F1 Kausikooste -83

[SaabV4]

tulokset

Juuri näin CCMK

 

[CCMK]

Laitetaan sitten taktiikoita renkaiden ja polttoaineen suhteen Imolan osalta alustavasti seuraavassa viestissä. Paul Ricardin herrasmiesten sopimuksen odotettiin pitävän paikkansa myös Imolassa mutta toisin kävi lopulta. Tässä taktiikoita:

Williams: Molemmat kuljettajat lähtivät puolen tankin taktiikalla ja Rosbergilla oli D-seokset ja Laffitella oli C-seokset. Rosbergin arveltiin pysähtyvän ennemmin kuin Laffiten.

Tyrrell: Molemmat kuljettajat lähtivät täydellä tankilla ja Alboretolla oli AA-seokset kun taas Sullivanilla oli A-seokset. Sullivanin arvailtiin tulevan mahdollisesti varikolle kilpailun aivan loppuvaiheessa mahdollisen renkaan loppumisen takia.

Brabham: Molemmat kuljettajat lähtivät Kevyillä Vyörenkailla ja puolen tankin taktiikalla. Patresen arveltiin pysähtyvän aikaisemmin kuin Piquetin.

McLaren: Molemmat kuljettajat lähtivät täydellä tankilla ja kuljettajista Watson valitsi Endurot ja Lauda otti Kevyet Vyörenkaat alleen. Watson empi pitkään siirtoaan, mutta teki lopulta taas oikean valinnan.

ATS: Winkelhock lähti kilpailuun täydellä tankilla ja D-seoksilla.

Lotus: Molemmat kuljettajat lähtivät alustavasti matkaan puolella tankilla ja Lyhytjyväisillä. Toisin kuitenkin oli käymässä. Mansell pysähtyisi suunnilleen tai kierroksen verran Rosbergin sisään ja de Angelisin arvioitiin pysähtyvän suunnilleen samoihin aikoihin kuin Laffiten.

Renault: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun puolella tankilla ja Kevyillä Vyörenkailla. Cheeverin oletettiin pysähtyvän aiemmin kuin Prostin.

Alfa Romeo: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun puolella tankilla ja Kevyillä Vyörenkailla. Kuljettajista de Cesarisin arveltiin poikkeuksellisesti pysähtyvän ennen Baldia.

Ligier: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun täydellä tankilla ja Enduroilla kilpailuun.

Ferrari: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun puolella tankilla ja kuljettajista Arnoux lähti kisaan D-seoksilla ja Tambay C-seoksilla.

Arrows: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun täydellä tankilla ja Surerilla oli A-seokset kun taas Serralla oli AA-seokset allaan kilpailussa.

Osella: Fabi lähti kilpailuun täydellä tankilla ja Pitkäjyväisillä.

Theodore: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan täysillä tankeilla ja A-seoksilla.

Toleman: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan Pirellin Lyhytjyväisillä renkailla ja täydellä tankilla.

 

[CCMK]

Imolan kilpailun alla Tolemanilla oli ristiriitoja siitä että millaiset tulokset olisivat hyviä. Tallipäälliköiden mielestä tilanne Imolan tai alkukauden osalta oli niin kehuttava kuin oli olosuhteisiin nähden. Molemmat kuljettajat eli Derek Warwick ja Bruno Giacomelli olivat luonnollisesti eri mieltä.

Giacomelli jopa jyrkästi eri mieltä. Se ei herättänyt iloisia ilmeitä Tolemanin leirissä. Giacomelli oli tosin vain entistäkin vihaisempi lauantain päätteeksi kun illalla hänen autonsa varastettiin ja tiettävästi romutettiinkin. Sen jälkeen Giacomellin oli vain entistäkin vaikeampaa keskittyä kilpailuun.

Paineet kotimaan mediassa olivat suhteellisen kovat heikosti sujuneen kauden 1982 jälkeen vaikka muutoin Giacomellia oli kehuttu varsin paljon Italian mediassa.

 

[CCMK]

Andrea de Cesaris järjesti myös puheenaihetta kolaroimalla Warm-Upissa sunnuntaina. Autoa ei mitenkään pystynyt saamaan kuntoon joten de Cesaris joutuisi starttamaan sunnuntaina vara-autolla kisaan. Lisäksi Ducarougen erottamiskohu velloi valtoimenaan. Ongelmana oli hahmottaa, että kuka todella oli syyllinen hänen erottamiseensa.

Pavanelloa pidettiin pääsyyllisenä, mutta oikeammin Alfa Romeon monimutkaisen komentojärjestelmän tietäen syyllisenä päätöksiin ovat voineet myös olla Autodeltan ja Euroracingin toiminnanjohtaja ja Alfa Romeon Euroopan urheilutoimenjohtaja Casoli, Autodeltan, Euro Racingin ja sitä kautta koko Alfa Romeon moottoriurheilun toiminnanjohtaja ja kakkosmies pomolle eli Mario Felici tai viime kädessä koko Alfa Romeon presidentti Massacesi.

 

[CCMK]

Massacesiä pidettiin Alfa Romeolla suhteellisen kovapäisenä pääjohtajana ja nimitykset Padrone ja Presidente kuvasivat aika hyvin hänen johtajuuttaan. Hänen aikanaan Alfa Romeon pääyritys eli Autodelta vetäytyi f1:n puolella vaikkakin monet Alfa Romeon pienemmät johtajat ja etenkin sponsorijohtajat olivat vetäytymistä vastaan.

Vähiten Marlboro Italian riveissä toimiva Andrea de Cesarisin isäukko.

 

[CCMK]

Yleisradion puolella ei Imolan kilpailuun jälleen juurikaan reagoitu. Jääkiekon Suomi-Italia peli nähtiin elintärkeäksi ja siten televisiossa tai radiossa ei juuri kuultu mitään Imolan tapahtumista. Kyseisestä Suomen jääkiekkoilun historian vaikeimmista hetkistä on tänään kulunutkin 30 vuotta.

Sen vuoden perseilyn seurauksena Suomi jäi Kanada Cupin ulkopuolelle ja oli muutenkin lähellä pudota B-sarjaan. Sen jälkeen opiksi kuitenkin otettiin ja huolimatta pahimmistakin valituksista vuosikymmenten varrella melkein mikä tahansa joukkue jääkiekon suhteen ajalta olisi ollut parempi kuin silloinen.

Tosin muistaa täytyy, että Prahassakin 1978 mentiin aika pahasti riman alle ja muutenkin Suomella oli jääkiekossa vaikeuksia tiettyjen pikkumaiden kanssa ja joskus jopa sellaisen maan kuin Romanian voittaminen tuotti lehdistössä tuhahtelua liian vaikeaksi tehdystä voitosta ja asenne oli aika paljon erilainen silloin.

Myöskin Suomen B-maajoukkueella jääkiekossa ottelut eivät menneet aina menneet ihan käsikirjoituksen mukaan tai sitten asenne jäi taas jonnekin matkan varrelle. Viimeinen suurmunaus kiekkoilun B-maajoukkueela taisi olla 90-luvun alussa Hollannille häviäminen niukasti 3-1.

Silloin tosin koko maajoukkue oli kuuluisa Sisu Team ja koottu Jokerien tai divisioonajoukkueiden kokoonpanoista. Kovin nimi muistaakseni oli Mika Strömberg.

Sellaista asiaa näin jääkiekon mm-kisojenkin alla. Pahoittelut vähäisestä f1:n puolesta ja turhan isosta off-topicista.

