F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Vuonna 1995 arvioitiin Damon Hillin tienaavan mahdollisesta siirtymisestä CART-sarjaan kaudeksi 1996 3 miljoonaa dollaria. CART-sarjan mittapuulla huikean sopimuksen olisi tarjonnut Carl Haas.

Lisäksi Haas ehdotti debyyttikauden mestaruudesta 1,5 miljoonan dollarin mestaruusbonusta. Kaikki summat yhteensä olisivat olleet 3 kertaa Hillin kauden 1995 minimipalkan verran.

Mansellin mestaruus avauskaudella oli tehnyt Haasiin vaikutuksen ja Haas arvioi Hillin kyvyt erittäin korkealle sarjanvaihdosta ja mahdollisesta alkuhankaluudesta huolimatta.

Huhut myös Villeneuven, Bergerin, Coulthardin, Herbertin, Alesin ja Alain Prostin ympärillä kävivät kuumina elokuun vaihteessa 1995.

 

[markoj]

Tästä toikista tulee mieleen ne VM:n Varikolla supistaan (vai mitä ne oli) pikku-uutiset. En oo muutamaan vuoteen VM:a lukenu, mutta tämähän on kuin vanhoja Vauhdin Maailmoja selais. Keep going! :thumbup:

 

[CCMK]

Syyskuuhun 1995 mennessä Alain Prostilla ei ollut enää niin suurta intoa tulla mukaan f1:siin kaudeksi 1996. Tuolloin 27.9 julkaistiin Eddie Irvinen siirtyminen Ferrarille kaudeksi 1996.

Kahden vuoden sopimuksen alustava minimipalkkio Irvinelle oli 5 miljoonaa dollaria. 2,5 miljoonaa dollaria tulisi kaudelta rahaa. Jordanin saama siirtokorvaus oli myös arviolta samaa luokkaa.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1996 Ligierille haviteltiin samoihin aikoihin Martin Brundlea ja Johnny Herbertiä. Brundle oli halukas palkankorotusta vastaan jatkamaan tallissa vielä yhden kauden. Herbertin tilanne taas oli Ligierin suhteen jälleen Briatoren avustamaa. Johnny oli voittanut kilpailun, mutta Benettonilla hänellä ei ollut paikkaa seuraavaksi kaudeksi ja korvaukseksi Flavio halusi etsiä hänelle uuden paikan Ligieriltä.

Molempien summat olivat kuitenkin suolaiset. Yhden vuoden sopimuksesta molemmat halusivat 3,3 miljoonan dollarin palkkion ja 1,7 miljoonan dollarin mahdollisen mestaruusbonuksen. Tällaiset summat eivät kelvanneet Ligierin tallipäällikölle ja näin molemmilta jäivät paikat saamatta.

Olivier Panisin tilanne tallissa ei ollut vielä aivan selvä. Mikäli hän jättäisi tallin niin Sauberilla ja Ferrarilla oltiin kiinnostuneita Olivierin ajoista. Ferrarilla lähinnä testimielessä.

 

[CCMK]

Eddie Irvinen paikka kaudella 1996 Ferrarilla ei aivan vielä ollut täysin sinetöity aivan syyskuun lopussa 1995. Jean Todt halusi Gerhard Bergerin jäävän vielä talliin kaudelle 1996 Schumin pariksi. Rubens Barrichello oli osoittaunut Todtin silmissä vielä kaudella 1996 jotenkin Irvinea hitaammaksi ja Irvinekaan ei ollut aivan paras mahdollinen kuljettaja Todtin kiikarissa.

Berger olisi ollut sopiva ehdokas jatkamaan tallissa. Jean Alesin kanssa välit olivat menneet todella huonoon kuntoon Portugalin kilpailun jälkeisestä Todtiin kohdistuneesta kritiikistä ja kilpailun tuomariston haukkumisesta.

Hänelle oltiin lätkäisty myös 132 000 dollarin sakko kilpailun jälkeen. Alesin ja Bergerin välit olivat kuitenkin ystävälliset ja toisiaan tukien molemmat siirtyivät myös Benettonille kaudeksi 1996.

 

[CCMK]

Ferrarilla katsottiin myös kaudella 1996 tulevaisuuteen ja kokemukseen. Testikuljettajaksi haettiin italialaista kuljettajaa Nicola Larinin pariksi. Larini olisi myös halunnut ajaa kaudella 1996 kisakuljettajana, mutta Todt ei antanut hänelle sitä tilaisuutta.

