F1:n Testikuljettajista asiaa vuosien varrelta

[CCMK]

Barcelonassa 1994 Sauberilla oli kaudeksi 1995 melkoiset näyttöajot ja myös testikuljettajan löytämiset vuotta 1995 varten. Testeissä esiintyivät aiemmin mainitut Eddie Irvine ja Laurent Aiello.

Tässä aikoja testeistä:

1. Eddie Irvine Jordan 1.24.100

2. Heinz-Harald Frentzen Sauber 1.24.180

3. Karl Wendlinger Sauber 1.24.320

4. Laurent Aiello Jordan 1.26.100

5. Pedro Lamy Sauber 1.26.210

6. Norberto Fontana Sauber 1.27.320

7. Kris Nissen Sauber 1.28.380

Sauberin kuskeista puhuttaessa Wendlingerillä oli jo sopimus, mutta Peter Sauber halusi silti saada hänen kunnostaan tarkemman selvityksen. Jean-Christophe Boullion ei päässyt ajamaan testiin kuten oli ollut suunitteilla. Norberto Fontana sai lopulta paikan Sauberin testikuljettajina huolimatta siitä, että Pedro Lamy ja Kris Nissen olisivat tuoneet enemmän rahaa talliin. Lamyn kohdalla puhuttiin jopa kisakuskin paikasta kaudeksi 1995.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 Michel Ferte ja Carlos Reutemann testasivat loppuvuodesta 1983 Ligierin autoa. Oltuaan nuorta ranskalaista sekuntikaupalla hitaampi ja ymmärrettävästikin pitkän ajan jälkeen Reutemann päätti pysyä eläkkeellä. Tosin testiä seuranneena päivänä 6.11.1983 hän perui taas lopettamispäätöksensä ja tiedusteli jälleen Ligieriltä tallipaikkaa.

Vanha kunnon Carlos.

 

[CCMK]

Syyskuun 20:s päivä vuonna 1984 vaikutti avautuvan Johnny Dumfriesille varsin mukavana päivänä. Dumfries oli saanut jälleen kuulla, että tallipäällikkö Peter Warr oli aikonut heittää sopimuksensa Williamsin kanssa jo varmistaneen Nigel Mansellin ulos tallista. Warr syytti varsin erikoisesti Mansellia sopimusrikoista ja muutenkin oli varsin levottomalla tuulella. Tilanne oli räjähdysherkkä, mutta siitä Dumfries ei itsessään piitannut. Neue Nürburgringille aiottuun f1-kisaan mennessä näytti ensin siltä, että Mansell lähtisi kävelemään pois tallista tai häntä estettäisiin ajamasta Lotuksen autolla kuten Tolemanin Alex Hawkridge oli estänyt Ayrton Sennaa ajamasta tallin autolla kesken kauden 1984.

Kaksi kilpailua oli siinä vaiheessa enää kautta 1984 jäljellä. Ja pian pirisi puhelin. Vietettyään taas hyvin tulikiven katkuisen päivän Mansellin kanssa Warr tarvitsi hermolepoa ja ajatteli soittaa Dumfriesille. Johnny kuunteli tallipäällikönsä huolia ja purkauksia laidasta laitaan. Purettuaan paineensa Warr ilmoitti äkkiseltään, että Dumfries ajaa seuraavaksi testin Elio de Angelisin kanssa ja mikäli se menisi riittävän hyvin niin Mansell saisi lähteä tallista jo ennen kauden loppua. Warr aikoi katsoa Mansellin oman pelin loppuun asti ja jopa uhmata Mansellin hyvin tarkkaa sopimusta hänen ajattamisestaan. Dumfries ajoikin näyttöajon Lotuksen ratissa de Angelista vastaan.

Mitään erikoista tavoiteaikaa ei ollut Gerard Ducarougen mukaan sovittu, mutta Dumfriesin piti olla sopivan lähellä tallikaveriaan saadakseen ajaa kilpailussa. Lopulta Elio de Angelisin paras aika oli 1.19.410 ja huonoinkin aika näyttöajossa Nürburgringin uudella radalla oli 1.22.270. Sen sijaan Dumfriesin aika oli parhaimmillaankin vain 1.26.620 ja se riitti. Kaiken jälkeen Warr ei lopulta uskaltanut ottaa riskiä ja heittää Mansellia ulos tallista kesken kauden 1984...

 

[CCMK]

Vuonna 1990 Gerard Larroussella oli hänen oman Larrousse-tallinsa kannalta mielenkiintoinen tilanne. Japanilainen Aguri Suzuki oli tullut talliin ja oli alkuvaikeuksien jälkeen ollut yllättävänkin hyvä jo ennen kuuluisaa kolmatta sijaansa Suzukassa.