 

[CCMK]

Imola 1.5.1983

Elio de Angelisilla tuli viime hetkellä taktinen muutos. Hänen autonsa hajosi lämmittelyssä moottorivikaan ja hän lähti matkaan vara-autolla. Vara-auton osalta tankki oli täynnä ja renkaat olivat Pitkäjyväisiä. Siten varikolle ei Elion välttämättä tarvinnut mennä kilpailun aikana ollenkaan. Kun lähtöruudukon taakse Jacky Ickx oli päässyt Course Carina toimineella Fiat Ritmollaan ja valo oli vaihtunut vihreäksi niin Nelson Piquet oli jäänyt ruutuunsa. Ihmeen kaupalla jopa ruudukon viimeisenä lähtenyt ja katsojien valtavaksi helpotukseksi Piquetin väistänyt Corrado Fabikin Osellalla vältti osuman. Piquet vaati ensin koko lähtöä keskeytettäväksi ja sitten huitoi työntöapua. Piquet pääsi matkaan lopulta 50 sekuntia muiden perässä. Järjestys ensimmäisellä kierroksella kärjen osalta oli Rene Arnoux, Patrick Tambay, Riccardo Patrese, Alain Prost ja Andrea de Cesaris. Jo silloin moottorivaurion kanssa kamppaillut Eddie Cheever oli jäämässä todella kauaksi ja pian keskeytys tulikin moottorivikaan. Kierroksella 2 nähtiin ensimmäinen varikkopysähdys kun Johnny Cecotto tuli varikolle. Visiiri oli öljyä täynnä Cheeverin jäljiltä ja kisa oli pilalla. Viimeiseltä sijalta Cecotto yritti ajaa jotenkin, mutta sitten tuli kolari ja ero vain kasvoi kasvamistaan uuden varikkokäynnin myötä.

Sen jälkeen järjestys oli Arnoux, Tambay, Patrese, Prost, de Cesaris, Elio de Angelis, Manfred Winkelhock ja Mauro Baldi. Kolmannella kierroksella Patrese ohitti helposti Tambayn ja alkoi tavoittamaan Arnoux'n Ferrraria tifosojen harmiksi ja takajoukoissa Roberto Guerrero kolaroi Danny Sullivanin kanssa ja keskeytti. Sijan 18 tavoittelussa oli totinen meno ja miestä mitattiin tosissaan. Kuudenteen kierrokseen mennessä Tamburellon jälkeen Patrese oli mennyt Arnoux'n ohi ja pysyi kärkipaikalla. Patresen vauhti oli 1-2 sekuntia jatkuvasti kovempaa kuin Ferrareilla ja parhaimmillaan jopa 3 sekuntia nopeammin viiletti Padovan mies Imolan radalla. Keskikastin taistelussa Winkelhock ja de Angelis luovuttivat paikkansa nopeasti Baldille ja Suomen Keke Rosbergille. Syynä olivat molemmilla kuljettajilla surkeat renkaat ja ohjausviat autoissa.

Ennen varikkopysähdyksiä tilanne oli varsin rauhallinen kärjen osalta. Patrese ajoi noin sekunnin kovempaa kuin Arnoux ja oli noin 2-3 sekuntia Tambayn edellä. Parhaimmillaan jopa 5 sekuntia Tambayn edellä. Muilla kuljettajilla ei asiaa voittotaisteluun tuntunut olevan. Kierroksella 10 Michele Alboreton moottori vaurioitui takaripustuksen ohella niin pahoin, että kisa jäi kesken. Syy johtui kolarista Marc Surerin Arrowsin kanssa. Alboreto taisteli sijasta 11 ennen keskeytystään. Kierroksella 11 Cecotto ja Niki Lauda keskeyttivät ulosajoihin. Lauda oli jälleen parempi kisavedossa ja oli ysipaikalla ennen keskeytystään. Samoihin aikoihin Derek Warwick sai taas kärsiä umpisurkeista Pirellin renkaista ja samoihin aikoihin Lotusin miehistä Elio de Angelis oli ajamassa itselleen vahvaa kasipaikkaa huonoista renkaista riippumatta ja Nigel Mansell taisteli John Watsonin kanssa kymppipaikasta. Kärjen osalta kieroksella 17 Patrese johti 3,2 sekuntia Arnoux'n Ferraria ja viimeinen kärkiryhmän voittajaehdokas de Cesaris oli jäänyt jo pelkästään 20 sekuntia Prostista. Rosberg yritti taistella kuutospaikasta ja viimeisestä pisteestä. Piquet oli noussut ysipaikalle ohitettuaan nopeasti Mansellin ja Watsonin. Seuraavaksi tähtäimessä olikin de Angelis ja Baldi.

Kierroksella 20 alkoivat varikkopysähdykset ja Ferrarin Rene Arnoux aloitti varikkomiesten jumppatuokion. Samaan aikaan Bruno Giacomelli keskeytti pyöränpultin irrottua ja tuhottua hänen takaripustuksensa. Samalla hetkellä sijalta 20 keskeytti samalla numerokierroksella myös Fabin veljeksistä nuorempi eli Corrado silkkaan ulosajoon. Hyvä, mutta vaatimaton kisa nuorelta italialaiselta vaikealla autolla. Arnoux vietti varikolla aikaa 17,4 sekuntia ja ehti de Cesarisin edelle vain jäädäkseen taakse lähes heti. Kierroksella 27 Warwick keskeytti ulosajoon sijalta 13 vaikean kisan jälkeen Rivazzaan. Kierroksella 28 menivät samanaikaisesti varikolle Prost ja de Cesaris mikä rikkoi tallien sopimaa herrasmiesten sääntöä. Sillä tulisi olemaan merkityksensä myöhemmin. Molempien ajat olivat suunnilleen 16,4 sekuntia.

Alfa Romeon osalta pysähdystä pidettiin onnistuneena pientä hätäilyä lukuunottamatta. Ja yhtä pientä sijanmenetystä. Kierroksella 30 Mansell tuli myös varikolle ja Lotusin ensimmäinen suunniteltu tankkauspysähdys sujui hyvin. 16,4 sekuntia oli aika ja sitten Rosberg tuli varikolle kierroksella 31 ja teki samalla huippupysähdyksen aikaan 14,1 sekuntia. Kierroksella 32 de Angelis tuli varikolle vain vaihtamaan Lyhytjyväiset renkaat alle. Aiemmat renkaat olivat täysin loppu. Kierroksella 33 nähtiin varikolla kuhinaa kolmen kuljettajan saapuessa bensatäydennykselle. Nopeimman pysähdyksen teki Jacques Laffite 14 sekunnilla ja toiseksi nopein oli Patresen takaa pysähtynyt Tambay 15 sekunnilla. Sen sijaan Baldin ja Alfa Romeon pysähdys oli kaaos. 24,2 sekuntia meni varikolla hukkaan ja varma pistesija muuttui 12:nneksi. Kierroksella 34 nähtiin kisan ratkaisuhetket kun Patrese tuli varikolle. Epäonnea oli luvassa sillä ensin auto meni väärin pysähdyspaikalle ja sitten vielä takapyörät jumittivat pahasti. Lopulta aikaa varikolla kului 23,2 sekuntia ja kärkipaikka oli Tambayn.

Seuraavalla kierroksella Nelson Piquet teki lopulta pysähdyksensä ja se oli päivän nopein. 11,2 sekuntia kului pysähdyksessä. Harmi vain, että Piquetista ei ollut voittotaisteluun. Ennen pysähdystään Piquet oli ollut kaukana viitospaikalla ja sen jälkeen de Cesarisin takana vieläkin kauempana kuutospaikalla. Kärjessä Tambayta pidätteli pahoin Ligierin Jean-Pierre Jarier jonka blokkailut raivostuttivat tifosoja ja saivat Marco Piccininin raapimaan päätään Ferrarin pilttuussa. Siten nopeiden kierrosten ohella ja Jarierin avuliaisuuden ohella Patrese oli vielä mukana pelissä voitosta. Kierroksella 37 Sullivan ajoi iloisesti päin Warwickin hylättyä Tolemania ja keskeytti. Kierroksella 39 Jarierin jäähdytin hajosi kiven puhkaistua sen ja kun jäähdytysvedet olivat poissa niin meno loppui siihen. Kierroksella 41 Piquetin moottori hajosi viidenneltä paikalta ja vain hieman ennen sitä hän oli ohittantu de Cesarisin Alfa Romeon. Kierroksella 43 de Angelis käänsi varikolle ja kierroksen 44 korjailun jälkeen de Angelis jäi varikolle. Ohjaus oli hajonnut ja lisäksi renkaat oli surkuhupaisan heikkoja Lotusin alla. Kierroksella 45 de Cesarisin sytytys teki lakon viidenneltä paikalta ja kisa loppui siihen. Kierroksella 51 Patrese oli aivan Tambayn kannassa, mutta Tamburellon ja Tosan mutkissa ei vain päässyt ohi.

