F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Vuosina 1989 ja 1990 Claudio Langes ja Pedro Chaves ajelivat osina maksutestaajan työnkuvaa Formula One Indoor Trophy-kisoissa. Lopulta molemmat kuljettajat myös saivat ajaa kilpaakin ykkösissä, mutta huonosti kävi molempien tallien osalta.

 

[CCMK]

Jean Alesilla oli vaikeita päätöksiä edessä kaudeksi 2002. Ainakin mikäli hän olisi edes järkevästi voinut jatkaa enää f1:ssä. Prostin kanssa välit olivat jo menneet ja Jordanilla hänen paikkansa kaudeksi 2002 olisi voinut säilyä vain ihmeen kaupalla tai huomattavalla palkanalennuksella. Toisin sanoen huumorillisesti ilman palkkaa Alesi olisi voinut jatkaa Jordanilla kaudella 2002.

Muuten jatkamisen mahdollisuus loppui Takuma Saton tultua Jordanille sille kaudelle. Arrows oli siis ainoa vakavasti neuvoteltava vaihtoehto koska muut tallit eivät silloin juuri olleet enää kiinnostuneita hänestä.

Arrowsilla paikka olisi ollut, mutta ikävä kyllä vain 20-50 miljoonan markan summaa vastaan ja lisäksi siitäkin vähintään 10 miljoonaa markkaa olisi pitänyt tulla Tom Walkinshawille taskuun etumaksuna vuoden 2001 lopulla.

Siinä vaiheessa uraa Alesia ei huvittanut aloittaa maksukuskin uraa kun ei juuri muutenkaan koskaan ollut joutunut maksamaan ajoistaan f1:ssä. Tosin Tyrrellin aikoina ilman Satoru Nakajiman miljoonia Alesi oli varautunut kaudeksi 1990 alustavasti maksamaan ajoistaan, mutta silloin puhuttiin vain muutaman miljoonan markan summista ja nekään eivät olisi riittäneet kuin vain osalle kautta. Siten lopettamispäätös oli hyvin helppo tehdä.

 

[CCMK]

Vuosien 1996-1997 välinen off-season oli kulissien takana mielenkiintoista peliä Norberto Fontanalle ja Sauberille. Sauber oli joutumassa todella pahaan pulaan Red Bullin ja Fordin ollessa valmiit jättämään tallin. Näistä edellämainituista tahoista Ford oli valmis tekemään poikkeuksen. Se säilyisi moottorintoimittajana, mutta vain takeita vastaan.

Takuut koskivat amerikkalaisten valmistelemaa tuloa f1:siin omana tallinaan. Sauber nähtiin ennen Stewartia siihen sopivimpana ehdokkaana. Vuodeksi 1997 tallille oltaisiin toimitettu tehtaan moottorit ja kauppaan suostuminen olisi tarkoittanut viimeistään 2-3 vuoden sisällä tallin muuttumista Fordiksi.

Mieluusti jo aiemminkin. Vuosi 1997 olisi vielä ajettu Sauberin nimellä Concorden syistä, mutta mahdollisesti jo 1998 nimi olisi voinut olla Ford. Ikävä kyllä Peter Sauber kieltäytyi. Fordin suunnitelmiin oli kuulunut ajattaa Johnny Herbertiä ja ensisijaisesti ketä tahansa nuorta amerikkalaiskuljettajaa. Ikävä kyllä Fordin suurimmat ehdokkaat valitsivat NASCAR-sarjassa ajamisen.

Sitten Fordin suunnitelmissa olisi ollut ajattaa hallitsevaa maailmanmestaria eli Damon Hilliä tai mahdollisesti jotain muuta kuljettajaa. Mahdollisesti jopa Mika Saloakin, mene ja tiedä. Erityisesti kun noihin aikoihin alkoi esiintyä ensimmäiset huhut Salon Sauberille siirtymisestä. Tyrrellin sopimus kaudeksi 1997 vielä ainakin periaatteessa sitoi hänet talliin, mutta maksutallista oli aina mahdollista päästä eroonkin hyvän onnen kautta.

