Hockenheim 7.8.1983
Todella mahtava joukko yleisöä oli saapunut paikalle todistamaan hienoa kilvanajoa ja BMW E21 Course Carin ja Jacky Ickxin asetuttua lähtöruudukon taakse ns. Mustalaisbemarilla lähtöruudukon valo vaihtui ensin punaiseksi ja sen jälkeen vihreäksi. Kun kaikki kuljettajat olivat jotenkin päässeet ruudukoistaan järjestys oli seuraava: Patrick Tambay, Rene Arnoux, Nelson Piquet, Andrea de Cesaris, Alain Prost ja Eddie Cheever. Näin siis kuuden kärki.
Kuuden kärjen takana tulivat Riccardo Patrese, Mauro Baldi, Derek Warwick, Stefan Johansson, Keke Rosberg, Elio de Angelis, Jacques Laffite, Bruno Giacomelli, John Watson ja Niki Lauda omissa ryhmissään. Näistä Patresen, Baldin ja Warwickin ryhmä oli nopeampi kuin muut takarivin miehet Johanssonin peesissä.
Ensimmäisen kierroksen päätteeksi Roberto Guerrero oli jo keskeyttänyt moottorin hajoamiseen ja järjestyskin oli hieman muuttunut. Cheever ja de Cesaris kävivät kovaa kaksinkamppailua ja tuomariston de Cesarisille asettama vaarallisuuspykälä oli siinä erittäin lähellä täyttyä.
Samalla Cheeveriäkin tultiin syyttämään myöhemmin kamikaze-mieheksi kilpailun jälkeen. Sen verran hurjia olivat parivaljakon yritykset päästä toisistaan tai muista ohi kilpailun aikana.
Vanhalla Lotusilla eli 93T:llä päättyi myös Nigel Mansellin meno toisella kierroksella moottoririkkoon. Ennen sitä autosta oli hajonnut jäähdytysvesipumppu. Ennen sen tapahtumista Prost oli jo päässyt de Cesarisin ohi ja Cheever oli osunut italialaiseen ja päässyt myös ohi hänestä. Järjestys oli siis Tambay, Arnoux, Piquet, Prost, Cheever, de Cesaris, Patrese, Baldi, Warwick, Johansson, Rosberg, de Angelis, Laffite, Giacomelli, Watson ja Lauda.
Ei tosin enää kauan sillä hetken kuluttua Arnoux meni Tambayn ohi kilpailun kärkeen. Tambay alkoi myös ajaa yllättävän hitaasti tallikaveriinsa nähden, mutta piti Piquetin reippaasti takanaan. Häneen autoonsa oli tosin iskenyt moottorivaurio jo lähdön jälkeen ja Tambay tajusi pian kamppailevansa mahdottomuutta vastaan.
Tuolloin katsojien silmissä näytti vain siltä, että Tambay säästäisi vain renkaita ennen varikkopysähdyksiä ajamalla vain tarvittavaa vauhtia. Kierroksella 5 hajosivat myös Michele Alboreton sähkölaitteet 011:sta pettäessä. Autosta oli revennyt myös bensapumppu ennen keskeytystä. Kierroksella 5 järjestys oli siten seuraava: Arnoux, Tambay, Piquet, Prost, Cheever, Patrese, de Cesaris, Warwick, Baldi, Johansson, Rosberg, de Angelis, Laffite, Giacomelli, Watson ja Lauda. Saman kierroksen aikana Giacomelli ajoi ulos radalta ja tippui hieman taaksepäin, mutta paransi sijoitustaan muutamassa kierroksessa.
Kierroksella 9 järjestys oli seuraava: Arnoux, Tambay, Piquet, Prost, Cheever, Patrese, de Cesaris, Baldi, Johansson, Rosberg, Warwick, de Angelis, Laffite, Giacomelli, Watson ja Lauda. Samalla kierroksella 9 de Angelis toi Lotusin varikolle valittaen ylikuumenemista. Hän ajoi vielä kierroksen ja keskeytti lopulta liikojen lämpöjen rikkoessa moottorin. Elettiin kierrosta numero 10.
Kierroksen 10 päättyessä ja kierroksen 11 aikana Tambayn moottori oli hajoamispisteessä ja hän kääntyi varikolle. Kierroksella 12 hän keskeytti lopullisesti moottorin hajottua. Samanaikaisesti myös hienosti keskikastissa ajanut Johansson keskeytti kilpailun moottorivikaan. Moottorin oli rikkonut huonosti kiinnitetty venttiili.