Lopulta kierroksella 54 Patrese oli hetken aikaa Tambayn Tamburellossa ja Tosassa vain päästääkseen molemmissa hänet ohi. Sitten Acqua Mineralessa Patrese teki onnettoman ja typerän virhearvion. Patrese oli päässyt juuri Tambayn ohi ja hänen olisi pitänyt sulkea linjat loppukisan ajaksi. Siten hän olisi voittanut kilpailun. Mutta ei. Patrese ajoi ulos juurikin Acqua Mineralessa ja keskeytti aiheuttaen tifosoilta aplodit Tambaylle ja hirvittävän harmittelun itselleen. Tambay ei ollut uskoa onneaan ja näytti ajavan helppoon voittoon. Arnoux ja Prost olivat liian kaukana takana voidakseen mitään. Kierroksella 55 Arnoux vielä näytti ajavan uloskin ja vältti vain tuurilla osumasta Patresen autoon. Sitten Arnoux ajeli hetken verran väärään suuntaan ja kun nokka oli käännetty kohti oikeaa suuntaa niin Tambay oli häntä jo kierroksen edellä ja Prost oli hänen edellään. Kierroksella 57 Mansellin takasiiveke petti ja Mansell keskeytti näyttävästi välttäen vain tuurilla todella pahan kolarin.

Hän oli kärsinyt pitkin kisaa taas kuluneista renkaista ja ohjausvauriosta kisan viimeisen kolmanneksen ajan. Viimeisellä kierroksella järjestys oli Tambay, Prost, Arnoux, Rosberg, Watson, Baldi ja Surer. Hetkeä myöhemmin järjestys oli Tambay, Prost, Arnoux, Rosberg, Watson ja Surer. Baldi oli keskeyttänyt moottoririkkoon. Lopulta viimeisen mutkan avautuessa Tambaylle Winkelhock keskeytti moottorin sammuessa yllättäen. Patrick Tambay otti tunteita täynnä olevan toisen voittonsa urallaan ja tifosot ryntäsivät vaarallisen näköisesti radalle. Alain Prost oli toinen ihmeen kaupalla ja Rene Arnoux oli kolmas ja jokseenkin tyrmistynyt yleensäkin vaisusta suorituksestaan. Keke Rosberg oli neljäs ja John Watson ajoi erinomaisesti Enduroilla viidenneksi. Marc Surer näytti rattimiehen mallia takarivin kavereille ja oli kuudes jo kolmatta kertaa Arrowsilla. Jacques Laffite oli pettynyt mies ja seitsemäs. Chico Serra ajoi loistavasti sijalle 8 maaliin ja ysipaikalle sijoittui onnettoman ajon jälkeen hännystelevästi maaliin tullut Raul Boesel Ligierillä. Kymppipaikan sai viime hetkellä keskeyttänyt Mauro Baldi ja 11:sta oli Manfred Winkelhock ja viimeinen sija useissa tilastoissa oli merkitty Nigel Mansellille. Hän oli 12:sta ja harvoissa tilastoissa sijan 13:sta sai myös aiemmin keskeyttänyt Riccardo Patrese. Tifosot juhlivat ja samalla Tambaylta loppui jo pitkään säästelty polttoaine autosta. Lopulta herra Ickx tarjosi kyydin Course Carillaan ja Tambay pääsi juhlimaan voittoaan. Monien mielestä Gilles sai omansa takaisin haudan takaa numerolla 27 Patrick Tambayn voittaessa San Marinon Grand Prixin vuosimallia 1983.

 

[CCMK]

Ferrarin Patrick Tambaylla oli tunteet pinnassa kisan jälkeen, mutta silti Tambay suhtautui kisan kertauksessa odottamattoman viileästi suoritukseensa. Hän ei ollut odottanut voittavansa kilpailua. Tambayn mukaan parhaiten voitossa kiinni olivat Renaultin ja Brabhamin miehet ja aivan erityisesti Riccardo Patrese. Tosin tekniset murheet veivät suurimman haasteen kilpailulta heidän osaltaan.

Imolan osalta Tambay oli myös jälkitunnelmissa hieman vaisu. Ymmärrettävää toki oli se, että voitto olisi voinut mennä Patreselle tai jopa Alain Prostille sillä viimeisen 10 kierroksen ajan Tambayn oli pitänyt säästää bensaa välttääkseen toisen varikkopysähdyksen. Lisäksi viimeisellä kierroksella oli ihme, että auto ei olisi hyytynyt radan varteen. Lopulta se bensa loppuikin puolivälissä kunniakierrosta.

Huomattavasti enemmän hän odotti seuraavaa kilpailua ja etenkin voittamista tarunhohtoisessa Monacossa. Myös vedonlyöjät jälleen mystise sti pitivät Tambayta jälleen turbomiehistä ehdottomana voittajasuosikkina.

 

[CCMK]

Kärkimiehistä myös Alain Prost oli pettynyt vaikkakin onnellinen loppupelissä. Varikkopysähdykseen asti Prost oli ajanut hyvän kisan, mutta sen jälkeen kisan puolivälissä oli tullut moottorivaurio ja viimeisen 15 kierroksen ajan ja etenkin jälleen loppukierroksilla Prostinkin piti säästää polttoainetta päästäkseen maaliin. Lisäksi nelosvaihde oli kadonnut kilpailun aikana.

Erona oli tosin se, että Prostilla oli hieman enemmän polttoainetta kuin Tambaylla ja hän olisi saattanut voittaa kilpailun mikäli se oli jatkunut vielä 1-2 kierrosta pidempään Tambayn keskeyttäessä kilpailun polttoaineen ehtymiseen. Monacosta puhuttaessa Prost ei ollut niin positiivisella tuulella kuin Tambay ja lähin mestaruustaistelija oli Prostin omasta mielestä Nelson Piquet.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä nopeasti tiimien mietteitä Imolan kilpailusta:

Williams: Talli ei ollut loppupelissä kovinkaan yllättynyt joutuessaan taistelemaan jäännöspisteistä Imolan radalla. Kekelle kisa oli vaikea ja kova pala purtavaksi. Saksanpähkinän kovuudella ja Teräsmiehen sitkeydellä Keke oli jälleen kisan viihdemies. Alkupuolella kisaa Keke ohitteli jälleen autoja vaikeistakin paikoista ja oli kuudentena yhtä monen kierroksen jälkeen. Varikkostoppien jälkeen kisa oli kuitenkin jäännöspisteiden havittelua ja vain keskeytykset auttoivat hänet neljänneksi. Suomalainen sisu palaa jatkuvalla liekillä ja hyvä niin. Jacques Laffite oli jälleen aluksi vaisu, mutta loppua kohden vauhti parani hänelläkin. Kierroksella 12 hän oli jo ysipaikalla ja ennen pysähdyksiä jo kuudentena. Hänen mukaansa tankkaus oli virhe ja AA-seoksilla Laffite olisi saattanut jopa olla voitossa kiinni. Tai yhtä hyvin ruudukon häntäpäässä Tyrrellien kanssa. Pisteille Laffite olisi saattanut yltää ilman Mansellin blokkailua. Oli lopulta kuitenkin seitsemäs.