Vuoden 1990 loppusotku ja säännöistä kiistely FISA:n kanssa jätti tallin taloudelliseen ahdinkoon. Larroussella oli eräässä vaiheessa tarkoitus palkata vähintään testikuljettajaksi talliin japanilainen Hiro Matsushita joka oli Indycarin kuljettaja.

Matsushitan testisopimukseen olisi kuulunut ajaminen Suzukassa Eric Bernardin tilalla 1991 Japanin Grand Prixissä mikäli hän olisi suostunut tarjoukseen. Ikävä kyllä Dick Simon piti Matsushitan kiinni Indycarin sopimuksessa ensin ja sitten kun Matsushita olisi päässyt siitä irti yhtä kisaa varten kaudella 1991 niin Matsushita ei halunnut tuoda Larrousselle niin paljon rahaa kuin olisi pitänyt tuoda. Osin Matsushitan takana oli japanilaisten sponsorien ohella Larroussen melko epätoivoinen yritys kiinnittää Hondan huomiota sille. Gerard Larrousse kun oli huomannut moottorien potentiaalin jo 1980-luvulla.

 

[CCMK]

18.3.1989 näytti uusi maailma avautuvan nuorelle Paul Warwickille. Hän oli Derek Warwickin nuorempi veli ja potentiaalisesti äärimmäisen lahjakas nuori kuljettaja. Paul Warwick sai ensimmäistä kertaa ajaa Arrowsin f1-autoa sinä päivänä ja muutenkaan. Warwick suoritti testinsä Silverstonessa. Heti testiaikojen perusteella suhteessa moneen muuhun kuljettajaan nähden Warwick oli erittäin lahjakas ja joidenkin mukaan hän oli kuin eräänlainen brittien ikioma Gilles Villeneuve. Riippumatta tietyllä tapaa mistä tahansa kilpa-autoiluluokasta mihin hän meni niin sielä hän loisti. Vaikka vaikeuksia toki totta kai oli mukana matkassa.

Veljensä ohella myös Nigel Mansell itse näki Paul Warwickin hyvin lahjakkaana kuljettajana. Arrowsin ohella myös Leyton House oli kiinnostunut nuoresta Warwickista. Leyton House tuki Pauli muun muassa F3000-sarjan puolella. Nämä sarjan kilpailut olivat harmittavan vaatimattomia, mutta myös ymmärrettäviä osa-aikaisuus huomioon otettuna.

Hänen tarkoituksensa olisi ollut ajaa f1:ssä aikaisintaan 1992 aivan kaikkien onnenkappaleiden mennessä kohdalleen, mutta viimeistään jo vuonna 1993 hän halusi päästä kuninkuusluokkaan. Vuoden 1991 loistosuoritus tuki sitä, mutta samalla Leyton Housen taloudellinen tilanne heikkeni rajusti ja heikensi ainakin hänen nopean pikatulon mahdollisuutta kuninkuusluokkaan. Lopulta Paul Warwick menehtyi kisaonnettomuudessa Oulton Parkin radalla.

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi sitten talvitesteistä 1984 aikoja. Joitakin tiettyjä kuljettajia ei esiintynyt kauden 1984 MM-sarjassa. Ajat ovat tammikuulta Rio de Janeiron testeistä. Tämä oli ensimmäisiä todellisia löylytyksiä myös Ayrton Sennan osalta Johnny Cecottoa vastaan joskin talvitestien ja yleisen luonteen vuoksi vielä siinä vaiheessa Sennan aikaa Cecottoon nähden pidettiin onnenkantamoisena. Sittemmin onnenkantamoinen tapahtui liiankin monta kertaa ollakseen sellainen.

Tässä niitä tulee:

Tammikuu 1984 Rio de Janeiron talvitestit
1) 1:29.340 Patrick Tambay Ranska Renault RE50
2) 1:30.280 Nigel Mansell Iso-Britannia Lotus 95T-Renault
3) 1:30.400 Keke Rosberg Suomi Williams FW09-Honda
4) 1:30.650 Elio de Angelis Italia Lotus 95T-Renault
5) 1:30.720 Michele Alboreto Italia Ferrari 126 C3
6) 1:30.970 Derek Warwick Iso-Britannia Renault RE50
7) 1:31.740 Riccardo Patrese Italia Alfa Romeo 183T
8) 1:31.840 Eddie Cheever Yhdysvallat Alfa Romeo 183T
9) 1:32.150 Manfred Winkelhock Länsi-Saksa ATS D6-BMW
10) 1:33.430 Ayrton Senna Brasilia Toleman TG 183B-Hart
11) 1:33.840 Alain Prost Ranska McLaren MP4/1E-TAG Porsche
12) 1:34.610 Niki Lauda Itävalta McLaren MP4/1E-TAG Porsche
13) 1:35.210 Danny Sullivan Yhdysvallat Tyrrell 012-Ford
14) 1:35.590 René Arnoux Ranska Ferrari 126 C3
15) 1:35.690 Andrea de Cesaris Italia Ligier JS23-Renault
16) 1:36.030 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell 012-Ford
17) 1:37.200 Emerson Fittipaldi Brasilia Spirit 101-Hart
18) 1:37.410 Jacques Laffite Ranska Williams FW09-Honda
19) 1:37.760 Johnny Cecotto Venezuela Toleman TG 183B-Hart
20) 1:39.030 François Hesnault Ranska Ligier JS23-Renault
21) 1:40.250 Fulvio Ballabio Italia Spirit 101-Hart
22) 1:42.730 Roberto Moreno Brasilia Lotus 94T-Renault