Larinin pariksi testirintamalle katsottiin Luca Badoeria, Giancarlo Fisichellaa ja paria muuta nuorta italialaista kuljettajaa. Kokeneempaa kuljettajaa Todt kaipasi testirintamalle Gabriele Tarquinista joka testasi Tyrrelliä.

Ken Tyrrelin kanssa Todt oli neuvotellut jopa Tarquinin testisopimuksen pois ostamisesta, mutta Tyrrell oli kieltäytynyt tarjouksesta. Tarquini pääsi ajamaan uransa viimeiseksi jääneen f1-kilpailunsa Tyrrelillä kaudella 1995 Aidassa Katayaman kolarin takia.

 

[CCMK]

Kaudella 1995 Wendlingerin tilanteen arvottaminen pilasi Jean-Christophe Boullionin f1-uran. Lokakuun vaihteessa Sauberilla olivat kohtalon hetket käsillä. Hän halusi vakituista paikkaa Sauberilta kaudeksi 1996. Myöhemmin testeissä hän ei osoittaunut tarpeeksi nopeaksi ja sai paikan lopulta Williamsilta testaajana.

Boullionin tilanne ei kuitenkaan ollut koskaan yhtä huono kuin Wendlingerin. Wendlinger ei oikein koskaan toipunut vuoden 1994 Monacon pahasta kolarista ja kauden 1995 jälkeen hänen uransa oli käytännössä ohi.

Sauberilla hänelle vielä kauden jälkeen tarjottiin testaamista ja kuntoutusta ajatellen kaudelle 1996 ja sitä kautta Sauberin paikkaa mahdollisesti tapahtuneen täydellisen kuntoutumisen myötä kaudelle 1997.

Wendlingerin motivaatio alkoi olla lopussa vaikka myöhemmin vielä Flavio Briatore tarjosikin hänelle Benettonin testejä kaudeksi 1997.

 

[CCMK]

Kaudella 1995 vain 5 tuntia ennen Euroopan kisan alkua David Coulthardille tuli iloinen tieto Ron Dennisilta. Ron tulisi maksamaan vähemmmän kuin alkuperäisessä sopimuksessa oli sanottu, mutta paikka McLarenilla Mika Häkkisen rinnalla kaudeksi 1996 olisi taattu.

Näin David otti paikan kaudeksi 1996 McLarenilta ja Williamsin paikka jäi vielä auki vaikka käytännössä lokakuun alussa 1995 Jacques Villeneuven paikka f1:ssä kaudelle 1996 oli jo varma. Mark Blundellille tarjottiin vielä testivirkaa McLarenilta kaudeksi 1996 ja Ligierillä oli vieläkin paikka vapaana ensi kaudelle. Blundell tunsi kuitenkin itsensä jotenkin ulkopuoliseksi ja sitä kautta siirtyi mieluummin CART-sarjaan kaudeksi 1996.

 

[CCMK]

Kaudelle 1978 Enzo Ferrari oli alunperin valmis maksamaan Laudalle 200 000 dollarin kausirahan. Ikävä kyllä kauden 1977 edetessä välit olivat kylmät ja lopulta Niki sai viisi kertaa enemmän rahaa Brabhamilta kaudella 1978 ja lisäksi mukavaa pisterahaa siihen aikaan eli 200 dollaria.

 

[kurski]

Kaudella 1995 Wendlingerin tilanteen arvottaminen pilasi Jean-Christophe Boullionin f1-uran. Lokakuun vaihteessa Sauberilla olivat kohtalon hetket käsillä. Hän halusi vakituista paikkaa Sauberilta kaudeksi 1996. Myöhemmin testeissä hän ei osoittaunut tarpeeksi nopeaksi ja sai paikan lopulta Williamsilta testaajana.

Boullion oli jo 1995 Williamsin testikuski, muutaman Sauberilla kisaaman kisan lisäksi.

 

[CCMK]

Unohdin vain mainita Williamsin osuuden Boullionin yhteydessä. Pahoittelut siitä.

 

[CCMK]

Niki Lauda olisi ansainnut kolmelta vuodelta BRM:ltä yhteensä 300 000 markkaa eli 100 000 markkaa kaudelta. Palkkansa vastineeksi Lauda joutui tuomaan rahaa talliin ja ennen Enzon ostoa Lauda oli hyvin tiukoilla sillä pankkilainat ja muutkin maksurahat alkoivat loppua kesken.

BRM:n tallipäällikkö olisi voinut periaatteesta ajattaa Laudaa ilman suuria summiakaan talliin, mutta yhä nousevat kustannukset olisivat luultavasti pakottaneet hänet korvaamaan Laudan toisella kuljettajalla.