Tyrrell: Vaikeat Viralliset Harjoitukset toivat lisää tuskaa tallille ja vielä vaikeampaa oli kilpailussa. Alboreto oli sijalla 11 ennen kolariaan Surerin kanssa ja keskeytystään. Sullivan ajeli näyttävästi jälleen takariveissä, mutta joutui myös kolaroivaksi osapuoleksi ja Guerrero syytti häntä tarkoituksellisesta kolaroinnista. Tahallisuudesta puhuttaessa Kolumbian mies voisi laittaa jäitä hattuun. Kolarin jälkeen näyttävyys jäi vähiin jenkkikuskilta ja se oli pettymys ottaen huomioon hänet aiemmat kilpailunsa. 16:sta sijalta Sullivan ajoi myös erittäin kovaa Rivazzassa ulos radalta keskeyttäen kilpailun. Tallin ajajista puhuttaessa ajajakokouksen jälkitunnelmissa oli selvää, että ketä ajajaa Ken Tyrrell suosii enemmän. Toistaiseksi molemmat ajajat ovat pisteittä ja nyt pitäisi saada niitä pisteitä ennen politiikkaa.

Brabham: Hieno kisa Nelson Piquetin kannalta meni pöntöstä alas auton sammuessa lähtöruudukkoon. Häntäpäästä Piquet lähti tavoittamaan muuta joukkoa ja moottorivauriosta huolimatta oli viidentenä kunnes keskeytys oli tullakseen juurikin moottorivikaan. Kisan paras voittajaehdokas oli Riccardo Patrese aina omaan ulosajoonsa asti. Hän oli radan nopein mies ennen keskeytystään ja Patresella oli ymmärretävästi surulliset tunteet pinnassa. Nöyryyttävä viikonloppu kaiken kaikkiaan tallille.

McLaren: Tuttu tarina tallin miehiltä. Viralliset Harjoitukset olivat heikkoja, mutta kilpailussa vauhti oli parempaa. Lauda ajeli keskikastissa ennen keskeytystään ja Watson taisteli kisan läpi ajaen kylmästi Enduroilla muun joukon kiinni. Ilman Mansellin blokkausta Rosberginkin ohi Watson olisi voinut päästä, mutta viides sija on lopulta parempi kuin ei mitään. Laudan osalta puhuttaessa varikkokäynti oli tulossa nopeasti ennen keskeytystä. Kevyet Vyörenkaat olivat nimittäin lopussa ja toisaalta keskeytys oli lopulta ehkä parempi asia.

ATS: Winkelhockilla Viralliset Harjoitukset sujuivat uudella D6:n päivitysversiolla hyvin. Ponttoonin rakennetta oli muutettu ja samalla auto oli yleensäkin yli 25 kiloa kevyempi aikaisempaan saman automallin versioon nähden. Ikävä kyllä bensavuoto Warm-Upissa pakotti Winkelhockin ottamaan raskaamman vara-auton käyttöön. Vara-auton paino rasitti ohjausta ja kisa oli käytännössä pilalla jo alkujaan. Winkelhock ajoi aluksi hyvin, mutta renkaanvaihtoon piti mennä jo ysipaikalta. Lopulta 20:llä sijalla ajosta ei näyttänyt tulevan mitään ja vain keskeytykset paransivat saksalaisen sijoitusta. Lopulta autosta oli bensa aivan lopussa ja moottori lakkasikin toimimasta juuri kun Tambay ylitti maaliviivan. Pienen turbotallin olisi parasta katkaista pisteettömyysputki pian. Muuten eivät asiakkaat tai BMW:n pomot pidä näkemästään. Ja asiakaskoneisiin on turha vedota.

Lotus: de Angelis ajoi hyvän Virallisen Harjoituksen, mutta Mansell taas huonon. Manselilla oli taas vain Cosworth allaan ja lisäksi hänen taakkaansa rasittivat uudet takasiipiratkaisut ja muut päivitykset joita ei ollut testattu ollenkaan. Elio piti tiukasti sijoja 6-8 aina kierrokselle 27 asti. Silloin Piquet meni ohi ja vähän myöhemmin hän meni varikolle renkaanvaihtoon. Lopulta Elio keskeytti ja kisan jälkitunnelmissa osoitti suhteellisen lapsellista käytöstä panettelemalla suutuspäissään Peter Warrin kykyjä ja kieltäytyi ajamasta autolla missä mikään ei toiminut ja Pirellin renkaat hän myös manasi alimpaan mahdolliseen loukkoon. Manselilla kisa ei sujunut juurikaan paremmin. Sijoilla 10-11 Mansell viihtyi ison osan päivästä ja lisäksi blokkaili Laffitea ja Watsonia kisan aikana. Mansell kuitenkin yritti tarmokkaasti kaikkensa ja ei keskeyttänyt vaikka häntä kehoitettiin siihen hänen toisella pysähdyksellään renkaiden takia. Mansell oli vaarassa joutua kisan lopulla valtavaan onnettomuuteen ja vain onni esti sen toteutumisen. Vuodesta on tulossa painajainen ja Peter Warr alkaa olla ylirasittumisen partaalla.

Renault: Prostilla kisa oli kilpailukykyinen ja hyvä vaikka lopussa polttoaineen, moottorivaurion ja ilman nelosvaihdetta ajaminen tuntui vähintään haastavalta. Piquetin jääminen pisteittä oli tärkeää ja hän jakaa edellämainitun kanssa myös sarjan pistejohdon. Cheeverin osalta kisa alkoi hyvin ja seiskapaikalta keskeytys oli harmittava kun tuskin kahtakaan kierrosta oli ajettu.

RAM: Salazar jatkoi ajamista yksinään kun Schlesser sai siipeilijänä kenkää tallista. Autoon yritettiin kevennyksellä saada vauhtia, mutta turhaan. Salazar ajeli melkein koko ajan Pirellin Lyhytjyväisillä aikoja ja vain välttämättömät kierrokset hän ajoi aika-ajorenkailla turhaan. Karsintarajasta hän jäi kolme kymmenystä ja sapetus Chilen miehellä oli kova. Talli menee edelliskauttakin jyrkempää vauhtia kohti alamäkeä koko ajan. Salazarille on mahdollisesti Monacoon ja Belgiaan tulossa tallikaveri. Beppe Gabbiani, Jan Lammers, Emilio de Villota ja Thierry Boutsen ovat ehdokkaina ajamaan tallin autoa näissä kilpailuissa. Näistä kolme ensinmainittua Monacoon ja jälkimainittu juurikin Belgiaan.

Alfa Romeo: Gerard Ducarougen erotuskohusta huolimatta talli pysyi Imolassa suhteellisen kilpailukykyisenä ja välitankkauksia talli kokeili kolmannen polven prototyyppiturbojen vuoksi. Warm-Upissa de Cesaris romutti autonsa ja starttasi vara-autolla kisaan. Kisassa de Cesaris ei kyennyt ajamaan kärkeä kiinni ja sijat 5-6 olivat enemmän todennäköisiä. Lopulta keskeytys oli harmittava paikka tallille. Baldi ajoi myös hyvän ajon ja oli pisteissä kiinni kisan alkupuolella. Myöhemmin sijat 8-9 ja de Angelisin kanssa taistelut olivat pääasiallinen näky yleisölle Baldin osalta. Surkea varikkopysähdys pilasi eräässä vaiheessa varman pääsyn jäännöspisteille. Lopulta Baldi oli kisan lopulla kuudentena ennen kuin moottori petti katkerasti tallin italialaisista kuljettajista vanhemman. Talli näyttäisi edistyvän hyvin, mutta Ducarougen erottaminen oli kyllä huono veto ja on ihme jos se ei ala näkyä tuloksissa ennen kauden loppua tai viimeistään ensi kaudella.

Ligier: Michelinin Slicksit olivat surkeita myös L'Equipe Bleun kuljettajien alla Virallisissa Harjoituksissa ja Boesel oli nopeampi oikeastaan vain Osellan miehiä tai Salazaria. Jo Watsoniinkin eroa oli paljon. Kisassa vauhti oli molemmilla edes siedettävää ja Jarier oli jo 11:sta ennen keskeytystään. Jarier keräsi pahoja moitteita Tambayn blokkailusta ja Boesel taas tyytyi ajamaan mitäänsanomattomasti häntäpäässä. Lopulta Boesel jäi nöyryyttävästi jopa Serralle ja oli 9:s maalissa. Nimetön maksukuski tuntuu olevan koko mies.