Kuljettajista puhuttaessa tämä oli Danny Sullivanin eräs viimeisimpiä ajoja f1:ssä ja Roberto Moreno toimi Lotuksen maksutestaajana Johnny Dumfriesin sijaan Riossa. Peter Warr hyväksyi Morenon antamat rahat ja käsi Dumfriesin jäädä Englantiin jatkamaan normaaleja testejä.

Stefan Bellof joutui testaamaan Porschen autoja Urheiluautojen MM-kisoja varten kaudeksi 1984 ja riiteli muutenkin sopimuksestaan Rothmansin ja Porschen kanssa f1:n osalta. Fittipaldin Emersonin mielestä mitta tuli täyteen ja Ballabiokan ei paljoa Morenoa paremmin ajanut ja Morenon laidan ymmärsi sikäli, että se oli Morenon ensimmäinen f1-ajo lähes puoleentoista vuoteen.

 

[CCMK]

Vuoden 1994 heinäkuu oli tavallaan suomalaisille moottoriurheilun kuninkuusluokan ystäville kovin murheellinen. Jyrki Järvilehto eli JJ Lehto oli Benettonilta ns. Pakkoloman vietossa ja Benettonin Flavio Briatore oli suomalaisten inhokki. Vähän paremmalla onnella ja ehkä kenties Briatorenkin halulla ja avustamana JJ olisi silti voitu nähdä kaudella 1994 Ligierin ratissa jopa enemmänkin.

Joka tapauksessa 15.7.1994 JJ ajoi Paul Ricardin radalla pakkolomastaan huolimatta Ligierin ratissa kaikkiaan 65 kierrosta ja kellotti ajan 1.11.800 mikä oli 0,6 sekuntia kovempi kuin Olivier Panisin nopein aika testeissä oli ollut siihen asti. Suomalaisten toivon JJ:n paluusta radoille vielä kauden 1994 aikana herätti muutamakin seikka. Frank Dernien vuolaat kehut JJ:n suuntaan, Briatoren suunnitelmat muutenkin mahdollisesti muodostaa Ligieristä Benettonin eräänlainen B-talli ja viimeisimpänä seikkana jopa Ruutulipun huomaama ja yleensä testeissä ahkerasti mukana olleen Eric Bernardin puuttuminen testeissä. JJ ajoi vielä tämän testin jälkeen ainakin kerran vielä Ligieriä isommin 21.7 ajetuissa testeissä.

 

[kurski]

Joka tapauksessa 15.7.1994 JJ ajoi Paul Ricardin radalla pakkolomastaan huolimatta Ligierin ratissa kaikkiaan 65 kierrosta ja kellotti ajan 1.11.800 mikä oli 0,6 sekuntia kovempi kuin Olivier Panisin nopein aika testeissä oli ollut siihen asti.

Tiesin että on testannut tuolloin, mutta harmittavasti mitään kuvamateriaalia ei taida olla noista hänen Ligier testeistä ?

 

[CCMK]

Saattaa ehkä jossain vanhassa Ruutulipussa olla aineistoa siitä testistä.

 

[CCMK]

Kuten jo aiemmin todettua niin Johnny Dumfries yritti Lotus-potkujensa jälkeen sinnitellä vuoden 1985 alkuun asti uskoen saavansa tallipaikan f1:stä kisakuljettajana. Valitettavasti näin ei käynyt. Ferrari tosin otti häneen yhteyttä tammikuussa 1985 ja otti hänet hieman erikoisesti tuosta vain testikuljettajaksi. Dumfriesin Ferrarin testivuodesta 1985 jäi loppupelissä varsin vähän käteen.

