Finlandia- ym maratonhiihdot

Jacques

KKWCS:n Mietaa
Liittynyt
15.10.1999
Viestit
37045
Sijainti
Helsinki
Onko täällä foorumilla hahmoja, jotka ovat hiihtäneet finlandiahiihdon vähintään kerran? Tai vieläpä onko sellaisia jotka aikovat osallistua ensi talven finlandia hiihtoon?

Mulle tuli tuossa eilen vähän ajatusta, että jos lähtis ens helmikuussa kokeilemaan. Mitä kaikkea finlandiaan valmistautumiseen olis syytä ottaa huomioon. Tai miten sitä varten kannattaisi treenata? Hiihtämistä nyt ainakin täytyy harrastaa enemmän ensi talvena, kun on muutamana talvena jäänyt aika vähiin. ja erityisesti perinteistä tyyliä..

Tavoitteena mulla olis varmasti vain päästä maaliin. Tosin itseni tuntien tulen aloittamaan liian kovalla vauhdilla. Ilmeisesti ois hyvä löytää joku tyyppi jonka kunto on about sama kuin mulla, mutta joka on hiihtänyt ennenkin. Ja pysytellä sitten sellaisen peesissä. Tosin sellaista tyyppiä on varmaan hankala löytää 5500 ihmisen joukosta. :)
 

VR

Syytön ja sillä sipuli
Liittynyt
7.4.1999
Viestit
10649
Sijainti
U15
Eikös siinä Hesarin NYT-liitteessä seurata jonkun porukan valmistautumista Finlandia-hiihtoon. En oo kovin tarkkaan lukenut sitä sarjaa, mutta siinä oli kyllä ihmistä joka lähtöön.
 

Jr-

Maximum Attack
Liittynyt
29.3.2000
Viestit
14798
Sijainti
Saviseutu
Sen verran, että kannattas ensin yksi talvi hiihdellä reilusti perinteistä ja vasta seuraavana talvena koittaa hiihtää Finlandiaa. Ite oon joskus junnuna harrastanut kilpahiihtoa ja joskus on tullut hiihdettyä 40km putkeen. Ei ole ihan helpponakki sekään ja väittäisin että sillon olin aika kovassa kunnossa. Välineiden ja voitelun merkitys kasvaa tollasella matkalla joten se puoli olis syytä olla vimosen päälle kunnossa.

Ja miten kannattaisi reenata?? No tekemällä pitkää lenkkiä ~20km/ lenkki. Sitten on paljon muitakin Finlandian kaltaisia laturetkiä jossa voi testata kuntoaan. Suosittelisinkin ensin jotain hieman lyhempää laturetkeä.
 

Vesku

Maatalousneuvos
Liittynyt
14.6.2003
Viestit
5795
ENpä ole murtsikkamiehiä...
mutta eno on. Ikineuvos eli hiihtänyt kaikki Finlandiat! :eek!: Hyvää treeniä kuulema Pirkka-hiihtoon....
Voisi vaikka antaa vinkkejä, jos kykyisit?
 

Faustus

Well-known member
Liittynyt
31.3.2000
Viestit
6745
Ja miten kannattaisi reenata?? No tekemällä pitkää lenkkiä ~20km/ lenkki.
Mä kuvittelin, että 20 km on ihan normaalin pituinen lenkki. :eek:

Kerran hiihdin viime talvena noin 46 km:n lenkin ja kyllä sen nyt jaksoi loppuun asti hiihtää, kun piti pari kolme noin minuutin mittaista juomataukoa.

Finlandiahiihdon pituus taitaa olla 62 km, joten ensi keväänä ei kyllä taida vielä olla asiaa lähtöviivalle. Jonkinnäköisenä tavoitteena se on kuitenkin ollut jo vähän aikaa.

edit: Ai niin, sitä piti kysymäni, että miten hyvin se letka venyy siinä matkan aikana? Pystyykö ollenkaan hiihtämään ns. omaa hiihtoa vai meneekö se ihan kävelyksi?
 
Viimeksi muokattu:

Jr-

Maximum Attack
Liittynyt
29.3.2000
Viestit
14798
Sijainti
Saviseutu
Faustus sanoi:
Mä kuvittelin, että 20 km on ihan normaalin pituinen lenkki. :eek:
No lenkin pituus on suoraan verrannollinen hiihtotaitoon/kuntoon.

Tsäk kuinka paljon hiihdit viime talvena ?
 