 

[CCMK]

Kaudella 1967 Jochen Rindtillä oli sopimus Cooperin kanssa mestaruusrahasta jonka hän saisi sen yhteydessä. Sitä ei olisi maksanut talli vaan öljyntoimittaja välikäden kautta. Summa olisi ollut 7000 puntaa eli 63 000 sen ajan markkaa.

 

[CCMK]

Kauden 1982 Detroitin kilpailun palkintorahat olivat kauden kolmanneksi suurimmat. Tässä palkintorahat kilpailun kolmen parhaan osalta:

John Watson: Sai kilpailusta 1,5 miljoonaa markkaa.

Eddie Cheever: Sai kilpailusta 750 000 markkaa.

Didier Pironi: Sai kilpailusta 375 000 markkaa mikä meni Enzon osoitteeseen. Ylimääräisiä rahoja kun ei Enzo ajajilleen sallinut.

 

[CCMK]

Kaudella 1970 Watkins Glen maksoi kisanpidon oikeuksista eniten eli 1,5 miljoonaa markkaa. Toiseksi eniten maksoi Mont-Tremblant ja rahaa meni radanmaksusta 1,464 miljoonaa markkaa.

Keskimäärin Euroopan kilpailujen hintataso oli alle 200 000 markkaa ja Euroopan kisoista kalleimmat eli Clermont-Ferrand ja Monaco maksoivat kisan pidoistaan 250 000 markkaa.

 

[CCMK]

Watkins Glenin rata maksoi kisanpidostaan kaudella 1979 13,2 miljoonaa markkaa. Kanadan kilpailu maksoi suurin piirtein samaa summaa kisan pidosta. Long Beachissa maksettiin 20 miljoonaa markkaa mikä oli eniten kaudella.

 

[CCMK]

Watkins Glenin viimeisellä ja vaikealla f1-kisan pitovuonna 1980 kilpailusta maksettiin 13,5 miljoonaa markkaa. Montrealissa maksettiin saman verran ja vain Gilles Villeneuven uskolliset fanit ja kaupunginisät pitivät talousmiesten tuskittelut kurissa. Näin ainakin uskottiin.

Seuraavaksi kaudeksi summa tuntui vain nousevan ja Watkinsin tapauksessa ratayhtiö alkoi olla Bernielle myös henkilökohtaista velkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1981 Bernie antoi Watkins Glenille luvan kisanpitoon, mutta vain 16,5 miljoonan markan hintaan. Siitä 4,5 miljoonaa markkaa olisi ollut henkilökohtaisesti Bernielle menevää osuutta sillä hän oli lainannut ratayhtiölle velaksi rahaa jotta kilpailu olisi saatu edellisellä kaudella edes pidettyä.

Lisäksi Bernie tarjosi optiota seuraavalle vuodelle. Elokuussa kilpailun tilanne oli lopussa ja lokakuussa asiasta ei enää edes puhuttu.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1982 Watkins Glen olisi voinut vielä lokakuussa 1981 saada paikan. Tilanne oli kuitenkin täysin absurdi. Ratayhtiö oli täysin konkurssissa ja koko tilanne oli toiveunta.

Puheet kisanpidosta perustuivat lähinnä silloin kokonaan uuden Detroitin, Österreichringin ja Jaraman kilpailun talousvaikeuksiin. Detroitin suhteen raha ei sinällään ollut ongelma vaan palkintorahan voittajalle annettava osuus.

Jarama taas pyöri talousvaikeuksissa ja yritti lähinnä tinkiä Bernieltä alempaa summaa ja se ärsytti Ecclestonea. Österreichring ei halunnut maksaa kilpailusta tuplasummaa ilman vakavia neuvotteluja ja laskelmia. Myöhemmin Itävallan kilpailulle hyvää varmasti teki myös Niki Laudan paluu F1:siin.

Bernie oli valmis tekemään itselleen harvinaista tappiota liiketoimissa. Tosin ratayhtiö oli jo valmiiksi niin suurissa veloissa, että pahaa teki ja lisäksi Bernie oli kurkkuaan myöten täynnä edellisen 2-3 vuoden aikaista järjestäjien perseilyä.

Lopulta Watkins Glen olisi saanut jonkun niiden kisan asemasta pitää grand prixin, mutta vain 24 miljoonan markan hintaan. Watkins Glenin virkailijat kieltäytyivät ja homma oli sitä myöten selvä.

 

[CCMK]

Watkinsin kärvistelyjen ohella Montrealkin joutui maksamaan Bernielle isoja summia kisanpidosta. Kaudella 1981 Montreal maksoi 15 miljoonaa markkaa kisanpidosta.