F1 Kausikooste -83

[CCMK]

Niin teki. Leeuwilla ei vain ollut oikein hyvää tuuria matkassa sponsoreiden kanssa ja myöhemmin herra viettikin aikaa enemmän urheiluautojen sarjoissa mikä ei sittemmin houkutellut muita talleja paljonkaan olemaan hänen kanssaan yhteyksissä. Vielä 1988 Lammersin palatessa lajiin ei välttämättä olisi ollut aivan niin suurta hämmästystä kuin mitä oli silloin 1992.

Ei Lammers toki aivan kylmiltään lähtenyt silloinkaan kun Unkarin kilpailun aikoihin hän aloitti jo testiohjelmansa Marchilla ja Suzukassa hän pääsikin sitten jo ajamaan. Ja sopimusten järjestyessä rahoituksen osalta olisi päässyt ajamaan jo aiemminkin.

Erikoisinta oli toki koko tallin kääntyminen miehen puoleen kaiken sen kuluneen ajan jälkeen ja miehen itsensä innostuneisuus vielä ajaa kausilla 1993-1994. 1994 osalta tarina oli vielä kauden 1993 yritystä lyhyempi kun muuan Roland Ratzenberger toi rahaa Simtekille enemmän rahaa kuin Lammers tai Jean-Marc Gounon.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä Virallisten Harjoitusten ajat molempien päivien osalta:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Keke Rosberg Williams-Cosworth 1:20.666 1:20.391
2 Jacques Laffite Williams-Cosworth 1:21.395 1:19.979
3 Michele Alboreto Tyrrell-Cosworth 1:20.149 1:20.282
4 Danny Sullivan Tyrrell-Cosworth 1:20.863 1:20.842
5 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:17.194 1:15.630
6 Riccardo Patrese Brabham-BMW 1:17.544 1:16.940
7 John Watson McLaren-Cosworth 1:21.010 1:19.787
8 Niki Lauda McLaren-TAG 1:20.169 1:21.050
9 Manfred Winkelhock ATS-BMW 1:18.086 1:17.306
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:16.411 Ei aikaa
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:16.721 1:16.711
15 Alain Prost Renault 1:16.611 1:16.642
16 Eddie Cheever Renault 1:18.067 1:17.676
17 Kenny Acheson RAM March-Cosworth 1:23.425 1:23.093 ja karsiutui
22 Andrea de Cesaris Alfa Romeo 1:17.233 1:17.552
23 Mauro Baldi Alfa Romeo 1:17.887 1:18.885
25 Jean-Pierre Jarier Ligier-Cosworth 1:20.381 1:20.247
26 Raul Boesel Ligier-Cosworth 1:21.738 1:20.660
27 Patrick Tambay Ferrari 1:16.857 1:16.370
28 Rene Arnoux Ferrari 1:18.202 1:17.397
29 Marc Surer Arrows-Cosworth 1:20.153 1:19.696
30 Thierry Boutsen Arrows-Cosworth 1:20.245 1:20.257
31 Corrado Fabi Osella-Alfa Romeo 1:22.047 1:20.815
32 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1:21.764 1:20.926 ja karsiutui
33 Roberto Guerrero Theodore-Cosworth 1:21.592 1:20.190
34 Johnny Cecotto Theodore-Cosworth 1:21.734 1:20.955 ja karsiutui
35 Derek Warwick Toleman-Hart 1:17.198 1:17.666
36 Bruno Giacomelli Toleman-Hart 1:18.642 1:17.902
40 Stefan Johansson Spirit-Honda 1:20.447 1:19.966

 

[CCMK]

Zandvoort 28.8.1983

Jo lämmittelykierroksella nähtiin jälleen draamaa. Manfred Winkelhockin auto särkyi ja hän oli joutunut ottamaan vara-auton kilpailuun. Vara-autossa olivat samanlaiset renkaat kuin varsinaisessa kilpurissa ja siten taktiikassa ei nähty muutoksia. Sen sijaan Winkelhock rikkoi sääntöjä hyvin selkeästi ja sitä taustaa vasten Hollanin kilpailun tuomaristolla oli paljon selittelyä jälkikäteen.

Winkelhock lähti varikkosuoran sijaan omaan lähtöruutuunsa radalle ja räikeästi ohitteli muita autoja päästäkseen normaalisti paikalleen. Hylkäys oli selvä juttu, mutta siltikään mustaa lippua ei heilutettu. Tuomariston erikoisin ratkaisu kaudelle 1983 oli juuri nähty. Yleisradion puolella radiossa Raimo Häyrinen veti radion puolella tuttuun tyyliin kilpailua suorana ja TV1:n katsojat pääsivät jännittämään klo 17 eteenpäin Juha Jokisen selostuksella kilpailua 55 minuutin mittaisena koosteena.

Course Carin eli Mustalaisbemarina tunnetun BMW E21:n ja Jacky Ickxin asettuessa lähtöruudukkon taakse pilvisen sään vallitessa jännitysnäytelmää oli todistamassa 110 000 katsojaa mikä oli yli kaksi kertaa viime vuoden yleisön verran ja osoitti normaalin ajan toimivuuden poikkeusaikoihin nähden.

Kilpailun lähdössä Patrick Tambayn kytkin luistatti hirvittävästi ja mies tippui sijojen 20-21 paikkeille lähdön jälkeen mestaruushaaveet täysin murskana. Eddie Cheever ja Keke Rosberg ottivat huippulähdöt. Rosberg nousi ennen ensimmäisen kierroksen loppua 14:ksi ja siitä vielä hetkeä myöhemmin löytyi Rosberg jo sijalta 13, mutta Cheever oli huippulähtönsä jälkeen peräti toinen.:eek!: Vastaavasti eräs kauden surkeimmista lähdöistä oli Bruno Giacomellin lähtö.

Ennen ensimmäisen kierroksen loppua hän oli vasta 23:s.:frank: Tosin Giacomellista puhuttaessa Punaisen Paronin lähdöt kaudella 1983 eivät olleet ennenkään merta seisauttavia. Ennen Tarzania Nelson Piquetin ero muuhun porukkaan oli hyvän lähdön ansiosta jopa viisi auton mittaa, mutta se kuitenkin vähentyi varsin nopeasti jo ennen mutkaakin.

Järjestys oli siis ensimmäisen kierroksen päätteeksi Piquet, Cheever, Alain Prost, Riccardo Patrese, Andrea de Cesaris ja Elio de Angelis. Kärkitaistelun takana Jean-Pierre Jarier ei edelleenkään piitannut kanssakuljettajistaan radalla vaan osui suoraan Roberto Guerreroon ja vioitti autoaan. Guerrero joutui tulemaan myös varikolle siivenvaihtoon.

Jarier ajeli kierrokseen 4 saakka vioittuneella autollaan, mutta ripustus vääntyneenä autoa oli vaikeaa ohjata ja näin Jarierin peli oli pelattu. Kierroksella 4 Prost ohitti yllättävänkin helposti Cheeverin Tarzanissa ja jälleen tallimääräyskuvio nousi esille. Cheever ja Patrese taistelivat sen jälkeen keskenään.

Kierroksella 6 de Cesarisin meno päättyi moottorin hajoamiseen. Samalla kierroksella Patrese ohitti Cheeverin ja järjestys oli Piquet, Prost, Patrese, Cheever ja de Angelis. Lotusin miehet olivat jälleen vaikeuksissa huonoilla kisarenkaillaan ja kierroksella 13 de Angelisin kilpailu päättyi sähkölaitteiden petettyä ja niiden aiheutettua samalla moottorin polttoainesyöttöön oikosulun.

Samoihin aikoihin Rene Arnoux alkoi saada renkaansa toimimaan ja ohitti pian Cheeverin ja Patresen ja nousi kolmanneksi. Kärkikaksikko Piquet-Prost menivät kuitenkin omia menojaan radalla. Mitään todella yllättävää ei näyttänyt tapahtuvan radalla.

Prost näytti jäävän jälkeen ja vain virheen avulla tai Tarzanissa Prostilla olisi ollut iskun paikka.

Järjestyksen ainoa pieni poikkeama oli Derek Warwickin nousu kuudenneksi ja Nigel Mansell tuli heti takana seitsemäntenä. Järjestys oli siis kierroksella 13 Piquet, Prost, Patrese, Cheever, Arnoux, Warwick ja Mansell. Kierroksella 15 Arnoux ohitti Cheeverin ja Patresen nousten kolmanneksi. Kierroksella 21 Danny Sullivanin kilpailu päättyi jälleen selvään moottorivikaan.

Kierroksella 26 Niki Lauda keskeytti jarrunesteiden kiehuttua yli. Näin asian virallisesti sanottiin menneen. Toisaalta taisi se McLarenin uusi turbokin savuttaa vähän ikävänlaisesti ensikisassaan.

Kierroksella 27 Mansell teki sen mitä monet olivat arvelleet tapahtuvan jo muutamaa kierrosta aiemmin. Mansell yritti ohittaa Warwickin sisälinjan kautta, mutta auton jarrut eivät toimineet kun miehen kaasujalka oli tunnetusti erittäin raskas. Mansell ajoi ulos ja keskeytti.

