Silverstone 16.7.1983
Silverstonen lauantai oli hieno ja tuskastuttavan kuuma säältään. Ilmoja oli hyvin pidellyt. Höyrykin aloitti tutun suoran selostuksensa radion aalloilla ja klo 18:sta eteenpäin Jarren sävellyksillä kyyditettynä f1-urakkansa kaudelle 1983 aloitti Juha Jokinen koostelähetyksen muodossa TV1:llä. Jacky Ickxin asetuttua paikalleen Jaguar XJS Cabrioletillaan eli Course Carilla valo vaihtui vihreäksi ja jännittävä kilpailu käynnistyi.
Kilpailun lähtö sujui hienosti vailla kolareita ja Copseen tultaessa Patrick Tambay oli tallikaveriaan parempi. Rene Arnoux jäi toiseksi ja perästä tulivat Alain Prost, Riccardo Patrese, Eddie Cheever ja Nelson Piquet Elio de Angelisin ottaessa huonon lähdön ja pudotessa seitsemänneksi ja de Angelisin takana tulivat Andrea de Cesaris, Manfred Winkelhock ja Derek Warwick.
Heidän takanaan tulivat huippulähdöt saaneet Stefan Johansson ja Nigel Mansell. Keke Rosberg otti hienon lähdön, mutta ajautui nurmikolle ja kolme autoa meni hänen ohitseen. Ensimmäisen kierroksen päätteeksi järjestys pysyi samana jokseenkin de Angelis meni Piquetin ohi ja ahdisteli toisen kierroksen alkaessa Cheeveriä kunnes moottori hajosi reilun kahden minuutin ajon jälkeen Beckettsissä.
Mäntä oli hajottanut jo valmiiksi kuluneen ja ylikuumenemisesta kärsineen moottorin. Ylikuumentumisen lisäksi autosta oli hajoamassa myös virranjakaja. Kolmannella kilpailukierroksella Bruno Giacomellin auton moottori hajosi ja hieman ennen neljättä kierrosta myös Cheeverin auto hajosi samalla tapaan kuin de Angelisin. Cheeverin autosta hajosi pääsylinterin tiiviste ja irtonainen sylinteri rikkoi kannen ja moottorin tärkeitä osia aiheuttaen keskeyttämisen.
Jonkin matkaa tämän jälkeen kierroksella 5 Johanssonin matka päättyi polttoainepumpun sidosvyön pettämiseen. Alku oli ollut Spiritiltä erittäin lupaava laittomasta ja ylipainoisesta autostakin huolimatta.
Kierroksella 6 järjestys oli siis Tambay, Arnoux, Prost, Patrese, Piquet, de Cesaris, Winkelhock ja Warwick. Mansell oli hienosti kymppipaikalla. Pian Mansell oli yhdeksäntenä. Hieman ennen kymmenettä kierrosta kierroksella 9 Patresen taival päättyi moottoririkkoon. Padovan miehen sopimusneuvotteluista kaudeksi 1984 Brabhamille tai muihin talleihin käytiin kiivaita huhuja ja keskeytys jälleen kerran ei ollut näille hyväksi.
Kierroksella 10 järjestys oli seuraava: Tambay, Arnoux, Prost, Piquet, de Cesaris, Winkelhock, Warwick ja Mansell. Pirellin renkaat näyttivät kerrankin toimivan erinomaisesti uuden Lotusin alla. Kierroksella 14 kävi selväksi Michelinin vyörenkaiden etu Goodyearin ristikudosrenkaisiin nähden. Prost ohitti ensin Arnouxin ja oli pian Tambayn perässä. Kierroksella 19 Piquet ohitti myös Arnouxin ja kierroksella 20 voiton oletettiin ratkenneen kun Prost ohitti myös Tambayn ja siirtyi kilpailun kärkeen.
Järjestys oli sen jälkeen siis seuraava: Prost, Piquet, Tambay, Arnoux, de Cesaris, Winkelhock, Warwick ja Mansell. Kilpailun puolivälin lähestyminen tiesi myös varikkopysähdysten alkamista. Ensimmäisenä kierroksella 28 näytti pysähtyvän Warwick. Ikävä kyllä edellisen Englannin Grand Prixin yllätysnimi keskeytti vaihdelaatikon petettyä yllättäen.
Mansell oli jo seitsemäntenä ja hetkeä myöhemmin kuudentena. Syy sille oli Winkelhockin avaamat varikkopysähdykset kierroksella 29. Sen jälkeen alkoi varikolla kuhinaa ja valmistautumista pysähdyksiin tulla enemmänkin. Järjestys kierroksella 30 oli siis Prost, Piquet, Tambay, Arnoux, de Cesaris ja Mansell.
Kierroksella 32 John Watson tuli tekemään McLarenilla varikkopysähdyksen ja se sujui hieman huonosti. Aikaa kului 20 sekuntia ja lisäksi Watsonin vaihdelaatikko juuttui vapaalle. Watson löysi vaihteen ja lähti jatkamaan harmissaan matkaa. Kierroksella 33 sisään tuli Arnoux Ferrarillaan.
Järjestys oli kärjen osalta siis Prost, Piquet, Tambay, de Cesaris, Mansell. Kierroksella 35 Jean-Pierre Jarier ja Andrea de Cesaris olivat varikolla. Andrea oli tullut itse asiassa sisään vajaata kierrosta aiemmin, mutta jälleen kerran Alfa Romeon miehistö möhli varikkokäynnin ja erityisesti tankkauksen kanssa. Sen jälkeen Andrean auton kytkin ei toiminut ja liikkeelle lähtöön kului melkein puoli minuuttia. Lopulta de Cesaris aloitti rajun takaa-ajon vajaan kierroksen verran kärkeä jäljessä.
