F1 Kausikooste -83

[CCMK]

Perjantaina Virallisissa Harjoituksissa sää oli tuskastuttavan kuuma ja samalla paddockilla julistettiin Williamsin ja Hondan sopineen odotetusti kaksivuotisen sopimuksen turbomoottoreista vuosille 1984 ja 1985.

Alustavalle paalupaikalle ajoi perjantaina Rene Arnoux ajalla 1.29.995 ja toiseksi ajoi Patrick Tambay ajalla 1.30.358 ja kolmanneksi ajoi Alain Prost ajalla 1.30.841. Nelospaikalle ajoi alustavasti kerrankin autonsa toimimaan saanut Nigel Mansell. Mansellin aika oli 1.31.263 ja viidenneksi ajoi Eddie Cheever ajalla 1.31.695 ja kuudenneksi ajoi Riccardo Patrese ajalla 1.31.770 ja Mauro Baldi oli seitsemäs ajalla 1.31.802.

Ajalla 1.31.912 kahdeksanneksi ajoi itsensä Nelson Piquet. Yhdeksäs sija meni toistaiseksi Andrea de Cesarisille aikaan 1.32.359 ja kärkikymmenikön kymppipaikalla täydensi Derek Warwick ajalla 1.32.888. 11:sta sija meni Bruno Giacomellille kolmannesosaminuutilla eli aikaan 1.33.333 tasan.

12:sta sija meni Manfred Winkelhockille joka sentään tällä kertaa sai ajan tauluun. Winkelhockin aika oli 1.33.754. 13:sta sija meni Niki Laudalle aikaan 1.34.518 ja 14:sta sija meni Elio de Angelisille vanhalla autolla eli 93T:llä aikaan 1.34.818. Ongelmista lienee turhaa kertoa sillä niin suuret olivat erot 93T:n ja 94T:n välillä.

15:sta sija meni John Watsonille aikaan 1.36.059 ja 16:sta sija meni Keke Rosbergille aikaan 1.36.136 ja 17:sta sija meni Michele Alboretolle uudella 012-mallilla aikaan 1.36.347. Jean-Pierre Jarier oli 18:sta ajalla 1.36.435 ja 19:sta sija meni Roberto Guerrerolle aikaan 1.36.918. 20:s ja 21:s sija menivät Arrowsin miehille järjestyksessä Marc Surer-Thierry Boutsen aikaan 1.37.175 ja 1.37.253.

22:s sija meni Raul Boeselille aikaan 1.37.4 tasan ja 23:s sija meni Jacques Laffitelle aikaan 1.37.546 ja 24:s sija meni Corrado Fabille Osellalla aikaan 1.37.650. Kaksi viimeistä sijaa eli sijat 25 ja 26 menivät Johnny Cecottolle ja Danny Sullivanille ajoilla 1.37.677 ja 1.37.858. Cecotto ajeli aikansa moottorivaurioisella autolla ja Sullivan muuten vain umpisurkean ajan perjantaille jopa vanhan auton mittapuulla.

Kilpailusta alustavasti karsiutumassa olivat sijoilla 27, 28 ja 29 Piercarlo Ghinzani, Kenny Acheson ja Stefan Johansson ajoilla 1.38.455, 1.38.974 ja 1.40.330. Johanssonin kohdalla kyse oli erittäin heikoista kierroksista teknisiä ongelmia täynnä olevalla vanhalla 201:llä.

Puurenkaatkin hajosivat ylipainoisen auton alla mikä oli varsin poikkeuksellista ottaen niiden huomattavan kovuuden muihin rengastyyppeihin nähden. Toisaalta ylettömään kulumiseen saattoi vaikuttaa myös Itävallan radan polttava kuumuus perjantaina.

 

[CCMK]

Lauantaina Virallisissa Harjoituksissa viileät tuulet puhalsivat radalla ja siten päivä oli hieman kylmempi kuin mitä perjantaina oli ollut. Edeltävänä yönä oli ukkostanut ja rata oli ollut varhain aamulla vielä täysin märkä. Itävallan aurinko kuivatti radan kuitenkin hyvin nopeasti ja tuulet viilensivät ylimääräisiä lämpöjä pois turboista.

Patrick Tambay otti jälleen paalupaikan ajalla 1.29.871 ja Rene Arnoux oli toinen ajalla 1.29.935 ja siten Ferrari valtasi siis eturivin lähtöruudukossa. Virallisen Harjoituksen lopullinen yllätys tuli jo perjantaina hienoa vauhtia pitäneen Nigel Mansellin ja Lotusin muodossa. Mansell ajoi kolmanneksi ajalla 1.30.457 ja jälleen odotukset nousivat korkealle tallissa. Erityisesti kun Mansell ajoi ajan 94T:llä ja auto toimi vielä perjantaitakin moitteettomammin.

Pirellin kisarenkaiden kuitenkin arveltiin muodostavan jälleen ongelmia, mutta mahdollisesti sunnuntain vielä lauantaitakin viileämpi sää ilman sadetta voisi hieman auttaa JPS:n merkkitallia. Neljänneksi jäi Nelson Piquet ajalla 1.30.566 ja viidenneksi selvitti tiensä Alain Prost perjantain ajalla 1.30.841 ja Riccardo Patrese oli kuudes ajalla 1.31.440. Patrese olisi ollut viides lauantaina. Prostin lauantain aika oli 1.32.187 ja sillä oltaisiin oltu vasta sijalla 10 lauantaina.

Bruno Giacomelli nosti hienosti tasoaan perjantaista ajamalla Tolemaninsa vanhalla toisen polven turbomoottorilla seiskaruutuun ajalla 1.31.693. Lauantaina aika olisi riittänyt kuudenteen sijaan. Eddie Cheever oli kasipaikalla vain 2 tuhannesosaa Giacomellia hitaammalla perjantain ajalla eli aika oli 1.31.695. Lauantaina Cheeverin aika oli 1.31.962. Sillä hän olisi ollut jaetulla kasipaikalla ruudukossa Derek Warwickin kanssa, mutta muuten olikin kahdeksas Warwickin ollessa kymmenes. Ysipaikalle ajoi Mauro Baldi ajalla 1.31.769. Sillä ajalla hän olisi ollut seitsemäs lauantaina ja kymmenen parhaan joukon kymppipaikalla täydensi Warwick ajalla 1.31.962.

Andrea de Cesaris oli 11:sta perjantain ajallaan 1.32.359 vaikka lauantain aika olikin 1.32.720. Sillä hän olisi ollut 12:sta. Elio de Angelis oli 11:sta lauantain ajalla 1.32.451. Hän joutui edelleen ajamaan vanhalla 93T:llä eli Lotusin vara-autolla 94T:n teknisten ongelmien vuoksi. Lauantain aika riitti sijaan 12 kilpailun lähtöruudukossa. Manfred Winkelhock oli 13:sta ajalla 1.33.211. Lauantaina sillä ajalla Winkelhock olisi ollut 14:sta. Niki Lauda oli 14:sta perjantain ajalla 1.34.518. Hänen aikansa lauantaina oli 1.36.604 ja hän olisi ollut sillä sijalla 21. Keke Rosberg oli 15:sta ajalla 1.35.380. Lauantain ajalla hän olisi ollut 14:sta.

Stefan Johansson sai käyttöönsä lauantaiksi 201C:n ja oli välittömästi paljon parempi kuin perjantaina. Lauantaina hän oli sillä ajalla 15:sta. Johansson ajoi kilpailuun 16:sta ruutuun ajalla 1.35.892. 17:sta sija meni John Watsonille perjantain ajalla 1.36.059. Lauantain aika Watsonilla oli 1.36.141 ja sillä hän olisi ollut 17:sta. Michele Alboreto oli lauantaina 16:sta mutta paras aika 1.36.079 riitti varsinaisen kilpailun 18:sta lähtöruutuun. Alboreto kärsi 012:sta aliohjautumisesta ja autoon tulleesta ohjausvauriosta niin paljon, että tyytyi ajamaan parhaan aikansa vanhalla 011:sta.

Thierry Boutsen oli hienosti 19:sta ajalla 1.36.357. Lauantaina hän olisi ollut 18:sta. Jean-Pierre Jarier oli perjantain ajalla 1.36.435 20:s. Lauantain aika oli vain kaksi tuhannesosaa hitaampi eli 1.36.437. Hän olisi ollut sillä 19:sta. Roberto Guerrero oli 21:s ajalla 1.36.532. Lauantaina hän olisi ollut 20:s sillä ajalla.