Järjestys oli siis kierroksella 27 Piquet, Prost, Arnoux, Patrese, Cheever, Warwick ja John Watson. Belfastin Tiikeri oli täysin elementissään radalla huolimatta jopa miehen väärän rengasvalinnan nurinoista. Watson oli ohittanut näyttävästi monta kertaa kilpailussa ja oli eräänlainen Zandvoortin showmies radalla.

Watson oli ohittanut Rosbergin, Jacques Laffiten, Michele Alboreton, Stefan Johanssonin ja vielä Mauro Baldinkin ennen kahdeksannetta paikkaansa. Mansellia ja Warwickia hän oli myös tavoittanut ennen kuin Mansell heitti pistemahdollisuutensa virhearvioon. Sen jälkeen Watson oli seitsemäntenä ja aikoi ohittaa pian myös Warwickin.

Tilanne pysyi samana ennen varsinaisia varikkopysähdyksiä kärjen osalta. Varikolla oli muutenkin vielä varsin hiljaista. Kierroksella 25 Giacomelli oli tullut vaihtamaan reilusti sovittua aikaisemmin renkaitaan varikolle. Samassa yhteydessä suoritettiin vielä välitankkaus. Muuten ei vielä juuri liikettä näkynyt pilttuissa. Kierroksella 31 Warwick tuli myös varikolle välitankkaukseen ja renkaanvaihtoon hieman ennakoitua aiemmin. Kierroksella 34 tapahtui kilpailun ensimmäinen näyttävä tilanne varikolla.

Johansson tuli hieman sovittua aiemmin välitankkaukseen polttoaineen liiallisen kulumisen takia ja Johanssonille kävi Keket. Polttoainetta roiskui moottorikatteen päälle ja auto syttyi tuleen. Johanssonin auto saatiin kuitenkin sammutettua liekeistä ja 50 sekunnin viivytyksen jälkeen Johansson lähti vielä radalle. Ennen pysähdystään hän oli ollut 9:s ja stopin jälkeen hän oli 16:sta. Baldi kävi varikolla kierroksella 36 välitankkauksessa ja renkaanvaihdossa. Samoihin aikoihin myös Rosberg kävi varikolla. Williamsin päivä oli hyvin murheellinen.

Laffite oli ennen kierroksen 38 keskeytystään vaihtanut renkaat kahteen kertaan. Ensin reilusti aikaisemmin ja toisen vaihdon tapahduttua hieman puolenvälin jälkeen.

Silloin Laffite yksinkertaisesti päätti, että nyt riittää. Hän keskeytti kilpailun ohjautuvuuden petettyä ja Williamsilla oltiin hyvin synkkiä. Rosbergin tilanne ei paljon parempi ollut. Suomalainen oli kärsinyt samasta pidon puutteesta ja mootorivauriosta jatkuvan sytytyksen pätkimisen takia.

10 ensimmäistä kierrosta Rosberg ajoi siis normaalisti tutulla tyylillään, mutta sen jälkeen kaikki petti. C-seokset, auton ohjautuvuus ja moottori alkoi pätkimään. Päivä oli siis jälleen sysimusta. Samaan aikaan Cheever oli vihdoin päässyt Patresen ohi ja yllättäen hieman ennen kierrosta 40 kierroksen 39 loppuosalla molemmat herrat tulivat varikolle.

Samaan aikaan kierroksen 39 alkupäässä Arnoux oli käynyt varikolla. Sitten nähtiin kilpailun toinen dramaattinen tilanne varikolla ja potentiaalisesti kuolettava onnettomuus vältettiin onnella. ATS:n Gustav Brunner joutui Cheeverin auton kolaroimaksi välitankkaustilanteen aikana. Brunner selvisi tilanteesta kahdesta kohtaa murtuneella jalalla ja asiasta kohistiin varikolla varikkoväen ja yleisön osalta laajasti kauhistuneina.

Kierroksen 40 alkaessa Winkelhock kävi varikolla välitankkauksessa ja samalla Cheever tuli uudestaan varikolle. Hänen autossaan oli sähkövika ja moottorivaurio. Cheever halusi autonsa korjattua, mutta La Regien varikkoryhmä käski hänet kylmästi pois takaisin radalle. Prost kun oli tulossa varikolle hyvin pian.

Hädin tuskin kierrostakaan myöhemmin Cheever oli sitten radan sivussa sähkövian takia ja kierroksella 41 oli Prost saanut tarpeekseen Piquetin takana olemisesta ja yritti ratkaisua jolla olisi paljon vaikutusta hänen mestaruuskamppailuunsa. Prost yritti Mansellin tyyliin ohitusta Piquetistä riskillä Tarzanissa vain osuakseen Piquetiin ja työntäen hänet rengaskasaan. Jokisella oli dramaattiset hetket menossa. Renaultin ja Brabhamin varikkomuurilla ilmeet olivat totiset ja järkyttyneet.

Renaultin osalta etenkin kun Prost ei onnistunut pitämään kolarissa vaurioitunutta autoaan radalla ja ajoi ulos radalta keskeyttääkseen kilpailunsa. Kaksi mestaruuskamppailijaa oli poissa kilpailusta ja kilpailua johti täysin yllättäen Arnoux Ferrarillaan. Dramaattisen käänteen aikana Tambay kävi myös varikolla. Järjestys kierroksella 42 oli siis kärjen osalta Arnoux, Patrese, Watson ja Tambay.

Hetkeä myöhemmin kierroksen lopulla Watsonin käytyä varikolla tilanne oli Arnoux, Patrese, Tambay ja Watson. Arnoux meni ylhäisessä ja yllättäen perityssä johdossa. Suurimmillaan eroa Patreseen oli jopa 46 sekuntia. Patrese ja Tambay taistelivat toisesta sijasta yhtä paljon kuin Watson ja Warwick kolmannesta sijasta. Vasta kierroksella 50 kilpailun tuomaristo heräsi päiväuniltaan ja liputti Winkelhockin mustalla lipulla pois radalta.

Günther Schmidt haukkui tuomarit maanrakoon jo alusta asti nähdyn virheen korjaamisesta vasta kilpailun loppupuolella. Lopulta Rosberg toi sytytyksen hajottua autonsa varikolle kierroksella 53 sijalta 13 ja keskeytti kilpailun.

Kierroksella 56 Giacomelli tuli uudestaan varikolle ja sai viimein Pitkäjyväiset renkaat Lyhytjyväisten sijaan alleen ja vauhti alkoi parantua paljon enemmän. Lopulta kierroksella 65 Thierry Boutsenin moottori hajosi ja kierroksella 67 Patresen moottori vaurioitui sen verran, että vauhti alkoi putoamaan erittäin nopeasti. Kierroksella 68 myös Corrado Fabin moottori hajosi.

Kilpailun voitti siis Rene Arnoux ja Patrick Tambay oli toinen. John Watson oli 3:s ja Derek Warwick 4:s. 5:s oli Mauro Baldi ja 6:s oli Michele Alboreto. 7:s oli Stefan Johansson ja 8:s oli Marc Surer. 9:s oli Riccardo Patrese ja 10:s oli Raul Boesel. 11:sta oli Corrado Fabi ja 12:sta oli Roberto Guerrero. 13:sta oli Bruno Giacomelli ja 14:sta oli Thierry Boutsen. Fabi ja Boutsen saivat sijoituksensa keskeytyksistään huolimatta.

 

[CCMK]

Uutiset Zandvoortista eivät suinkaan päättyneet tähän. Ferrarin kaksoisvoitto Zandvoortissa oli sellainen ihme, että sitä taivasteltiin varsin pitkään f1-piireissä. Ennen kilpailua Alain Prost vaikutti suorastaan koskemattomalta MM-taistelun kannalta, mutta nyt tilanne alkoi vaikuttaa yhtäkkiä aivan toisenlaiselta. Myös Nelson Piquetin keskeyttäminen oli entisestään parantanut tilannetta Ferrarin kannalta.

Kilpailun alku oli ollut painajaismainen. Rene Arnoux oli yrittänyt tehdä kaikkensa lähdössä, mutta oli noussut vain kolme sijaa kun taas Patrick Tambay oli jäänyt kauas taakse kytkimen oikuttelun takia. Arnoux oli meinannut jäädä pussiin Nigel Mansellin taakse, mutta meni hänestä ohi ja kierrokseen 15 mennessä oli ohittanut myös Eddie Cheeverin ja Riccardo Patresen.

Arnoux vaikutti kuitenkin saavuttaneensa nopeushuippunsa varsin pian. Hän ei mitenkään pystynyt pysymään Prostin ja Piquetin perässä. Ferrarilla vaikutti kilpailusta tulevan vain pisteiden turvauskilpailu. Tambay kuitenkin oli John Watsonin ohella kilpailun näyttävimpiä kuljettajia.

Jo ennen varikkopysähdystään hän järjesti ohitusnäytöksen jolle vain Watson pystyi vetämään vertoja. Tambay ohitti Jacques Laffiten, Marc Surerin, Keke Rosbergin, Michele Alboreton, Niki Laudan, Stefan Johanssonin, Watsonin ja Mauro Baldin jo ennen varikkopysähdystään.

