F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Franck Lagorcella oli myös tilaisuus päästä kaudella 1996 ajamaan moneen tiimiin. Vuonna 1995 hän meinasi päästä Monacosta eteenpäin ajamaan Sauberille ja 1996 hän neuvotteli Ligierin testisopimuksesta irtauduttuaan tallin kanssa. Ikävä kyllä paikkaa Lagorcelle ei löytynyt ja kun Jordankaan ei häntä talliin ottanut niin paikka löytyi Fortilta.

Vuonna 1994 hän oli ajanut kaksi viimeistä kilpailua testaten muuten koko kauden Ligieriä. Vuonna 1996 hän testasi Fortia ja loppuvaiheessa hänkin olisi tuonut 2 miljoonaa dollaria ajaakseen edes vähän aikaa tallissa. Forti joutui kuitenkin konkurssiin ja kun Ligierillä ei ollut tilaa Larrousselle monen muunkaan Elfin tukeman miehen tavoin niin ura oli ohi.

 

[CCMK]

Tarso Marques vastasi enimmäkseen Minardin testauksesta kaudella 1996. Hän kuitenkin sai ajaa kaksi kisaa tuotuaan 4 miljoonaa dollaria ja hän pysyi edelleen varalta tallissa ajaen harvoja testejä.

Hän halusi päästä ajamaan Saksasta eteenpäin tallissa, mutta Giovanni Lavaggi toi enemmän rahaa ja näin ajot Marquesin osalta oli ajettu. Marques ei olisi kyennyt tuomaan kuin 2 miljoonaa dollaria ja se olisi kattanut vain Hockenheimin kilpailun.

 

[CCMK]

Vincenzo Sospirin f1-ura näytti alkavan kaudella 1996 ja eräässä vaiheessa Sospiri näytti ajavan jopa Tyrrelillä Mika Salon tallikaverina. Siinä vaiheessa Ukyo Katayaman sponsoritilanne oli onnettomalla pohjalla ja Sospirin tukijat väittivät jopa 6 miljoonan dollarin olevan valmiina tulemaan talliin.

Ikävä kyllä lopulta Katayama löysi rahoitusta ja Sospirin ainoa toivo saada työpaikka ajajana oli kääntyä Minardin tai Fortin puoleen. Siinä vaiheessa sponsorirahaa olisi tullut vain 3-4 miljoonaa dollaria kaudelta korkeintaan ja molemmat tiimit eivät Sospiria huolineet.

Tosin myöhemmin kaudella 1996 hän olisi saanut Minardin keikka-ajoja Interlagosiin ja Buenos Airesiin ja Fortin konkurssipesään myös Sospiri olisi ollut kelpuutettu tunkemaan 1,5 miljoonaa dollaria.

Lopulta koko kausi 1996 muodostui Benettonilla lähinnä naurettavan alipalkkaiseksi testikuljettajan työksi ja alipalkatusta asemasta hän siirtyi 4 miljoonan dollarin turvin kaudeksi 1997 Lolalle mikä johti vain karsiutumiseen ja konkurssin myötä f1:n lopulliseen jättämiseen ennen uran varsinaista kunnon alkamista.

 

[CCMK]

Vuonna 1996 Italian uusi nuori toivo nimeltä Giancarlo Fisichella aloitti uransa f1:ssä. Hän oli saanut ajaa erittäin nuorena testiä jo vuonna 1994 Minardilla kakkostestaajana ja ajoi myös kauden 1995 Minardin ykköstestikuljettajana. Vuodeksi 1996 hänet alustavasti nimettiin ykköstestaajan asemaan ja lopulta kisakuskiksi Taki Inouen sponsorien viivästysten takia.

Tosin jo Melbournen jälkeen hän joutui testaamaan kun Tarso Marques toi rahaa talliin. Sen jälkeen hän ajoi suurimman osan kautta. Siinä vaiheessa Fisichellan tukijat maksoivat hänen ajoistaan kompensaatiosumman minkä ansiosta Fisichellan ei tarvinnut maksaa lopulta 8 kilpailun osalta paljon.

Vain 2 miljoonaa dollaria oli hinta puolen kauden ajoista kun summa ilman kompensaatioita olisi ollut paljon enemmän. Kuitenkin Giovanni Lavaggin tulo talliin sotki hänen kautensa ja näin Minardin ajot olivat ajettu.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1996 Andrea Monterminilla oli työpaikat vähissä. Pacificin paikan hyydyttyä hänen ainoa vaihtoehtonsa Minardin ohella oli mennä Fortille. Hän maksoi ajoistaan noin 4 miljoonaa dollaria ja niistä 3 miljoonaa dollaria etukäteen ennen kauden alkua.