Ferrari: Toiseen kotikisaansa valmistautunut Ferrari suoriutui hyvin tifosojen miellyttämisessä ja voitolla ja kolmospaikalla sen kuljettajat vahvistivat asemiaan mestaruuskamppailussa. Arnoux ajoi hyvin alkupuolella, mutta varikkokäynnin jälkeen meno vaikutti hieman vaisulta. Kisan lopulla Arnoux oli keskeyttää kilpailun ja lopulta tyytyi yllättävän helposti kolmanteen sijaan. Tambay sen sijaan voitti erikoislaatuisesti kilpailun kun Patrese keskeytti ja voitto ei kuitenkaan tullut helpolla. Sytytysvika oli autossa ollut viimeisen kolmanneksen ajan ja lisäksi bensaa oli vähemmän kuin Arnoux'n autossa syöttöhäiriön takia. Ilman Patresen ulosajoa voitto olisi saattanut jopa jäädä saamatta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Gilles Villeneuven sielu sai kenties rauhan ja Enzon toimistossa olisi voinut sanoa näin: Giacomo n'lieti calici!

Arrows: Marilenan liekkiväritystä lukuunottamatta muuten valkoinen auto saavutti Marc Surerin osaavissa käsissä pisteen Imolassa. Surer oli selvinnyt Alboreton kanssa kolarista kisan alussa ja noussut kierroksella 50 tultaessa jo sijalle 8. Sen jälkeen pääsi pisteille keskeytysten myötä ja piti paikkansa Laffiten taistelusta huolimatta loppuun asti. Serra ajoi myös hienon kisan ja vain huono lähtöpaikka esti paremman potentiaalin. Serran rahavirta ei ole ollut Jackie Oliverin mieleen ja tästä johtuen hänet saatetaan korvata vieläkin Alan Jonesilla tai Thierry Boutsenilla kauden aikana. Tosin molemmat kuljettajat eivät juuri sponsorirahoja tuo ja niitä talli tarvitsee kipeästi.

Osella: Uusvanha FA1E ei ole prototyyppinäkään lupaavaa sorttia ja sillä Ghinzani karsiutui. Fabi taas selvitti tiensä kisaan ja lupaava suoritus päättyi ulosajoon. Fabi on kyllä hyvä kuski, mutta henkinen puoli on aika heikko.

Theodore: Heikko Virallinen Harjoitus oli ja ei ollut yllätys. Monen mielestä pienen tallin alamäki oli alkanut. Cecotto ja Guerrero keskeyttivät kilpailut nopeasti ja Monacosta ei tule helppo tälle tallille.

Toleman: Heikko alkukausi on aiheuttanut henkilöriitoja ja auton vuorottelu Virallisissa Harjoituksissa ei juurikaan miellyttänyt kuljettajia. Kilpailu ei mennyt paljon paremmin. Giacomelli oli 16:sta ennen keskeytystään yhden mutterin petettyä ja puhkaistua hänen ripustuksensa ja Warwick keskeytti mystisesti ulosajoon. Pirellin surkeat kisarenkaat ja yleinen heikko luotettavuus ovat jälleen pilaamassa Tolemanin kauden.

 

[CCMK]

Monacon Grand Prix Monte Carlo

Päivämäärä: 15.5.1983

Radan pituus: 3,312 kilometriä

Kilpailun pituus: 76 kierrosta tai 251,712 kilometriä 2 tunnin sisään

Sää: Pilvinen ja kuiva, mutta aluksi rata oli hieman märkä sateen jäljiltä.

Yleisöä: 70 000 katsojaa

Pitkän historiansa aikana Monacon Grand Prix on kerännyt itselleen joukon superlatiiveja: Se on MM-sarjan radoista vanhin, kuuluisin, kapein, lyhin ja vaarallisin. Kuitenkin jo paalupaikka Monacossa on kuin voittaisi jättipotin Kasinolla. Voitto Monacossa on taas ajajien keskuudessa erikoisessa asemassa. Kaiken muun yläpuolella ja ilman maailmanmestaruutta se on kuin maailmanmestaruus. Kenties kaikkien aikojen Monacon Grand Prix koettiin viime kaudella jolloin kilpailun voitti Brabhamin Riccardo Patrese. Hän ei edes tiennyt voittaneensa kilpailua siinä vaiheessa kun siitä kuuli.

Monacon Grand Prixin hohdon selittää ympäristö. Se ajetaan pienessä valtiossa, legendaarinen Hotel de Paris ja Casino ohitetaan muutaman metrin päästä. Radalla on legendaarisia mutkia kuten Loews, Tabac, Casino, Portier, La Rascasse ja ennen kaikkea legendaarinen tunneli. Monacon vanhimmassa ratakartassa oli myös rautatiekiskot, mutta niistä luovuttiin vaarojen takia hyvin pian.

Lisäksi Monte Carlon kelluvan satama-altaan reunalta voi ihailla maailman kalleimpia autoja suunnilleen yhtä kalliin huvijahdin kyydistä. Voittopalkinnon lisäksi Monacon pienellä ja omituisella palkintokorokkeella saa reippaan puristuksen itse ruhtinas Rainierilta. Lisäksi Rainier tarjoaa voittajalle suuren illallisen.

Graham Hill nousi aikoinaan viisi kertaa voittajaksi, Stirling Moss ja Jackie Stewart kolme kertaa. Monacon Grand Prix on kokeneiden ja kokemattomien kuljettajien henkilökohtainen kamppailu. Monacossa ei kamppailla autoja vaan seiniä vastaan. Monacon kaduilla maaliinajo vaatii erityistä autoa. Keskeyttäneiden ennätys ja maaliintulijoiden vähäisin ennätys kirjattiin vuonna 1966 jolloin vain neljä kuljettajaa ajoi maaliin.

Radan vaarallisin kohta on valittömästi avausmutka eli Ste Devote. Se on saanut nimensä ruhtinaskunnan suojelupyhimyksen mukaan nimetyn kirkon mukaan. Pyhimys suojelee varmaankin uhkapelikaupungin Grand Prixia sillä sitten armon vuoden 1967 ja Lorenzo Bandinin palon kukaan kuljettaja ei ole menehtynyt radalla. Kolareita ja jopa uima-altaaseen sinkoutumisia on sattunut vuosikymmenten varrella sitäkin tiheämmin. Tänäkin vuonna sinkoutumiset päättivät monta potentiaalisen hyvää kilvanajoa. Mielenkiintoa Monacoon ovat tuoneet vuosikymmenten varrella myös Casinon mäen kurvit:

Niissä rata kallistuu ensin sisäänpäin ja sitten se kallistuu toiseen suuntaan. Ilman ajoneuvon oikeaa kallistuskulmaa tuloksena on kolari. Myöskin liian kova vauhti oikeillakin kulmilla tietää kolaria. Ainoa kunnon ratkaisu on yrittää vain puoleenväliin lyhyttä katusuoraa kaasu pohjassa, vinttautua kohti vasenta laitaa ja kääntyä ensin vasemmalle ja sitten välittömästi oikealle. Tämä on sarjan tiukimpia kaarreajoja. Tilaa seinään osumiselle jää alle 4 senttiä.

Oikealle kääntyminen on helpompaa kuin vasemmalle, mutta ei paljon. Liian kovassa vauhdissa auto luistaa itsensä suoraan seinään tai kääntyy katukuopasta suoraan vasemmalle ja seinään. Ainoana käytännön keinona on yrittää kääntää auto oikealle, vähentää kaasua ja antaa liukua kohti oikeaa ajolinjaa. Sen jälkeen katu kohoaa ylös ja lähes välittömästi laskeutuu alas. Ilman kunnollista ajolinjaa kolarin seinään välttänyt kuljettaja saa kadun laskeutuessa turhaa lisävauhtia ja seinä kutsuu.