Kaiken pahan varalta Sauberille tai tulevalle Fordille oltiin etsimässä myös maksukuljettajaa ja vapaina kykenevistä olivat siinä vaiheessa vielä Pedro Diniz ja Ukyo Katayama. Norberto Fontanan osa olisi ollut jatkaa vielä testikuljettajana kaudelle 1997 ja mahdollisesti kaudella 1998 nousta kilpakuljettajaksi.

Ikävä kyllä hänelle oli taattu vain yksi ainoa kisa kaudelle 1997 siinä tapauksessa. Se olisi ollut kotikilpailu Buenos Airesissa. Myöskään kauden 1997 jälkeen hänellä ei ollut takeita säilymisestä tallista ja lähinnä vain Peter Sauber puolusti hänen asemiaan Fordin pomoille. Lopulta Ferrari kuitenkin suostui antamaan isommalla maksurahalla moottorit Sauberille ja Sauberin onnistui saamaan sponsoreita kaudeksi 1997.

 

[CCMK]

Vuonna 1997 kauden aikana Norberto Fontanan tilanne Sauberilla oli varsin mielenkiintoinen. Ennen kautta Fontana näytti tulevan kisakuljettajaksi jopa ilman Fordin ja Red Bullin läsnäoloakin pääsponsorina, mutta sitten Ferrari sai päättää moottoritoimitustensa pykälän perusteella myös kuljettajat.

Herrat nimeltä Nicola Larini ja Gianni Morbidelli olivat myös tarpeen mukaan kyvykkäitä maksamaan ajoistaan Sauberilla. Molemmat olivat olleet uransa eri vaiheisissa selviä maksukuljettajia, mutta kaudeksi 1997 ja Larinin osalta jo vähän aiemminkin asema oli muuttunut enemmän moottorisidonnaiseksi edustusmieheksi. Eli maksukuskiksi sanominen Larinin ja Morbidellin urien loppuvaiheissa oli lähinnä teknistä johtuen suurten tukijoiden avustuksesta.

Moottoritoimittajan edustusmiehet olivat F1:ssä aiemminkin päässeet mukaan hyviinkin talleihin tai ainakin vähintään heitä suositeltiin niihin testaamaan. Toisaalta taas pahimmassa tapauksessa heidän uransa, ajot ja jopa tallipaikatkin olivat sidottuja moottoritoimittajien tahtoon.

Aikaisemmat vapaat tehtaiden mannekiinit kuten Andrea de Adamich saivat varsin rauhassa toteuttaa omia oikkujaan myös muidenkin valmistajien piikkiin, mutta f1:n kaupallistuttua vapaat linnut olivat varsin poikkeuksellisia nimiä. Moottoritehtaan miesten lainailussa Ferrari erikoistui vähäksi aikaa myös erään Felipe Massan kohdalla.

Etenkin sen jälkeen kun Kimi Räikkönen lähti McLarenille ja Sauber tarvitsi jonkin nuoren kuljettajan talliin. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajattaa Sauberilla ajohaluja hinkuneita Luca Badoeria tai Marc Genetä.

Aluksi näytti siltä että Johnny Herbert olisi saanut kenkää yhdessä jo poistuneen Heinz-Harald Frentzenin kanssa. Lopulta Herbertin puolesta Ferrarilla ei ollut erityisiä vaatimuksia täytettäväksi. Fontana sen sijaan joutui jäämään testirooliin myös kaudeksi 1997.

Aluksi suunnitelma Fontanan osalta kaudella 1997 näytti käyvän toteen. Kaudella 1998 Fontana saisi nousta kisakuljettajaksi ja lisäksi hankkia tärkeän argentiinalaisen suuren sponsorin mitä ilman hän oli käytännössä ollut koko ajan vuosien 1995-1997 välillä. Sittemmin ensin riitaantui ja lähti pois koko tallista Larini ja myöhemmin Morbidelli vuorostaan loukkaantui.