Muutaman keskeytyksen avullakin hän oli jo kolmas ennen omaa varikkopysähdystään. Pari muuta kuljettajaa myös meni hänen edestään varikolle kilpailun aikana.

Ohitusnäytöksen ehkä ainoa huono puoli oli se, että Tambaylla oli turbo ja ohitukset tapahtuivat suurilta osin Tarzanissa ja vain harvoin radan takaosuudela missä Watson uskalsi radan ainoana miehenä jotenkin edes ohittaa pelottavan Bos Uitin ohella myöskin. Watsonilla ei myöskään ollut tietenkään turboa käytössä.

Joka tapauksessa Prostin ja Piquetin keskeytettyä ja Tambayn selviydyttyä Watsonista tämän pysähtyessä Ferrarilla tilanne vaikutti todella hyvältä. Viisi kierrosta ennen maalia Patresen moottorin vaurioituminen varmisti kaksoisvoiton tallille. La Famiglian oikea käsi varikolla eli Mauro Forghieri vitsailikin, että Tambayn osalta oli vaikeampaa saavuttaa yhtään parempaa sijaa kuin ensimmäinen tai toinen.

Toisaalta Forghierin sutkausta asiaan tulkittiin tavallaan myös toisesta näkökulmasta. Arnoux oli saavuttanut kolmannen voittonsa kaudella ja seitsemännen urallaan. Lisäksi hän oli saavuttanut myös enemmän pisteitä kuin Tambay. Täten Zandvoortin kilpailusta eteenpäin tietyissä piireissä alettiin epäillä Tambayn joutuneen kakkoskuljettajaksi ja tallin heittäneen kaikki munansa Arnoux'n koriin.

Samoin myös Marco Piccininin kehonkieli kertoi siitä, että Arnoux olisi jotenkin mieluisampi mestari Ferrarilla kuin Tambay. Joka tapauksessa Ferrarilla oli kuitenkin edessä tärkeä seuraava viikonloppu Monzassa.

Saadakseen vieläkin villiintyneemmät tifosot entistäkin hurjemmiksi Piccininin vitsailikin, että Monzassa numero 27 saa voittaa Tambayn ajamana kilpailun. Tambayta kun pidettiin Gilles Villeneuven henkisen perinnön jatkajana ja lisäksi Tambay oli jo voittanut Imolassa.

 

[CCMK]

John Watsonin järjestämää ohitusnäytöstä Zandvoortissa ihailtiin myös pitkään varikoilla. Lähes koko viikonlopun oli jälleen kerran jauhettu sitä itseään Watsonin jäämisestä eläkkeelle ja siitä miten Niki Lauda jyräisi taas kun olisi turbo menopelin takana.

Marlboron pomomiesten ja eräiden tiettyjen vannoutuneiden Maailman Nopeimman Kuljettajan kannattjien piti lopulta taas tunnustaa Watsonin paremmuus radalla ainakin silloin kuin kaikki todella oli kohdillaan. Watson järjesti jälleen ohitusnäytöksen.

Toki Laudan kannattajaryhmän fanaatikkojen ja muutaman muunkin kohumediapiirin puolessa oli toki puhetta Watsonin hyötymisestä vain keskeytysten avulla, mutta sellaiset katsoivat suurimman osan mielestä väärää kilpailua.

Tietenkään Prostin ja Piquetin keskeytykset eivät voineet olla vaikuttamatta jotenkin kilpailun kulkuun, mutta muuten Watson ei mitenkään erityisesti hyötynyt keskeytyksistä kilpailun aikana.

Watson itse pahoitteli lähinnä vain sitä, että lähtöruutu oli jälleen varsin huono ja kun ei ollut Enduroita alla. Niiden avulla Watson olisi saattanut vaikka voittaa koko kilpailun, mutta aivan yhtä hyvin olisi voinut käydä kuten Raul Boeselille kävi.

Brasilialainen oli ajanut Enduroilla läpi kilpailun ja odottanut kumiosien menemistä joutuen lopulta vain luovuttamaan koko homman ja ajamaan pisteiden ulkopuolella varsin reippaasti. Lisäksi Watson ei voinut mitään Patrick Tambaylle suorassa taistelussa poislukien hetkittäistä edellä olemista ranskalaisen ollessa varikolla.

Ne olivat kuitenkin varsin pieniä seikkoja ottaen huomioon myös Watsonin normaalit ajotaidot ja ennen kaikkea Watsonin taitavissa käsissä Cosworth sai myös kuusitoistavuotispäivänsä kunniaksi myös kolmannen paikan. Vähän paremmalla lähtöruudulla voittokaan ei olisi ollut mahdottomuus.

 

[CCMK]

Zandvoortin kilpailun kohutuimmasta keskeytyksestä puhuttiin varsin paljon myös kilpailun jälkeen. Nelson Piquetin oli oletettu monessa mediassa toistavan kauden 1982 Hockenheimin temppu uudelleen Alain Prostin kanssa. Piquet suhtautui kuitenkin ihailtavan viileästi ja vastoin Höyryn vaahtoamista Rinnakkaisella nyrkkeilyottelusta ei sitä nähty eikä myöskään hirvittävää Jokisen ennustamaa tuohtumusta ollut havaittavissa.

Prost oli toki myös pettynyt tilanteesta. Jarrut eivät vain pitäneet ja ranskalainen ilmoitti olevansa pahoillaan. Brabham ei myöskään tehnyt mitään protestia Renaultia kohtaan vaikka olikin pettynyt tilanteesta. Piquetin mielestä Prost oli eräs varikon herrasmiesmäisimpiä kuljettajia ja hän ei osunut kehenkään normaalisti tahallaan tai pahanilkisyyttään.

Tosin joissakin piireissä ihmetytti Prostin epätavallinen aggressiivinen ajotapa Zandvoortissa ja jo edeltävässä kilpailussa Österreicringillä Itävallassa. Toisaalta Prost taisteli edelleen maailmanmestaruudesta ja paineet olivat pisteettömän kilpailun jälkeen kasvussa. Koko episodi lähti tosin liikkeelle Piquetin epätasapainoisesta Brabhamista uuden moottorin ja takarenkaiden liiallisen kulumisen takia.

Prost ei millään päässyt ohi ja turhautui. Lisäksi erityinen syy päästä Piquetin edelle oli Renaultin varikkopilttuun sijainti Brabhamin vastaavaa edellä. Piquetin pysyessä edessä hän olisi jarruttaessaan hidastanut Prostia ja lisäksi olisihan Renaultin stopin aikana mennä jotakin vikaan tai miehistö olla nopeudestaankin huolimatta hitaampi kuin Brabhamin varikkomiehistö.

Sen takia Prost oli liikkeellä tavallista rajummalla yrittämisellä ja se sitten johti tunnettuun lopputulokseen. Jossain määrin jälkikäteen Prostin olisi kannattanut mieluummin vaikka tyytyä toiseen sijaan ja ottaa kuusi pistettä kuin menettää kaikki pisteet keskeytyksen myötä.

Toki Prost olisi voinut selvitä varikolle siivenvaihtoon, mutta rikkoutunut siipi aiheutti autoon kroonisen aliohjauksen ja sen myötä Prost luisui radalta ulos ja keskeytti. Joka tapauksessa Prostin ja Piquetin keskeytys virvoitti mestaruuskamppailun uudestaan.

 

[CCMK]

Tolemanille Zandvoortin kilpailun lopputulos aiheutti juhlinnan joka tuntui kuin talli olisi voittanut maailmanmestaruuden. Derek Warwick toi tallille kauan kaivatut ensimmäiset pisteet tallille Hollannin Zandvoortissa. Neljänneksi sijoittuminen oli upea suoritus. Joka tapauksessa tallin auto vaikutti Zandvoortissa pääsevän jopa viimeiselle pisteelle ilman erikoisempiakin tilanteita tai keskeytyksiä.

Warwickille tilanne oli mahtava juttu ja tallin omistajat Alex Hawkridge ja Ted Toleman olivat myös riemuissaan. Tavallaan jokainen talli oli erittäin iloinen siitä, että pieni brittitalli sai vihdoin ja viimein pisteitä. Myös Tolemanin eräänlainen arkkivihollinen Tyrrell ja sen päällikkö Ken Tyrrell onnitteli Tolemanin johtokaksikkoa jopa varsin nöyrästi ottaen huomioon hänen ja Hawkridgen väliset yhteenotot viimeisen kahden vuoden aikana.

Vuonna 1981 talli oli tullut mukaan lajiin ja päässyt vain kahdesti kilpailuihin. Jossain määrin talli oli muotoutunut myös Warwickin ympärille jo alusta lähtien vaikkakin Brian Henton oli onnistunut tuomaan auton ensimmäisenä lähtöviivalle Monzassa. Toisaalta tallilla ei ollut mitään politiikkaa sillä auto oli varsinainen ongelmakimppu kaudella 1981.

Välillä mikään ei tuntunut toimivan ja auto oli ajoittain erittäin hidas. Tämä johtui suurilta osin ensimmäisen polven turbosta ja ahtimen rakenteesta. Warwickin osalta kauden ainoa kilpailuun pääsy oli ollut kauden päätöskilpailu Las Vegasissa ja sielläkin tilanne ajamisen osalta oli ollut lähinnä sinnittelyä.

