi olla virhe sillä Piquet sai ajaa vapaasti menojaan tallikaverin pidätellessä Prostia.
Kierroksella 17 Tambay ohitti viimein Winkelhockin ja yritti ohittaa Mansellia. Prost ohitti Patresen viimein kierroksella 18. Järjestys oli ennen kierrosta 20 seuraava: Piquet, Prost, Patrese, Cheever, Arnoux, Mansell, Tambay, Winkelhock, Warwick, Watson, Lauda, de Cesaris, Baldi, Giacomelli, Rosberg, Johansson, Alboreto ja Sullivan.
Jonathan Palmer oli noussut hetkeksi aikaa sijalle 19 ja ohitti hetkeä myöhemmin myös Sullivanin vain jäädäkseen taas hänen taakseen. Sitten tapahtui. Rene Arnoux kavensi mestaruushaaveensa melkein olemattomiin pyörähtämällä Surteesissa ja putoamalla aina 20:ksi saakka. Hetkeä myöhemmin hän oli ohittanut Palmerin ja oli Sullivanin takana. Sullivan taisteli, mutta turhaan. Arnoux meni hänestä ohi.
Arnoux alkoi sen jälkeen tavoittamaan muuta joukkoa kovaa vauhtia. Kierroksella 26 Lauda keskeytti moottorin hajottua autosta kymppipaikalta ja Watson peri hänen sijansa. Vain joutuakseen antamaan sen pian vauhdikkaalle de Cesarisille. Kierroksella 28 Sullivan keskeytti näyttävästi sijalta 18:sta.
Päivän Keskeytykseksi sanotussa tilanteessa Sullivanin jo lähdöstä asti reistaillut öljyputki hajosi autosta syösten öljyt suoraan tulikuuman moottorin ja renkaiden päälle. Hetken ajan auto oli takarenkaita myöten liekeissä. Sen jälkeen Sullivan pyöräytti Tulivaununsa ympäri ja jatkoi radalla auton ollessa tulessa. Huomattuaan muutaman mutkan jälkeen tulipalon Sullivan ajoi kuitenkin auton radan sivuun ja keskeytti. Tässä vaiheessa Patrese alkoi pidätellä takanaan kulkevaa joukkoa.
Hieman ennen varikkostoppeja kierroksella 34 Watsonin takasiipi vaurioitui ja mies ajoi varikolle siivenkorjaukseen. Kierroksella 35 Cheever meni ensimmäisenä välitankkaukseen. Suunnilleen samoihin aikoihin myös Baldi tuli sijalta 12 varikolle välitankkaukseen. Kierroksella 36 Watsonin heiluva takasiipi irtosi lopullisesti ja mies keskeytti ulosajoon sijalta 16. Samaan aikaan varikolla kävivät Winkelhock ja Johansson.
Seuraava pysähtyjä oli de Cesaris kierroksella 38 ja Arnoux kierroksella 39. Samalla kierroksella myös Patrese pysähtyi vain saadakseen kärsiä siitä. Pulttipyssy ei toiminut ja 25,6 sekuntia kesti Patresen pysähdys. Brabhamin stopin kesto ilman pieleen menoa olisi ollut korkeintaan 12,8 sekuntia.
Kierroksella 40 keskeytti Baldi sijalta 12 kytkimen hajottua. Samaan aikaan kierrosten 39-40 aikana varikolla kävi ensin Warwick, sitten Prost ja lopulta myös Rosberg. Sen jälkeen pysähtyi Tambay kierroksella 41 ja kierroksella 42 Lotus teki supernopean pysähdyksen Mansellin pysähtyessä. Vain 9,62 sekuntia kesti pysähdys ja se oli tallin nopein koskaan tekemä varikkopysähdys välitankkauksen kanssa ja muutenkin. Mansell oli tosin lähellä tästä huolimatta ajaa kolarin Cheeverin kanssa ulostulokierroksella.
Kierroksella 43 varikolla nähtiin kilpailun kärkimies Piquet ja taas Brabhamin pulttipyssy juuttui kiinni. Pysähdys kesti 19,6 sekuntia, mutta Piquetin alkumatkan kova vauhti riitti. Eroa Prostiin oli vaikeuksienkin jälkeen vielä 10 sekuntia. Hetkeä myöhemmin kierroksella 44 12 sekuntia. Samaan aikaan Giacomelli kävi varikolla ja Rosberg keskeytti katkenneen venttilin jousen puhkaistua moottorin. Kierroksella 45 Cheever kävi uudelleen varikolla. Hänen visiirin ruuvi oli irronnut ja muutkin kypärän ruuvit olivat löystyneet. Talli yksinkertaisesti sitoi ruuvit kiinni kypärään ja Cheever jatkoi kilpailuaan.