Testikilometrimääriä Dumfries ei suostunut paljastamaan julkisuuteen mutta kaikkiaan hän testasi arviolta noin 7-8 täyden testipäivän korkeintaan Fioranossa talvikaudella 1985 ja kisakaudella vain muutamia kierroksia mikä kertoi hyvin paljon Ferrarin arvostuksesta häntä kohtaan myöhemmin kaudella.

Tosin kisakuljettajien sana painoi tuolloin varsin paljon ja etenkin jos testikuljettajan omat muutokset sotkivat kisakuljettajien ajon. Stefan Johanssonin ja Michele Alboreton mukaan heidän koko ajo-ohjelmansa meni sotkuisaksi aina kun myös Dumfries oli mukana testeissä. Dumfriesin tapa ajaa f1-autoa ja säätää auto omille mieltymyksilleen ei vastannut heidän laatuaan f1-auton ajamisesta.

Lisäksi Dumfries oli osin palkattu koko talliin testaamaan lähinnä Ferrarin uutta prototyyppiasteelle jäänyttä autoa jonka oli tarkoitus käyttää vain neljä sylinteriä pitänyttä turbomoottoria. Dumfriesia tarvittiin siksi koska Johanssonilla ja Alboretolla ja talvikaudella vielä Rene Arnouxilla oli omat testiohjelmansa. Lisäksi Dario Benuzzi ei oikein aina ehtinyt Fioranoon eteenkään talvikaudella 1985 testaamaan. Kun hankkeet kaatuivat niin loppuosan vuotta 1985 Dumfries oli oikeastaan melkein koko ajan tyhjän panttina ja lähinnä satunnaisesti pyöri kisaviikonloppuina varikolla. Sittemmin Dumfries hankkiutui testisopimuksestaan eroon heti kun pystyi ja pääsi sittemmin Lotukselle kaudeksi 1986. Tosin aluksi testikuljettajana sinnekin ennen Ayrton Sennan vaatimusta siitä, että Derek Warwickia ei ajateta hänen kanssaan.

 

[CCMK]

Vuonna 1974 Ensignin talli oli tavallaan saamassa runsaasti mammonaa, mutta sen hinta olisi ollut hyvin kamala ilman tallin hyvää insinööriä Derek Leesiä ja Howden Ganleyta. Rikki von Opel toi paljon isoa rahaa, mutta samalla testiajat ja ylipäätään koko ajamistaso oli aluksi vielä huonompaa kun sittemmin tavallaan omassa huonoudessa olikaan. Testien aikana Ganley neuvoi von Opelille ajamisen saloja ja ennen pitkää von Opel paransi Paul Ricardissa järjestetyssä maksutestissään. Yli 3 sekuntia paransi lopulta von Opel aikaansa aivan ensimmäisiin kierroksiin nähden kauden 1974 testien osalta.

Siitäkin huolimatta insinööri Lees sanoi, että Ganley vetäisi vaikka yksinään vielä 3 sekuntia von Opelinkin parhaasta ajasta alle. Sen verran hyvänä kuljettajana Ganleyta pidettiin myös hänenkin ajolahjojensa tavallaan vaatimattomuudesta huolimatta.

 

[CCMK]

Jan Lammersin urasta f1:ssä, mutta myös sen testirintamalla voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tällä kertaa laitan joitakin talleja minkä autoja Lammers urallaan varmuudella ehti testata ja muutaman testin laitan sulkuihin huhutestitalleina.

Tässä niitä tulee:

1978: Shadow (Ajeli tallin autoa kautta 1979 varten testejä Silverstonessa. Maksoi tallin testeistä koska tallilla ei olisi ollut muuten varaa testata lainkaan.)

1979: Lotus (Testasi JPS:n järjestämässä testiohjelmassa.)

1979: (Williams) (Mahdollisesti Doningtonissa oli testaamassa aikanaan jotain ja pitää vielä näitä tarkistaa.)

1980: Brabham (Testasi Doningtonissa tallin autoa koska Hector Rebaquen jatkosta ei oltu varmoja.)

1981: Brabham (Testasi jälleen Doningtonissa Brabhamia koska Rebaquen sponsorivaroista ei ollut selvyyttä. Myöhemmin testasi loppukaudesta 1981 uudelleen.)

1982: (Ferrari) (Olisi testannut autoa ilman loukkaantumistaan Detroitissa.)

1982: (Renault) (Olisi testannut autoa mahdollisesti talvikaudella. Toistaiseksi en ole löytänyt tästä muuta kuin epämääräisiä mainintoja suomalaislehdistä Hollannin lehtien ohella.)

1983: Renault (Testasi autoa Paul Ricardin radalla ja olisi korvannut ainakin Eddie Cheeverin mikäli ketään toista tähtikuljettajaa ei olisi löytynyt Patrick Tambayn pariksi.)

