Laitetaan pitkästä aikaa tähänkin toikkiin uusia ja kautta 1986 koskevia palkkatietoja eri tallien ja kuljettajien osalta. Tällä kertaa välttääkseni yleistä valituksen aiheista markoista aion laittaa summia dollareissa tällä kertaa.
Ja vuoden 1986 markan keskikurssi oli noin 7 markkaa dollarilta jos joku haluaa välttämättä vielä laittaa summat markka-arvoon.
Tässä kuitenkin palkkoja:
McLaren:
Alain Prost: Ansaitsi 3,5 miljoonaa dollaria kaudelta. Lisäksi neuvotteli ennen kauden alkua Ron Dennisin kanssa kiihkeästi palkan alentamisesta, mutta Prost torjui Dennisin anomukset hänen palkkansa alentamisesta. Lisäksi Prost vuorostaan tuli torjutuksi maailmanmestaruusbonuksesta. Se olisi ollut pienemmällä palkalla eli 1,8 miljoonan dollarin osuudella noin 700 000 dollaria. Lisäksi suurpalkka aiheutti Prostin kysymää 70 000 dollarin voitto-osuuden menettämistä. Se ei kuitenkaan Proffessoria haitannut.
Keke Rosberg: Kauden toiseksi rahakkain kuljettaja ansaitsi yhtä paljon kuin Prost kaudella. Ron Dennis oli alustavasti arvellut Rosbergin tyytyvän vain 500 000 dollariin, mutta Keke korotti summaa ensin 1,6 miljoonaan dollariin ja lopulta Marlboron turvin aina 3,5 miljoonaan dollariin saakka. Lisäksi Rosbergin onnistui sopia varikon melkein parhaimmat mestaruusehdot. 80 000 dollaria olisi tullut jokaisesta voitosta tai muutoin suurin piirtein 8000 dollaria pisteeltä. Lisäksi Rosbergille oli luvattu mahdollisesta mestaruudesta 750 000 dollarin ylimääräinen bonus.
Williams:
Nigel Mansell: Ansaitsi 3 miljoonaa dollaria kaudelta. Alustavasti palkan piti olla 1,8 miljoonaa dollaria, mutta Nigel penäsi Frankilta rahaa ja onnistui sitä myös saamaan. Mansell vaati myös 5000 dollarin pisterahaa sillä häntä ärsytti Nelson Piquetin ennätysraha minkä Frank Williams maksoi. Alustavasti Mansell halusi myös 500 000 dollarin mestaruusbonuksen, mutta joutui tyytymään puolta pienempään. Vihamies Piquet joutui tosin tyytymään samaan summaan kuin mitä Mansellkin mestaruusbonuksen suhteen. PS. Toikissa numero 11 löytyy Mansellin muista palkkaeduista tietoja ja ne perustuivat aikanaan vuonna 1986 julkaistuihin Helsingin Sanomien kesäliitetietoihin.
Nelson Piquet: Ansaitsi eniten kaudella 1986: Peräti 3,6 miljoonaa dollaria. Lisäksi Piquet nautti f1-piireissä uskomatonta 10 000 dollarin pisterahaa. Alustavasti Frank yritti maksaa vain 7000 dollaria, mutta Piquetille ei se kelvannut. Piquet halusi myös 800 000 dollarin mestaruusbonusta, mutta lopulta olisi saanut vain 250 000 dollaria kuten Mansellkin.
Lotus:
Ayrton Senna: Saavutti pienemmän summan palkkaa kuin usein on luultu. Vain 1,5 miljoonaa dollaria ja lisäksi 3000 dollaria pisteeltä. Mestaruusbonuksena Senna olisi halunnut 400 000 dollaria, mutta Peter Warr ei suostunut siihen. Sennan bonusta alennettiin ensin puoleen siitä eli 200 000 dollariin, mutta lopulta Senna sai pienen korotuksen aina 250 000 dollariin asti.
Johnny Dumfries: Sai olemattoman pientä huipputallin palkkaa. Kauden loppupalkkio oli lopulta vaivaiset 66 700 dollaria josta 50 000 dollaria oli varsinainen kausipalkka ja ylimääräisen pikkurahan maksoi Peter Warr siitä että Dumfries jättää sopimuksensa kaudesta 1987 suosiolla lunastamatta. Niin Dumfries myös tekikin.