Kaudella 1982 talli oli myös vaikeuksissa eikä Hentonin korvaaminen Teo Fabilla ollut mikään järkevä liike. Vauhti ja vaikeudet olivat melkein samaa luokkaa kuin ennenkin. Lisäksi talli oli joutua vararikkoon kesken kauden 1982 alkuvuodesta ja kesken kauden talli oli osin kilpailukyvyn takia myös poissakin kilpailuista. Toisen polven turbomoottorin myötä ja sponsoreita saadakseen talli oli vuotta aiemmin Warwickin avulla toteuttanut melkoisen tempun Zandvoortissa.

Kevyellä autolla Warwick järjesti näytöksen takariveissä ja teki nopeimman kierroksen. Brands Hatchissa samana vuonna Warwick pääsi aina toiseksi saakka kunnes joutui keskeyttämään. Sielläkin Warwick oli ollut liikkeellä tarkoituksellisesti kevyellä autolla. Muuten kausi 1982 oli ollut melko huonoa vaikkakin ajoittain vauhtia olikin. Pisteitä ei vain tullut ja sponsoreiden pysyminen kärsivälllisenä oli melkoinen saavutus tallille.

Kauden 1983 maaefektin kiellosta oli tullut tallille kallis lasku ja rahapulan takia tallilla ei ollut pitkään aikaan varaa hankkia tai kehittää kolmannen polven turboa. Siitä huolimatta ennen Zandvoortin ihmettä Toleman olisi voinut saada pisteitä ainakin Monacosta tai Spa-Francorchampsin kilpailuista.

Mahdollisesti myös Pirellin parempien kisarenkaiden myötä jo Rio de Janeirostakin. Kolmannen polven turbomoottorin tulo Österreichringiltä lähtien oli lopullisesti Tolemanilla ratkaissut myös jatkuvat ongelmat ahtimen säädön ja auton painopisteen kanssa.

Pisteet Zandvoortista olisivat saattaneet jäädä myös ottamatta sillä Warwickin varikkokäynti oli erittäin hidas ja mies tippui sijalle 12 saakka. Lopulta Warwick selvitti tiensä pisteille ja siten millään vaikeudella ei ollut enää väliä. Pisteet oli nyt hankittu ja porttien uskottiin auenneen.

Zandvoortin juhlaa himmensi tosin kaudeksi 1983 Fabin tilalle talliin hankitun Bruno Giacomellin vaikeudet. Umpisurkea lähtö, vain muutaman kuljettajan ohittaminen reilusti ajamalla kilpailussa ja yleensäkin kaikkinainen sekoilu kilpailussa aina kilpailun loppuosan hiekoille ajamista myöten veivät paljon italialaisen mahdollisuuksia jatkaa tallissa myös kaudella 1984.

Pisteiden saanti tosin tiesi myös erään tunnustamattoman tosiasian seurausta. Derek Warwick oli ollut erittäin tavoiteltu mies aina kauden 1982 Zandvoortin, mutta aivan erityisesti saman kauden Brands Hatchin ohitusnäytöksestä lähtien myös huipputallien osalta. Hänen uskottiin saaneen kaikki hyöty kasvattitallistaan ja hänen uskottiin olevan valmiina lähtemään sieltä ilman mitään todellista huippusopimusta.

Etenkin Ferrari ja Renault olivat kiinnostuneita hänen palveluksistaan kaudeksi 1984 ja jossain määrin myös Williams alkoi pitää Warwickia vaihtoehtona talliin. Etenkin kun Jacques Laffite oli ollut varsin koti-ikävää poteva viime aikoina.

 

[CCMK]

Kilpailun ehkäpä hiljaisin ja vaatimattomin yllättäjä Zandvoortissa oli Alfa Romeon Mauro Baldi. Baldi oli aloittanut kilpailun varsin rauhallisesti omasta lähtöruudustaan ja antanut muiden normaalisti häntä nopeampien kuljettajien mennä menojaan ja sortua virheiden seurauksena keskeytyksiin tai teknisiin vikoihin.

Baldi oli ajanut varsin vaisusti kilpailun aikana ennen omaa varikkopysähdystään. Hänestä oli kuitenkin tullut Alfa Romeon soihdunviejä Andrea de Cesarisin keskeytettyä kilpailun. Varikkokäynnin jälkeen Baldin kisa puhkesi uuteen kukoistukseen ja silloin hän myös alkoi osoittaa radalla sitä paljon parempaa osaamistaan.

Toki ohituksia ei hirvittävästi liiennyt hänen osaltaan ja keskeytyksillä oli hänen sijoituksensa kannalta huomattavasti enemmän merkitystä kuin mitä esimerkiksi John Watsonin suorituksella oli. Varovaisella ajamisellaan Baldi kuitenkin suoriutui pisteille. Vaikean keskikauden jälkeen kaksi pistettä olivat ansaittuja pisteitä.

Tosin Baldi oli kuin eräänlainen Juovahyeena Tiikerin vanavedessä joka vain keräsi tähteet mitä jäi kuninkaallisesta ruokapöydästä jäljelle. Eli harvoin Baldilla tuntui olevan sitä todellista aggressiivisuutta takanaan, mutta tilanteen niin salliessa ja satunnaisesti muutenkin Baldi osasi ajaa näyttävästi.

Ennen Zandvoortia lähinnä Monacossa Baldi oli osannut ajaa todella näyttävän kilpailusuorituksen. Baldilla oli lahjoja myös Virallisissa Harjoituksissa ja yhden kierroksen vedoissa. Baldilla oli toki myös onnettomiakin suorituksia Virallisissa Harjoituksissa etenkin Detroitin ja Montrealin osalta.

Baldin osalta häntä kehuttiin pisteiden saamisesta, mutta siltikin pisteitä olisi pitänyt tulla paljon enemmän ja edelleen potkujen uhka oli varsin suuri. Baldin korvaajaksi kautta 1984 varten talli halusi Emerson Fittipaldin tai Alan Jonesin, mutta molemmat herrat vaativat aivan liian suurta palkkaa ja muutama muu potentiaalinen kuljettajaehdokas katsoi tuolloin myös muihin talleihin päin.

Lisäksi Alfa Romeon toiminnasta vastaava Euroracing oli myös sisäisten ristiriitojen riivaama ja koko tallin vetäytyminen oli edelleen mahdollista. Etenkin kun hiekka tiimalasissa voiton suhteen alkoi olla vähissä.

 

[CCMK]

Michele Alboreton osalta kuudes sija oli pisteen lisäksi rohkaiseva osoitus Tyrrellin uuden automallin parantuneesta suorituskyvystä vanhempaan malliin nähden. Hän oli lähdössä noussut viisi sijaa ja sen jälkeen valinnut odotustaktiikan salaisen suunnitelman mukaisesti.

Hän oli ajanut vain tarpeen mukaan riittävän kovaa radalla ja antanut muiden mennä menojaan. Alboreton tallikaverilla Danny Sullivanilla oli huomattavasti vaikeampi kilpailu ja moottorivaurioinen auto pettikin amerikkalaisen alta nopeasti.

Alboreton osalta kilpailu sujui varsin hyvin ja ainakin keskikasti pysyi hieman etäämpänä kuin tavallisesti. Alboreto odotteli ja erikoistaktiikan osalta hyödytti paljon se, että Alain Prost ja Nelson Piquet keskeyttivät. Alboreto alkoi loppupuolella kilpailua kiristää vauhtiaan ja hän ohitti Riccardo Patresen autonkin ja oli jo kuudentena aivan kilpailun viimeisillä kierroksilla.

Kierrokselle 62 tai sen jälkeen suunniteltu yllätyspysähdys toteutettiin lopulta vasta kolmisen kierrosta ennen maalia. Alboreto olisi saattanut pysähtyä aiemminkin, mutta tuolloin renkaissa oli ollut vielä kilpailukykyä ja polttoaineen kulutus Cosworthilla ei ollut vielä hälyyttävän suurta. Siten ei tankkausta olisi vielä silloin välttämättä tarvinnut tehdä.

Joka tapauksessa Tyrrellin miehet yllättivät koko varikkoalueen tuodessaan välitankkauslaitteet näkyviin ja uunituoreet Goodyearin D-seokset Alboreton nopeaan käyttöön. Välitankkauksen aikana Patrese ehti mennä vielä Alboreton ohi, mutta Alboreton palatessa varikolta pinkkistä Benettonin väriä tunnustavien mekaanikkojen laittamien huippunopeiden D-seosten avulla hän meni hetkessä Patresen ohi tämän kärsiessä moottorivaurion pahentumisesta.

Lisäksi hän eliminoi rengasedun avulla myös viimeisen pisteettömän turbokuljettajan eli Stefan Johanssonin uhan. Tämä oli kuitenkin kärsinyt suunnitellun taktiikkansa pilalle menemisestä ja Marc Surerin pidättelystä mikä taas ainakin edes vähän pelasi Alboreton pussiin peliä.