Fontana sai tilaisuutensa, mutta huonosti sujuneet kilpailut pilasivat käytännöllisesti katsoen hänen uransa. Toisaalta taas hänellä ei ollut kovinkaan suuria sponsoreita tai muuta maksurahaa takanaan. Suurin summa minkä Fontana pystyi tarjoamaan kaudesta 1998 jollekin tallille oli 4 miljoonaa dollaria mikä ei tietenkään riittänyt kenellekään tallille.

Fontana yritti päästä Minardille, Tyrrelille ja Arrowsille. Muut tallit eivät sitten enää luottaneetkaan Fontanaan. Fontana yritti kausina 1998-2001 enemmän tai vähemmän koko ajan paluuta takaisin f1:siin, mutta ei koskaan onnistunut siinä.

Lopulta vuosiakin oli kulunut liikaa paluun yrittämisenkin suhteen ja Esteban Tueron tapaan Fontanan uran pilasi liian aikaisin tulo mukaan kuninkuusluokkaan.

 

[CCMK]

Andrea de Cesarisilla oli mahdollisuus päästä kaudeksi 1986 Brabhamille jouduttuaan pois Ligieriltä kesken kauden 1985. Ikävä kyllä de Cesaris vaati Bernien mielestä liikaa rahaa. Andrea de Cesaris olisi halunnut kaudesta 1986 800 000 dollaria kaudelta. Siihen ei Bernie suostunut.

Andrea kuittailikin Bernielle, että sitten taitaa tulla miehelle hänen rahojaan ikävä. Kaudella 1987 Andrea de Cesaris ajoikin sitten tallissa miljoonan dollarin maksumiehenä ja sai myös varsin kivaa palkkaakin.

 

[CCMK]

Vuonna 1986 kauden lähestyessä loppuaan Il Commendatore yritti houkutella Nigel Mansellia pois Williamsilta Ferrarille kausiksi 1987 ja 1988 varsin suurella tarjouksella.

Mansell olisi saanut 40 miljoonaa Suomen Markkaa ja lisäksi 50 000 markkaa tarjottiin pisterahana kahden vuoden ajan. Per kausi palkkasumma olisi ollut 20 miljoonaa markkaa. Mansell kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.

Nigelin mukaan tarjouksen hyväksyminen olisi tarkoittanut maailmanmestaruuden luovuttamista tuleville vuosille hänen vihamiehelleen eli Nelson Piquetille.

Toisaalta Mansell kuitenkin kävi salassa neuvotteluja ja ennen niitä tiedusteluja myös kausien 1987-1988 välisenä aikana huolimatta asemastaan Williamsin kuljettajana. Erityisesti kauden 1987 lopulla ja 1988 aikana tiedustelut kasvoivat Ferrarin suuntaan ja lopulta kaudeksi 1989 Mansellista tulikin Ferrarin mies.

 

[CCMK]

Vuonna 1986 f1-auton keskivertohinta oli vajaat 250 000 dollaria. Talleista heikoimmillakin oli ensimmäistä kertaa käytössä viikonlopun aikana yleensä kaksi autoa ja vähintään yksi vara-auto eli 750 000 dollaria olivat jo siis pelkästään kustannukset autojen osalta.

Vielä 80-luvun alussa useimmat tallit jopa keskikastissakin kustannusten säästämiseksi käyttivät vara-autoa vain teknisesti vaativissa osakilpailuissa ja pikkutalleilla ei vara-autoja ollut usein ollenkaan.

Ainoastaan kääpiötalli AGS:llä ei ollut käytössä muita autoja kustannusten rajaamiseksi.

 

[CCMK]

Vuonna 1978 Kojimalle piti tulla kauden aikana tukisummia Toshibalta ainakin 500 000 dollarin edestä ja lisäksi tallin tavoitteena oli kerätä mukaansa mahdollisimman paljon japanilaisia pieniä tai keskisuuria yrityksiä tallin tukemiseksi. 10-12 japanilaista yritystä oli jo lupautunut mukaan hankkeeseen.