22:s ruutu meni Marc Surerille lauantain ajalla 1.36.619. 23:s ruutu meni aikaansa hieman parantaneelle, mutta silti varsin vaisusti muuten ajaneelle Danny Sullivanille aikaan 1.36.772. 24:s sija meni Jacques Laffitelle aikaan 1.37.017.

Varsinaisen yllätyksen järjestivät viimeisellä sarjallaan aika-ajorenkaitaan Osellan Piercarlo Ghinzani ja Corrado Fabi. Piskuisen tallin molemmat autot selvittivät tiensä lauantaina kilpailuun teknisistä vioista huolimatta. Ensimmäistä kertaa molemmat autot olivat mukana kilpailussa kaudella 1983 ja sitä juhlittiin kuin osakilpailuvoittoa. Osellan koko historian aikana vain 5 kertaa aiemmin oltiin nähty molemmat autot lähtöruudukossa.

Ghinzani ja Fabi valtasivat siis ruudut 25 ja 26 ajoilla 1.37.117 ja 1.37.217. Kilpailusta karsiutuivat yllättäen ensimmäistä kertaa kauden aikana Ligierillä karsiutunut Raul Boesel, jälleen huoltamattomalla moottorilla ajanut Johnny Cecotto ja RAM-tallin Kenny Acheson sijoilla 27-29 ajoilla 1.37.400, 1.37.497 ja 1.38.974.

Näistä ajoista Cecotton aika oli lauantain aika ja muut perjantain aikoja. Boeselin lauantain aika oli 1.37.554 ja Achesonin aika lauantaina oli 1.39.138.

 

[CCMK]

Kauden 1983 Itävallan kilpailun osalta varikkotaktiikoita tulee tallien ja kuljettajien osalta tässä viestissä. Raul Boeselin ja Johnny Cecotton karsiutumisen takia Ligierillä ja Theodorella on nyt vain yhden kuljettajan nimi mainittu. Ja Osellalla molempien päästyä mukaan lukee tietenkin vain tallin nimi.

Tässä kuitenkin taktiikoita:

Williams: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan puolella tankilla ja B-seoksilla. Kuljettajista Rosberg lähti painavemmalla autolla kilpailuun kuin Laffite. Laffiten arvioitiin tulevan sisään kierroksella 26 ja Rosbergin kierroksella 30.

Tyrrell: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan täydellä tankilla ja A-seoksilla.

Brabham: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan Kevyillä Vyörenkailla ja puolen tankin taktiikalla. Murray oli hylännyt Saksan Hockenheimissa esitellyn viimeisen kolmanneksen tankkauksen ainakin toistaiseksi kokonaan. Kuljettajista Patrese tulisi sisään kierroksella 28 ja Piquet kierroksella 31.

McLaren: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan puolella tankilla ja Kevyillä Vyörenkailla. Tarkkaa arviota Mclarenin pysähdyksistä ei ennen kilpailua tiedetty. Watsonin arveltiin pysähtyvän kierroksella 26 ja Laudan kierroksella 27. Pisimmillään molempien autojen arveltiin pysyvän radalla jopa kierrokselle 33 saakka.

ATS: Winkelhock lähti matkaan puolella tankilla ja B-seoksilla. Hänen arvioitiin pysähtyvän kierroksella 29.

Lotus: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan puolella tankilla ja Lyhytjyväisillä renkailla. Kuljettajista de Angelisin arvioitiin pysähtyvän kierroksella 26 ja Mansellin kierroksella 30.

Renault: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan puolella tankilla ja Kevyillä Vyörenkailla. Prostin arvioitiin pysähtyvän kierroksella 22 ja Cheeverin kierroksella 26.

Alfa Romeo: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan puolella tankilla ja Kevyillä Vyörenkailla. Baldin arvioitiin pysähtyvän ennen de Cesarista kierroksella 27 ja de Cesarisin arvioitiin pysähtyvän kierrosten 31-33 välillä.

Ligier ja Jean-Pierre Jarier: Jarier lähti matkaan puolella tankilla ja Kevyillä Vyörenkailla. Hänen arvioitiin pysähtyvän kierroksella 29.

Ferrari: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan puolella tankilla ja B-seoksilla. Kuljettajista Arnoux'n arveltiin tekevän stoppi kierroksella 28 ja Tambayn kierroksella 30.

Arrows: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan täysillä tankeilla ja A-seoksilla.

Osella: Kerrankin molempien autojen selvittyä mukaan kilpailuun taktiikka ei muuttunut. Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan täydellä tankilla ja Pitkäjyväisillä renkailla.

Theodore ja Roberto Guerrero: Lähti radan ainoana miehenä AA-seoksilla matkaan ja lisäksi tankki oli täysi.

Toleman: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan puolella tankilla Lyhytjyväisillä renkailla. Warwick olisi pysähtynyt kierroksella 26 ja Giacomelli kierroksella 27.

Spirit: Johansson lähti matkaan alustavasti 201C:llä muiden Goodyearin kuljettajien tapaan puolella tankilla ja B-seoksilla. Hänen autonsa hajottua yllättäen vain hieman ennen kilpailun alkua hän oli joutunut ottamaan vara-auton eli 201:n.

Siinä bensa riitti vain samoihin lukemiin kuin mitä 201C:llä oli puolen tankin osalta arvioitu tankki täytenäkin eli kierroksella 30 olisi ollut pakko tehdä viimeistään välitankkaus.

Tallilla oli kuitenkin nyt käyttössään myös painetankkauslaitteet joten pysähdys ei enää tulisi olemaan ongelma. 201:n osalta Johansson oli käyttänyt A-seosta harjoituksissa ja päätti ottaa seoksen käyttöön myös kilpailussa.

 

[Albert Oil]

Onko tulossa kausikooste -84?

 

[CCMK]

Mahdollisesti kauden 1984 tapahtumia on tulossa ensi vuodeksi uuden kausikoosteen muodossa. Mahdollisesti voisin myös antaa forumistien päättää myös jostakin muusta ns. Historiallisesta kaudesta mistä voisin kirjoittaa. Kaudet 1975, 1978, 1979 ja 1981 olisi näin ensisijaisesti meikäläisen laajassa skaalassa mahdollista kirjoittaa.

Samalla antaisin myös mahdollisuuden päättää siitäkin, että onko tullut jo aika lopettaa nämä kirjoitukset näistä kausikoosteista. Etenkin kun kritiikki on ollut varsin suurta etenkin vielä viime vuoden vastaavan aikana.

Ja kun ainakin muutamilla tuntuu olevan niin paljon varaa arvostella niin ei kun siitä vain kirjoittamaan omaa kausikoostetta. Näin erään entisen formulalähettäjän sanoin voisi sanoa, että viihteeksihän tämä on tarkoitettu.

Siihen voin kyllä sanoa olevani erittäin pettynyt.:frown:. Luin myös ne pollin tulokset kirjoituksistani talvella ja kyllä ne kaikki piripääksi haukkumiset ja muut ihme ilmaisut...:nope:.

Voi kyllä olla, että toisinaan vieläkin ja ainakin välillä vielä viime vuonna ainakin varsin yleisesti tuli vielä kirjoitettua epäselvästi joistakin asioista, mutta lähtökohtaisesti olen vain yrittänyt kirjoittaa mahdollisimman vivahteikkaasti vanhojen aikojen kilpailuista.

Välillä joissakin kilpailuissa kuljettajat todella olivat niin lähellä toisiaan, että sijoitukset vaihtuivat tuosta noin vain. Se selittää sen, että miksi joku kuljettaja on välillä vaikka viides yhdessä hetkessä ja sitten seuraavalla kuudes ja yhtäkkiä neljäs.

Lisäksi laji oli vielä 80-luvun alussa etenkin todella teknistä urheilua. Kuljettajat saattoivat todella kärsiä useammastkin mekaanisesta viasta tai vauriosta kilpailun aikana ja he joko selviytyivät maaliin tai keskeyttivät.

Olihan niissä pollin tuloksissa yksi huumorillinen viesti D-seostakin pehmeämmästä kumista. No sellaisilla ainakin kumi ei olisi kauan kestänyt..

 

[P1 Rai]

Onko missään kausikooste 82?