Alboreto oli radan nopein mies viimeisillä kierroksilla ja Ken Tyrrell oli toki tyytyväinen siihen, että hänen ykkösmiehensä toi pitkästä aikaa tallille pisteen. Edellinen pistevuori oli tullut voiton muodossa Detroitista ja ennen Detroitia vain Sullivanin Monacon kaksi pistettä olivat olleet tallin tilillä.

Erikoinen ratkaisu välitankkauksen käytöstä ei näyttänyt tuovan merkittävästi etua tallille ja niin Tyrrelillä tehtiin alustava päätös olla jatkamatta tankkauspysähdyksiä loppukauden aikana. Kielteisyyteen vaikutti kaksi syytä.

Ensiksi ilman muutamien huippumiesten keskeytystä tai epäonnea Alboreto ei olisi saavuttanut edes yhtäkään pistettä Zandvoortin kilpailusta ja välitankkaus itsessään tuntui varsin hitaasti menevältä suoritukselta. Ilman Johanssonin epäonnea ruotsalainenkin olisi saattanut mennä Alboreton ohi tämän käydessä varikolla.

Muihin kilpailuihin taktiikka ei näyttänyt tuovan myöskään muuta kuin ylimääräistä päänsärkyä herra Tyrrelille. Lisäksi myös Gustav Brunnerin onnettomuus varikolla oli hänen mielestään lopullisesti todistanut välitankkausten vaarallisuuden ja niiden kuulumattomuuden kuninkuusluokkaan joten niillä perusteilla Zandvoortin kokeilu näytti jäävän ainoaksi tankkauspysähdykseksi laatuaan Tyrrellin osalta kaudella 1983.

Ainakaan sen jatkamisesta ei näyttänyt olevan mitään hyötyä. Mahdollisia ylimääräisiä varikkokäyntejä renkaiden suhteen talli saattaisi toki tehdä, mutta niidenkään varaan talli ei ollut valmis laskemaan mitään lähinnä Monacon kilpailun ja Sullivanin varikkostopin hitauden takia.

 

[CCMK]

Stefan Johanssonille ja Spiritille Zandvoortin kilpailu oli paras siihen asti koko pienen tallin varsinaisten kilpailujen joukossa. Melkein täysin teknisesti moitteettoman viikonlopun kokenut 201C Johanssonin osaavissa käsissä jaksoi aina seiskapaikalle saakka.

Hyvä lähtö ja pari ensimmäistä kierrosta näyttivät tuovan tallille enemmänkin, mutta sitten tuli pudotusta ja kierroksella 23 Johansson löytyi vasta sijalta 13. Suurin piirtein samoilla sijoilla mentiin myös näyttävän varikkopalon jälkeen. Huolimatta kilpailun jälkipuoliskolla selvästi parantuneesta vauhdista.

Johansson paransi loppua kohti koko ajan vauhtiaan, mutta polttoaineen säästämisen ja varikkopalon takia Johansson oli menettänyt mahdollisuutensa viimeiseen pisteeseen lähes kokonaan.

Hieman ennen loppua Johansson ohitti Riccardo Patresen ja viimeisellä kierroksella myös Marc Surerin. Michele Alboreton Johansson olisi voinut ohittaa ilman varikkopaloaan ja siitä seurannutta 50 sekunnin menetystä. Etenkin kun Alboreto oli välitankkauskäynnillä ja renkaanvaihdossa kilpailun loppupuolella.

Loppupelissä Spiritillä oltiin iloisia vaikka piste jäikin saavuttamatta. Tallin ensimmäinen varsinainen f1-ajokki 101 oli valmistumassa Monzaan ja mahdollisesti vielä päivitysversio 101C oli tulossa myöskin ennen kauden loppua. Kokonaan uusi auto ratkaisisi myös kilpailu kilpailulta vaihdelleet arviot tallin laillisuudesta pisteiden saamiseen.

Zandvoortissa ja Hockenheimissa talli oli ajanut laillisella autolla ja siten Spirit olisi voinut saada kuudennella tilalla pisteen. Se harmitti, mutta pieni talli suuntasi katseensa kaikesta huolimatta kohti Italian Monzaa.

 

[CCMK]

Zandvoortin kilpailun jälkeen tulivat myös lopulliset päätökset ns. Suorasuihkutuskohun ajalta FIA:n vetoomustuomioistuimessa. Kilpailujen käsittely oli vastoin elokuun alun huhuja rajattu vain Montrealin ja Silverstonen kilpailujen väliselle ajalle ja ei suinkaan koko elokuun ajan kilpailulle.

Ken Tyrrell ja Frank Williams eivät saaneet tuomareita mitenkään vakuutettua Ferrarin ja Renaultin syyllisyydestä. Herra Tyrrell oli lisäksi tuomariston mielestä erikoinen päätöksessään jättää Nigel Mansellin Lotus-Renault protestin ulkopuolelle.

Lisäksi myös Brabham-BMW:n Nelson Piquet jätettiin protestin ulkopuolelle. Mikäli tuomaristo olisi jostain ihmeen syystä suostunut protestin voimaantuloon olisi myös Mansell hylätty luettelosta.

Keke Rosbergin maailmanmestaruushaaveille yhdessä John Watsonin vastaavien kanssa tuomareiden päätös oli käytännössä lopullinen isku mestaruushaaveiden toteutumiselle.

Montrealin koko voittajakolmikon hylkäyksestä Rosberg olisi julistettu voittajaksi ja Silverstonestakin tulos olisi ollut parempi ja kaikkien turbojen tullessa hylätyksi kärkiviisikosta Rosberg olisi saanut vielä yhden pisteen.

Watsonille olisi tullut parhaimmillaan 9 pistettä ja vähintäänkin kuusi pistettä. Saksan, Itävallan ja Hollannin pisteiden jatketulla hylkäysprosessilla erityisesti Watson olisi hyötynyt erittäin paljon ja jossain määrin myös Rosberg.

Lopulta kuitenkin päätökset alkuperäisistä tuloksista pysyivät voimassa. Myös erikseen käsitelty päätös Rosbergin mahdollisista Brasilian pisteistä hylättin tuloksettomina.

Siten Rosberg oli melkein kokonaan menettänyt mahdollisuutensa mestaruuteen ja samalla hän myös myönsi, että tänä vuonna hänestä ei tule mestaria uudestaan. Tyrrellin osalta tallille annettiin vakava varoitus jatkuvien tuloksettomien protestien järjestämisestä viimeisen kahden vuoden ajalta ja tallia uhkasi joka tapauksessa suuri sakko ja pahimmassa tapauksessa jopa sulkeminen sarjasta lajin maineen vahingoittamisen takia.

Tämä sai Tyrrellin luopumaan loppukauden osalta protestien järjestämisestä tai muustakin äkkipikaisesta toiminnasta. Pienille talleille kuten Arrowsille, Tyrrelille ja jopa Osellalle pahimmissa skenaarioissa turbojen kannalta olisi tullut pisteitä. Lisäksi protestin ulkopuolisista turbotalleista Alfa Romeo olisi hyötynyt jatketusta protestista varsin paljon. Andrea de Cesaris olisi saanut muun muassa Hockenheimin voiton itselleen.

Tosin eräässä vaiheessa kokousta Frank Williams oli erikoisesti vaatinut kaikkien mahdollisten turboautojen hylkäystä joka olisi etenkin Montrealin kilpailun lopputulokset muuttanut lekkeripeliksi. Kun protestit oltiin käsitelty lähtivät Frank ja Ken vetoomustuomioistuimesta tyhjin käsin ja synkin mielin. Toisaalta taas maailmanmestaruustaistelua voitiin ainakin nyt keskittyä jännittämään kaikin voimin.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä kuljettajien ja tallien mietteitä Hollannin Zandvoortissa ajetun kilpailun osalta:

Williams: Todella huono viikonloppu tallille. FW08C ei soveltunut lainkaan Zandvoortin radalle ja autoa vaivasi koko viikonlopun ajan pidonpuute. Kilpailun alussa jopa Arrowsit pitivät Williamseja takanaan.

Rosberg tosin huippulähdöllään edes vaikutti asioihin hieman kilpailun alussa. Laffite vuorostaan ohitti vain pari autoa ja muuten ajeli keskikastissa. Rosberg oli parhaimmillaankin kymmenentenä kilpailussa ja hän keskeytti sijalta 13. Laffite vuorostaan keskeytti ollessaan jo melkein viimeisten joukossa. Syynä siihen oli kaksi varikkokäyntiä renkaiden takia. Talli oli pettynyt ja turhautunut. Kaikki meni auton piikkiin tänä viikonloppuna.

Tyrrell: Alboreto ajoi pitkästä aikaa hienon kilpailun ja otti ilon irti erikoistaktiikasta kilpailussa. Piste oli hieno juttu tallille. Sullivan vuorostaan ajeli moottorivaurioisella vanhalla automallilla ja moraali ei ole hirvittävän korkealla pisteestäkään huolimatta tallissa.

Brabham: BT52B oli erinomainen auto Zandvoortissa ja uusi neljännen polven turbo näytti Virallisessa Harjoituksessa voimansa. Siten Piquet sai kauden ensimmäisen paalupaikan tallille ja Patrese oli hienosti kuudes. Kilpailussa Piquet näytti voittavan kilpailun tai olevan huonoimmillaan toinen aina Prostin kanssa tapahtuneeseen kolariin saakka.