Miljoona dollaria meni vielä loppukaudesta ennen konkurssia. Hän yritti saada myös Saksan kisasta eteenpäin Minardin paikkaa ja olisi ollut loppukaudella varmasti Lavaggia parempi vaihtoehto tallin ajajaksi.

Vuonna 1991 hänellä oli loppukaudella tavoite mennä Minardille ja Barcelonassa jopa Coloni halusi hänen tekevän debyyttinsä tallissa. Ikävä kyllä Andrea ei suostunut siihen ja näin hänen uransa alkukin viivästyi hieman. Vuonna 1994 hänellä oli Simtekin paikka jo varattu ennen loukkaantumista ja hän oli ehdolla talliin aina kauden 1995 alkuun saakka.

Sittemmin Simtek kaatui velkoihinsa. Monterminin piti olla myös testikuljettaja Lolalla kaudella 1997 ja hän olikin, mutta talli kaatui. Vuodeksi 1998 hän olisi voinut olla Tyrrelin testaaja, mutta maksutestauksen ja promotestien jälkeen hän vain lopetti tallissa ja samalla sinetöi jo aiemmin loppuneen uransa lopullisesti.

 

[CCMK]

Loppukaudesta 1996 Montermini yrittikin saada Minardin paikkaa Monzasta eteenpäin. Summa Minardilla ajoista olisi ollut 3 miljoonaa dollaria. Neuvottelut epäonnistuivat kun Lavaggin sopimus pysyi voimassa.

 

[CCMK]

Ricardo Rosset oli varsin onnekas kaveri päästessään Footwork-Arrowsille kaudella 1996. Alun alkaen hänen paikkansa piti olla Pacificilla, Fortilla tai Minardilla kaudella. Ikävä kyllä Pacific joutui konkurssiin, Forti otti Monterminin ja Minardilla tarjouskilpailussa ei käynyt kovin hyvin. Rosset toi lopulta 4 miljoonaa dollaria kauden ajoihin.

Hänen sopimuksensa oli alunperin sovittu vain 10 kilpailun mittaiseksi koska Rosset maksoi vain 3 miljoonaa dollaria etukäteen. Silverstonesta eteenpäin hänet olisi korvannut Kenny Bräck, Gianni Morbidelli tai Taki Inoue. Näistä Inoue oli todennäköisin ehdokas suurine rahoineen.

Lopulta Silverstonessa Rosset maksoi puuttuvan miljoonan ja Hockenheimista eteenpäin Rosset sai ajaa loppukauden tallissa. Rossetin kautta sotki hitaus ja rajoittunut testiohjelma. Jokseenkin testiohjelmassa hän sai silti enemmän testausta Bräckiin verrattuna.

Lopulta uusi Arrows-talli ei halunnut säilyttää häntä tallissa kun korkein Rossetin tarjous oli 6 miljoonaa dollaria kaudeksi 1997 ja Pedro Diniz toi 8 miljoonaa dollaria. Rosset joutui menemään 4 miljoonan dollarin hinnalla Lolalle minkä tuloksena oli lyhyt karsiutuminen. Vuonna 1998 hän pääsi vain aivan viime hetkellä Tyrrelille vastoin Ken Tyrrelin tahtoa.

Uudet omistajat eivät hyväksyneet Jos Verstappenia ja tekosyyn avulla johon kuului 5 miljoonan dollarin sovitun maksun maksamisena muka vain 4 miljoonana dollarina ja potkivat hänet pois sen varjolla. Rosset pääsi talliin, mutta hänestä tuli kauden suurin vitsi.

Vuosina 1999 ja 2000 Rosset oli vielä ehdolla ajamaan Minardille keikkaa ja niin myös 2001, mutta Rosset ei enää jaksanut f1:stä ja siihen mennessä pilkkanimiä oli keksitty varsin paljon.

 

[CCMK]

Rosset maksoi 4 miljoonaa dollaria kaudesta 1998 ja sai erään pilkkanimen eli Rocket Ricardo ja Ricardo Tosser.

 

[kurski]

Lopulta kaudet 1997 ja 1998 Stewartilla menivät hypetyksestä huolimatta penkin alle ja potkut saatuaan ura f1:ssä oli ohi.

Magnussen neuvotteli kauden 2001 aikana F1-tiimien kanssa muttei paluu ollut mahdollista, luultavasti ainakin Arrows oli yksi neuvottelu kumppani.

Franck Lagorcella oli myös tilaisuus päästä kaudella 1996 ajamaan moneen tiimiin.