 

[CCMK]

Se kooste sijaitsee Vapaalla kun otat viime vuoden viestit ja olikohan toisessa vai kolmannessa toikkiosiossa.

Uteliaana haluaisin tietää, että onkohan joku muu poislukien minua itseäni päässyt sitä vielä luetuksi loppuun?:wink:

Talvella äänestyspollin aikaan isoin luku mihin joku taisi olla jo päässyt oli toikkiosio numero 8, mutta sen jälkeen ei mitenkään hirveästi siihen ole tullut viestejä niin ainakin aikaa on on varmasti ollut sitä lukea.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä Virallisten Harjoitusten ajat molempien päivien osalta:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Keke Rosberg Williams-Cosworth 1:36.136 1:35.380
2 Jacques Laffite Williams-Cosworth 1:37.546 1:37.017
3 Michele Alboreto Tyrrell-Cosworth 1:36.347 1:36.079
4 Danny Sullivan Tyrrell-Cosworth 1:37.858 1:36.772
5 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:31.912 1:30.566
6 Riccardo Patrese Brabham-BMW 1:31.770 1:31.440
7 John Watson McLaren-Cosworth 1:36.059 1:36.141
8 Niki Lauda McLaren-Cosworth 1:34.518 1:36.604
9 Manfred Winkelhock ATS-BMW 1:33.754 1:33.211
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:34.818 1:32.451
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:31.263 1:30.457
15 Alain Prost Renault 1:30.841 1:32.187
16 Eddie Cheever Renault 1:31.695 1:31.962
17 Kenny Acheson RAM March-Cosworth 1:38.974 1:39.138 ja karsiutui
22 Andrea de Cesaris Alfa Romeo 1:32.359 1:32.720
23 Mauro Baldi Alfa Romeo 1:31.802 1:31.769
25 Jean-Pierre Jarier Ligier-Cosworth 1:36.435 1:36.437
26 Raul Boesel Ligier-Cosworth 1:37.400 1:37.554 ja karsiutui
27 Patrick Tambay Ferrari 1:30.358 1:29.871
28 Rene Arnoux Ferrari 1:29.995 1:29.935
29 Marc Surer Arrows-Cosworth 1:37.175 1:36.619
30 Thierry Boutsen Arrows-Cosworth 1:37.253 1:36.357
31 Corrado Fabi Osella-Alfa Romeo 1:37.650 1:37.217
32 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1:38.455 1:37.117
33 Roberto Guerrero Theodore-Cosworth 1:36.918 1:36.532
34 Johnny Cecotto Theodore-Cosworth 1:37.677 1:37.497 ja karsiutui
35 Derek Warwick Toleman-Hart 1:32.888 1:31.962
36 Bruno Giacomelli Toleman-Hart 1:33.333 1:31.693
40 Stefan Johansson Spirit-Honda 1:40.330 1:35.892

 

[Maukka]

okei

 

[SergioCresto]

Onko missään kausikooste 82?

Kausikooste 1982
Yllättäen ensimmäiset 15 kirjoittajaa ovat ihan muita tyyppejä, kuin CCMK.

 

[Maukka]

Kausikooste 1982
Yllättäen ensimmäiset 15 kirjoittajaa ovat ihan muita tyyppejä, kuin CCMK.

No mut onneksi CCMK näytti amatööreille nopeesti kaapin paikan!

 

[CCMK]

Ranskalaislehdistö oli Itävallan aikaan varsin kaksijakoinen eri suosikeistaan. Viimeisen kahden vuoden aikana lehdistö oli jakautunut kahtia huippukuljettajiksi laskemiensa miesten ja ns. Keskikastin eliittimiestensä välillä. Huippumiehet olivat Alain Prost ja Rene Arnoux ja Keskikastin huippukuljettajat olivat Patrick Tambay ja Jean-Pierre Jarier.

Näiden kaikkien yläpuolella oltiin nähty Didier Pironi, mutta Pironi oli poissa f1:stä ainakin vielä toistaiseksi. Prostin ja Arnoux'n välinen kaksinkamppailu keskenään radoilla ja sen ulkopuolella on ollut varsin hyvin seurattua, mutta huomattavasti pienemmälle huomiolle on jäänyt parivaljakon Tambayn ja Jarierin keskinäiset kamppailut. Jossain määrin molemmat miehet olivat vierastaneet toisiaan lähes aina.

Kenties siitä syystä, että Tambay nähtiin jotenkin Jarieria nuorempana ja lahjakkaampana kuljettajana miehen aloittaessa uransa. Jarieria oli vuorostaan vaivannut lähes koko uransa maksukuljettajan ja huonon onnen maineen yhdistelmä. Jarierin keskeytykset olivat pahimmillaan jopa varsin tragikoomisia 70-luvulla.

Kaudella 1975 Jarier oli ottanut kaksi ensimmäistä paalupaikkaa kauden kilpailuista ja ensimmäiseen niistä hän ei päässyt koskaan edes starttaamaan auton korjausviivyttelyjen takia ja toisessa häneltä hajosi polttoainemittari johdosta. Vuonna 1976 kauden avauskilpailussa hän olisi ollut huonoimmillaankin kolmen parhaan joukossa ilman liukastumista huonon McLaren-alun saaneen James Huntin öljyihin.

Seuraavina vuosina taas huono kalusto rajoitti hänen suorituksiaan ja vaikka yksittäisiä kilpailuja hän oli päässyt ajamaan hyvissäkin talleissa niin aina keskeytykset olivat vaivanneet miestä. Vuonna 1978 ajaessaan Lotusilla Watkins Glenissä ja Montrealissa vauhti oli huippuluokkaa.

Glenissä hän olisi ollut kolmas, mutta polttoaine loppui autosta ja Montrealissa hänen kisansa päättyi öljyvuotoon johdosta ja hän oli lisäksi menettänyt aiemmin johtoasemiaan hänen liukastuessaan taas toisen kuljettajan jättämiin öljyihin radalla.

Tyrrelillä hän oli äärimmäisen kilpailukykyinen huolimatta yhä kasvaneista arvosteluista maksukuljettajana. Säännöllisesti pisteitä ja pari kolmatta sijaa kaudella 1979 oli todella hyvä saavutus vaikealla Tyrrellin maaefektiautolla ajettaessa.

Vuonna 1980 oli vaikeampaa, mutta silti Jarier onnistui vielä pääsemään pisteille. Sitten talliin olivat iskeneet sponsorivaikeudet ja Ken Tyrrell oli epäonnekseen irroittanut Jarierin optiosopimuksestaan kaudeksi 1981.

Jarier oli ymmärtänyt asian väärin ja näin Tyrrellin lähes kaksi vuotta jatkuneet krooniset talousvaikeudet saivat alkunsa. Lopulta Jarier ei ollut päässyt mihinkään talliin. Samanaikaisesti Tambay oli päässyt nopeasti Surteesilta McLarenin leipiin ja ehtinyt lähteä turhautuneena Can-Amin pariin Yhdysvaltoihin. Vuodeksi 1981 Jarier sai pikahälytyksellä unelmakiinnityksen Ligierin talliin. Jean-Pierre Jabouille oli sairastunut ja näin Jarier sai ajaa Long Beachissa ja Rio de Janeirossa Ligieriä.

Vauhti oli ollut hyvää molemmissa kilpailuissa, mutta ensimmäisessä Jarier keskeytti ja kaatosateella Riossa auton tasapaino ei ollut parasta mahdollista ja hän oli seitsemäs kilpailussa. Sittemmin Jabouille palasi taas rattiin. Samoihin aikoihin Tambay oli ajanut Theodorella pisteen Long Beachissa ja sitä oli pidetty huippusuorituksena kalustoon nähden.

Näiden vuosien aikana miehillä oli ollut ennen kauden 1981 Saksan GP:tä varsin vähän mitään vakavempia yhteenottoja. Saksan kilpailuun mennessä Jabouille oli kuitenkin päättänyt lopettaa uransa ja silloin tarvittiin Ligierille uusi kuljettaja. Guy Ligier päätti vakavan harkinnan jälkeen ottaa Patrick Tambayn talliin ja sen jälkeen alkoi näiden Jarierin ja Tambayn välinen sanasota.