Patrese näytti saavan jälleen pisteitä ja tallipaikan säilymisen kannalta kaudeksi 1984 lopun moottorivaurio oli katastrofi. Sen seurauksena Patrese tippui aina ysipaikalle asti toiselta sijalta. Hetken aikaa Patrese näytti Alboreton välitankkauksen seurauksena saavan vielä yhden pisteen, mutta Alboreto pyyhki Patresella lattiaa tämän tuskaillessa moottorin kanssa. Renaultin tapaan viikonlopusta tuli pannukakku.

McLaren: Paljon hehkutettu ja odotettu turbodebyytti oli ehkä vähän liiankin pikainen. Lauda kärsi jatkuvasti kaasutinviasta kilpailun aikana ja keskeytti lopulta muutenkin moottorin pettämiseen vaikkakin virallinen syy oli jarrunesteiden ylikuumentuminen. Lauda ajeli lähinnä sijoilla 12-14 koko kilpailun ajan.

Watson vuorostaan oli kilpailun mies radalla ja ohitusnäytöksen päätteeksi oli kolmas. Samalla Watson oli ensimmäinen Cossyliigan mies palkintokorokkeella sitten Detroitin kilpailun. Seuraavaan kilpailuun Monzaan myös Watson tiettävästi saa turbomoottorin käyttöön vaikka mies ei tunnu oikein pitävän asiasta Laudan tilanteen takia.

ATS: Huonompaakin huonompi viikonloppu tallille. Suhteellisen hyvä yhdeksäs sija Virallisessa Harjoituksessa vaihtui varikolta lähtemiseen vara-auton käyttöönoton takia. Tai niin ainakin olisi pitänyt mennä. Winkelhock otti paikkansa omin päin, mutta kilpailu ei muutenkaan sujunut kovin hyvin.

Huono lähtö pudotti hänet sijalle 16 ja ennen pysähdystään hän oli kahdeksantena. Sitten tallin viikonloppua pahensi Gustav Brunnerin loukkaantuminen varikko-onnettomuuden seurauksena. Winkelhock vaikutti mahdollisesti vielä saavan yhden pisteen, mutta musta lippu heilahti. Ikävä kyllä 50 kierrosta myöhässä oleva liputusperseily sai Winkelhockin ja Günther Schmidtin kiehumaan raivosta.

Lotus: Molemmat kuljettajat eli de Angelis ja Mansell menestyivät hyvin Virallisessa Harjoituksessa, mutta eivät niin hyvin kilpailussa. Kuljettajista de Angelis keskeytti varsin pian sähkölaitteiden petettyä ja Mansell menetti pistemahdollisuudet Zandvoortin hiekkaan.

Peter Warr on painottanut, että Mansell saattaa menettää paikkansa tallissa kaudeksi 1984 pisteiden tuhlailun takia mikä on varsin omituista ottaen koko kauden tilanteen huomioon.

Renault: Lupaavasta viikonlopusta tuli täydellinen tragedia tallille. Prost jäi Virallisessa Harjoituksessa neljänneksi, mutta se ei haitannut. Tallia ei tuntunut haittaavan edes Cheeverin jääminen ruutuun 12:sta. Cheever ottikin sitten kisan näyttävimmän lähdön vain joutuakseen antamaan tallimääräyksellä Prostille tietä.

Cheeverin ajo kilpailussa oli hieno suoritus ottaen huomioon sen, että Cheeverin auton sytytys pätki koko kilpailun ajan ja hänen autossaan oli moottorivaurio myöhemmin kilpailun aikana hieman ennen varikkokäyntiä. Prost vuorostaan olisi ilman malttamattomuuttaan voinut olla joka tapauksessa vähintään toinen, mutta Tarzanin ratkaisu päättyi ensin Piquetin keskeyttämiseen ja muutamaa mutkaa myöhemmin myös Prost keskeytti.

Tätä ennen Cheever olikin jo ollut radan sivussa. Renaultille lopputulos oli karmea takaisku ja lisäksi Ferrari ohitti tallin valmistajien sarjassa. Siitä ei johtokunta varmasti pidä.

RAM: Tallin tarina on rämpimistä kilpailusta toiseen. Tällä kertaa syynä karsiutumiseen oli pidonpuute. Achesonin nopein kierros oli yli kaksi sekuntia jo Cecotton aikaa hitaampi ja Sullivanin aikaan ei myöskään asiaa ollut. Tallin olisi oikeastaan sama jäädä kotiin tuolla menolla.

Alfa Romeo: 183T ei Williamsin FW08C:n tapaan sopinut ollenkaan Zandvoortin radalle. Siitä huolimatta de Cesaris oli kahdeksas ja Baldi 12:sta Virallisessa Harjoituksessa. Joka tapauksessa de Cesaris ainakin radalla antoi jälleen kaikkensa. Ennen keskeytystään hän oli viidentenä ja ainakin jäännöspisteet mies olisi voinut ottaa itselleen.

Baldi ajoi ainakin Alfa Romeon parhaan kilpailunsa sitten Monacon. Kaksi pistettä toivottavasti auttaa saamaan loppukauden osalta pisteitä myös jatkossa. Muussa tapauksessa tallin olisi kannattanut säilyttää Bruno Giacomelli tallin riveissä vielä yhden kauden ajan uuden kuljettajan sijaan näin jälkiviisaana.

Ligier: Jarier on alkanut osoittaa itsepäisen muulin käytöstä radalla. Tuomariston sanat eivät tuntuneet painavan mitään hänen vaakakupissaan. Jarier otti hienon lähdön, mutta osui sijalta 18 Guerreron kanssa ja keskeytti kolarin seurauksena. Boesel otti riskitaktiikan, mutta taktiikka vesittyi yllättäen ja sen seurauksena Boesel ajoi jälleen vaisun kilpailun.

Ainoa maininnan arvoinen asia oli kilpailun jälkipuoliskon taistelu Johanssonin kanssa. Hävittyään ruotsalaiselle Boesel vajosi vain entistäkin alemmas tulosluettelossa. 10:s sija ei paljon miellytä Guy Ligieriä. Toisaalta herra Ligier on jo pitkään tähyillyt ensi kautta.

Ferrari: La Famiglian viikonlopusta oli tulossa painajainen, mutta lopussa kiitos seisoi. Arnoux oli moottorivaurioiden takia vasta 10:s Virallisessa Harjoituksessa ja samalla päättyi Ferrarin pitkä paalupaikkojen putki. Kilpailun alussa Arnoux vaikutti nousevan varsin hitaasti ja Tambay vajosi 20:n huonommalle puolelle.

Tambay järjesti tosin huiman taistelunäytöksen ja oli toinen. Arnoux vuorostaan otti tyytyväisenä vastaan lahjavoiton Prostin ja Piquetin kolarin seurauksena. Il Commendatore on ollut erittäin tyytyväinen Ferrarin noususta myös valmistajien sarjajohtoon.

Arrows: Cossyliigan yllättäen nopein talli Virallisessa Harjoituksessa oli vähän aikaa sitä myös kilpailun alussakin. Surer oli ensin 12:sta lähdön jälkeen, mutta toisella kierroksella Surer ajoi ulos radalta tippuen sijalle 17:sta. Siitä sveitsiläinen aloitti hurjan nousun ja oli lopulta 8:s. Sijoitus ei ollut huono vaikka Alboretolle ja Johanssonille häviäminen harmitti.

Boutsen ajoi myös hyvän kilpailun alitehoisella autolla ja huolimatta moottorivauriosta kilpailun loppupuolella belgialainen ei missään tapauksessa ajanut huonosti radalla. Kierroksella 51 hän oli jo kasipaikalla, mutta tehojen vähentyessä sijoitus alkoi tippumaan ja lopulta konekin hajosi. Oli lopulta 14:sta keskeytyksestään huolimatta.

Osella ja Corrado Fabi: Tällä kertaa Fabi pääsi mukaan kilpailuun ja Ghinzani jäi kilpailusta vain rimaa hipoen Sullivanille. Fabi ajoi myös yllättävän hyvin kilpailussa kaikkea muuta kuin teknisesti terveellä autolla. Kierroksella 28 oli mukana enää 20 autoa ja silloin Fabi oli sijalla 16. Fabi taisteli suurimman osan kilpailua Giacomellin ja Boeselin kanssa. Fabi oli päässyt aiemmin ohi myös moottorivaurioisesta Sullivanista.

Kierroksella 58 Fabi meni Giacomellin ohi reilusti ajamalla mikä oli hieno osoitus myös Osellan edes jotenkin parantuneesta vauhdista. Ja Tolemanille melkoinen nöyryytys. Muuten Fabi tyytyikin sijaan 11 kunnes moottori hajosi hieman ennen maalia. Fabi sai pitää sijoituksensa sääntöjen puitteissa vaikkakin Theodore ja Toleman olisivat halunneet pudottaa hänet sijoille 13 tai 14.

