F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Wayne Rainey sai kaudella 1990 saman verran kuin Eddie Lawson mestaruuskaudellaan 1988 eli 16,4 miljoonaa markkaa kaudelta mikä koostui samoista osista kuin Lawsonillakin. Menestyksen aika oli kuitenkin vasta edessä.

 

[CCMK]

Wayne Rainey sai kaudella 1991 saman verran, mutta yhden voiton myötä vähemmän kauden tienestit tippuivat 16,1 miljoonaan markkaan.

 

[CCMK]

Vuonna 1992 Wayne Raineyn palkka oli kaudelta kokonaisuudessaan 15,2 miljoonaa markkaa. Voittoja tuli vähemmän ja kokonaistulot alenivat sen mukaan.

 

[CCMK]

Vuonna 1993 Wayne Rainey taisteli mestaruudesta Kevin Schwantzin kanssa. Hän sai kaudelta 14 miljoonaa markkaa ja neljä voittoa päälle teki yhteensä 15,2 miljoonaa markkaa. Hänen kausipalkkansa olisi korkeintaan voinut olla enää 16,4 miljoonaa markkaa. Ikävä kyllä Rainey halvaantui rajun onnettomuuden myötä Misanon radalla.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 rikkain tiimi moottoripyöräilyssä oli Kenny Robertsin Marlboro Roberts Yamaha Team. Sen hulppea budjetti pyöri Marlboron voimalla ja budjettihuippu oli suurin aikaansa nähden ja erittäin suurikokoinen vielä muutamankin vuoden kuluttua kun raha todella alkoi virrata myös keskikastinkin moottoripyörätalleissa.

Kuljettajien palkkoihin tallilta meni 30,4 miljoonaa markkaa ja tallin oma budjetti ilman Marlboron tukea pyöri samoissa luvuissa ja Marlboron tukisummat olivat myös noin samansuuruisia. Siihen nähden melkein 100 miljoonan markan budjetti oli ennätys lajissaan.

 

[CCMK]

Erkka Korpiaholla ei juuri palkkarahat juosseet Road Racingin aikoina 90-luvun alussa. Kausiraha oli tiukasti määritelty ja vain voitosta ja mestaruudesta tulivat erilliset bonukset. Vuonna 1991 näin esimerkiksi kausiraha oli 300 000 markkaa ja vain voitosta ja mestaruudesta olisi maksettu bonus. Ne olisivat olleet 100 000 markan arvoisia.

Lisäksi myös ajoista piti maksaa sponsorirahalla. Sponsorien hinnaksi kauden 1991 ajoista tuli 2,7 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Vuonna 1992 Korpiaholle tuli ajeluista hintaa yhteensä 3,3 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Vuonna 1990 Moottoripyöräilyssä maksumiehet ja villin kortin ajajat maksoivat hyvin erilaisia summia eri luokissa. Pienin maksusumma kuninkuusluokassa oli 200 000 markkaa ja suurin 2 miljoonaa markkaa.

Erkka Korpiahon 250-kuutioisten luokassa kaudeksi 1991 maksusummien arveltiin pysyvän keskiarvoisena eli 100 000-300 000 markan paikkeilla kilpailulta.

 

[CCMK]

Palataan hetkeksi f1:n maailman pariin. Vuonna 1990 McLarenilla oli henkilöstöä yhteensä 200 kappaletta.

Näistä 175 olivat vakituisia ja 25 uutta henkilöä olivat aloittelijatason työntekijöitä. Merkittävin näistä aloittelijatason työntekijöistä ja debyyttinsä vuoden 1990 Phoenixin kilpailussa tehnyt oli nykyinen tallipäälikkö Martin Whitmarsh. Varsin nopeasti Whitmarsh kuitenkin yleni tahdollaan.

Tallin 33 suuren testisession yhteishinnaksi kaudella arveltiin tulevan peräti 46 miljoonaa markkaa. Varovaisten arvioiden mukaan summa vastasi Ayrton Sennan ehdotonta alarajaa hinnan suhteen tallissa.

 

[CCMK]

Rallin maailma oli muuttunut myös vuoden 1984 takaiseen verrattuna kaudella 1990. Rallitiimien budjettien keskiarvo lähenteli noin 24-30 miljoonaa markkaa ja suurimmilla talleilla budjetti ylitti jo reilusti 30 miljoonan markan.