1983: (Ferrari) (Olisi mahdollisesti testannut autoa Fioranossa talvikaudella 1983-1984 koska Ferrari halusi Lammersin kolmanteen autoon kautta 1984 joskin riittävyyttä asiasta ei ollut tai selvyyttä. Pitää vielä yrittää joskus etsiä tuostakin lisätietoa.)

1984: Renault (Testasi tallin auota ainakin Estorilissa ja Zandvoortissa Renaultin Hollannin maahantuojan promootioajoissa. Estorilissa testit olivat totista totta kautta 1985 varten ja ainakin mahdollista testipestiä varten. Lisäksi Lammers ajoi Renault Euro Cupia kaudella 1984 ja voitti sen.)

1984: Toleman (Olisi korvannut Ayrton Sennan tallin rahantuojana ja tallikaverina piti ajaa Stefan Johansson. Ajoi talvikaudella 1984-1985 useita kertoja tallin autoa. Lopulta sponsorit ja isänmaallisuus sanoivat toisin ja John Watson otettiin talliin.)

1985-1991 väliltä en tällä kertaa ota juttuja eikä tiettävästi Lammers montakaan kertaa testannut mikäli mahdollisesti olisi jonkin testipaikan saanutkin.

1992: Lammersin onnistui koota itselleen aluksi valtava sponsoripaketti Hollannista ja hänen piti korvata Karl Wendlinger alustavissa puheissa jo heti Kyalamissa. Lopulta Hollannin sponsorit toivat vain murto-osia summasta, mutta silti se riitti hänen näkemiseen niin testeissä kuin itse kilpailuissakin kaudella 1992. Lammers hoiti Kyalamin ohella maksutestiohjelmaansa Marchilla Zandvoortin ja Estorilin radalla.

1993 ja siitä eteenpäin Lammersilla oli vielä muutama tilaisuus jatkaa f1:ssä joista lähin oli tietenkin pysyminen Marchilla 1993 ja Simtekin tarjous vuonna 1994 joka meni kuitenkin Roland Ratzenbergerille ja Jean-Marc Gounonille.

 

[CCMK]

Sasol oli jossain määrin aluksi innokas Jordanin tukija sen tullessa f1:siin kaudella 1992 ja jossain määrin erittäin katkera vetäytyessään kaudella 1994. Sasol olisi kovasti halunnut saada f1:siin mukaan etelä-afrikkalaisen f1-kuljettajan. Tosin ketään lupaavaa kuljettajaa ei ollut. Stephen Watsonin ohella eräs Sasolin yrittämä kuljettaja olisi ollut Jordanille kaudella 1993 promootioajon tehnyt George Fouche.

Fouche oli tunnettu urheiluautoilija ja ajanut usein Le Mansissa. Fouche testasi lopulta kesäkaudella 1993 Sasolin pyynnöstä Silverstonen radalla. Fouchen suoritus oli sinällään varsin vaatimaton ja Sasolia harmitti Eddie Jordanin asenne. Toki tuolloin Kyalamin ollessa kalenterissa vuonna 1994 Fouchen ajattamisesta olisi voitu vuoden 1993 lopulla keskustella uudelleen. Tuolloin kuitenkin vastaus oli jyrkkä ei. Fouche ei koskaan ajanut f1:ssä.

 

[CCMK]

Ei varsinaista testikuljettaja-asiaa, mutta itsessään testaukseen liittyvää asiaa kuitenkin. Vanhaan aikaan tiettävästi aina kauteen 1997 asti käytössä eri kilpailuihin olivat ns. Tutustumisharjoitukset tai tutustumis-sessiot joita pidettiin aina vuorokausi ennen kilpailun varsinaisen viikonlopun alkamista eli käytännössä rata-alueella oltiin aina päivää ennen tapahtumien alkamista. Seuraavilla kausilla ja seuraavilla radoilla tiettävästi pidettiin näitä sessioita ja joillakin radoilla niitä peruttiin.

Tässä ainakin muutama seuraava sellainen:

1981: Las Vegasissa pidettiin kilpailuviikonlopun keskiviikkona kaksi tutustumisajoa joista ensimmäinen pidettiin aamulla ja toinen iltapäivällä.

1982: Detroitissa olisi pitänyt pitää kilpailuviikonlopun torstaina tutustumisharjoitus, mutta se peruttiin.

1983: Kyalamissa pidettiin maanantaina ja tiistaina kahtena päivänä tutustumisajot kun kilpailua ei ollut ajettu 19 kuukauteen. Alun perin tutustumisajoja piti olla tasan yksi ainoa kilpailuviikonlopun keskiviikkona.