Theodore ja Roberto Guerrero: Tallissa kuohuu. Maksamattomien palkkojen vuoksi Mo Nunn ja Nigel Bennett ovat lähdössä tallissa ja niin on moni muukin. Samalla Cecotto karsiutui jo toista kertaa peräkkäin ja kolmatta kertaa kaikkiaan kaudella 1983. Guerrero yritti kaikkensa radalla. Jarierin osuma häneen pilasi kaiken. Siivenvaihtoon kului paljon aikaa ja lopulta Guerrero oli 12:sta neljä kierrosta voittajaa jäljessä. Tallin huhutaan joutuvan konkurssiin jo ennen kauden loppua tai turvautuvan vähintään Brian Hentonin maksukykyyn.

Toleman: Vihdoin ja viimein talli sai kauan kaivatut ja hyvin ansaitut pisteet Warwickin muodossa. Warwick oli lähdön jälkeen sijoilla 6-7 ennen pysyvämpää kuudetta tilaa aina pysähdyksille saakka. Pieleen mennyt varikkostoppi olisi voinut pilata kaiken, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Warwick olisi vähintään ollut viides tai kuudes, mutta Patresen ongelmat moottorin kanssa toivat lopullisesti tallin pisteet neljännellä sijalla brittikuljettajalle.

Warwick näyttäisi kuitenkin olevan lähdössä kaudeksi 1984 toiseen talliin ilman unelmasopimusta. Giacomellin kilpailu oli yllättävän surkea. Umpisurkean lähdön jälkeen sija 17 kuuden kierroksen jälkeen ei paljon lämmittänyt ja vielä vähemmän lämmitti nouseminen ennen pysähdyksiä. 15:sta sijalta Giacomelli meni välitankkaukseen ja renkaanvaihtoon.

Myöhemmin haki vielä toiset renkaat alle ja ajoi sittemmin hiekoille ja hävisi Fabin Osellalle kaksintaistelun. 13:sta sija ei paljon lämmitä italialaista.

Spirit: Tallin paras viikonloppu tähän mennessä. Vähän paremmalla lähtöruudulla Johansson olisi saanut pisteen jo Zandvoortissa ja kenties enemmänkin. Varikkopalo vei todennäköisesti Johanssonin jäännöspisteen.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten kuljettajien MM-sarjan tilanne 12/15 osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 51
2 Rene Arnoux 43
3= Nelson Piquet 37
3= Patrick Tambay 37
5 Keke Rosberg 25
6 John Watson 22
7 Eddie Cheever 17
8 Niki Lauda 12
9 Jacques Laffite 11
10 Michele Alboreto 10
11= Andrea de Cesaris 6
11= Nigel Mansell 6
13= Marc Surer 4
13= Riccardo Patrese 4
15= Derek Warwick 3
15= Mauro Baldi 3
17 Danny Sullivan 2
18 Johnny Cecotto 1

 

[CCMK]

Laitetaan vielä valmistajien MM-sarjan tilanne 12/15 osakilpailun jälkeen:

1 Ferrari 80
2 Renault 68
3 Brabham 41
4 Williams 36
5 McLaren 34
6 Tyrrell 12
7 Alfa Romeo 9
8 Lotus 6
9 Arrows 4
10 Toleman 3
11 Theodore 1

 

[CCMK]

Hollannin Grand Prixin jälkeen asetelmat mestaruustaistelun osalta olivat muuttuneet entistäkin herkullisemmiksi loppukautta ajatellen. Nelson Piquet oli ollut Zandvoortissa, Österreichringillä ja jossain määrin myös Hockenheimissa ja Silverstonessa ylivoimaisesti nopein mies radalla. Etenkin kilpailuissa.

Piquetin kohtalona oli kuitenkin aina keskeyttää tai kärsiä jostakin teknisestä viasta ennen maalia. Zandvoortissa hänet vuorostaan kolaroitiin radalta. Alain Prost vuorostaan oli ollut viimeisessä neljässä kilpailussa erittäin nopea ja hänellä oli edelleen mestaruuden kannalta aloite puolellaan.

Silverstonessa hän voitti lähinnä Ferrarin rengasvaikeuksien takia, Hockenheimissa Prost tuntui hieman eksyneeltä vauhdin suhteen vaikka autossa oli toki myös tekninen vika ja Österreichringillä hän oli ajanut yllättävän aggressiivisesti voittoon.

Zandvoortissa Prost oli melkein yhtä nopea kuin Piquet, mutta ei tarpeeksi. Pisteiden varmistelun sijaan hän teki ratkaisun aivan liian aikaisin ja osui Piquetiin keskeyttäen myös. Se vaikeutti hänen asemaansa Monzaan. Ferrarin miehet Rene Arnoux ja Patrick Tambay olivat olleet erittäin nopeita Virallisissa Harjoituksissa ja myös kilpailuissa.

Ranskalaiset olivat erittäin luotettavia kuljettajia taistelemaan mestaruudesta. Arnoux oli ajanut erittäin vahvan keskikauden ja vain Silverstonessa renkaiden liiallinen kuluminen ja Österreichringillä yhden vaihteen hajoaminen veivät häneltä melkein varman voiton.

Zandvoortissa Arnoux vaikutti hieman tavallista hitaammalta ja vain Prostin ja Piquetin keskeytys toi hänelle voiton hopealautasella. Tambay vuorostaan oli ajanut myös erittäin vahvasti, mutta Gilles Villeneuven numeroa Ferrarilla kantanut Tambay oli kärsinyt myös epäonnesta ja joidenkin tietäväisten mukaan Tambay oli myös tallimääräysten uhriksi joutumassa tallissa.

Tambay oli menettänyt myös mahdollisen voiton tai toisen sijan Silverstonesta renkaisiin mutta kaikkein kovin kolaus mestaruushaaveille oli myös Hockenheimin ja Österreichringin keskeytykset peräkkäin moottoririkkoon. Zandvoortin alku oli painajaismainen hänelle, mutta vielä ainakin kerran onnikin oli hymyillyt hänelle.

Tosin Tambaylle normaali kilpailu kärkisijoista ja kisan voittaminen olisi ollut tärkeämpi juttu kuin pitkä taistelu ja pieni riippuvuus myös keskeytyksistä auttoi hänen taivaltaan mestaruudesta puhuttaessa. Jossain määrin hän silti vaikutti hieman ulkopuoliselta mestaruuskamppailussa.

Ja vielä kaiken päätteeksi hänen mielessään kummitteli ainakin vielä alitajuisesti Detroitin erittäin potentiaalinen pistepotin menetys ratavirkailijan idioottimaisuuden takia. Se oli kuitenkin taaksejäänyttä aikaa ja siten kauden 1983 maailmanmestaruustaistelu alkoi muodostua kohti jännittävää loppuhuipennustaan.

Monza oli näille neljälle kuljettajalle erittäin tärkeä näytön paikka. Cossyliigan kärkimies Keke Rosbergille oli tapahduttava äärimmäisen kokoluokan ihme mestaruuden uusinnan suhteen. Rion pisteistäkään ei välttämättä enää paljon apua olisi ollut.

Käytännössä Prostin tai kenen tahansa muunkin turbomiehen olisi pitänyt keskeyttää ja Rosbergin olisi pitänyt vielä voittaa jokainen jäljellä oleva kilpailu pitääkseen mestaruuden itsellään. Tallikilpailussa Ferrari vaikutti taas saavan merkkimestaruuden, mutta Renault ja Brabham olivat haastamassa sitä edelleenkin. Kahden viikon kuluttua Monzassa nähtäisiin todellinen jännitysnäytelmä vertaansa vailla.

 

[CCMK]

F1:n amerikkalaisässien Eddie Cheeverin ja Danny Sullivanin kausi oli sujunut jossain määrin alta odotusten. Amerikkalaisten asiantuntijoiden mukaan Cheeverin olisi pitänyt ottamaan jo voitto kauden ajalta ja mielellään useampikin. Vähintään ainakin useampiakin palkintosijoituksia.

Cheeverin itsensä mukaan millään muulla ei ollut väliä kunhan vain mies voittaisi ainakin kerran kauden aikana. MM-sarjan sijoitukseksi Cheever oli ajatellut sijalukuja 3-6 ja totta kai aina ajettiin mestaruudesta tai hänen tapauksessaan toisesta sijasta. Hollannin kilpailun jälkeen Cheever oli seiskapaikalla kuljettajien mestaruuskilvassa.

Sullivanin omat odotukset olivat huomattavasti matalemmalla tasolla kuin Cheeverin. Yhdysvaltain lehdistö ei oikein myöskään tiennyt, että miten Sullivanin kaltaiseen kuljettajaan olisi pitänyt suhtautua.

Sullivanin olisi lehtimiesten mukaan pitänyt olla Tyrrelillä Alboreton tapaan säännöllisesti nopea kuljettaja ja saada paljon pisteitä ja olosuhteiden salliessa jopa voittokin kauden ajalta kilpailusta.

Sullivan olisi omien sanojensa mukaan ollut debyyttikauden osalta tyytyväinen jopa puoleen tusinaan pisteeseen ja toki muutama palkintosijoitus olisi ollut hieno suoritus. Kauden puolivälin paikkeilla Sullivan olisi pitänyt hienona jo yhtäkin palkintosijoitusta.