Toki myös ääripäitä oli olemassa. Kaikkein heikoimmilla talleilla budjetti oli vain pari miljoonaa markkaa ja tämän tason talleissa vierailevat maksumiehet olivat varsin yleisiä.

 

[CCMK]

Vuonna 1990 Ari Vatasen Mitsubishilla oli tallissa 50 henkilöä kaikkiaan henkilöstöä ja näistä mekaanikkoja oli 26 kappaletta. Vatasen minimipalkkio oli varsin pieni kaudelle. Vain 200 000 markkaa.

 

[CCMK]

Kaiken kaikkiaan Vatanen tienasi Mitsubishilla kauden aikana 642 857,16 markkaa. Siitä minimipalkkion osuus oli noin 200 000 markkaa.

 

[CCMK]

Rallin MM-Sarjassa vuonna 1990 tehtiin myös mekaanikkopalkkojen suhteen ennätys. Toytotalla mekaanikkojen päämies sai siihen aikaan mekaanikolle erittäin suuren summan. 200 000 markkaa oli summa. Sillä summalla olisi voitu rahoittaa kaikki Mitsubishin mekaanikkojen palkat.

Summa ei ollut mitenkään hirveän huono edes f1:ssä. Tosin Toyotalla ja Lancialla oli muihin nähden tallikilvassa melkoinen etulyönti myös sponsorien suhteen. Budjetit pyörivät molemmissa tiimeissä jo lähempänä 60 miljoonaa markkaa kun huomioon otetaan myös sponsorien maksamat summat ja mahdollisesti enemmänkin saattoi olla massia takana.

 

[CCMK]

Vuonna 1990 Rallissa maksumiesten ajojen hinnat vaihtelivat 200 000 markasta jopa 2 miljoonaan markkaan kisoista. Kuskipalkkojen kärjessä pyörivät Juha Kankkunen ja Carlos Sainz.

Kankkunen sai 8,5 miljoonaa markkaa kaudelta ja Sainz sai 6 miljoonaa markkaa kaudelta. Didier Auriol sai Lancian kakkosmiehenäkin 3,742 miljoonaa markkaa ja Miki Biasion sai kaudelta 3,705 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 loppupuolella lokakuusta eteenpäin Thierry Boutsenia koetti Flavio Briatore saada Benettonille Alessandro Nanninin paikalle. Hän näki Roberto Morenon kaikesta hyvästäkin huolimatta enemmän sopivaksi testihommiin. Lisäksi hän oli kyllästynyt Piquetin oikkuiluihin menestyksestä huolimatta. Hän halusi saada myös toisen hyvän kuljettajan talliin.

Camelin liittyminen Benettonin sponsoriksi oli onnenpotku. Sen avulla hän voisi yrittää ulosostoa Ligieriltä. Camel antoi vain 5 miljoonaa dollaria sopimuksen ulosostoon, mutta se ei riittänyt ja näin Boutsen jäi Ligierille ja kun kaikki muut edes teoriassa vapaana olleet hyvät kuljettajat olivat lähteneet niin Briatore tyytyi Morenoon.

Tosin Suzukan jälkeen Briatore yksinkertaisesti päätti antaa hyvästi ajaneelle Morenolle mahdollisuuden kautta 1991 ajatellen. Eräs teoreettisesti lupaava kuljettaja oli nuori JJ Lehto. Ikävä kyllä Keke ehti jo vääntää sopimuksen Dallaralle joten JJ:ltä jäi paikka Benettonilla kokeilematta. Tai oikeammin JJ saikin paikan, mutta Silverstonen onnettomuus pilasi kaiken vuonna 1994.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 loppupuolella aina syyskuuhun asti JJ Lehdolle yritti Keke saada paikkaa myös Leyton Houselta. Ikävä kyllä neuvottelujen edettyä pitkälle tallin molemmat säännölliset kuljettajat Ivan Capelli ja Mauricio Gugelmin uusivat sopimuksensa ja näin JJ näytti jäävän jälleen ilman paikkaa.