Loppukauden 1981 aikana Tambay keskeytti, keskeytti ja keskeytti tallin autolla kun taas Jarier yritti kaikkensa Osellalla. Ranskan lehdistö haukkui Tambayta ikuiseksi keskeyttäjäksi ja Jarier vuorostaan heitti myös herjoja Tambayta kohtaan oikein olan takaa. Tambay kuulemma haaskasi hyvän paikan lähtöruudukossa. Tambayn mukaan taas kriittisten toimittajien pitäisi katsella pistetaulukkoa. Välirikko oli ilmeinen näiden kahden miehen välillä.

Loppukautta 1981 kohden sanasota alkoi hieman hiipua sillä molemmat miehet kävivät omia neuvottelujaan seuraavan kauden sopimuksista. Kaudella 1982 sen sijaan sanasotaa ei ensin ollut sillä Tambay kyllästyi nopeasti koko f1:siin ja oli jonkin aikaa kokonaan poissa radoilta. Jarier taas vuorostaan ei ollut saanut edes Ligierin unelmapaikkaa vaan oli joutunut usein muidenkin tallien mm. Williamsin ovelta käännytetyksi.

Useat huipputallit alkoivat olla enemmän kiinnostuneita hänen testitaidoistaan kuin kilpailukyvyistä. Lopulta Jarier joutui kaivamaan kukkaroaan syvältä ja jatkamaan Osellalla ajamista. Jarier olisi voinut keväällä 1982 Carlos Reutemannin lopettamisen myötä päästä Williamsille, mutta sen paikan vei lopulta Derek Daly. Saman vuoden aikana Tambay palasi lajiin kesän aikana ja myöhemmin kuittailikin Jarierille mm. Riccardo Palettin ongelmista tallissa.

Tambayn mielestä Jarier oli ykköskuskin vaatimuksillaan tehnyt Palettin työt tallissa erittäin vaikeaksi ja samalla aiheuttanut tallin myrkyttyneen ilmapiirin. Jarierin mielestä taas ikuisen keskeyttäjän pitäisi pysyä poissa koko f1:stä. Ja mieluusti myös pitää suunsa kiinni asioista joita hän ei ymmärtänyt. Jarier sai jälleen niellä katkeraa kalkkia aivan kuten vuonna 1973.

Tuolloin Jarier olisi voinut päästä jopa Ferrarille, mutta Niki Lauda nähtiin parempana satsauksena kuin F2:n uusi mestari Jarier. Jarier näki oman vihamiehensä Tambayn pääsevän Ferrarille kuin ilmaiseksi Gilles Villeneuven kuoltua. Tosiasiassa Tambayn Ferrari-sopimus oli tehty jo vuonna 1977, mutta erinäiset historialliset väärinymmärrykset estivät hänen pääsynsä sinne. Yksinkertaisesti Villeneuven kuoleman myötä vanha sopimus lunastettiin ja niin Tambay pääsi ajamaan siellä.

Jarier sai seurata vierestä tilannetta ja inhoten hän ilmaisi mielipiteensä myös Tambayn voitosta Hockenheimissa. Hän nimitti sitä käytännössä tuurivoitoksi. Loppukaudesta 1982 Tambayta oli alettu pitää Ranskan lehdistössä hyvänä kuljettajana ja Jarieria jo lähes historian jäänteenä vanhoilta ajoilta. Jarier kiukutteli Osellalla ja lopulta jopa lähti tallista Las Vegasin 1982 jälkeen. Kaudella 1983 Jarier oli päässyt Ligierille, mutta jälleen kerran hän oli väärässä paikassa väärään aikaan.

Tambay oli taas saanut Maranellon kauden pelastajana Pironin loukkaannuttua jatkosopimuksen ja oli jopa mestaruusehdokas kuluvalle kaudelle. Jarierin paras näyttö ennen Itävaltaa oli ollut Long Beachin kilpailussa mutta siellä kolarointi oli päättänyt kilpailun hyviltä pistesijoilta. Kolarit olivatkin Jarierin ongelma kaudella 1983 ja myös estelyt ja tuomaristolle suunsoitto epämieluisista päätöksistä olivat tuomassa hänelle vaikeuksia.

Pahin huippukuljettajan estely ennen Itävallan kilpailua oli ollut kaudella Belgiassa hänen ja John Watsonin välinen yhteenotto joka oli päättynyt kolariin. Jossain määrin kauden aikana myös Keke Rosberg oli saanut kärsiä Jarierin estelyistä. Jarierin ja Tambayn osalta sanasota oli jälleen kohoamassa omiin lukemiinsa.

Jarier oli jälleen sanonut Tambayn voittoa Imolassa tuurivoitoksi ja Tambay oli haukkunut taas häntä vuorostaan suunsoittajaksi ja kolariherkäksi kuljettajaksi jolta olisi pitänyt ottaa superlisenssi pois. Siten Itävallan kilpailu oli mestaruuskamppailun ohella melkoisen näytelmän paikka myös Ranskan lehdistön ns. Keskikastin kuningasten välillä.

 

[CCMK]

Ennen Itävallan kilpailua Ferrarin asemaa ja kuljettajien suhtautumista kilpailuun spekuloitiin laajasti. Kaikkein eniten Itävallan kilpailun alla sunnuntaina pohdittiin jälleen mahdollista tallimääräyspeliä kuljettajien kesken.

Ferrarin leirissä kausi 1983 oli ulkopuolisin silmin seesteinen ja rauhallinen verrattuna edellisen kauden selvästi kahtia jakautuneeseen alkukauden tunnelmaan ja sitten lähinnä Gilles Villeneuven jälkeen oltiin lujituttu yhden miehen eli Didier Pironin taakse.

Pironin loukkaannuttua ja jouduttua sivuun radoilta loppukausi 1982 oli ollut uudelleenryhmittymistä ja Patrick Tambay oli saanut toimia tallin tilapäisenä ykkösmiehenä. Kaudella 1983 Rene Arnoux oli tullut talliin ja Tambay oli hyväksynyt hänen tulonsa talliin.

Kauden aikana ilmapiiri oli alun ihmettelyn jälkeen palannut entisiin uomiinsa siihen mitä Ferrarin keskinäisiin kilpailujärjestelyihin tuli. Nimellisesti oli olemassa kaksi kilpailukykyistä ykköskuljettajaa, mutta jälleen kerran kilpailullisesti Ferrarilla ryhmittäydyttiin jälleen oman kuljettajan suosikkileiriin.

Osa Ferrarista toimi Arnoux'n hyväksi ja osa toimi Tambayn hyväksi. Tärkein syy tähän seikkaan oli Toiminnanjohtaja Marco Piccininin ja Mauro Forghierin välisissä valtataisteluissa Maranellon sisällä. Piccinini suosi enemmän Arnoux'ta ja Forghieri suosi enemmän Tambayta.

Itävallan aikoihin ja erityisesti Arnoux'n löydettyä keskikaudella kadonneen vauhtinsa takaisin häntä alettiin pikkuhiljaa pitää Tambayta nopeampana kuljettajana ja parempana vaihtoehtona nappaamaan mestaruus.

Forghierin mielestä Piccinini lobbasi Il Commendatorelle paremmin omaa mielipidettään ja jossain määrin Enzokin tuntui enemmän pitävän Arnoux'n tyylistä enemmän kuin Tambaysta. Huolimatta siitä, että herra Ferrari oli paljonkin velkaa Tambaylle hänen viime kauden suorituksistaan tallille.

Toisaalta Itävallan aikaan ei vielä mitään merkittävää muuta ilmassa tallimääräyksistä ollut muuta kuin Piccininin ystävällisen kuuloinen kehoitus Tambayn siirtymiseksi vähän syrjempään lähdön jälkeen. Se tarkoitti siis sitä, että Tambayn piti voittaa Arnoux lähdössä jotta Ferrarilla ei enää politikoitaisi enempää hänen kilpailijansa hyväksi.

Luonne-eroista riippumatta tärkeintä tallille kuitenkin oli, että Arnoux ja Tambay tulivat keskenään toimeen ja eivät edes mestaruustaistelun tiivistyessä ruvenneet tukkanuottasille keskenään. Tallimääräyksistä molemmat ainakaan toistaiseksi eivät aikoneet ruveta piittaamaan ja jälleen kerran myös Linin johtamat italialaiset ns. Enzon toimittajat pystyivät jälleen sälyttämään kaiken vain yli-innokkaan ranskalaislehdistön päiväuneksi. Toisaalta kilpailun lähdöstä riippui jälleen se, että kumpi kuljettaja saisi voittaa kilpailun.