Tavoitteena oli tulla edelläkävijäksi japanilaisessa moottoriurheilussa ja samalla sen tarkoituksena oli alustavasti maksaa jopa palkkaa Keke Rosbergille. Yritysrahoilla ja Toshiban tukisummalla sellainen olisi voinut olla mahdollistakin. Tosin se olisi edellyttänyt myös maksukuskin ottamista talliin. Rosbergin osalta palkka olisi ollut todella vaatimaton.

1000 dollaria kilpailulta tai 16 000 dollaria kauden lopussa mikäli talli vain selviäisi loppuun asti. Talous kun oli tiukalla f1:siä ajatellen jo alkujaankin ja tukisummistakin huolimatta ensimmäinen vuosi olisi ollut rankka.

Lopulta jo ennen huhtikuun 1978 oletettua Fujin kilpailua tallin taival oli katkennut tai muuttunut mahdottomaksi jatkaa japanilaisten yritysten kielteisyydestä johtuen ja Toshiban suunnattua energiansa muualle.

Lopullinen syy oli tietysti Japanin autoliiton puheenjohtajan, Fujin radan järjestäjien, Bernie Ecclestonen ja Jean-Marie Balestren riidoissa. Ne nimittäin aiheuttivat Japanin kilpailun peruuntumisen kaudella.

 

[CCMK]

Vuoden 1978 alla myös Ruotsin Grand Prix oli sponsorien osalta suurennuslasin alla. Pääsponsorit tuntuivat vaihtelevan tiheästi kilpailulla ja järjestäjillä oli tiukkaa maksaa uusien mediaoikeuksien haluamia summia kilpailunpidosta. Pierre Ugeauxin poistuttua vallankahvasta Bernie sanoi hintansa ja se oli erittäin suuri summa.

Järjestäjien mielestä vuoden 1979 kilpailu olisi ollut jo melkeni mahdotonta järjestää. Siinä ei kuitenkaan ollut kaikki. Bernie halusi myös turvallisuusuudistuksia ja ratamuutoksia. Mikäli järjestäjät olisivat tehneet Bernien haluaman mukaan järjestelyt niin siinä rataan olisi lisätty shikaani Norran alueelle ja ratatilat varikkoineen olisi remontoitu.

Palkinnoksi siitä Bernie lupasi kolmevuotisen sopimuksen Ruotsin Grand Prixille vuosiksi 1979-1981 ja lisäksi Anderstorpiin yksinoikeudella. Aiemmin Ugeaux oli luvannut vain yksivuotisen sopimuksen Ruotsin kilpailulle eli kauden 1979 kilpailun. Toisaalta Anderstorpin viranomaiset asettuivat jossain määrin poikkiteloin Bernien vaatimusten suhteen.

He eivät halunneet tehdä mittavia uudistuksia tai aiheuttaa ympäristömullistuksia. Sen sijaan yleistä turvallisuutta viranomaiset olivat valmiita lisäämään tarvittaessa erittäin vahvasti sillä kaksi ensimmäistä kilpailua vuosina 1973 ja 1974 olivat olleet rata-alueen lähettyvillä varsin levotonta aikaa.

Innokas yleisö osasi käyttäytyä myös kurjasti ja poliisilla riitti töitä. Bernie ei ollut iloinen asiaan ja jossain määrin muutkin ns. Uuden median edustajat alkoivatkin vierastaa ajatusta f1:n jatkamisesta Ruotsissa. Ruotsalaiset kun tuntuivat pitävän yhtä ja olivat kovin uppiniskaisia ja heimohenkisiä.

Lopulta sovittiin kompromissi jossa vain vuoden 1978 kilpailu taattiin ja vuoden 1979 kilpailu sovittiin pidettäväksi riippuen sopivan pääsponsorin löytymisestä.

Vuosien 1980-1981 kilpailut olivat puhtaasti optiokilpailuja ja Anderstorpin rataisännillä ei ollut halua ryhtyä vielä suurempiin uudistuksiin tai hinnankorotuksiin. Bernien uudistukset ja shikaanit vuorostaan heitettiin romukoppaan.