Ääritapauksessa kausi 1991 olisi ilman varmistavaa ja pysyvää kausipaikkaa Dallaralta mennyt vain testaamiseksi Ferrarilla tai McLarenilla jonne Keke oli hätätapausta varten suunnitellut vievänsä JJ:n.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 Jerezin kilpailun aikaan kuiskittiin heti kilpailun jälkeen Mika Häkkisen tallitilanteesta. Lotus näytti olevan ilman ajajaa ja koska JJ oli jo pääsemässä kaudelle 1991 mukaan sarjaan uudelleen yritti Keke Rosberg saada Häkkiselle paikkaa Lotusilta jo ennätysmäisen ajoissa.

Lopulta suunnitelman kaatoi rahan vähyys ja ennen kaikkea yhden tallipaikan sijaan tärkeämpää oli tulossa Saksan F3-sarjan kutsukilpailuista missä tallipäälliköt katsoivat kaikkia nuoria kuljettajia.

Lotus kuitenkin katsoi Keken tarjouksen läpi ja 750 000-800 000 markkaa oli aivan liian vähän tallille vaikkakin yksittäisiin ajoihin Suzukaan ja Adelaideen summa saattaisi riittää. Lopulta Lotus päätti ajattaa parantumassa olevaa ja kaudella 1990 enimmäkseen tallin autoa testannutta Johnny Herbertiä. Lotusin oven sulkeuduttua toistaiseksi Häkkinen hämmästytti muita kutsukilpailussa ja Keke uutterasti paiskoi töitä kulissien takana.

Lotus alkoi pikkuhiljaa suostua tilanteeseen ja marraskuussa Adelaiden jälkeen Keke oli jo saanut 5 miljoonaa markkaa kokoon (summa vastasi punnissa 750 000-800 000) ja vaikka julkisuudessa sopimus näytti kaukaiselta niin kulisseissa vain vähän puuttui enää toisen suomalaisen mukaantulosta f1:siin.

Jonkin ajan kuluttua kun Lotusin taloustilanne kävi hälyyttävämmäksi ja kun Herbertkään ei välittömästi antanut vastaustaan jatkosta tallissa kaudeksi 1991 niin Rosberg näki rakonsa. Rosberg toi vielä miljoona markkaa lisää pöytään ja näin Häkkinen pääsi autourheilun kuninkuusluokkaan.

 

[CCMK]

Keken tarjousrahat ennen kauden 1990 Suzukan kilpailua olivat myös summa jonka Keke olisi pystynyt toimittamaan Häkkisen testauksista tallissa. Kaudeksi 1991 F1 ei vielä vaikuttanut ennen lokakuuta 1990 kovinkaan todennäköiseltä ja pääasia Kekelle oli saada Mika ajamaan F3-mestarina kaudeksi 1991 pääsääntöisesti F3000-sarjaa.

Sinne marraskuussa 1990 jo melkein Lotusin varmistukseen tarkoitetut 5 miljoonaa markkaa oli tarkoitettu huipputiimiin pääsyn hinnaksi. Heikoimmissa talleissa F3000-sarjassa kaudella 1991 riitti hyvin Lotusin testirahat eli 750 000-800 000 markkaa. Niillä rahoilla olisi vielä kaudella 1984 saanut paikan vähän alle keskitason F2-tiimistä tai keikka-ajoja paremman tallin autolla.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1991 Mika Salo oli menossa Japaniin ajamaan sen omaa F3000-sarjaa. Siellä tallipaikat kaudella eri tiimeissä maksoivat miljoonasta markasta 3,5 miljoonaan markkaan.

Aluksi tukea oli vaikea saada siviilissä törttöilyn vuoksi ja pienillä yrityksillä kotimaassa ei tukimarkat virraanneet kovinkaan suuresti ilman isoa sponsoria.

 

[CCMK]

Vuonna 1990 Onyxilla rengasvelat alkoivat painaa ennen Span kilpailua. 1,6 miljoonan markan renkaiden vuosimaksusta 630 000 markkaa koostui aika-ajorenkaiden summasta ja 400 000 markkaa koostui testirenkaiden hinnoista ja loppuosa varsinaisista kilpailurenkaista.

Goodyear oli tallin talousahdingon takia valmis antamaan rajaa aina 2,4 miljoonan markan velkasummaan asti. Siihen asti ei koskaan tarvittu mennä kun talli joutui konkurssiin jo muidenkin syiden takia ennen Spata.