 

[CCMK]

Österreichring 14.8.1983

150 000 katsojaa oli tullut todistamaan upeaa sunnuntain jännitysnäytelmää ja heidän mukanaan oli myös reipas joukko suomalaisia Keke Rosbergin kannattajia. Kun Jacky Ickx ja hänen kuljettamansa BMW 635CSi Course Car yhdessä Medical Carina ja Mainosautona toimineen Porsche 928:n kanssa sijoittuivat 26 kuljettajan taakse niin jännitys kohosi huippuunsa. Alain Prost oli lähellä aiheuttaa sensaation.

Hän oli melkein ajanut väärään lähtöruutuun ja teki korjausliikkeen viime hetkellä. Silloin auto jäi hieman huonoon kulmaan lähtöä ajatellen. Vihreän valon syttyessä ja autojen paahtaessa kohti ensimmäistä mutkaa järjestys oli siis seuraava:

Patrick Tambay, Nelson Piquet, Rene Arnoux, Nigel Mansell, Riccardo Patrese, Prost, Eddie Cheever, Mauro Baldi, Derek Warwick, Bruno Giacomelli, Andrea de Cesaris, Elio de Angelis, Manfred Winkelhock, Stefan Johansson, Niki Lauda, Michele Alboreto, Thierry Boutsen, Jean-Pierre Jarier, Marc Surer, Johnny Cecotto, Jacques Laffite, Danny Sullivan, Piercarlo Ghinzani ja Corrado Fabi.

Aivan joukon taakse jäi erittäin huonon lähdön saanut ja autonsa melkein sammuttanut John Watson ja samalla ruutuunsa jäi hallitseva maailmanmestari Rosberg. Rosberg sai autonsa liikkeelle, mutta edessä tapahtui. Vajaan kilometrin jälkeen neljä autoa olisi kokonaan poissa pelistä.

Autojen tullessa Hella-Lichtin shikaaniin Watsonin ja de Angelisin autot koskettivat toisiaan, de Angelis menetti autonsa hallinan ja osui Giacomelliin. Giacomellin matkanteko jäi siihen sillä häneltä oli vääntynyt etusiiveke ja samalla tuhoutunut jäähdytin kolarissa. Samoin myös de Angelisin kilpailu päättyi siihen.

Lisäksi takana samanaikaisesti Watsonin etusiipi oli hajonnut kokonaan hetkeä aiemmin hänen osuttuaan Fabin autoon. Kärkijoukon alkaessa mennä menojaan ja keskikastin purkautuessa ulos shikaanista Ghinzani osui Laffiteen, joka vuorostaan törmäsi Sureriin ja Sullivan ei voinut mitenkään väistää tielleen lentänyttä Sureria ja näin oli vielä kaksi autoa poissa pelistä.

Watson joutui menemään varikolle vaihtamaan etusiipensä ja Fabi joutui käymään takasiiven korjauskäynnillä osumien jälkeen. Kolarisuman takana viimeisenä ajoi vieläkin oikuttelevan ykkösvaihteensa kanssa Rosberg.

Saatuaan toisen pykälän silmään Rosberg alkoi jälleen tavoittaa omaa vauhtitasoaan. Samalla hän totta kai meni ohi siipirikoista Watsonista ja Fabista. Hetkeä myöhemmin myös Ghinzanista.

Joka tapauksessa de Angelis, Giacomelli, Surer ja Sullivan olivat poissa kilpailusta. Ennen kierroksen päättymistä Prost oli jo ohittanut Mansellin ja Patresen. Hetkeä myöhemmin kierroksella 2 kilpailun keskeytti hajonneen moottorin ja oikuttelevan turbon takia Warwick.

Kärkiseitsikkona toimi siis Tambay, Arnoux, Piquet, Prost, Patrese, Mansell ja Cheever. He menivät alun jälkeen selvästi omaa menoaan, mutta hyvin pian sen jälkeen muutamassa kierroksessa mestaruuskamppailijat Tambay, Arnoux, Piquet ja Prost muodostivat oman nelikkonsa kilpailun voitosta. Cheeverin takana tulivat Baldi ja de Cesaris perässään vuorostaan Winkelhock ja vielä näiden takana tulivat Johansson, Lauda ja Alboreto.

Kierroksella 5 de Cesaris meni Baldin ohi yllättävänkin helposti. Kuskiasetelma tuntui varsin selvältä jutulta Alfa Romeolla. Järjestys oli siis ennen kierrosta 8 seuraava: Tambay, Arnoux, Piquet, Prost, Patrese, Mansell, Cheever, de Cesaris, Baldi, Winkelhock, Johansson, Lauda ja Alboreto.

Kierroksella 9 Lauda kuitenkin teki ratkaisun ja ohitti Johanssonin. Alboreto yritti tehdä samaa temppua huonoin tuloksin. Hänen autonsa oli aliohjannut koko ajan ja lopulta osui Johanssoniin ohitusyrityksessä aiheuttaen hänelle myös keskeytyksen. Johansson näytti myös keskeyttävän, mutta sai auton käyntiin alamäen avulla ja jatkoi kisaa pitkien korjaustöiden jälkeen.

Seuraavilla kierroksilla kierroksesta 10 eteenpäin kilpailun kärkinelikko kaahasi entistäkin kauemmas muista ja Patrese, Mansell ja Cheever kävivät omaa taisteluaan. Lisäksi de Cesaris ja Baldi jäivät entistäkin enemmän heistä jälkeen. Kierroksella 14 Baldi keskeytti moottoririkkoon. Hieman myöhemmin Patrese ja Cheever ohittivat lopullisesti Mansellin ja alkoivat tehdä häneen heti eroa.

Hieman aiemmin Mansell oli ohittanut Patresen, mutta melkein heti sen jälkeen Pirellin heikot kisarenkaat alkoivat tehdä hänelle harmia. Tuloksena oli Patresen ja Cheeverin ohitukset hänestä välittömästi. Kärki alkoi erittäin nopeasti tavoittaa kierroksella jääneitä tai jääviä kuljettajia ja pian tulisi eräs kilpailun kiistellyin asia jälkikäteen. Kierroksella 20 vain hieman ennen näitä tapahtumia varikolle tuli yllättäen Laffite joka otti alleen uudet renkaat. Entistä kovemmat AA-seokset eivät auttaneet mitään ja kierroksella 21 Laffite keskeytti auton tärinän takia.

Todellisuudessa auton jousitus oli vahingoittunut lähtökolarissa pahoin ja siten autoa oli lopulta mahdotonta ohjata mihinkään keskeytyshetkellä. Onneksi Laffite keskeytti auton varikolle. Samaan aikaan Prost kävi varikolla ja avasi välitankkaukset kilpailun osalta. Kierroksella 22 tapahtui eräs kilpailun ratkaisuhetkistä. Sijalla 12 majaillut Jarier alkoi enemmän tai vähemmän tarkoituksella estellä Tambayta ohittamasta häntä.

Tambay yritti ohittaa häntä jopa ulkokautta, mutta Jarier leikkasi törkeästi hänen eteensä myös ulkolinjalle.

BBC:n James Huntin mukaan Jarier käyttäytyi kuin 10-vuotias typerä kakara ja tuollaiset ohitusten estelyt olisivat hänen mukaansa kuuluneet korkeintaan F3-sarjaan ja ei edes siihenkään ja Murray Walkerkin laukoi epäherrasmiesmäisiä kommentteja Jarierin Tambayhin kohdistuneesta estelystä. Kaiken tämän päätteeksi Arnoux ja Piquet menivät Tambaysta ohi ja Tambay näytti selvästi nyrkkiään Jarierille tämän päästyä hänestä lopulta ohi.

Tambay tavoitti nopeasti tallikaverinsa ja Piquetin, mutta savua alkoi pikkuhiljaa tupruta Ferrarista ja se alkaisi näkyä pian. Kierroksella 23 Boutsen tuli yllättäen varikolle Arrowsillaan. Boutsenille oltiin vaihtamassa alle B-seokset nopeamman vauhdin saavuttamiseksi, mutta Boutsen viittoi vikaa autossa. Autossa oli vika eikä renkaissa. Vika löytyi sytytyksestä. Lopulta autoon vaihdettiin uudet sytytystulpat kastuneiden tilalle.