1984: Dallasissa ajettiin Estorilin ja Nürburgringin tapaan yksi sessio ennen kilpailuviikonlopun alkamista torstaina. Sessiot olivat tunnin mittaisia.

1985: Adelaidessa ajettiin torstaina yksi sessio ennen kilpailuviikonlopun alkamista.

1986: Mexico Cityssä ajettiin Jerezin tapaan tutustumisajot. Tallien vaadittua ylimääräistä testiä radan uskomattoman pomppuisuuden ja likaisuuden takia siihen suostuttiin toisin kuin esimerkiksi Estorilissa 1984. Hungaroringilla Unkarissa ajettiin myös tutustumisajot torstaina. Unkarissa ajettiin yksi 2 tunnin mittainen tutustumisajo ja Mexico Cityssä peräti 2 2 tunnin mittaista sessiota torstaina.

1987: Suzukassa ajettiin yksi tutustumisajo torstaina.

1989: Phoenixissa ajettiin yksi tutustumisajo torstaina.

1990: Interlagosissa ajettiin kaksi tunnin mittaista sessiota torstaina. Aamulla ajetussa sessiossa sadekelillä Martin Donnelly oli nopein Lotuksellaan ja iltapäivän sessiossa Ayrton Senna oli nopein.

1991: Magny-Coursissa ja Barcelonassa ajettiin yksi tunnin mittainen sessio torstaina.

1992: Kyalamissa pidettiin kaksi tunnin mittaista sessiota torstaina iltapäivällä. Aivan ensimmäiseltä sessiolta ei ole aikoja hallussa, mutta toisesta on Las Vegasin 1981 tutustumisaikojen tapaan. Laitan ne mahdollisimman pian tämän jälkeen.

1993: Doningtonissa pidettiin torstaina kaksi sessiota.

1994: Aidan radalla pidettiin vain tiettävästi yksi ainoa sessio. Samoin myös Jerezissä.

1995: Buenos Airesissa pidettiin torstaina kaksi sessiota joista ensimmäinen paikallista aikaa klo 11-12 ja toinen klo 13.30-14.30. Samoin Nürburgringillä pidettiin torstaina testiajot. Nyrrellä tosin tiettävästi vain yksi sessio kun taas San Marinon radalla Imolassa torstaina turvallisuuden takia testattiin torstaina jo kaksikin kertaa sessiot läpi ajaen.

1996: Melbournessa torstaina kaksi sessiota ennen kisaviikonlopun alkua.

1997: A1-Ringin radalla pidettiin sessiot torstaina.

Vuoden 1997 jälkeen ilmeisesti tarvetta erillisille ajoille ennen viikonloppua ei ole ollut.

 

[CCMK]

Toisinaan näistä tutustumisajoista käytettiin myös nimitystä Epävirallinen Harjoitus erityisesti Suomen mediassa 1980-luvulta aina kauteen 1992 asti. Tuloksista tulee ensin aamun tulokset ja sitten seuraavassa postissa iltapäivän tuloksia. Tässä vuoden 1981 Las Vegasin Epävirallisen Harjoituksen tulosaikoja keskiviikolta 14.10.1981:

1. Alan Jones 1'22.106, 2. John Watson 1'23.372, 3. Carlos Reutemann 1'24.379, 4. Bruno Giacomelli 1'24.731, 5. Elio de Angelis 1'24.936, 6. Jacques Laffite 1'25.092, 7. Alain Prost 1'25.169, 8. Nigel Mansell 1'25.237, 9. Nelson Piquet 1'25.655, 10. Jean-Pierre Jarier 1'26.121, 11. Patrick Tambay 1'26.132, 12. Didier Pironi 1'26.352, 13. Michele Alboreto 1'26.447, 14. Eddie Cheever 1'26.911, 15. Gilles Villeneuve 1'26.914, 16. Andrea de Cesaris 1'27.093, 17. Mario Andretti 1'27.429, 18. Derek Daly 1'27.444, 19. Slim Borgudd 1'27.600, 20. Marc Surer 1'28.272, 21. Brian Henton 1'28.440, 22. Hector Rebaque 1'29.027, 23. Derek Warwick 1'29.095, 24.Jacques Villeneuve. 1'29.666, 25. Riccardo Patrese 1'29.696, 26. Keke Rosberg 1'29.965, 27. Beppe Gabbiani 1'30.024, 28. Eliseo Salazar 1'30.472, 29. Chico Serra 1'30.722, 30. Rene Arnoux 1'31.939

Loppukilpailusta olisivat siinä vaiheessa tällaisilla ajoilla pudonneet Riccardo Patrese, Keke Rosberg, Beppe Gabbiani, Eliseo Salazar, Chico Serra ja Rene Arnoux.