Oikealla linjalla ajajalla on enemmän tilaa ja aikaa kääntää auto vasemmalle kun auto luonnollisen kaasutuksen myötä siirtyy vasemmalle radan profiilin takia. Ennen Mirabeauta oleva lyhyt suora on myös erittäin pomppuinen. Viimeinen radan vaaranpaikka uima-altaan shikaanin ohella ovat radan nopeat mutkayhdistelmät sen jälkeen. Ne eivät anna oikeutta hakea kunnollista linjaa ja reunakiveykset ovat vaarallisia millä tahansa vauhdilla ajettaessa.

Seinään osuminen onkin shikaanin jälkeen yleisintä juuri tällä osiolla. Monaco on erittäin vaikea rata käsille sillä vaihteita pitää vaihtaa joka kolmas sekunti ja lisäksi ohjauspyörä ravistaa käsiä erittäin pahasti radan röykkyisyyden takia.

Täysin turvallisia ohituspaikkoja ei Monacossa ole käytännössä lainkaan ja jokainen ohitus ajajasta ja autosta riippumatta on kapealla radalla taiteilijan työtä. Paalupaikka on Monacossa elintärkeä ja takariviin jäävien on turha haaveilla palkinnoille pääsystä. Oma lukunsa onkin sitten vielä karsiutumisen aiheuttama häpeä jonka tämän kauden kilpailussa saivat erityisen pahasti kokea McLarenin Niki Lauda ja John Watson. Pahimmin tästä kaikesta loukkaantuivat Pierre Dupasquier Michelinillä ja Ron Dennis McLarenin tallipäällikkönä.

Tämän kauden kilpailussa myös taktikointi oli valttia ja köyhän miehen unelman päätteeksi Keke Rosberg, Frank Williams ja Patrick Head onnittelivatkin ansaitusti toisiaan menestyksestä. Keke Rosbergin voitto aiheutti myös erikoisen tilanteen lehdistössä.

Hädin tuskin milloinkaan lehdistöalue oli ollut niin hiljainen kuin Monacossa nyt. Vain muutama suomalainen lehtimies ja Keke olivat salissa voiton jälkeen. Keke voitti kisan ja ranskalaiset lehtimiehet yhdessä italialaisten virkaveljiensä kanssa joutuivat nielemään kritiikkinsä ja pettymyksensä. Lisäksi useimmat jopa siirtyivät takavasemmalle purkamaan vihansa muualle.

He kun olivat kirjoittaneet Kekestä paljon kritiikkiä ja jatkaneet sitä myös Keken ollessa maailmanmestari. Ranskan lehdissä Keke oli ollut korkeintaan vuokrakuskien eliittiä joka voitti mestaruuden onnella. Italian lehdissä taas Rosbergin ajotaidon näyttävyyttä arvostettiin, mutta suorituksia pidettiin keskinkertaisina. Voittaminen ei juuri vaikuttanut mielipiteisiin. Tai oikeammin Rosbergia kehuttiin Italiassa voittajana, mutta ei maailmanmestarina.

Mestaruuden Italiankin lehdet tuomitsivat onnenkantamoiseksi. Kaiken lisäksi Italian lehdistöllä oli vieläkin Kekelle kritiikin aihetta Long Beachin tapahtumista ja sen jälkiseurauksista. Keken voitto hallitsevana maailmanmestarina ja erityisesti Monacon voittaminen pakottivat lehtimiehet vähintään ainakin tarkastamaan kantojaan uudelleen.

Italian lehdissä alettiinkin pian kirjoitella Rosbergista positiivisempaan sävyyn. Ikävä kyllä tässäkin makeilussa kyseessä olivat huhut joiden mukaan Il Commendatore haluaisi Keken ajamaan Maranelloon milloin hyvänsä. Suomalaisittain Keken voittoa kehuttiin asianmukaisesti ja lehdet kirjoittavat asiasta jo osaavammin kuin edellisen kauden Dijonin voitosta tai Las Vegasin mestaruuden varmistaneen kilpailun jälkilöylyissä kauden 1982 lopulla.

Monacon kilpailuun loppuivat viimeistään pilkkalaulut siitä, että Rosberg oli joutava mestari kotimaan piirissä. Siihenkin olivat alkujaan hurahtaneet eräät Maailman Nopeimman Kuljettajan fanijoukot, mutta se onkin sitten jo toinen tarina...

 

[CCMK]

Monacoon mennessä kaudella 1983 oli nähty neljä eri voittajaa yhtä monessa kilpailussa siihen asti. Nelson Piquet oli voittanut Brabhamilla Rio de Janeirossa, John Watson oli voittanut Long Beachissa äärimmäisen poikkeuksellisesti kilpailun, Alain Prost oli voittanut Renaultilla Paul Ricardissa ja Patrick Tambay oli voittanut Imolassa. Monacon kilpailun alla kauden keskimääräinen katsanto näytti selvältä.

Watsonin voittoa lukuunottamatta kaikki voitot olivat menneet turbotalleille ja vaikka turboviivettä edelleenkin oli pelissä niin sen ei enää pitänyt olla ongelma ja se ei ollut melkein ollenkaan ongelma. Polttoaineen säästösyistä johtuen Monacossa tosin kaikki johtavat turbotallit käyttivät toisen polven erittäin päivitettyjä turbomoottoreita.

Huumorilla Ferrarilla väläyteltiin tallin mahdollisesti käyttävän jopa ensimmäisen polven turbomoottoria reilun pelin hengessä. Se olisi ainakin ollut polttoainetehokkain kone, mutta sitä käyttävä ajokki olisi jäänyt muiden autojen jalkoihin todennäköisesti jo avauskierroksella ja lisäksi niille suunnitellut autotkin olivat jo laittomia.

Ennakkoasetelmissa Turbomafian tallit ja niiden ajajat olivat kilpailun voittoon vahvempia kuin koskaan aiemmin vaikkakin Gilles Villeneuve oli tuonutkin turboille voiton ajaessaan Ferrarilla vuonna 1981. Patrick Tambayn, Rene Arnoux'n, Nelson Piquetin, Riccardo Patresen tai Eddie Cheeverin oletettiin voittamisen ja palkintojen sijaan ajavan joka tapauksessa vähintäänkin jäännöspisteillä ennusmerkkien pitäessä paikkansa.

Tallien puolella kilpailu näytti mestaruuden osalta huomattavasti vahvemmalta kuin ajajien siinä vaiheessa. Renault, Brabham ja Ferrari tuntuivat menevän menojaan vaikka McLaren olikin nimellisesti yhdessä Williamsin kanssa haastamassa niitä. Ajajien puolella kuitenkin kausi oli vielä kaikkea muuta kuin selvä ja jopa kauden 1982 uusinta mestaruustaistelun suhteen ei ollut vielä täysin mahdoton ajatus siinä vaiheessa.

 

[CCMK]

Cossyliigan osalta Monacon kilpailu tarjoaisi yhdessä Detroitin radan kanssa oikeastaan ainoan mahdollisuuden kaudella enää taistella reilusti Turbomafiaa vastaan.

Montreal saattoi myöskin hyvällä tuurilla olla Cossyliigan rata, mutta siihen ei enää kannattanut luottaa yhtä paljon kuin aiemmin. Yhä enemmän kasvava epävarmuus myös Meadowlandsin, Dijon-Prenoisin ja Las Vegasin kilpailujen pitämisen suhteen söivät myös luottoa Cossyliigan tallien leireissä.

McLarenin arveltiin siirtyvän Turbomafian leiriin varsin pian ja Williams aloitti huhujen mukaan jo neuvottelut turbomoottorista, mutta kehitystyössä Porsche oli yhä pahasti jäljessä ja moottoritesti viivästyi jälleen toukokuussa. Huomattavaa aikataulun umpeen kirimistä oli kuitenkin jo tapahtunut.

Ainoa mahdollisuus Coswortheja käyttävien tallien tai kuljettajien mestaruuteen tuntuivat olevan voitot juuri näillä hitaamman profiilin radoilla ja säännölliset pisteet muilta radoilta. DFY ei juurikaan ollut tuonut muutosta vapaastihengittävien tallien arkeen ja DFV taas alkoi olla tiensä päässä.