Jälkeenpäin mietittynä Lagorce on yksi niistä kavereista kenelle olisin halunnut pitkää F1-uraa, hän oli F3000 sarjassa Panisin tiimikaveri, mutta yllättävän lyhyeksi Lagorcen F1-ura jäi.

 

[CCMK]

Niin ja se vähäinenkin kilpailukokemus olisi jäänyt toteutumatta ilman Eric Bernardin selittämätöntä katoamista varikolta tyyliin Andrea de Cesaris ja Lagorcen sopivaa paikalla oloa.

Kauden 1996 ajamattomuuden selitti hirveä ylitarjonta Elfillä ja samalla Ligierin taloustilanteen heikkeneminen ja Ranskalaisten sponsorien haluttomuus tukea f1:siä entiseen malliin.

 

[CCMK]

Luca Badoeristakin odotettiin paljon ennen kautta 1996. Badoer oli ajanut kaudella 1993 Lola-Dallaralla ja Andrea Monterminin tavoin oli yksi lukuisista Benettonin paikkaa kärkkyneistä ehdokkaista. Lopulta Badoer joutui testikuljettajaksi Minardille vuodeksi 1994.

Vuonna 1995 hän sai koko kauden ajopaikan Minardilta ja kaudeksi 1996 hän joutui jättämään Minardin kun Taki Inoue toi isoa rahaa ja Giancarlo Minardi päätti mieluummin ajattaa Giancarlo Fisichellaa. Ennen päätöstä Minardi oli ajattanut useita nuoria italialaisia kuljettajia joihin kuului myös Thomas Biagi ja Andrea Boldrini.

Boldrini ajoi myös vuoden 1996 Minardilla joitakin promotestejä loppukaudesta. Badoerilta meni myös Tyrrelin paikka ja jonkin verran huhuissa pyöritelty Sauberin paikka. Benetton ei enää vuoden 1994 tapaan ollut yhtä halukas ottamaan Badoeria talliin kaudeksi 1996.

Näin ollen Badoerin ainoa mahdollisuus oli ajaa Fortilla kaudella 1996 tai vaihtaa sarjaa. Alkuperäinen testauskaverien idea kaudesta 1996 eli Badoerin ja Fisichellan ajaminen tallissa ei vain voinut toteutua talousahdingon takia.

Fortilla hän maksoi ajoistaan 4 miljoonaa dollaria ja siitäkin kolme miljoonaa dollaria tuli etukäteen ja hieman ennen tallin romahdusta miljoona dollaria. Hän yritti saada entisen tallinsa eli Minardin paikkaa, mutta Hockenheimista eteenpäin tallissa ajoi isolla rahalla Giovanni Lavaggi eikä Minardille kelvannut 3 miljoonaa dollaria Badoerin tuomisina.

Kausi 1997 meni sivussa, mutta vuodesta 1998 lähtien hän pysyi Ferrarin testaajana aina surulliseen kauden 2009 kisoihinsa saakka ja vähän aikaa pyörittyään 2010 testauspäällikkönä edeltäjänsä Nicola Larinin tapaan ura f1:ssä oli ohi.

 

[CCMK]

Vuonna 1996 Jos Verstappenin piti olla Benettonin testikuljettaja tai vastaavasti promotestien ajaja, mutta Hollannin sponsorit rahoittivat hänen ajojaan 1996 Footwork-Arrowsilla.

Jo lokakuussa 1995 Verstappen oli sanonut hänen lähes tarpeettoman testisopimuksensa irti Benettonin kanssa. Simtekin konkurssin jälkeen hän oli ajanut vain muutaman vaivaisen testin ja halusi ajaa paremmissa talleissa.

Kaudeksi 1996 hän neuvotteli paikasta Ligierin, Footworkin, Tyrrelin ja Sauberin kanssa. Ligierillä eräs testikin peruttiin koska moottoreita ei ollut tarjolla ja toinen testi oli peruuntua auton runkovaurion takia.

Kauden 1995 lopulla hän ajoi testejä Footworkille ja oli ehdolla kauden viimeiseen kisaan Adelaideen Footworkille ja Ligierille. Myöskin Aguri Suzukin jäähyväisten myötä Ligier yritti saada Verstappenia poikkeusluvalla Suzukaan, mutta muut tallit kieltäytyivät Briatoren toiveen täyttämisestä.

Yhteensä ajot kaudella 1996 Footwork-Arrowsilla maksoivat 5 miljoonaa dollaria vaikka aluksi tulikin vain 4 miljoonaa dollaria ja sen myötä diili oli vain Imolaan saakka. Imolan jälkeen puuttuva miljoona dollaria tuli talliin ja näin loppukausi erinäisten kompensaatioiden kautta oli turvattu vaikka Footwork-Arrowsin tallipäälikkö Tom Walkinshaw olisi halunnut häneltä enemmän rahaa.