Tosin Dumfriesin syrjäyttivät japanilaismiljoonat. Dumfriesin pisteraha oli vain 500 dollaria siinä missä Senna sai 3000 dollaria. Mestaruudesta Dumfries olisi saanut vain 50 000 dollaria eli kausipalkkansa verran. Dumfries oli tosin sinällään pahassa paikassa sillä hänet nostettiin testipestistä kisaamaan suoraan ja huonosti kävi.
Ferrari:
Michele Alboreto: Ansaitsi 1,7 miljoonaa dollaria kaudella ja Ferrari ei maksanut ylimääräisiä sponsorisummia hänelle.
Stefan Johansson: Ansaitsi saman summan kuin Alboreto. Ferrari ei maksanut myöskään ylimääräisiä sponsorisummia ruotsalaiselle ja Belgian jälkeen välit talliin olivat varsin pilalla ruotsalaisen jättäessä suostumatta tallimääräyksiin.
Ligier:
Rene Arnoux: Yritti saada uudelta talliltaan 1,2 miljoonaa dollaria mutta joutui tyytymään vain miljoonaan dollariin. Mestaruudesta Arnoux olisi saanut puoli miljoonaa dollaria. 50 000 dollaria olisi maksettu suurimman osan edellistä kautta välivuotena viettäneelle ranskalaiselle osakilpailuvoitosta.
Jacques Laffite: Sai miljoona dollaria kaudelta ja olisi saanut mestaruudesta toisen mokoman. Lisäksi 80 000 dollaria jokaisesta voitosta olisi irronnut Monsieur Ligierin kukkarosta lisää.
Philippe Alliot: Sai normaalin testipalkkansa lisäksi 170 000 dollaria kisakuskin pestistään palkkaa.
Benetton:
Teo Fabi: Sai kaudelta yhteensä 800 000 dollaria mistä 500 000 dollaria oli minimipalkkio ja loppuosa tuli sponsorien kautta. Mestaruudesta Fabille oli luvattu 400 000 dollaria.
Gerhard Berger: Sai kaudelta yhteensä 1,17 miljoonaa dollaria. Näistä suurin osa tuli kauden minimipalkkiosta eli 700 000 dollarista, mutta paljon bonuksia tuli myös Benettonin ensivoiton saavuttamisesta ja mestaruudesta Bergerille oli luvattu 300 000 dollaria.
Tyrrell:
Martin Brundle: Ansaitsi 1,34 miljoonaa dollaria kaudelta. Siitä 600 000 dollaria oli varsinainen palkka ja loput tulivat sponsorien kautta. Tyrrellin rahatilanne oli niin huono ennen kautta, että voittosumma olisi ollut 2000-3000 dollaria. Lopulta kuitenkin Brundlelle luvattiin 30 000 dollaria voitosta ja 300 000 dollaria maailmanmestaruudesta.
Philippe Streiff: Ansaitsi 550 000 dollaria kaudelta. Lisäksi hänelle luvattiin 20 000 dollaria voitosta ja 250 000 dollaria mestaruudesta. Streiff oli lisäksi valmis maksamaan 500 000 dollaria ajoista kaudella, mutta rahaa ei tarvittu Tyrrellin saatua Data Generalin tukea.
Team Haas:
Alan Jones: Sai miljoona dollaria kaudelta ja toisen miljoonan olisi voittanut mestaruudesta.
Patrick Tambay: Sai myös miljoona dollaria kaudelta ja toisen miljoonan olisi voittanut mestaruudesta. Molemmat miehet olisivat saaneet 50 000 dollaria per voitto.
Eddie Cheever: Torjui rahakkaan testiroolin ennen kautta tallissa, mutta ajoi yhden kilpailun Detroitissa ja sai siitä 40 000 dollaria ajolta.
Brabham:
Riccardo Patrese: Surullista kautta ennakoi myös yhtä surullinen palkkakiista entisen ja sen hetken uuden tallipäällikkö Bernie Ecclestonen kanssa. Ecclestone oli alustavasti valmis maksamaan Patreselle korkeintaan 280 000 dollaria kaudelta. Voittobonukset olisivat olleet samat Patreselle ja Elio de Angelikselle. Lopulta traagisen kauden kestäessä Patrese sai käteensä vain 150 000 dollaria ja se oli erittäin suuri osoitus Bernien kitsaudesta ja rahansäästöstä. Mestaruudesta Patreselle ja Eliolle oli luvattu tosin molemmille miljoona dollaria sen koittaessa. Sen olisi kuitenkin todennäköisesti maksanut Olivetti.