 

[CCMK]

Monacon tarjotessa tilaisuutta onnekkaalle kisan voittajasuosikiksi Turbomafian miesten ohella nousivat myös ennen kaikkea McLarenin ja Williamsin miehet John Watson, Niki Lauda, Keke Rosberg ja Jacques Laffite, mutta myös Michele Alboreto Tyrrelillä oli vedonlyöjien suosikkina voittajaksi. Alboreto oli tosin lähinnä kisan musta hevonen sillä Tyrrelillä ei ollut vielä pisteen pistettä ja voittamiselta olisi tuntunut jo pisteidenkin ottaminen.

Alboretoa pidettiin kuitenkin lahjakkaana kuljettajana ja hän oli edellisen kauden Las Vegasissa kyennyt todistamaan vielä Tyrrellin olevan mukana yksittäisten kilpailujen voittajaehdokkaasta puhuttaessa. Ikävä kyllä Tyrrellin 011 alkoi olla jo elinkaarensa loppupuolella. Se oli jo edellisenä vuonna ollut huono malli lukuunottamatta Las Vegasin voittoa ja silloin tällöin kerättyjä pisteitä tai Imolan tynkäkilpailun kolmatta sijaa. 011 oli itse asiassa myös kaudella 1981 käytetty. Tyrrellin onneksi uusi 012 oli valmistumassa Benettonin isojen rahojen ansiosta huomattavasti arvioitua nopeammin.

 

[CCMK]

Hieman ennen Monacoa kotimaan lehdissä oltiin kyllästytty kuuntelemaan Yleisradion selityksiä kisojen näkymättömyydestä yleisillä kanavilla. Imolan kilpailusta oli näkynyt vain osuuksia HTV:llä ja kisojen näkyminen vain pääkaupunkiseudun verkossa ärsytti kotimaista formulayleisöä.

Lopulta noin viikkoa ennen Monacon kilpailua alkoi televisiossa pyöriä mainoksia formuloiden näkymisestä kaudella 1983 YLE:n kanavilla. 6 kilpailua näkyisi kauden aikana varmuudella televisiossa. Näistä kaksi ensimmäistä kilpailua olisivat Monacon ja Spa-Francorchampsin kilpailut. Nämä kilpailut selostaisi TV2:n puolella koosteena edellisillä kausilla radioon kilpailuja selostanut Matti Lammi.

Juha Jokisen kilpailuja TV1:n puolella ei vielä tiedetty varmuudella ja tämä herätti aiemmin kaudella myös spekulointeja Jokisen ulospotkimisesta selostusten osalta. Loppukauden kilpailuja ei vielä varmuudella tiedetty, mutta niiden arveltiin olevan Dijon-Prenois, Zandvoort, Meadowlands ja mahdollisesti Kyalami tai Las Vegas Keken mahdollisesti ollessa mukana mestaruuskamppailussa.

Kauden viimeinen lähetys olisi mahdollisesti myös suora lähetys. Muut lähetykset Yleisradion osalta olivat koosteita. Varakilpailuna Yleisradiolla oli ehdolla myös Silverstone. Loppukauden kilpailuista Dijon-Prenois olisi tullut TV1:llä tai TV2:lla ja Silverstone TV1:n puolella. Zandvoort olisi tullut TV1:n puolella ja Meadowlands TV2:n puolella.

Kyalami tai Las Vegas tulisivat kanavapaikasta riippuen TV1:llä tai TV2:lla. Radion puolella taas Monacosta tulisi Rinnakkaisohjelman kooste tai suora lähetys selostajana Raimo Häyrinen. Muista radiokisoista ei tiedetty varmuudella mitään kaudella vaikkakin Zandvoortin, Monzan, Meadowlandsin, Kyalamin ja Las Vegasin kisat pyörivät huhuissa. Mahdolliset muut lähetykset tulisivat lähtökohtaisesti olemaan suoria, mutta ohjelmamuutokset olivat mahdollisia.

 

[CCMK]

Monacon viikonlopun erikoisuuden takia kilpailussa järjestettiin Esikarsinta missä kauden 1983 pisteettömät tallit eli Toleman, Theodore ja RAM-March ajoivat toisiaan vastaan. Esikarsinta ajettaisiin tunnin mittaisena torstaina aamulla klo 8.

Sen jälkeen ajettaisiin ensimmäinen vapaa harjoitus ja aika-ajo ja perjantain ollessa lehdistöpäivä lauantaina ajettaisiin vielä yksi vapaa harjoitus ja Monacon erillinen aika-ajon karsinta missä tippuisi vielä kuusi kuljettajaa pois pelistä.

Siten 20 kuljetttajan raja pysyisi voimassa edelleen. RAM:n osalta talli ei huhuista poiketen löytänyt toista ajajaa Eliseo Salazarin tallikaveriksi ja näin vain viisi autoa ajoi Monacon Esikarsinnassa vuonna 1983.

 

[CCMK]

Monacon Esikarsinnan piti olla selvä vaikka toisin kävi. Vedonlyöjiä sapetti menettää rahansa kun veikkausten kohteena olleet RAM:n Eliseo Salazar ja Tolemanin Bruno Giacomellin oletettiin karsiutuvan välittömästi.

Giacomelli ajoi moottorivaurioisella autolla nopeimman ajan ja jätti tallikaveri Derek Warwickinkin toiseksi. Nöyryyttävämpää Warwickin oli olla vielä Salazariakin hitaampi.

Keskinopeus Giacomellilla oli kierroksella peräti 129,3 kilometriä tunnissa. Salazarkin onnistui kuin ihmeen kaupalla saamaan tavallisesti surkean autonsa mukaan aika-ajon karsintaan.

Kehuja aiheutti myös Warwickin päihittäminen. Suurin pettymys olikin Theodorella minkä kuljettajat Roberto Guerrero ja Johnny Cecotto eivät salanneet pettymystään Esikarsinnan jälkeen. He nimittäin karsiutuivat varsin selkeästi.

Laitetaan loppuun vielä listamuodossa kuljettajien ajamat ajat:

Bruno Giacomelli: 1.32.190

Eliseo Salazar: 1.32.502

Derek Warwick: 1.33.453

Johnny Cecotto: 1.33.817

Roberto Guerrero: 1.33.889

 

[CCMK]

Laitetaan vielä Esikarsinnassa olleiden tallien ja kuljettajien mietteitä. Yhden tallin ja kuljettajan kohdalla on myös nimikin esillä:

Toleman: Bruno Giacomellilta erinomainen ajo moottorivauriosta huolimatta. Vedonlyöjät olivat veikanneet Giacomellin tekevän virheen ja ajavan ulos tai joutuvan teknisen vian uhriksi ja karsiutuvan. Toisin kuitenkin kävi.

Jatkoon selviytyminen oli hyvä näyttö ensimmäistä aika-ajoa varten. Derek Warwickilla oli vaikeuksia auton kanssa, mutta siitä huolimatta talli oli hyvin iloinen molempien kuljettajien suorituksesta. Verrattuna kausien 1981-1982 Esikarsintoihin tämä Monacon kilpailun vastaava sujui paremmin.

Eliseo Salazar ja RAM: Tavallisesti ruudukon hitain auto ja mies selvisivät aika-ajoihin vastoin kaikkea ennakkoa. Niihin Salazarin ja tallin tien uskotaan kuitenkin päättyvän viimeistään lauantaina ilman isoja ihmeitä.

Joka tapauksessa ainakin Pirellin aika-ajorenkaat kestivät surkean 01:n alla Monacossa mikä ei ole taattu juttu muualla. Yleisesti ottaen Salazar on mieluummin ajanut parhaat aikansa kisarenkailla kun aika-ajorenkaat vain tuhoutuvat.

Theodore: Tallin oletettiin pääsevän Esikarsinnasta läpi suhteellisen helposti vedonlyöjien ennakoissa, mutta lopputuloksena olikin molempien kuljettajien karsiutuminen. Roberto Guerrerolla oli ennen viimeistä vetoaan jopa 5 sekuntia muita kuskeja hitaampi aika. Johnny Cecotton ajassakaan ei ollut hurraamista. Parannuksestakaan ei ollut apua ja pienelle tallille tämä oli kova isku.