Lisäksi Span kolarin myötä hänen paikkansa oli uhattu maksumiesten tahdolta. Tosin hinnanmaksun myötä Rosset oli enemmän uhattuna jo pelkästään koko kauden huonojen otteiden perusteella.

 

[CCMK]

Vuonna 1995 Tyrrelille oli tarjolla Katayaman lisäksi alkuvuodesta 1995 kolme kuljettajaa joista voittajaksi selvisi Mika Salo. Kaksi muuta kaveria kalkkiviivoille olivat Hideki Noda ja Pedro Lamy. Molemmat olisivat tuoneet 3,5 miljoonaa dollaria ja Salo toi 5 miljoonaa dollaria.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1996 Pedro Lamylla oli monta paikkaa mihin mennä. Rahoineen tuttu Portugalin mies oli tehnyt ennen sitä pitkän ja osin rikkinäisen uran F1:ssä. Pedro Chavesin jälkeen Portugalin moottoriurheilun toiveet olivat osuneet häneen ja kuin hieman yllättäen Lotus oli ottanut häneen yhteyttä Zanardin rajun ulosajon jälkeen. Vuoden 1993 lopulla hän maksoi 3,5 miljoonaa dollaria ajoistaan ja samalla summalla hän olisi tienannut paikkansa kaudella 1994 kokonaan.

Ikävä kyllä Lamy loukkaantui kauden edetessä vakavasti eikä palannut ennen syyskuuta. Tuolloin hän sai kuulla Lotusin sopimuksen olevan irtisanottu ja sen myötä hän pyöri vapailla markkinoilla. Hän ehti tehdä testejä Sauberille, Tyrrelille, Pacificille, Simtekille ja vuoden 1995 alussa kokonaan uudelle Fortille. Eniten testejä hän teki Tyrrelille ja Footworkille joka myös oli kiinnostunut ajattamaan häntä.

Lisäksi Minardikin kiinnitti häneen huomiota yhä suuremmissa määrin. Vuoden 1995 sekava tilanne sai hänet sopimaan testisopimuksen Sauberin kanssa, mutta sopimus purettiin kuitenkin nopeasti johtuen Red Bullin rahoista. Lisäksi hänen edes teoreettinen ajopaikka tallissa terminoitiin. Sen jälkeen hän oli vahvasti ehdolla Tyrrelille, Pacificille ja Footworkille.

Ikävä kyllä hänen ajonsa veivät aina enemmän maksavat kuljettajat ja eräässä vaiheessa eli Imolan ja Barcelonan aikaan 1995 hän kauppasi itseään 2 miljoonalla dollarilla mihin tahansa talliin ja Roberto Morenon Forti yrittikin Imolan aikaan työntää syrjään, mutta Morenon rahoittajat suuttuivat tilanteesta. Sen jälkeen Lamylla oli hiljaista aikaa pitkään mutta Lamyn huomautus pantiin merkille Minardilla.

Pierluigi Martinin sponsorirahat ehtyivät ja huolimatta Giancarlo Minardin juhlallisista vakuutuksista, että Piero on tallissa myös kaudella 1996 Martinin ajot ja myös ura oli ohi. Lamy pääsi loppukaudeksi talliin 2 miljoonan dollarin etukäteismaksulla ja kaukokisoihin Aidasta eteenpäin tuli vielä 1,5 miljoonaa dollaria lisää. Kaikesta kohelluksesta huolimatta hän toi Minardille tallin ainoan pisteen Adelaidessa.

Seuraavaan 4 vuoteen ei Minardi saanut pisteen pistettä ja vaikka Lamy sai kaudeksi 1996 paikan 3,5 miljoonan dollarin hinnalla niin ajot kauden 1996 jälkeen olivat ajettu. Kaudeksi piti tulla alunperin 6 miljoonaa dollaria ja sen näkymättä jääminen ei auttanut ainakaan jatkosopimuksen saannissa kaudeksi 1997.

 

[CCMK]

Vuonna 1996 loppupuolella näytti siltä että Giovanni Lavaggi ja Pedro Lamy ajaisivat kaudella 1997 Minardilla. Tilanne näytti kauhistuttavalta Giancarlo Minardin silmissä ja lähinnä surkuhupaisalta muiden tallien mielestä.

Ketään nuorta kuljettajaa ei näyttänyt olevan vapaana ja rahaakin piti saada jostakin. Molemmat olivat valmiita tuomaan 6 miljoonaa dollaria kauden ajoista ja tilanne näytti erittäin synkältä.