 

[CCMK]

Vuonna 1983 eräässä vaiheessa kautta Enzo Ferrari yritti tarjota Ken Tyrrelille siirtokorvausrahaa Michele Alboreton päästämiseksi ulos sopimuksestaan ennen kauden loppua.

Alboretosta Ferrari olisi tarjonnut etukäteen miljoona dollaria. Summa oli huomattavasti suurempi kuin mitä kauden 1982 sama korvaus olisi ollutkaan.

Ikävä kyllä Tyrrellille ei käynyt sopimuksesta irtisanominen ennenaikaisesti ja näin Alboreto ajoi kauden loppuun asti tallissaan jossa hän oli siihen asti pysynytkin.

Toisaalta Il Commendatore oli valmis maksamaan Alboretolle kaudesta 1984 eteenpäin 1,7 miljoonaa dollaria kauteen. Siten Alboreton sopimus syntyi tallin kanssa varsin nopeasti.

 

[CCMK]

Eddie Cheeverillä oli melkoista epäonnea matkassa vuoden 1986 f1-sopimusten suhteen. Cheever oli pitkään päästä Benettonille, mutta lopulta sopimuksen estivät BMW:n kanssa olevat erimielisyydet.

Benetton itse halusi Cheeverin Bergerin pariksi, mutta BMW halusi mieluummin jonkun saksalaisen kuljettajan talliin Bergerin pariksi tai sitten jonkun aivan toisen kuljettajan.

Cheeverillä oli neuvotteluja ajopaikasta myös Team Haasin kanssa. Tyrrellin kanssa sopimus oli Rion alla melkein satavarma kunnes Philippe Streiff toi enemmän rahaa talliin kuin mitä Cheever olisi tuonut. Lopulta Cheeverin tehtäväksi jäi yhtä kilpailua kaudella lukuunottamatta välivuosi.

Cheever oli myös Concorde-sopimuksen uhri. Kyseisen sopimuksen uudistuminen kielsi nimittäin kolmannet autot radoilla. Cheever olisi kaudella 1986 muussa tapauksessa ajanut pääsääntöisesti Team Haasin kolmatta autoa radoilla.

 

[CCMK]

Vuoden 1986 suurimpia kohuaiheita oli myös Ayrton Sennan haluttomuus ottaa tallikaverikseen Derek Warwickia. Veto-oikeudellaan hän eväsi Warwickin pääsyn talliin muuksi kuin testikuljettajaksi. Mahdollisien kolmansien autojen voimaantuloa tai ilmankin sitä Senna halusi tallikaverikseen myös läheisen ystävänsä Mauricio Gugelminin.

Mikäli tämä ei olisi ollut mahdollista niin Senna halusi Warwickin eroon tallista kokonaan haluamalla Gugelminin tallin kolmanteen autoon kaudelle. Peter Warr ei suostunut sentään Warwickia kokonaan häätämään tallista. Tosin tässä vaiheessa Warwickilla oli jo mitta täynnä koko tallin toimintaa.

Hänellä oli sopimus myös erääseen toiseen talliin joka myös joutui olosuhteiden pakosta lykkäämään hänen saapumistaan talliin.

 

[CCMK]

Philippe Streiffille pääsy Tyrrellille kaudeksi 1986 oli erittäin hyvä juttu. Mikäli rahamiehen elkeet eivät olisi kelvannet Tyrrelille niin siinä tapauksessa Streiffilla oli varasuunnitelma kaudeksi 1986. Minardi nimittäin halusi Streiffin puolta miljoonaa dollaria varsin paljon ja Streiff olikin kirjoittanut alustavan sopimuksen tallin kanssa kaudesta.

Streiff olisi tosin ajanut siellä vain muiden tallipaikkojen mentyä pois hänen ulottuviltaan. Streiffin sopimuksen varmistuttua Giancarlo Minardi päätti varsin viime hetkellä ottaa talliinsa Alessandro Nanninin. Andrea de Cesaris olikin rahoillaan varmistanut paikkansa jo aikaa sitten.