Sen jälkeen järjestys oli siis Arnoux, Piquet, Prost, Cheever, Patrese, de Cesaris, Warwick, Baldi, Rosberg, Laffite, Giacomelli, Watson ja Lauda. Kierroksella 17 Warwick meni varikolle ja noin kierroksen korjailun jälkeen oli selvä, että Warwickin kilpailu päättyisi siihen. Moottori oli hajonnut venttiilin rikkoessa moottorin tärkeät osat. Kierroksella 20 keskeytti myös huonon lähdön saanut ja ylipäänsä heikosti ajanut Giacomelli moottorin hajottua. Ennen hajoamista myös turbo oli vaurioitunut autosta ja Giacomelli ei voinut edes yrittää ajaa täysillä moottorinlämpöjen noustessa sietämättömälle tasolle alhaisemmillakin paineilla.
Tämän jälkeen järjestys oli siis ennen pysähdyksiä Arnoux, Piquet, Prost, Cheever, Patrese, de Cesaris, Baldi, Rosberg, Laffite, Watson ja Lauda. Kolmen kärjen ajaessa entistä kauemmas muista ainoaa todellista taistelua radalla nähtiin vain Rosbergin, Laffiten, Watsonin ja Laudan kesken kymppipaikasta.
Lisäksi takana taistelivat Arrowsin kuljettajat Thierry Boutsen ja Marc Surer keskenään ja aivan takariveissä ennen viimeisiä kuljettajia taistelivat Danny Sullivan ja Johnny Cecotto samalla lailla. Suurta yleisöä ei juuri kiinnostunut ensimainitun nelikon hurjat ohitukset ja taistelu hyytyikin pian Williamsien jäädessä selkeästi McLarenien jalkoihin ja pian takariveissä ärhäkäintä vauhtia piti yllä Ligierin Jean-Pierre Jarier josta tulikin kilpailun takarivin miesten kuningas vauhdin suhteen.
Kierroksella 21 avautuivat varikkokäynnit Prostin mennessä varikolle. Samalla kierroksella varikolle oli tullut myös Piercarlo Ghinzani. Ghinzanin autosta olivat yllättäen hävinneet tehot. Syy oli hajonneessa pakoputkessa. Korjauksen jälkeen Ghinzani pääsi radalle jatkaamaan ajoa viimeisenä. Kierroksella 22 Rosberg tuli varikolle ja sai suureksi harmikseen väärät seokset alle. Rosbergin piti saada AA-seokset, mutta hän sai taas vain uudet A-seokset joten kilpailu myös hajonneen ykkösvaihteen kanssa oli pysähdyksen jälkeen erittäin vaikea viedä läpi.
Seuraavalla kierroksella de Cesaris ja Jarier kävivät varikolla ja kierroksella 24 Arnoux kävi varikolla jolloin Piquet siirtyi kärkeen. Cheever tuli toisena takana ja samaan aikaan Baldi oli seiskapaikalla kunnes moottorivaurio iski autoon. Sähkölaitteet olivat pettäneet ja aiheuttaneet virtapiikin moottoriin. Ollessaan varikolla auto lähti käyntiin, mutta meno päättyi kierroksella 25.
Baldin keskeyttäessä moottorin rikkouduttua Cheever kävi varikolla ja palasi kolmantena takaisin radalle. Kierroksella 26 Lauda ja Laffite tulivat samanaikaisesti varikolle ja kierroksella 28 päättyi Raul Boeselin tuskainen kilpailu kipeällä niskalla ajaessa moottoririkkoon.
Kierroksella 29 Watson tuli varikolle ja sitten Brabhamin erikoinen taktiikka ei riittänyt. Arnoux ajoi kuin riivattu ja saavutti Piquetiä tämän vaihdetusta taktiikasta huolimatta. Samoin Patrese ei viidennellä tilalla päässyt mihinkään ennen pysähdystään tai ei ainakaan näyttänyt pääsevän. Kierroksen 30 loppupuolella Piquet tuli varikolle ja silloin sai myös f1-maailma haukkoa henkeään. Kaikkien aikojen nopein pysähdys oli tehty.