Guerrero keskeytti kierroksella 25 vaihdelaatikon kaikkien vaihteiden petettyä. Kierroksella 26 Cheever meni varikolle välitankkaukseen ja kierroksella 28 Patrese tuli varikolle ja sitten samalla kierroksella varikolla kävi myös Arnoux. Patresen auton moottori hajosi ylikuumentumisen seurauksena ja hetkeä myöhemmin keskeytti kierroksella 29 myös Tambay moottorin vaurioiduttua ylikuumentumisen ja öljyvuodon seurauksena. Lisäksi öljynpaineet olivat kadonneet kokonaan.

Kisan jälkeen Tambayn mieliala oli erittäin kiukkuinen Jarierin estelyiden takia. Samalla kierroksella kävivät varikolla Jarier ja Winkelhock. Kierroksella 30 varikolla kävivät Rosberg, Mansell ja Johansson. Näistä Johanssonin välitankkaus oli ensimmäinen kerta Spiritille ja se sujui hyvin. Kierroksella 31 Piquet tuli varikolle ja samalla nähtiin kilpailun erikoisin keskeytys.

Alfa Romeon miehistö oli valmiina ottamaan de Cesarisin sisään varikolle, mutta mies ajoi varikon ohi. Lopulta ennen kierroksen loppua polttoaine oli loppunut autosta. Italialaisen itsensä mukaan auton oma polttoaineensyöttöjärjestelmä oli hajonnut ja de Cesaris olisi muutenkin tullut vasta kaksi kierrosta myöhemmin sisään eli kierroksella 33. Keskeytys oli kuitenkin silti nolo juttu Alfa Romeolle. Piquet ehti varikolta juuri Arnoux'n eteen ja piti kärkipaikkansa huolimatta kylmistä renkaista.

Kierroksella 32 varikolla oli käynyt Lauda välitankkauksessa. Kierroksella 33 oli hajonnut myös Winkelhockin moottori ylikuumentumisen seurauksena. Winkelhock keskeytti jälleen harmittavasti. Samalla kierroksella välitankkauksessa kävi vielä Watson. Sen jälkeen pysähdykset olivat suoritettu. Järjestys oli siis kierroksella 34 Piquet, Arnoux, Prost, Cheever, Mansell, Lauda, Rosberg ja Jarier. Piquetillä ei ollut kaikki hyvin.

Hänen autonsa moottori oli vaurioitunut hieman varikkostopin jälkeen ja kierroksella 37 Arnoux ja Prost menivät hänen ohitseen ja Piquet alkoi odottaa väistämätöntä ja säästää moottoria.

Niin piinaavalta hänestä tuntui. Arnoux vuorostaan yritti pidätellä epätavallisen aggressiivisesti ajanutta Prostia takanaan. Prost alkoi väijymään kärkipaikkaa ja aikoi alunperin ohittaa Arnoux'n vasta viimeisellä kierroksella ennen ruutulippua suoranopeuden puutteen takia mutta kohtalo aikaisti sitä ohitusta hieman.

Kierroksella 48 ero oli huvennut Arnoux'n ja Prostin välillä olemattomiin ja samalla Ferrarin miehen autosta oli hajonnut Itävallan kilpailun kannalta tärkeä nelosvaihde. Se mahdollisti Prostin ohituksen hänestä ja näin Prost ajoi kohti selkeää voittoa. Voitosta olisi saattanut tulla paljon tiukempi ilman Ferrarin vaihteen hajoamista, mutta se ei paljon Prostia haitannut.

Kilpailun voitti siis Prost ja samalla hänen eronsa Piquetiin kasvoi 14 pisteen mittaiseksi mestaruustaiston kannalta. Toinen oli Arnoux ja kolmas aivan viime hetkellä oli Piquet. Neljäs oli juuri ilman palkintosijoitusta jäänyt Cheever ja viides oli huonojen kisarenkaiden takia todella hyvät mahdollisuudet jopa kilpailun voitosta omien sanojensa mukaan menettänyt Mansell. Lauda oli Cossyliigan kurko kuudennella sijallaan ja 7:s sija meni Jarierille.

Ikävä kyllä Jarierin osalta seitsemäs sija oli joutumassa huonoon valoon hänen estelyidensä takia. Rosberg oli 8:s ja Watson 9:s ja seuraavana tulivat maaliin Osellan molemmat kuljettajat sijoilla 10 ja 11 järjestyksessä Fabi ja Ghinzani. Ensimmäistä kertaa molemmat Osellan autot selvisivät niin kilpailuun kuin maaliinkin tällä kaudella. Sitä tuuletettiin kuin maailmanmestaruutta.

Johansson oli toiseksi viimeinen ja 12:sta. Samalla se oli Spiritin ensimmäinen maaliinpääsy f1:ssä. Boutsen oli pitkän varikkostopin myötä 13:sta ja viimeinen kuljettaja maalissa.

 

[CCMK]

Itävallan kilpailun jälkeen pidetyssä kuljettajien palaverissa tunteet kävivät kuumina Patrick Tambayn ja Jean-Pierre Jarierin välillä. Kiistelyä oli puolin ja toisin ja Jarierin alkaessa piikitellä Tambayta tämän huolimattomuudesta radalla sanasota oli kärjistyä nyrkkeilyottelun puolelle.

Lopulta riitapukarit erotettiin ns. Vanhan liiton miesten ja Uuden liiton miesten kesken. Nuoremmat kuljettajat kuten Rosberg, Mansell ja Piquet veivät Tambayn pois Jarierin läheltä ja Jarierin veivät taas pois Tambayn läheltä Lauda, Laffite, Watson ja Winkelhock.

Kuljettajien keskuudessa ilman näitä kahta tappelukukkoa oli mielipide tapahtuneesta varsin selkeä. Jarier oli syyllistynyt ilman kahta sanaakaan törkeään blokkailuun ja muut kuljettajat varoittivat Jarieria jälkeenpäin tapahtuneesta. Jarier ei tahtonut ymmärtää selkeää viestiä ja intti muille käyvänsä vain omaa taistoaan radalla.

Ferrarin Marco Piccinini ja Itävallan kilpailun tuomaristo yrittivät hämmentää soppaa ja Piccininin mukaan Jarierille olisi pitänyt antaa kilpailukieltoa jo Silverstonen tapahtumien perusteella. Sitä hän vaati ehdottomasti Hollannin kilpailuun Zandvoortiin. Nimellisesti sääntöjen mukaan törkeistä tempuista radalla olisi jo pitänytkin antaa, mutta siihen ei Itävallan kilpailun tuomaristolla ollut sisua.

Lisäksi muiden kuljettajien mielestä Tambayta ja Watsonia lukuunottamatta Jarierille haluttiin antaa vain vakava varoitus, mutta ei kilpailukieltoa. Tambayn mukaan ainoa järkevä rangaistus Jarierille olisi juurikin ollut yhden kilpailun kilpailukielto. Watsonin mielestä Jarierille pitäisi antaa viimeinen varoitus juurikin ehdollisen kilpailukiellon muodossa.

Muut kuljettajat eivät oikein perustaneet ajatusta ehdolliselle kilpailukiellolle. Jälleen kerran ranskalaisia ja etenkin ranskalaisia lajin päättäjiä kohtaan esiintyi arvostelua tiettyjen kuljettajien keskuudessa.

Samoin Ferrarillakin tapausta surkuteltiin ja pidettiin sääntöjen irvikuvana. Päätös oli kuitenkin tehty. Jarierille uhattiin antaa tapauksen toistuessa yhden kilpailun ehdoton kilpailukielto, mutta tuomariston linjan tuntien sekin olisi vielä saattanut tulla loppupelissä ehdollisena kilpailukieltona.

Hollannissa hän saisi kuitenkin jatkaa ajamista. Tambay kävi kuitenkin vieläkin yksityisesti varsin kuumana tapauksesta. Olihan kyse hänen maailmanmestaruutensa kannalta tärkeistä pisteistä.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä mietteitä Itävallan kilpailusta eri kuljettajien ja tallien kesken. Ligierin ja Theodoren osalta poikkeuksellisesti mainitaan kuljettajan ja tallin nimi yhdessä. Muuten mennään samalla tavalla kuin ennenkin.

Tässä mietteitä:

Williams: Ennen turbomoottoria molemmat kuljettajat yrittivät vain sinnitellä. Rosbergin auto sammui lähtöruudukkoon ja ensimmäisellä kierroksella hän oli vasta 20:s. Sen jälkeen Rosberg aloitti kuitenkin takaa-ajon. Hänen autoonsa oli tullut moottorivaurio ja varikkopysähdyksen jälkeen häneltä katsoi kolmas vaihde autosta kokonaan.