 

[CCMK]

Franco Forini oli varsin lähellä saada paikan Ligieriltä kaudeksi 1988. Edellisellä kaudella Piercarlo Ghinzani oli varsin erikoinen yllätysvalinta talliin. Ghinzani oli maksukuljettaja tallissa, mutta samalla myös palkkaa ansaitseva. Se ei ollut miellyttänyt Guy Ligieriä ollenkaan ja vain vuoden pikavisiitin jälkeen Ghinzani saikin kenkää.

Forinin sponsorit halusivat miehen ajamaan parempaan talliin varsin suureenkin hintaan. Forinin tuoma summa olisi riittänyt kattamaan Rene Arnoux'n palkan tallissa ja lisäksi noin 200 000 dollaria olisi jäänyt muuhun käyttöön tai tallin mahdollisesti menestyessä Forini olisi saattanut saada jotain jäännösrahoista itselleen.

Forini oli kuitenkin alustavasti palkaton maksukuski kaudelle 1988 Ligierillä. Loppupelissä Guy ei halunnut tallinsa alkavan saada isompaa maksukuljettajastatusta aikaan ja otti lopulta palkkaa saavan Stefan Johanssonin talliin. Forinin f1-ura oli siinä, mutta aivan täysin ilman ajoja ei Forini ollut kaudella 1988.

Forini sai nimittäin testata ennen kauden alkua tallissa ja lisäksi kauden aikana hieman ennen Imolan kilpailua tallin autoa. Niiden testien jälkeen kuitenkin Forinin f1-ura oli päättynyt sillä Osellaa lukuunottamatta kukaan muu talli ei häntä kaivannut ja mies itsekään ei halunnut jatkaa ajamista vain pelkkänä maksumiehenä.

 

[CCMK]

Klaus Ludwigille tarjottiin vuonna 1986 mahdollisuutta päästä ajamaan f1:siä. Saksan uusin ylpeys radoilla eli Zakspeed tarjosi mahdollisuutta Ludwigille olla tallin kolmoskuljettaja. Lisäksi kauden aikana Ludwigille oli annettu lupa ajaa vähintään yksi Euroopassa ajettava kilpailu.

Todennäköisin kilpailu Ludwigille oli luonnollisesti ajojen suhteen Saksan osakilpailu, mutta myös Unkarin osakilpailu tai mahdollinen Euroopan kilpailu Silverstonessa olisi kuulunut sopimukseen. Vaihtoehtoisesti toki mikä tahansa muukin Euroopan kauden kilpailu. Ludwig tarttui tarjoukseen. Valitettavasti Ludwig oli sääntöjen uhri. Concorde kun kielsi kolmannet kuljettajat radoilla. Siten Ludwigia ei koskaan nähty f1-radoilla.

 

[CCMK]

Vuoden 1986 Arrowsin sopimuskuviot olivat varsin erikoiset ennen kautta ja kauden aikana ne tulisivat muuttumaan radikaalisti. Lisäksi talli järjesti myös yhden suuren testisession kauden aikana missä nähtiin myös suomalaisväriä Jari Nurmisen muodossa.

Alustavasti koko kauden ajan tallissa olisivat ajaneet Thierry Boutsen ja Marc Surer. Kolmas kuljettaja tallissa oli Derek Warwick. Warwickilla oli melkoinen sopimusviidakko selvitettävänään. Ensin Warwickille oli luvattu kauden 1985 aikana melkein vuoden loppuun asti paikkaa Lotusilta kaudeksi 1986.

Sitten Ayrton Senna ei halunnut häntä talliin muuten kuin testikuljettajana. Sen jälkeen Warwick yritti kaikkensa päästäkseen ajamaan Arrowsilla kolmatta autoa, mutta Concorden uudistuessa kiellettiin kolmansien autojen ajattaminen kokonaan.

Warwick sanoi kauden aikana myös testisopimuksensa irti Lotusin kanssa ja liittyi Brabhamin testikuljettajaksi ja samalla testaili myös Arrowsia kauden aikana. Sittemmin kaikki muuttui Elio de Angelisin menehdyttyä Paul Ricardin radalla ja Warwick liittyi tallin kisakuljettajaksi.