Elio de Angelis: Olisi saanut 350 000 dollaria, mutta menehtyi kesken Paul Ricardin testien.
Derek Warwick: Ajoi tallissa ensin testiä ja sittemmin ajoi de Angeliksen paikalla. Sai lopulta käteensä 150 000 dollaria.
Arrows:
Marc Surer: Sai varsinaisena palkkiona tallilta vaivaiset 200 000 dollaria, mutta Barclay maksoi valtavaa sponsorirahaa hänelle ja hänen tallikaverilleen Thierry Boutsenille. Surer kuittasi Barclaylta yhteensä 1,4 miljoonaa dollaria kaudelta. Voitosta Arrowsilla olisi irronnut 20 000 dollaria ja mestaruudesta 100 000 dollaria.
Thierry Boutsen: Sai varsinaisena palkkiona tallilta 180 000 dollaria, mutta Barclay maksoi 1,3 miljoonaa dollaria lisää belgialaiselle kauden ajalta. Voitosta olisi saanut 10 000 dollaria ja mestaruudesta 95 000 dollaria.
Christian Danner: Ajoi tallissa ensin testiä ja sittemmin sai hyvästä työstä yhteensä 170 000 dollaria. Seuraavaksi kaudeksi ja yleensäkin kohtalostaan f1:stä Danner ajoi kilpaa muun muassa Jari Nurmisen kanssa. Nurmisella oli kiihkeissä neuvotteluissa Barclay takanaan. Tupakkasponsori kun halusi suomalaisen kuljettajan kaudeksi 1987 tai viimeistään 1988 ja BMW vuorostaan tahtoi saksalaisen kuljettajan jäävän talliin. Lopulta BMW sai tahtonsa läpi mutta sitten toimitalossa muutenkin muuttui mielipide.
Zakspeed:
Jonathan Palmer: Sai 150 000 dollaria kaudelta, mutta maksoi myös erittäin korkeita summia ajopaikastaan. Lähes miljoona dollaria eli 950 000 dollaria maksoi Palmer ajoistaan kaudella 1986 ja se teki hänestä rikkaimman maksukuljettajan. Voitosta Palmer olisi saanut 10 000 dollaria ja mestaruudesta 100 000 dollaria.
Huub Rothengatter: Maksoi ajoistaan 120 000 dollaria kauden ajalta. Voitosta Rothengatter olisi saanut 8000 dollaria ja mestaruudesta 80 000 dollaria.
Osella:
Piercarlo Ghinzani: Maksoi ajoistaan 700 000 dollaria kauden ajalta. Olisi saanut pisteille tuomisesta 800 dollaria ja 50 000 dollaria mestaruudesta.
Allen Berg: Maksoi ajoistaan 120 000 dollaria. Pisteraha Bergille oli 500 dollaria ja mestaruudesta olisi tullut 70 000 dollaria.
Alex Caffi: Maksoi ajoistaan 100 000 dollaria.
Minardi:
Andrea de Cesaris: Maksoi 500 000 dollaria kauden ajalta ja vaati itselleen 120 000 dollarin palkkaa. Ikävä kyllä palkka oli Minardin rahatilanteen takia pisteisiin sidottu ja niitä ei roomalaiselle herunut. Voittobonus oli 100 000 dollarin luokkaa mitä pidettiin vitsinä formulavarikolla samaan tapaan kuin Mansellin ja Piquetin kuittailua toisilleen Adelaiden ratkaisukisassa rahan suhteen. 5000 dollaria luvattiin myös pisteille tuomisesta ja mestaruudesta hän olisi saanut 50 000 dollaria.
Alessandro Nannini: Maksoi 250 000 dollaria kaudelta. Pisteraha oli 500 dollaria ja 5000 dollaria olisi tullut voitosta. Mestaruudesta Nannini olisi saanut 50 000 dollaria.
AGS:
Ivan Capelli: Maksoi 100 000 dollaria yhteensä kahdesta kisasta.