 

[CCMK]

Seuraavaksi 14.10.1981 ajetun Las Vegasin kilpailun toinen Epävirallinen Harjoitus aikoineen iltapäivältä:

1. Alan Jones 1'19.488, 2. Carlos Reutemann 1'19.569, 3. Nigel Mansell 1'20.495, 4. John Watson 1'20.977, 5. Mario Andretti 1'21.510, 6. Riccardo Patrese 1'21.701, 7. Bruno Giacomelli 1'21.810, 8. Nelson Piquet 1'21.922, 9. Hector Rebaque 1'22.042, 10. Gilles Villeneuve 1'22.434, 11. Patrick Tambay 1'22.605, 12. Elio de Angelis 1'22.788, 13. Eddie Cheever 1'23.245, 14. Michele Alboreto 1'23.624, 15. Jean-Pierre Jarier 1'23.693, 16. Alain Prost 1'23.697, 17. Andrea de Cesaris 1'23.729, 18. Slim Borgudd 1'23.767, 19. Derek Daly 1'23.839, 20. Marc Surer 1'24.596, 21. Rene Arnoux 1'24.638, 22. Didier Pironi 1'24.701, 23. Jacques Laffite 1'25.025, 24. Keke Rosberg 1'25.181, 25. Eliseo Salazar 1'25.195, 26. Derek Warwick 1'26.249, 27. Chico Serra 1'26.344, 28. Brian Henton 1'26.453, 29.Jacques Villeneuve. 1'26.819, 30. Beppe Gabbiani 1'30.603

Loppukilpailusta olisivat pudonneet Eliseo Salazar, Derek Warwick, Chico Serra, Brian Henton, Jacques Villeneuve ja Beppe Gabbiani.

 

[CCMK]

Seuraavaksi aikoja laitetaan Etelä-Afrikan Kyalamissa torstaina 27.2.1992 ajetun toisen Epävirallisen Harjoituksen aikatuloksia:

1 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Renault 1:17.107
2 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1:18.660
3 Ayrton Senna Brasilia McLaren-Honda 1:19.743
4 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1:19.807
5 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1:20.502
6 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1:20.588
7 Ivan Capelli Italia Ferrari-Ferrari 1:21.050
8 Martin Brundle Iso-Britannia Benetton-Ford 1:21.342
9 Andrea de Cesaris Italia Tyrrell-Ilmor 1:21.386
10 Johnny Herbert Iso-Britannia Lotus-Ford 1:21.587
11 Gianni Morbidelli Italia Minardi-Lamborghini 1:21.734
12 Thierry Boutsen Belgia Ligier-Renault 1:21.940
13 Karl Wendlinger Itävalta March-Ilmor 1:21.949
14 Aguri Suzuki Japani Footwork-Mugen-Honda 1:22.113
15 Mika Hakkinen Suomi Lotus-Ford 1:22.389
16 Christian Fittipaldi Brasilia Minardi-Lamborghini 1:22.113
17 Erik Comas Ranska Ligier-Renault 1:22.389
18 Michele Alboreto Italia Footwork-Mugen-Honda 1:22.399
19 Stefano Modena Italia Jordan-Yamaha 1:22.434
20 Olivier Grouillard Ranska Tyrrell-Ilmor 1:22.686
21 Mauricio Gugelmin Brasilia Jordan-Yamaha 1:22.808
22 JJ Lehto Suomi Dallara-Ferrari 1:23.134
23 Bertrand Gachot Belgia Venturi-Larrousse-Lamborghini 1:24.015
24 Ukyo Katayama Japani Venturi-Larrousse-Lamborghini 1:24.497
25 Eric van de Poele Belgia Brabham-Judd 1:25.045
26 Andrea Chiesa Sveitsi Fondmetal-Ford 1:25.068
27 Pierluigi Martini Italia Dallara-Ferrari 1:26.923
28 Paul Belmondo Ranska March-Ilmor 1:27.250
29 Giovanna Amati Italia Brabham-Judd 1:28.937
30 Alex Caffi Italia Andrea Moda-Judd 1:55.034
31 Enrico Bertaggia Italia Andrea Moda-Judd Ei aikaa

Kilpailusta olisi esikarsiutunut Enrico Bertaggia ja siinä vaiheessa karsiutuneet muutoin noilla ajoilla olisivat olleet Pierluigi Martini, Paul Belmondo, Giovanna Amati ja Alex Caffi.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1993 Eric Bernardille suunniteltiin ostopaikkaa Larrousse-talliin. Vielä tammikuussa 1993 yllättävänkin monta paikkaa oli epäselvänä kauden 1993 MM-sarjaan ja Williams-talli aiottiin sulkea kokonaan sarjasta. Samalla Lotus-talli auttoi entistä kuljettajaansa Michael Bartelsia Marchin lobbauksen osalta. Kaudella 1993 Bernard ajoi Ligierin testimiehenä lopulta koko kauden ajan, mutta tammikuun 21:nä päivänä sinä vuonna vapaita paikkoja oli vielä McLarenille, Jordanille, Larrousselle, Minardille ja Marchille. Jordanin paikka oli tosin alusvasti miehitetty vieläkin Mauricio Gugelminilla sillä hän olisi tuonut kauden 1992 tapaan 8 miljoonaa dollaria talliin.