Jackie Oliver kiisteli Bernie Ecclestonen kanssa kolmansien autojen ajattamisesta sarjassa. Oliver piti tekopyhänä myös Bernien valmiutta rikkoa omia sääntöjään f1:n mediatulvan aikakaudella. Etenkin kun Mario Andrettia tai kompromissina nuorempaa Andrettia eli Michaelia haluttiin ajamaan Detroitiin amerikkalaisyleisön toivoksi.

Concorden pykälät määrittelivät tuolloin myös tarkemmin sarjaan ilmoittautuneiden kuljettajien ja ns. Yllätysajajien oikeudet. Detroitin aikaan Marc Surerin ura f1:ssä päättyi rallionnettomuudessa saamiinsa vammoihin.

Arrows olisi halunnut saada Warwickin ajamaan kesken kauden Brabhamilta Arrowsille omaan sopimukseen kuljettajan kanssa vedoten, mutta jostain ihmeen syystä Bernie esti vaikka mitään erikoista halua pitää Warwickia tallissa tai työskennellä hänen kanssaan kauden aikana ei ollut.

Kun sitten herra Ecclestone olisi voinutkin hänet päästää niin sitten BMW ei halunnut Warwickin ajavan tallissa. BMW vaati saksalaiskuljettajan ajattamista tallissa ja näin Arrowsin varsinaiseksi testimieheksi palkattu Christian Danner pääsi ajamaan Warwickin sijaan Arrowsilla lähinnä moottoritoimittajan painostuksesta.

Todennäköisesti Nurmisenkin sopimus tallin kanssa jopa kesken kauden saattoi kaatua tähän jokseenkin Nurmisen tapauksessa kyse oli kuitenkin enemmän yksittäisestä testiajosta. Lopulta Derek Warwick ja Jackie Oliver sopivat yhdessä kompromissin.

Arrowsin sopimus jäisi odottamaan pöytälaatikkoon ja Warwickille taattiin paikka tallissa kaudeksi 1987 ja samalla Warwick hoitaisi kauden loppuun Brabhamilla. Ehdot sopivat britille ja näin Warwick ajoikin seuraavat kaudet 1987-1989 Arrowsilla ennen siirtymistä Lotusille kaudeksi 1990.

Myöhemmin vielä kaudella 1993 hän palasi yllättäen f1:siin Footworkille vain lopettaakseen heti uransa kyseisen kauden jälkeen.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1986 RAM:n tarkoitus oli ajattaa Mike Thackwelliä, Rupert Keegania ja Huub Rothengatteria tallissa. Tallin taloustilanteen vuoksi kaavailtiin, että jokainen kolmesta kuljettajasta olisi saanut ajaa autolla kauden aikana tietyn määrän osakilpailuja.

Rothengatterin osalta ainoa taattu kilpailu olisi ollut kauden aikana sittemmin peruuntunut Hollannin kilpailu. Tallin saadessa suurta rahoitusta tavoite olisi ollut ajattaa myös muita kuin vain Thackwelliä omassa autossa.

Myöhemmin kun Rothengatter näki tallin lähestyvän tuhon hän kieltäytyi tammikuussa 1986 ajamasta siellä ja etsi muita talleja kaudeksi 1986. Siten kokoonpano yhden auton osalta kaudelle oli Mike Thackwell ja Rupert Keegan.

Thackwellin suunniteltiin ajavan kauden puoliväliin asti ja Keegan hyppäisi rattiin viimeistään Brands Hatchin kilpailussa. RAM:n rahat olivat lopulta niin vähissä, että Rio de Janeiron testiajojen jälkeen talli oli vajonnut konkurssiin ja lopettanut toimintansa.

 

[CCMK]

Mauro Baldin kausi 1986 oli varsin huono f1-rintamalla. Baldi olisi halunnut saada tietää Spiritin suunnitelmista kaudeksi 1986. Italialainen olisi jatkanut tallissa, mutta talli oli todellakin haihtunut savuna ilmaan lopetettuaan toimintansa jo alkuvuodesta 1985 ja lisäksi luvattua turhaan palata radoille kaudeksi 1986. RAM:n kohtalo oli vuoden 1986 alussa täysin samanlainen.