Kierroksella 46 Palmer kävi välitankkauksessa ja se sujui hyvin ja nuori britti jäi jatkamaan jälkijoukoissa kilpailuaan. Surer oli samoihin aikoihin 11:sta. Kärjessä Piquet yksinkertaisesti alkoi jälleen säästelemään polttoainetta ja autoaan ja Prost yritti turhaan ajaa häntä kiinni. Vauhtia ei RE40:ssä yksinkertaisesti ollut tarpeeksi.
Järjestys varikkostoppien jälkeen oli seuraava: Piquet, Prost, Tambay, Mansell, de Cesaris, Warwick, Giacomelli, Winkelhock, Patrese, Cheever, Arnoux, Alboreto, Surer, Boutsen, Guerrero, Palmer, Johansson, Boesel ja Ghinzani.
Kierroksella 51 Surer keskeytti sijalta 11. Arnoux kävi myös yllättäen uudelleen varikolla pian tämän jälkeen saatuaan jälleen väärät renkaat alleen. Tällä kertaa Ferrari antoi hänelle C-seokset kun hänen piti saada B-seokset. Yllätyspysähdys tiputti häntä lisää taaksepäin.
Kierroksella 64 Ghinzanin vauhti alkoi muuttua hitaasta jo vaarallisen hitaaksi ja hän oli liikkuva shikaani radalla kilpailun loppuosalla moottorin ylikuumentumisen takia. Kierroksella 65 Alboreton moottori petti viimein kymppipaikalta ja hän keskeytti. Jonkin aikaa aiemmin Warwick oli yrittänyt ohittaa de Cesarista, mutta auton automaattisammutin oli lauennut hänen käsilleen ja suihkutti vaahtoa häneen.
Sen myötä Warwick menetti paljon aikaa ja lopulta myös nelospaikan. Kierroksella 66 Tambay huomasi mestaruustaistelun olevan ohi. Hän ei olisi voittanut sitä kolmannella tilallaan ja jarrujen alkaessa loppua hän vain päästi Mansellin ohitseen ja toivoi kestävänsä maaliin nelospaikalla. Ja myös Piquetin ja Prostin keskeytystä.
Lopulta kierroksella 68 Ferrarin koko kilpailun ajan kuluneet jarrunesteet loppuivat autosta ja Druidsissa Tambay ajoi ulos radalta keskeyttäen ja menettäen lopullisesti mestaruuden. Tosin hänen olisi muutenkin pitänyt mielellään voittaa molemmat jäljellä olevat kilpailut ja muiden mestaruustavoittelijoiden olisi pitänyt jäädä vain jäännöspisteille. Vielä mieluummin pisteittä.
Tambayn keskeytys nosti Tolemanin molemmat autot pisteille ja brittiyleisö hurrasi onnesta. Loppumatkasta Boutsen ohitti Guerreron ja Arnoux Cheeverin, mutta muuten järjestyksessä pysyttiin loppuun asti. Nelson Piquet voitti jälleen suvereenisti ja Alain Prost oli toinen ja Nigel Mansell onnistui saamaan kotiyleisön edessä kolmannen sijan ja kuittaamaan Silverstonen harmittavan nelospaikan näin jälkikäteen sanottuna.
Andrea de Cesaris oli 4:s ja Derek Warwick oli 5:s ja Bruno Giacomelli oli 6:s. Riccardo Patrese oli 7:s ja Manfred Winkelhock oli 8:s Rene Arnoux oli 9:s ja säilytti vielä mahdollisuuden mestaruuteen vaikkakin erittäin pienellä todennäköisyydellä. Eddie Cheever oli 10:s ja Thierry Boutsen 11:sta. Roberto Guerrero oli 12:sta, Jonathan Palmer ensikilpailussaan 13:sta, Stefan Johansson 14:sta ja Raul Boesel viimeisenä mukaanlaskettuna kuljettajana 15:sta. Piercarlo Ghinzani olisi ollut 16:sta, mutta häntä ei laskettu lopputuloksiin hänen ollessa 13 kierrosta Piquetiä jäljessä maalissa.