 

[CCMK]

23.1.1993 Lotus-tallin edellisen kauden testikuljettaja Olivier Beretta aiottiin nostaa kaudeksi 1993 maksukuljettajana sarjaan Mika Häkkisen tilalle mikäli Häkkinen olisi lähtenyt McLarenille. Toisaalta talli aikoi pidättää Häkkisen sopimuksen viime hetkeen asti itsellään. Lotus, Benetton ja Minardi vastustivat Williamsin myöhäistä ilmoittautumista lajiin. Lotus näistä raivokkaimmin, mutta myös Benetton ja Minardi vastustivat enemmän tai vähemmän asiassa.

Minardin ongelmana oli Williamsin aiheuttama masentava ylivoima ja huipputallien teknisistä apuvälineistä olisi pakko luopua tai tehdä tuntuvasti halvempia. Benettonila taas vuorostaan Williamsin vastustamiseen liittyivät myös lajin hallintaan vaikuttavat seikat.

Flavio Briatore halusi muun muassa muutenkin muuttaa F1:n tuolloista päätöksentekojärjestelmää enemmän enemmistösuuntaiseen ja ei aina edes Bernie Ecclestonen alla tehtäviin päätöksiin. Ehdottomasti Benetton halusi kieltää tuolloisten huipputallien eli Williamsin ja McLarenin käytössä olleet veto-oikeudet tärkeistä asioista puhuttaessa.

 

[CCMK]

Barcelonassa 1991 ajettiin yksi tunnin mittainen tutustumisharjoitus torstaina 26.9.1991.

Tässä niistä aikoja:

1 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Renault 1:22.239
2 Ayrton Senna Brasilia McLaren-Honda 1:22.810
3 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1:22.828
4 Martin Brundle Iso-Britannia Brabham-Yamaha 1:23.528
5 Nelson Piquet Brasilia Benetton-Ford 1:24.131
6 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1:24.382
7 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1:24.464
8 Stefano Modena Italia Tyrrell-Honda 1:24.865
9 Mika Hakkinen Suomi Lotus-Judd 1:24.882
10 Alain Prost Ranska Ferrari-Ferrari 1:25.086
11 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1:25.145
12 Mark Blundell Iso-Britannia Brabham-Yamaha 1:25.254
13 Satoru Nakajima Japani Tyrrell-Honda 1:25.464
14 Gianni Morbidelli Italia Minardi-Ferrari 1:25.561
15 Eric Bernard Ranska Larrousse-Lola-Ford 1:25.567
16 Mauricio Gugelmin Brasilia Leyton House-Ilmor 1:25.684
17 Michele Alboreto Italia Footwork-Ford 1:26.004
18 Andrea De Cesaris Italia Jordan-Ford 1:26.053
19 Aguri Suzuki Japani Larrousse-Lola-Ford 1:26.405
20 Erik Comas Ranska Ligier-Lamborghini 1:26.446
21 Pierluigi Martini Italia Minardi-Ferrari 1:26.447
22 Alessandro Zanardi Italia Jordan-Ford 1:26.508
23 Gabriele Tarquini Italia Fondmetal-Ford 1:26.576
24 Thierry Boutsen Belgia Ligier-Lamborghini 1:27.333
25 Alex Caffi Italia Footwork-Ford 1:27.908
26 Emanuele Pirro Italia Dallara-Judd 1:27.949
27 JJ Lehto Suomi Dallara-Judd 1:28.004
28 Nicola Larini Italia Modena-Lambo-Lamborghini 1:28.060
29 Ivan Capelli Italia Leyton House-Ilmor 1:28.984
30 Olivier Grouillard Ranska AGS-Ford 1:30.069
31 Eric van de Poele Belgia Modena-Lambo-Lamborghini 1:30.303
32 Fabrizio Barbazza Italia AGS-Ford 1:34.545


Näillä ajoilla kilpailun Esikarsinnassa olisivat pudonneet Eric van de Poele ja Fabrizio Barzbazza ja aika-ajoissa olisivat karsiutuneet JJ Lehto, Nicola Larini, Ivan Capelli ja Olivier Grouillard heidän lisäkseen.