Toki karsiutumista Monacossa Aika-ajon karsinnassa osattiin odottaa, mutta ei tätä. Karsiutuminen laitettiin enin osin valtavien teknisten ongelmien piikkiin ja molempia kuljettajia vaivasivat Giacomellin tapaan myös konehuolet.

 

[CCMK]

Torstaina ensimmäisissä aika-ajoissa nopeinta vauhtia piti Alain Prost Renaultillaan. Aika oli 1.24.840 ja se riitti alustavaan paalupaikkaan. Tiukan taistelun session aikana antoi Rene Arnoux Ferrarillaan. Hän oli toinen ajalla 1.25.182. Kolmanteen ruutuun ajoi Eddie Cheever ajalla 1.26.279 ja neljänteen ruutuun tiensä selvitti vedonlyöjien voittajasuosikki, Prostin, Arnoux'n ja Patresen ohella eli Patrick Tambay. Tambayn aika oli 1.26.298. Keke Rosberg oli tutulla paikallaan Cossyliigan kärjessä ja ruudussa viisi. Aika oli vain 9 tuhannesosaa Tambayn aikaa hitaampi eli aika oli 1.26.307. Nelson Piquet oli kuudes ja mies ei pitänyt Monacon radasta ollenkaan. Hän vertasi sitä kuin helikopterilla olohuoneessa lentämiseksi. Piquetin aika oli 1.27.273. Andrea de Cesaris oli seitsemäs ajalla 1.27.680 ja kahdeksanneksi ajoi Jacques Laffite ajalla 1.27.726. Jean-Pierre Jarier oli yhdeksäs Ligierillä ajalla 1.27.906 ja Derek Warwick täydensi Tolemanilla kymppipaikallaan kärkikymmenikön ajalla 1.28.017.

Michele Alboreto oli 11:sta Tyrrelillä ja aika oli 1.28.256. Marc Surer oli 12:sta Arrowsilla ja aika oli 1.28.346. 13:sta ruutu meni Mauro Baldille ajalla 1.28.639 ja Nigel Mansell oli 14:sta ajalla 1.28.721. Chico Serra oli 15:sta ajalla 1.28.784 ja 16:sta ruutu meni Manfred Winkelhockille ajalla 1.28.975. 17:sta oli aika-ajon puolivälissä autonsa romuttanut ja vara-autolla loppuajan ajanut Riccardo Patrese. Aika oli 1.29.2 tasan ja 18:sta sija meni Raul Boeselille ajalla 1.29.222 ja vain 22 tuhannesosaa oli ero Patreseen. 19:sta ja toiseksi viimeinen ruutu meni alustavasti Elio de Angelisille ja aika oli 1.29.518. Ohjausvaurio yhdessä heikkojen renkaiden kanssa vaikuttivat aikaan vaikkakin jostain syystä Mansell tai Warwick eivät valittaneet yhtä paljon renkaista kuin de Angelis. Viimeisestä paikasta eli 20:stä kisaan käytiin tiukkaa vääntöä alustavasti. Danny Sullivan Tyrrelillä oli lopulta viimeinen mukaan päässyt kuljettaja. Aika oli vain 12 tuhannesosaa de Angelisin aikaa hitaampi ja ensimmäisenä rannalle alustavasti jäänyt kuljettaja eli sijalla 21 majaillut Bruno Giacomelli jäi vain 22 tuhannesosaa Sullivanille. Sullivanin aika oli 1.29.530 ja Giacomellin aika oli 1.29.552.

Sijoilla 22 ja 23 oleilevat McLarenin miehet Niki Lauda ja John Watson ajoilla 1.30.283 ja 1.30.495 tunsivat olonsa erittäin tukalaksi. Michelinin Slicksit eli aika-ajorenkaat eivät yksinkertaisesti toimineet ollenkaan ja ne tuhoutuivat helposti McLarenien alla. Ligierillä oli sama ongelma, mutta silti sen kuljettajien renkaiden säästö toimi heitä paremmin. Corrado Fabi oli 25:s ajalla 1.30.495 vanhalla Osellan FA1D:llä ja Eliseo Salazar oli 25:s ajalla 1.31.229 ja Piercarlo Ghinzani Osellan erittäin vähän testatulla uudella FA1E:llä oli 26:s ja viimeinen vaikkakin sijoilla 27 ja 28 esikarsinnan perusteella loppuajoissa majailivat Johnny Cecotto ja Roberto Guerrero ajoilla 1.33.817 ja 1.33.889. Lauantaille tilanne McLarenin osalta näytti erittäin pahalle. Michelinin renkaiden pidon ollessa yhtä heikko kuin torstaina toinen tai jopa molemmat kuljettajat saattaisivat karsiutua kilpailusta. Long Beachissa tilanne oli vielä onnistuttu pelastamaan McLarenille edulliseksi, mutta nyt Monacon ahtaalla radalla tilanne näytti erittäin surkealta.

 

[CCMK]

Lauantain aika-ajon karsinta vesittyi sillä vettä tuli taivaan täydeltä ja sen seurauksena McLarenin miehet John Watson ja Niki Lauda karsiutuivat kilpailusta. Torstain aika-ajon tulokset otettiin Monacon sääntöjen mukaisesti mikäli aika-ajon karsinnalla lauantaina ei voitu mitata suorituskykyä. Watson karsiutui jälleen Monacossa ja McLarenilla. Viimeksi Watson karsiutui vuonna 1980 ja sai Teddy Mayerilta haukut niskaansa. Silloin ei tosin Alain Prostkaan kovin kehuttavasti ajanut kilpailussa saman tallin autolla. Niki Lauda taas uransa ensimmäistä kertaa varsinaisesti karsiutui. Aiemmin Lauda oli jättänyt kilpailuja väliin loukkaantumisten tai Ferrarilla mestaruuden varmistaneena vuonna 1977 ja vuonna 1979 Brabhamilla äkkilopettamisen takia.

Sadesäällä Keke Rosbergin huippuaikakin eli 1.52.030 oli 16,5 sekuntia Piercarlo Ghinzanin kuivalla ajamaa hitainta aikaa hitaampi ja Danny Sullivanin kisarajaan olikin matkaa jo 22 sekuntia. McLarenin miehet olivat alustavasti 20 sekuntia Ghinzanin aikoja hitaampia ja loppupuolella vasta ajat menivät alle 20 sekunnin eron verran. Patrick Tambay taas oli särkenyt autoaan vapaissa harjoituksissa ja romuttanut autonsa uudelleen lauantaina aika-ajon karsinnassa. Derek Warwick, Bruno Giacomelli, Corrado Fabi, Eliseo Salazar, Piercarlo Ghinzani, Chico Serra ja Riccardo Patrese eivät halunneet ajaa sateessa. Muut kuljettajat yrittivät tehdä aikoja märällä kelillä ja valmistautua sunnuntain mahdolliseen vesisateessa ajettavaan kilpailuun. Goodyearin osalta Monacossa testattiin myös uutta sadekelirengasta ja sen ristikudosmallia ja vyörengasmalin prototyyppiä minkä kuivan kelin versio oli nähty jo Imolassa.

Seuraavaksi laitan lauantain ajat listamuodossa:

Keke Rosberg: 1.52.030

Rene Arnoux: 1.52.183

Eddie Cheever: 1.52.434

Niki Lauda: 1.52.448

Alain Prost: 1.52.845

Jacques Laffite: 1.53.580

John Watson: 1.53.772

Patrick Tambay: 1.53.987

Andrea de Cesaris: 1.54.335

Jean-Pierre Jarier: 1.55.986

Mauro Baldi: 1.56.398

Nigel Mansell: 1.56.560

Nelson Piquet: 1.56.736

Elio de Angelis: 1.56.762

Marc Surer: 1.56.836

Raul Boesel: 1.59.110

Michele Alboreto: 2.00.969

Manfred Winkelhock: 2.01.178

Danny Sullivan: 2.09.076