Kierroksella 34 hän oli jopa kuudentena hetken aikaa. Myöhemmin hävisi Laudalle ja taisteli Jarierin kanssa häviten lopulta taistelun varsin selvästi. Jossain määrin myös Jarier esteli Rosbergiä kilpailun aikana. Se harmitti selvästi suomalaista jonka mestaruushaaveet alkavat olla mennyttä tämän kauden osalta.

Laffite vuorostaan ei koskaan kunnolla toipunut alkukolarin aiheuttamasta osumasta huolimatta ensimmäisen kierroksen 17:sta sijasta. Eli mies ohitti kaikkiaan 8 autoa vain keskeyttääkseen harmittavasti. Ei hyvä viikonloppu tallille.

Tyrrell: Lyhyestä virsi kaunis Ockhamin miehille. Alboreto yritti kaikkensa vanhalla 011:sta, mutta ei auttanut. Taisteli Laudan kanssa aina kierrokselle 9 saakka sijasta 12 ja keskeytti lopulta osuttuaan yhteen Johanssonin kanssa. Sullivan vuorostaan näytti ottavan hyvän lähdön, mutta törmäsi Surerin kanssa ja keskeytti. Surkea viikonloppu tallille.

Brabham: Virallisissa Harjoituksissa molemmilla kuljettajilla oli pieniä säätöongelmia ja tasapaino-ongelmia. Piquet ja Patrese ajoivat silti hyvät lähtöruudut itselleen. Molemmat ohittivat yhden auton lähdössä ja myöhemmin nousivat vielä vähän.

Piquet ohitti Tambayn ranskalaisen taistellessa Jarierin kanssa ja oli toisena ennen pysähdystään. Sitten johti vähän aikaa ja pysähdyksensä jälkeenkin Piquet oli johdossa.

Ikävä kyllä moottorivaurio pilasi hänen kisansa, mutta vahinko minimoitiin pysymällä Cheeverin edellä maalissa. Patrese nousi aina neljänneksi saakka, mutta keskeytti vain hieman varikkopysähdyksensä jälkeen.

McLaren: Watson joutui alkukolariin ja yritti vain sinnitellä etusiivenvaihtonsa jälkeen radalla. Tuloksena oli 9:s sija. Sijoitus olisi voinut olla parempi mikäli korjauskäynnillä olisi vaihdettu alle myös Endurot, mutta näin ei tehty.

Lauda vuorostaan alussa taisteli Alboreton kanssa, mutta italialaisen keskeytyksen jälkeen mies oli ylivoimaisesti nopein Cossyliigan miehistä radalla ja keskeytysten myötä Lauda saavutti yhden pisteen.

Turbomoottoria ja turbolle sopivaa automallia odotellaan joka tapauksessa Hollannin Zandvoortiin.

ATS: Winkelhockin ongelmana olivat moottorihuolet läpi viikonlopun. Lisäksi hän oli hitain turbomiehistä radalla Johanssonia lukuunottamatta. Kierroksesta 14 eteenpäin hän kärsi jatkuvasti myös ylikuumentumisesta ja oli ajaa itsensä varikolle jo aiemmin ennen varikkostoppia vain viilentääkseen auton moottoria. Ikävä kyllä stopin jälkeen keskeytys tuli vain neljässä kierroksessa.

Lotus: Mansellilta Virallinen Harjoitus ja kolmas ruutu oli loistava veto. Ikävä kyllä startissa Mansell menetti nopeasti pari sijaa ja myöhemmin Patrese meni myös ohi yhdessä Cheeverin kanssa. Sijoitus oli siis enimmäkseen 6-7 läpi kilpailun. Jo ennen varikkopysähdystään hänen kilpailunsa oli palkintojen osalta pilalla.

Varikkostopin jälkeen hänen Pitkäjyväiset renkaansa tuhoutuivat myös erittäin nopeasti ja se oli jälleen auton vika. Ilman keskeytyksiä Mansell olisi voinut pahimmassa tapauksessa jäädä pisteittä ja viides sija oli muutenkin laiha lohtu viiksekkäälle brittikuljettajalle. Tallikaveri de Angelisin kohtalo oli keskeyttää jo lähtökolarissa.

Renault: Virallisissa Harjoituksissa talli oli jälleen Ferraria ja Brabhamia huonompi vauhdissa mutta kilpailussa parempi vauhdin osalta. Prostin ja Cheeverin vaisu alkukisa korjaantui loppua kohden kun Prost valitsi harvinaisesti hyökkäyksen tavallisen odottelun sijaan taktiikakseen.

Se toimi Itävallassa ja mies ajoi kenties yhden uransa tyyllikkäimmistä voitoista. Cheeverin osalta hänen tehtävänsä olisi ollut tukea Prostia kärjen tuntumassa ja estellä muita kärkikuljettajia. Sitä mittapuuna käyttäen amerikkalainen epäonnistui. Muuten Cheeverin kilpailu menikin varsin hyvin.

Varikkopysähdyksen jälkeen Cheeverkin omaksui paljon hyökkäävämmän ajotyylin ja onnistui saamaan Piquetin kiinni ja melkein pääsemään kolmanneksi. Ei aivan kuitenkaan tällä erää. Tallille Cheeverin pienetkin pisteet ovat tärkeitä mestaruuskamppailun kannalta.

RAM: Acheson karsiutui jälleen kerran. Karsintarajaan oli 1,5 sekuntia ja se ei ollut hyvä juttu. Talli rämpii pohjamudissa.

Alfa Romeo: Baldi ajoi paremman Virallisen Harjoituksen ja otti paremman lähdön kuin de Cesaris. Kierroksella 5 de Cesaris meni kuitenkin hänen edelleen. Sittemmin Baldi keskeytti ja de Cesaris aloitti takaa-ajon.

Parhaimmillaan de Cesaris oli jopa neljäntenä kilpailussa ohitettuaan Mansellin ennen kun bensamittari näytti miehen mielestä väärin ja sen mukaan hän keskeytti. Ikävä juttu ottaen huomioon, että de Cesaris olisi voinut parhaimmillaan saada hyviäkin pisteitä.

Ligier ja Jean-Pierre Jarier: 20:stä ruudusta seiskapaikalle kilpailussa olisi itsessään hieno suoritus muuten, mutta törkeät blokkailut, tuomaristolle ja Tambaylle suunsoitot ja Rosbergin yhtä törkeä töniminen kilpailutilanteessa veivät paljon arvoa Itävallan muuten kenties näyttävimmältä takarivin miehen ajolta. Vain Lauda ajoi paremmin kuin Jarier kilpailussa Cossyliigan miehistä.

Ferrari: Jälleen kerran Virallisen Harjoituksen vauhti oli huippuluokkaa ja Ferrari valtasi eturivin. Tambay näytti voittavan jopa koko kilpailun, mutta Jarier esti sen toteutumisen tai ainakin näytti estävän.

Pudottuaan kolmanneksi Tambay nousi toiseksi ja hetken ajan jopa johti kilpailua, mutta puolen kierroksen kuluttua Tambayn Ferrari olikin jo varikolla keskeyttäneenä. Arnoux vuorostaan hyötyi tapahtuneesta ja taisteli Piquetin kanssa. Hän sai johtopaikan Piquetiltä, mutta myöhemmin menetti sen Prostille. Saavutti toisen sijan ilman neljättä vaihdetta ja varikkokäynnillä saaduista vääristä renkaista huolimatta.

Arnoux oli saanut varikolla B-seosten sijaan vahingossa C-seokset ja sen myötä voitto oli mennyt. Hieno suoritus kuitenkin jälleen La Famiglialta.

Arrows: Surer kolaroitiin lähdössä pihalle ja sveitsiläisen kilpailun jäätyä kesken Boutsen otti tallin taakan kannettavakseen. Hän oli ohittanut viisi autoa ja noussut 14:sta ensimmäisen kierroksen päätyttyä.

Ikävä kyllä kierrokseen 23 mennessä sytytysvaurio oli pilannut kaiken ja 4 kierroksen ajan korjailtu auto ei koskaan päässyt kunnolla vauhtiin ja näin Boutsen oli viimeinen kilpailussa.