Siten Baldille ainoa vaihtoehto oli lopulta ruotsalainen Ekström Racing. Kyseisen tallin tarina loppui myös ennen kuin se ehti alkaakaan. Eräässä vaiheessa tallin kääpiökokoinen budjetti olisi riittänyt korkeintaan yhden moottorin ostoon ja sekin kertoo paljon koko hommasta...:thumbfh:.

Kunnianhimoinen tavoite toki oli ja lisäksi se olisi tuonut jo tuolloin f1:siin naistallipäällikön.

 

[CCMK]

Michel ja Alain Ferte olivat ikävässä välikädessä kautta 1986 ajatellen. Renault oli häipynyt f1-tallina sarjasta ja lisäksi Ligier oli terminoinut molempien veljesten testisopimuksen tallin kanssa kauden 1985 päätteeksi.

Molemmat kuljettajat yrittivät saada Osellan paikkaa itselleen, mutta lopulta Christian Danner maksoi Osellalle enemmän paikastaan kuin veljekset yhteensä. Danner oli toiselle Enzolle selvempi valinta.

Etenkin kun veljeksiä olisi mahdollisen sopimuksen mukaan pitänyt vielä vuorotellen tai tietyn kilpailumäärän jälkeen aina vaihtaa kesken kauden. Osella toki liittyi monien muiden pienten tallien rintamaan ja ihme kyllä taloustilanteesta huolimatta halusi ajattaa myös kolmansia autoja sarjassa.

Silloin veljesten sopimus olisi voitu lunastaa ja heitä käyttää kilpailuissa tarpeen mukaan. Concorden uudistus vei tosin tämän mahdollisuuden. Lopulta veljeksistä Michelille yritettiin luvata Ranskan osakilpailu ja Alainille yritettiin luvata samalla tavalla kaksi osakilpailua kaudella eli Detroitin ja Monzan kilpailu.

Lopulta Marc Surerin loukkaantuminen ja BMW:n vaatimus avasi Christian Dannerin tien Arrowsille kesken kauden. Ferten veljesten osalta Alainille luvattiin riittävän summan löytyessä ajoja Detroitista eteenpäin aina Monzaan asti. Monzasta eteenpäin kauden loppuun saakka Adelaideen puikoissa olisi ollut sitten Michel.

Lopulta tarjouskilpailun voitti 120 000 dollarilla Allen Berg ja myöhemmin vajaalla 100 000 dollarilla Monzassa myös Alex Caffi. Ferten veljekset olisivat maksaneet kukin kauden ajoistaan vain 50 000 dollaria. Siten molempien veljesten kohtalona oli lähinnä testata Osellaa kaudella 1986 ja lopulta häipyä pääsemättä koskaan ajamaan kuninkuusluokassa.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1986 Ligierille palkatulle uudelle testikuljettajalle Philippe Alliotille kaudesta näytti tulevan vain pelkkä testikausi. Etenkin kun kolmansien autojen mukaantulo sarjaan kiellettiin lopullisesti Concordessa. Alliot olisi ajanut Ranskan osakilpailussa Paul Ricardin radalla ja muutoin olisi vain testannut kaudella.

Lopulta kuitenkin Alliotin ei tarvinnut miettiä kohtaloaan tai nurista liikaa ikäviä. Paikka avautui kilpailuihin Jacques Laffiten loukkaantumisen myötä. Laffiten osalta vain päiviä ennen loukkaantumista hän oli jo melkein täysin kääntynyt vielä yhden kauden kannalle f1:ssä.

Mahdollisesti jopa kausi 1988 olisi saattanut olla Laffiten viimeinen kausi f1:ssä. Etenkin kun Guy Ligier itse oli taannut sarjan kokeneimmalle miehelle huomattavan optiosumman vielä senkin kauden ajamisesta sarjassa.