Kierroksen 35 lopussa sisään tuli Niki Lauda ja kierroksen 36 aikana varikolla kävivät myös Alain Prost ja Patrick Tambay. Kierroksella 36 Mansell ajoi jo kolmantena ja pian sijoitus olisi peräti toinen ja BBC:llä Murray Walker oli erittäin innostunut. Kierroksella 37 Alfa Romeon kunniaa puolustanut Mauro Baldi tuli sisään kuudennelta tilalta ja varikkokäynti oli edelleen hidas, mutta sujui de Cesarisin vastaavaa paremmin.
Kierroksella 39 Piquet johti edelleen kilpailua, mutta varikkokäynti olisi ajan kysymys ja lisäksi Prost, Arnoux ja Tambay Mansellin ohella saavuttivat häntä. Winkelhock alkoi jäädä koko ajan muulle kärkiryhmälle, mutta pysyi muuta kaukaisempaa joukkoa selvästi edellä.
Kierroksella 40 Raul Boeselin auton moottorinkate irtosi Copsessa ja muutenkin varikko kutsui häntä välitankkaukseen. Kierroksella 41 pysähtyivät Piquet ja Boesel samanaikaisesti. Kierroksen lopussa myös Jacques Laffite tuli varikolle.
Kierroksella 42 Mansell oli heti Prostin jälkeen toisena tuloksissa, mutta varikkokäynti oli vieläkin tekemättä. Prost taas meni näennäisen rauhallisesti kilpailussa kohti voittoa. Rosberg teki samalla kierroksella pysähdyksensä. Kierroksella 43 Mansell tuli varikolle ja 13 sekunnin pysähdyksen jälkeen hän oli viidentenä.
Kierroksella 44 järjestys oli siis Prost, Piquet, Tambay, Arnoux, Mansell ja hienosti kuudentena tuli kaikkien välitankkausten jälkeenkin sijansa säilyttänyt Winkelhock. Kierroksella 46 Piercarlo Ghinzanin Osellan polttoaineensyöttö vaurioitui vastaavan menoveden pumpun hajottua ja matka jäi kesken. Mansell vuorostaan ohitti näyttävästi Arnouxin kierroksella 48 ja näytti saavan ennen kilpailun loppua jopa Tambayn kiinni.
Boeselin meno jäi samalla kierroksella jousituksen hydrauliikkavuodon ja vaurioituneen ripustuksen takia kesken. Winkelhockin hienosti sujunut kilpailu päättyi moottorin hajoamiseen turbon ylikuumenemisen takia. Tosin Winkelhock ajoi muutenkin viimeisellä D-seoksen sarjallaan saatuaan sen renkaanvaihdon yhteydessä alleen.
Ne olivat kuoriintumassa pahasti ja pian drop-off olisi ollut joka tapauksessa pistesijojen ulkopuolelle tiputtava. Lauda haistoi tämän mahdollisuuden ja nousi kuudenneksi. Sen jälkeen ainoa jännitys oli lähinnä turbojen kestossa maaliin asti ja kilpailua voitosta heikensi myös se seikka, että Piquetille ei tullut varikkotauluilta viestiä ajaa lujempaa. Piquetille oli tankattu enemmän menovettä kuin Prostille varikkokäynnin yhteydessä ja hän olisi saattanut pystyä saavuttamaan hänet ennen maalia.
Näin ei kuitenkaan käynyt ja siitä Piquet tulisi olemaan erittäin vihainen ja myöhemminkin harmissaan. Kilpailussa maaliin selvisi peräti 17 kuljettajaa ja se oli loistava määrä Silverstonen tapaisella radalla. Alain Prost voitti kuitenkin kilpailun selvästi ja Nelson Piquet oli toinen. Patrick Tambay oli kolmas ja päivän ajajaksi äänestetty Lotusin sankari Nigel Mansell oli neljäs. Rene Arnoux oli viides tyydyttyään vain varmistelemaan renkaiden kuntoa ennen kilpailun loppua. Ja vain ylivoimaisen auton takia Arnoux ylipäänsä oli noin korkealla rengaskulutuksen vuoksi.
Niki Lauda oli Cossyliigan mahtimies kuudennella tilallaan ja siitä sai yhden pisteen. Mauro Baldi ei harmittavasti kyennyt ajamaan Laudaa kiinni vaan tyytyi seitsemänteen sijaan. Andrea de Cesaris oli harmissaan ja erittäin tuohtunut kahdeksannesta paikastaan maalissa. John Watson oli lopulta kaiken jälkeen yhdeksäs.
Jean-Pierre Jarier osasi käyttäytyä kilpailun aikana hyvin ja oli maalissa 10:s. Keke Rosberg oli pitkän ja vaikean päivän jälkeen 11:sta kaksi kierrosta voittajalle maalissa hävinneenä ja tallikaveri Jacques Laffite oli 12:sta. Michele Alboreto oli 13:sta ja Danny Sullivan oli 14:sta.
Thierry Boutsen oli 15:sta ja Roberto Guerrero oli 16:sta ja toiseksi viimeinen. Eräänlainen ihme oli se, että Guerrero pystyi ajamaan koko kilpailun läpi B-seoksella ja täydellä tankilla vaihtamatta renkaita kilpailun aikana. Tosin revittelystä kilpailukyvyttömällä autolla ei ollut hyötyä joten ihme ei sinällään ollut kovin suuri. Päivän viimeinen oli 17:sta sijallaan Marc Surer.