Osella: Upea viikonloppu kuninkuusluokan kääpiötallille. Molemmat autot kuljettajineen selviytyivät kilpailuun ja maaliin. Fabi oli selvästi Ghinzania nopeampi sillä hän jäi vain kolme kierrosta kärjelle ja Ghinzani jäi neljä kierrosta kärjelle ja kierroksen tallikaverilleen.

Edes takasiiven korjaus alussa ei haitannut Fabin menoa. Alfa Romeon turboilla tallin nykyinen auto saattaisi olla vielä kilpailukykyisempi kuin nyt on ja turbomoottori onkin ainoa keino tallille kaudella 1984 pärjäämiseen.

Theodore ja Roberto Guerrero: Cecotto karsiutui jo toista kertaa tällä kaudella ja vielä kolmeen viimeiseen kilpailuun. Guerrero ohitti viisi autoa lähtöhässäkän aikana ja oli 16:sta avauskierroksella.

Hän piti myös puolensa kaikkia muita takarivin miehiä vastaan, mutta Rosberg meni hänestä ohi kilpailun alussa. Myöhemmin oli jo 14:sta kunnes vaihteet alkoivat hajota yksitellen ja lopulta koko vaihdelaatikko oli hajonnut. Ikävä juttu talousvaikeuksissa kylpevälle tiimille.

Toleman: Vielä Tyrreliäkin lyhyempi viikonloppu kilpailun suhteen. Giacomellin autosta hajosi jäähdytin kolarissa ja matka jäi kesken ja tuskin toista kierrosta myöhemmin Warwickin meno päättyi turbon hajottua. Uuden polven turbon iskukyky jää näillä näkymin nähtäväksi Zandvoortiin.

Spirit: Johanssonin vaikeudet jatkuivat moottoriongelmien osalta ja pistemahdollisuudet menivät 201:n laittomuuden johdosta sunnuntaina. Hieno lähtö ja ajaminen kymppipaikalla suurimman osan alkukisaa antoivat kuitenkin toiveita pienelle tallille aina Alboreton kanssa kolarointiin saakka. Sittemmin joutui siivenvaihtoon ja ajoi lähinnä vain tallin pyynnöstä kilpailun loppuosalta.

Tallille on tärkeää saada jokainen ajokilometri ja kierros talteen sillä testausrahaa ei enää juuri ole käytettävissä. Kilpailussa talli suoritti myös hyvin toteutetun välitankkauksen ja ainakin vältti de Cesarisin kohtalon sillä liikkeellä. Auto selvisi maaliin ja siten ensimmäinen tavoite eli maaliinpääsy oli saavutettu.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä kuljettajien pistetilanne MM-taiston osalta 11/15 ajetun osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 51
2 Nelson Piquet 37
3 Rene Arnoux 34
4 Patrick Tambay 31
5 Keke Rosberg 25
6 John Watson 18
7 Eddie Cheever 17
8 Niki Lauda 12
9 Jacques Laffite 11
10 Michele Alboreto 9
11= Andrea de Cesaris 6
11= Nigel Mansell 6
13= Marc Surer 4
13= Riccardo Patrese 4
15 Danny Sullivan 2
16= Johnny Cecotto 1
16= Mauro Baldi 1

 

[CCMK]

Laitetaan vielä tallien MM-kilvan pistetilanne 11/15 osakilpailun osalta:

1 Renault 68
2 Ferrari 65
3 Brabham 41
4 Williams 36
5 McLaren 30
6 Tyrrell 11
7 Alfa Romeo 7
8 Lotus 6
9 Arrows 4
10 Theodore 1

 

[CCMK]

Ferrarilla alettiin hieman ennen Zandvoortia tajuta se tosiasia, että Keke Rosberg näytti jäävän Williamsille ja mitään ei näyttänyt olevan tehtävissä hänen saamisekseen. Il Commendatoren seuraava peliliike oli hyvin erikoinen.

Vuoden 1982 Pironin loukkaantumisen aikaan tai ennen Patrick Tambayn tuloa talliin kauden puolivälissä se olisi voinutkin onnistua, mutta kauden 1983 Hollannin Grand Prixin lähestyessä se oli vain jälleen yksi keino saada mediapeli käyntiin kuljettajaspekulaatiossa. Alain Prost haluttiin saada Ferrarille kaudeksi 1984.

Prostille olisi tullut kauden 1984 osalta 2,7 miljoonaa dollaria eli miljoona dollaria enemmän kuin mitä Renault oli tarjonnut hänelle kauden 1983 ajamisesta. Prostille tarjous oli varsin hyvä, mutta yllättävä. Johtaessaan MM-kamppailua 14 pisteen erolla seuraavaan kuljettajaan Renaultilla hän ei varsinaisesti tuntenut suurta tarvetta siirtyä toiseen talliin.

Toisaalta Prostille oli alkanut kehittyä ikäviä aavistuksia Renaultin suunnasta. Etenkin kun Renaultin tallin taustayhtiö Renault Sport ja Renaultin johtokunta jatkuvasti painostivat hänen päälliköitään Jean Sagea ja Gerard Larroussea mestaruuden suhteen. Lisäksi pistejohdon ollessa parhaimmillaan talli oli alkanut jälleen laiskistua ja käydä liian itsetyytyväiseksi.

Samalla talli alkoi hidastaa myös kehitystahtia kautta 1984 ajatellen. Prost oli vaatinut kehitystyön jatkuvuutta, mutta vastauksiin oltiin suhtauduttu empivästi ja toteutukset jäivätkin puolitiehen. Prost oli lähellä toteuttaa siirtymisensä Ferrarille, mutta halusi myös miljoonan dollarin mestaruusbonuksen mahdollisesta mestaruudesta.

Toiminnanjohtaja Marco Piccinini suhtautui mestaruusbonuksen hintaan erittäin kielteisesti. Enzo tosin ei ollut valmis edes maksamaan koko bonusta. Lopulta Ferrari suostui mestaruusbonukseen, mutta se olisi ollut korkeintaan puoli miljoonaa dollaria 2,7 miljoonan dollarin kausipalkan lisäksi.

Prostille se ei kelvannut, mutta joidenkin Enzon sisäpiirin miesten mukaan kyse oli enemmän Prostille vastenmielisen kuljettajan eli Rene Arnoux'n mukanaolosta tallissa kuin rahasta esteenä sopimukselle kaudeksi 1984.

Enzo ei ollut halukas korvaamaan Arnoux'n kaltaista kuljettajaa ja Prostin tuleminen Tambayn tilalle aiheuttaisi taas uusinnan kauden 1982 Gilles Villeneuven ja Didier Pironin kaltaisesta tallikaverien välisestä sodasta.

Arnoux olisi tosin voinut myös lähteä tallista Prostin tullessa sinne. Silloin tallikavereina kaudeksi 1984 olisivat olleet siis Alain Prost ja Patrick Tambay.

Ranskan lehdistössä huhut Prostin siirtymisestä Ferrarille pysyivät aina lokakuulle asti jossain määrin toimittajien huulilla ennen historiallista Prostin äkkierottamista Renaultin riveistä.

 

[CCMK]

Williamsille Zandvoortin viikonlopusta näytti tulevan varsin vaikeaa. Kuljettajarintamallakin kuohui. Keke Rosberg näytti jäävän talliin, mutta Jacques Laffite yritti päästä irti sopimuksestaan ja ranskalainen halusi siirtyä tutumpaan ympäristöön eli Ligierille kaudeksi 1984 tallin saadessa turbomoottorit.

Frank Williams kielsi Laffitea lähtemästä sopimukseen vedoten ja lisäksi pyysi häneltä kärsivällisyyttä. Etenkin kun Williams oli jo saamassa omat turbomoottorinsa. Lopulta Williams ylipuhui hänet allekirjoittamaan alustavan sopimuksen kaudesta 1984 Zandvoortin kilpailun alla ja kauden viimeiseen kilpailuun mennessä hän halusi saada Laffitelta lopullisen vastauksen.

Laffiten lähtiessä kaudeksi 1984 Williamsilta brittitallin riveissä oli alustavasti suunniteltu, että autoja ajaisivat Keke Rosberg ja Jonathan Palmer. Palmerinkin osalta kiistoja riitti sillä Palmer halusi saada ajoaikaa kilpailuissakin ja oli purkamaisillaan testisopimuksensa kaudesta 1984 eteenpäin.