Varikolla 100 litran tankkaukseen ja renkaanvaihtoon oli kulunut aikaa vain 9,75 sekuntia ja niin uusi maailmanennätys oli saavutettu. Se ei riittänyt silti ja Arnoux pääsi Piquetin edelle. Kierroksen 31 lähestyessä loppuaan Patrese kävi myös varikolla, pääsi de Cesarisin edelle ja joutui heti vaikeuksiin kylmillä renkailla häviten viidennen sijansa siinä vaiheessa. Hetkeä myöhemmin tapahtui kummia.
Prost ajoi radalla huomattavasti hitaammin kuin kärkikolmikko ja de Cesaris ja Patrese saavuttivat häntä koko ajan. Prostin ongelmat johtuivat ensimmäisen vaihteen hajoamisesta jo lähdön jälkeen. Varikkokäynnin jälkeen oli ollut onni, että Prost pääsi edes yleensä liikkeelle. Myöhemmin taas korkein vaihde pomppi jatkuvasti pois ja päältä ja lopulta sekin hajosi. Siten Prost ajoi korkeintaan neljännellä vaihteella suurimman osan kilpailua. Ohitushetkellä Prostin nelonenkin oli jo vioittunut ja siten Prost tipahti jo kuudenneksi.
Siten järjestys oli siis Arnoux, Piquet, Cheever, de Cesaris, Patrese ja Prost. Prostin käytössä ei ollut kuin kolme vaihdetta ja pahalta näytti. Keskeytys olisi voinut tulla milloin tahansa. Kierroksella 35 radan virallisena voitelijana toimi Ghinzani jonka kone hajosi polttoainepumpun repeydyttyä ja aiheutettua öljyvuodon. Keskeytys oli siis selvä juttu.
Kierroksella 38 Cheeveriltä alkoi puuttua kaasua ja hetkeä myöhemmin koko kaasuvaijeri oli irronnut ja kierroksella 39 Cheever keskeytti hienolta kolmospaikalta. Cheever oli kärsinyt myös polttoainesyötön pätkimisestä jo kierrokselta 35 alkaen. Kierrokseen 43 mennessä vain pari asiaa oli enää kiinnostavaa.
Kestäisikö Arnouxin auto maaliin ja mitä tekisi Piquet? Ikävä kyllä Piquet keskeytti juuri sillä hetkellä ennen kierroksen alkua kierroksella 42 moottorin polttoaineensyötön käännettyä virtauksen yllättäen toiseen suuntaan ja se aiheutti laajan tulipalon ja savun radalle.
Siten Piquet keskeytti viimeisenä kuljettajana. Loppuvaiheessa ei ollut mitään muuta radalla tapahtumassa jokseenkin Patresen bensa oli loppumispisteessä ja hän joutui rajaamaan kulutuksensa minimiin jotta hänkään ei vain keskeyttäisi.
Patrese oli joutunut taistelemaan ylitehoilla ja 100 litraa polttoainetta ei Hockenheimissa 4-5 barin paineilla riittänyt kauankaan. Rene Arnoux oli minuutin verran edellä de Cesarista ja Patresea ja viimemainituillakin eroa oli Patresen bensansäästön takia yli 30 sekuntia.
Rene Arnoux voitti siis lopulta kilpailun ja kauden pistetilinsä avasivat viimein toiseksi ja kolmanneksi ajaneet Andrea de Cesaris ja Riccardo Patrese. Molemmille herroille pisteiden saanti oli erittäin tärkeää. Alain Prost oli ollut neljäs myös neljännenkin vaihteen hajottua ja loppupelissä hänen autonsa oli hajoamassa vaihteiden osalta kokonaan. Siitä huolimatta hän selvisi maaliin ja kasvatti johtoaan MM-taulukossa.
Ensimmäisillä tulosliuskoilla oli myös Niki Laudan nimi, mutta pari tuntia myöhemmin hänet hylättiin varikolla peruuttamisen takia ja siten viides sija meni John Watsonille. Kuudes oli Jacques Laffite ja 7:s sija meni Marc Surerille ja 8:s sija meni Jean-Pierre Jarierille. 9:s kilpailussa oli Thierry Boutsen ja vasta 10:enä maaliin saapui vihainen ja pettynyt Keke Rosberg. 11:sta sija meni Johnny Cecottolle hänen ohitettua viime hetkellä Danny Sullivanin. Sullivan oli siis 12:sta ja yleisesti ottaen viimeinen tuloksiin päässyt kuljettaja. Joissakin tuloksissa mukana ovat myös keskeyttäneet Nelson Piquet ja Eddie Cheever.