Lavaggille kausi olisi ollut ensimmäinen kokonainen kausi f1:ssä ja hän olisi ollut valmis ottamaan siitä ilon irti. Portugalin rahoittajat olisivat taas halunneet Pedro Lamyn ajavan vielä toisen kokonaisen kauden Minardille. Lopulta herra Minardin pelastukseksi tuli Ukyo Katayama 15 miljoonan dollarin summalla ja ajoi Lavaggin ja Lamyn tiehensä.

Samalla Giancarlo Minardi uskalsi ottaa riskin ja kun Luca Badoeria ei talliin ollut saatavilla, Giancarlo Fisichella oli Jordanilla ja Pierluigi Martini kieltäytyi enää yrittämästä niin paikan sai nuori suomalaisen Jarno Saarisen mukaan nimensä saanut Jarno Trulli.

 

[CCMK]

Jean Alesille ja Gerhard Bergerille tarjottiin Williamsin ja Benettonin ohella myös McLarenin paikkaa kaudelle 1996 kun Ferrari oli valmis heittämään yhden tai jopa molemmat pois tallista Schumacherin tulon takia. Williamsilla ja Benettonilla tehtiin parhaimmat erikoisimmat tarjoukset.

Benettonilla tarjouksen toteutukseen olisi tosin tarvittu enemmän sponsoreita joten se ei ollut siten varma. Williamsin palkkasummat molemmille ajajille kaudelta olivat rajattu 3,75 miljoonaan dollariin. Lisäksi Frank Williams oli valmis maksamaan 50 000 dollaria pisteeltä ja 750 000 dollaria voitosta ja mestaruudesta.

Flavio Briatore oli valmis maksamaan vain voiton ja mestaruuden summat palkan lisäksi koska Benettonilla ei välttämättä olisi riittänyt budjetti summan maksamiseen. McLarenilla taas Ron Dennisin mielestä palkkio olisi tullut vain pistepohjaisena eli 50 000 dollaria per piste. Mestaruusbonus ja voittobonus olisivat olleet miljoona dollaria molemmille.

Lopulta Alesin ja Bergerin piti Benettonille tulon myötä ylipäänsä muuttaa palkkiovaatimuksiaan kun tarjousaika meni ohi.

 

[CCMK]

Vuonna 1996 Footwork-Arrowsilla työskenteli kaikkiaan 120 henkilöä. Määrä oli varsin pieni, mutta se oli silti suurempi kuin esimerkiksi Olivier Panisin Ligierillä.

 

[CCMK]

Vuonna 1995 Ligierillä työskenteli 110 henkilöä. Lukumäärä oli melkein neljäsosan Ferrarin työntekijämääristä ja Ligierillä oli uudelleenjärjestelyt ja talousvaikeudet arkipäivää. Kaikesta huolimatta tallin budjetti oli kuitenkin varsin suuri.

 

[CCMK]

Vuonna 1996 Ligierillä oli potkujen myötä töissä enää 73 henkilöä viimeisenä vuonna. Ennen kautta 1997 ja Prostin tallin ostoa tallissa heikon taloustilanteen vuoksi näytti työskentelevän enää vain 50 henkilöä.

Ligierin budjetti kaudella 1996 oli kuitenkin yllättävän hyvä pieneen henkilöstöön ja talousvaikeuksiin nähden eli noin 25 miljoonaa dollaria. Paljon taloutta piristi toki Pedro Dinizin tuomat 13,6 miljoonaa dollaria.

Elfin ja Ranskan monien yhtiöiden vähentäesssä tukeaan ja jopa lopettaessaan sen talli onnistui silti sinnittelemään. Eräässä vaiheessa myös Olivier Panisin palkanmaksu tulevalta kaudelta ja koko ajopaikka tallissa oli niin uhattuna, että Elf maksoi 3 miljoonan dollarin takuusumman Panisin ajopaikasta. Siten talli ei enää tarvinnut toista maksumiestä.

Tosin tuossa vaiheessa Diniz olisi tuonut vain 8-10 miljoonaa dollaria ja muutenkin Elfin tilanne oli todella huono. F1:siin oli kirjoilla Panisin lisäksi 6 muutakin ranskalaista ajajaa. Muun muassa Larroussen konkurssissa käytännössä ilman palkkaa jäänyt nuori maksutestaaja Emmanuel Clerico oli ehdolla f1:siin kaudella 1996 Ligierille.

 

[CCMK]

Vuonna 1980 Essex tuki Lotusta 4 miljoonan dollarin sponsoripaketilla.