MM-sarjan sijoitukseksi Sullivan asetti huipputavoitteekseen kuutospaikan ja mielellään olemisen kymmenen parhaan joukossa. Mikä tahansa alle kymmenen parhaan joukossa oleminen olisi ollut suuri pettymys.

Jossain määrin Sullivaniin kohdistuneet odotukset nousivat jenkkien lehdistössä turhan korkeiksi etenkin Race of Championin toisen sijan jälkeen. Tämän jälkeen Sullivanin suoritukset olivat olleet Monacoa lukuunottamatta erittäinkin heikkoja huonoimmillaan.

Lisäksi amerikkalaisille ei valjennut kovin hyvin myöskään se seikka, että Cheever oli Renaultilla vain kakkoskuskiksi valjastetun sopimuksen avulla. Eräs tallipaikka ennen kautta 1983 olisi voinut olla myös Tyrrell, mutta Cheever ja Ken Tyrrell olivat kuitenkin riidoissa kauden 1981 jälkeen ja siten eivät heidän tiensä kohdanneet.

Sullivanin osalta taas vuorostaan hänen ongelmansa olivat jatkuvat heikot Viralliset Harjoitukset ja lisäksi erinäiset tekniset ongelmat. Pelkästään kolmessa edeltävässä kilpailussa hänellä oli ollut moottorivaurio autossa. Jossain määrin talli ei myöskään tuntunut saavan valmiiksi Sullivanille 012-mallia ja ei muutenkaan tuntunut luottavan häneen.

Kilpailuissa Sullivanin vauhti oli tosin ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina kuitenkin näyttävää. Lisäksi Sullivan oli tallissa osin vain Benettonin suosituksesta ja kun Mario Andrettia ei saatu palaamaan takaisin f1:siin Tyrrelille.

Kauden kolmeen viimeiseen osakilpailuun lähdettäessä Cheever vaikutti ainakin jotenkin saavuttavan tavoitteensa kun taas Sullivan oli reippaasti jäämässä tavoitteistaan kauden osalta.

 

[CCMK]

Hieman ennen Monzaa Williams oli saanut prototyyppinä valmiiksi uuden autonsa eli FW09:n. Se olisi käyttänyt Hondan turbomoottoria ja McLarenin tapaan se olisi todennäköisesti saattanut saada kolmannen polven turbon, mutta huonossa tapauksessa toisenkin polven turbo olisi jouduttu ottamaan käyttöön moottorikehitystyön hitauden vuoksi.

Toisaalta FW09 oli valmis vain prototyyppinä ja vaikka Keke Rosberg olisi halunnut saada auton käyttöön välittömästi niin Frank Williams torjui ehdotuksen. Williams ei halunnut koetella FISA:n kärsivällisyyttä viime kauden vesitankkikohun ja myös kuluneen kauden Brasilian kilpailun tapahtumien johdosta.

Prototyypeistä puhuen Renault sai jälleen syytteitä Williamsin kuljettajilta suosimisesta. Renault kun oli käyttänyt vuoden 1983 ajokkiaan jo Long Beachissa erikoisluvalla huolimatta auton hyväksymättömistä osista. Eli toisin sanoen prototyyppiä. Vasta Paul Ricardista eteenpäin Renaultin auto oli täyttänyt kaikki sääntökirjan pykälät. Williams joutui jälleen kerran siis sinnittelemään ja Patrick Head joutui paiskomaan ylimääräisiä päiviä tehtaalla saadakseen auton säännöt täyttävään kuntoon jo Brands Hatchiin.

 

[CCMK]

Vuoden 1983 aikana suomalaiset f1-katselijat saivat tutustua tavallaan myös kokonaan uuteen ilmiöön eli tallinvaihtohuhuihin. Toki jo lajin varhaisvuosilta lähtien tallinvaihtohuhut kuljettajien kesken olivat olleet keskeisessä osassa.

Suomessa uutisointi kuljettajakarusellin käänteistä oli ollut ennen vuotta 1983 erittäin vähäistä. Aina 1970-luvulle saakka tallinvaihtohuhuja saattoi nähdä lehtien palstoilla korkeintaan muutaman kerran vuodessa ja usein pitkäänkin jälkikäteen uutisoituna. Lisäksi uutisointi niistä oli melkein yksinomaan poikkeuksellista.

1970-luvulta eteenpäin tallivaihdot olivat alkaneet pikkuhiljaa näkyä lehtien palstoilla, mutta ensimmäinen edes jollain tapaa puhuttelua herättänyt tallinvaihto oli ollut Niki Laudan lähtö Ferrarilta Brabhamille vuonna 1978. Siitä vuodesta eteenpäin tallinvaihdot olivat alkaneet näkyä enemmän lehdissä, mutta kiinnostuneisuus siitä oli käytännössä pohjasakan luokkaa.

Lähinnä vain Keke Rosbergin tallisiirroista tiedotettiin ja kun talli toisensa jälkeen oli vain huonon luokan talli niin sekään ei suomalaisia juuri kiinnostanut. Huippukuljettajien tallivaihdoista ja muun muassa Niki Laudan yllätyslopettamisesta tiedotettiin kuitenkin jo jonkin verran paremmin kuin aiemmin.

Ensimmäinen todella paljon puhuttelua Suomessa herättänyt tallivaihtoruletti oli vuosien 1981-1982 välinen off-season jolloin Rosberg näki tilaisuutensa ja pääsi Williamsille. Vuonna 1982 lehdissä käytiin myös varovaisesti läpi muiden tallien mahdollisia kuljettajavaihtoja ja spekuloitiin myös Rosbergin tallipaikalla, mutta varsinainen todella näkyvästi lehtien palstoilla näkynyt tallivaihtoruletti oli vuoden 1983 vastaava ruletti.

Rosbergin sopimuksen varmistuttua kahden vuoden mittaiseksi ei Kekestä juuri asiaa lehdissä ollut, mutta monista muista kuljettajista oli. Uusi asia kiinnosti kotimaisia lehtimiehiä sen verran paljon, että vaihtoruletin aikana nähtiin todella erikoisiakin kuljettajaehdokkaita jopa huipputalleihin saakka. Erikoisin niin Suomen kuin ulkomaistenkin lehtien palstoilla siirtohuhuissa ollut kuljettaja kaudella 1983 oli Roberto Guerrero.

Guerrero oli ollut pienissä talleissa kamppailusta huolimatta varsin taitava kuljettaja ja lisäksi hän toi myös rahaa eri talleille. Guerrero oli suurimpien spekulointien mukaan hyppäämässä jopa Lotusille. Peter Warr kun oli riidoissa niin Nigel Mansellin kuin Elio de Angeliksenkin kanssa.

Guerrero olisi tuonut talliin 500 000 dollaria ja lisäksi myös paljon kolumbialaisia yhteistyökumppaneita. Lisäksi Warr kaipasi sponsorituen ohella myös työrauhaa ainaisten kiistelyiden sijaan.

 

[CCMK]

McLarenilla oli ennen Monzan kilpailua melkoinen pohdinta John Watsonin tallipaikan jatkamisen suhteen. Watson oli saamassa itselleen seuraavaksi kaudeksi melkoisen palkankorotuksen tai oikeammin varsin pienen jo muutenkin ylisuureksi arvioidun palkan suhteen.

Watson kiristi itselleen 2 miljoonan dollarin palkan kaudeksi 1984, mutta Ron Dennis ei toistaiseksi aikonut allekirjoittaa summan oikeuttavaa sopimusta. Dennis syytti Watsonia siitä, että taitojensa yliarvioimisen lisäksi hän aikoi pitää tallipäällikköään panttivankinaan rahallisesti.

Watson pelasi uhkapeliä ja jopa Niki Laudakin alkoi ihmetellä Watsonin palkkavaatimuksia ja rahanahneutta. Samalla spekulointi Watsonin mahdollisesta korvaavasta kuljettajasta kävi myös kuumana. Villeimpänä ehdokkaana kaudeksi 1984 korvaamaan Watson oli huhujen mukaan Alfa Romeolla tallin oloihin tyytymätön Andrea de Cesaris.

Ron Dennis vastasi huhuihin italialaisesta kuljettajasta tallissaan olankohautuksella ja toteamalla vain, että hänen talliinsa ei enää koskaan pääse yli 20 miljoonan markan arvosta autoja romuttanut kuljettaja. Tämä sanoma piti jälkikäteen sanoen hyvin paikkansa.

 

[CCMK]

McLarenin eräs toinenkin mielenkiintoinen kuljettajaehdokas Watsonin korvaajaksi oli myös Stefan Johansson. Johansson oli Marlboron tukema kuljettaja ja hän olisi tullut erittäin halvaksi tallin kannalta verraten Watsoniin. Ikävä kyllä Ron Dennis oli kiinnostunut Johanssonista lähinnä tallin testikuljettajana enemmän kuin varsinaisena kilpailukuljettajana.

Tallin testikuljettajaksi kaudelle 1983 olisi ollut tarjolla Stefan Bellof, mutta Rothmansin edustajat eivät tulleet toimeen Marlboron miesten kanssa ja näin Bellofin testipaikka jäi pääsääntöisesti toteutumatta. Bellof oli kuitenkin tulevaa kuumaa valuuttaa markkinoilla kautta 1984 ajatellen.