Tolerantti

Well-known member
Liittynyt
8.8.2000
Viestit
4704
Olen hiihdellyt Finlandian viisi kertaa. Silloin lähtö oli Hämeenlinnasta Katumajärven jäältä ja hiihdettiin Lahteen. Kerran osui lumipulan vuoksi sellainen suoritus, että lähtö- ja maalipaikka oli Lahti. Näinhän kisa taitaa nykyään olla oletusarvoisesti. Seuraava horinani on pitkä, toivottavasti jaksat lukea pidemmälti kuin vähän alkua : ). Olen jakanut tekstin kolmeen eri postaukseen.

Harjoittelusta

Mikä tahansa kestävyysluonteinen harjoittelumuoto käy, kävely, pyöräily, rullaluistelu, juoksu, metsätyöt jne.. Tehdään pitkäkestoisia suorituksia, 30 min ylöspäin kolme – kuusi kertaa viikossa. Sykkeen pitäisi pysyä aerobisella puolella, siis suunnilleen haarukassa 120 – 160. Välillä voi ottaa vetoja, jossa syke kohoaa yli ja taas palautellaan. Vaikkapa 10 - 15 vetoa lenkin aikana, ja näitä vetoja suunnilleen kahtena kolmena harjoittelupäivänä viikossa. Tällä varmistetaan sitä, että kiriherkkyys säilyy ja että sietää maitohapoille joutumista ja niistä palautumista.

Kävelyn pitää olla sellaista tehokasta, jossa liike lähtee lantiosta ja kävelyä rytmitetään käsien ja ylävartalon liikkeillä. Ei tarvitse mitään Konoskävelyä kuitenkaan harrastaa. Sen sijaan voi kokeilla ns. vaahtopääkävelyä. Siinä ikään kuin kohotetaan itseään nilkalla askeleen puolivälin paikkeilla. Jos kehtaa, voi ottaa dementiakävelysauvat mukaan. Näin tulee harjoitettua myös ylävartalon lihaksia. Pururataa voi kävellä perinteisen sauvat käsissä. Ammattilaiset tekevät sauvarinneharjoittelua. Siinä edetään ylämäkeä perinteisen sauvat käsissä, ja sauvoilla tehdään työtä tehokkaasti niin, että työnnössä käsi ojentuu suoraksi takana lantion kohdalla. 15 nousua laskettelurinteessä riittää yhden illan harjoitteeksi. Tämä on yleensä anaerobista harjoittelua.

Rullaluistelussa voi myös käyttää sauvoja, jolloin myös ylävartalo kehittyy. Tähän käy luisteluhiihtosauvat tai sitten erikseen rullaluisteluun kehitetyt kepit. Huonon sään sattuessa voi tehdä olohuoneen lattialla kuntopiiriä. Tai nykyään sitä kutsutaan trendikkäämmin circuitiksi.

Lihashuolto ja palautumisesta huolehtiminen ovat oleellisia. Harjoitukset aloitetaan lämmittelyllä ja päätetään loppuverryttelyyn. Lihaksia on hyvä venytellä useita kertoja viikossa, mieluiten jokaisen harjoittelukerran jälkeen. Ammattilaiset saattavat käyttää kolmen viikon rytmitystä helppo viikko, kovempi viikko, raskas viikko. Pitää kuunnella kehoaan, ettei tule ylirasitusta ja rasitusvammoja. Eikä touhu harrastelijatasolla noin muutenkaan tarvitse niin tarkkaa ja vakavaa olla.

Hiihtotekniikka

Lumien tultua aloitetaan hiihtotekniikan harjoittelu. Tulisi olla hallussa vuorohiihto, yksipotkuinen tasatyöntö ja tasatyöntö. Vuorohiihtoa käytetään loivissa ylämäissä ja tasamaalla, yksipotkuista tasatyöntöä tasaisella ja tasatyöntöä tasamaalla ja loivissa alamäissä. Myöskin pitää hallita haarakäynti jyrkissä ylämäissä ja laskutekniikka alamäissä.

Sauvoitta hiihto on erittäin tehokas keino löytää kateissa ollut vuorohiihdon rytmi ja liuku. Siis hiihdetään ilman sauvoja vain käsillä rytmittäen tasaisella maalla tai loivassa vastamäessä. Silloin oppii potkun ja oppii liu’uttamaan suksea. Käsien oikea rytmi löytyy myös kuin itsestään. Sauvojen kanssa hiihdettäessä käsien työskentelyn pitää olla tehokasta, työntö loppuun asti. Suksea pitää malttaa liu’uttaa myös.

Alamäessä voi hävitä paljon, jos ei ole tekniikka hallussa. Mäen alussa työnnetään tasatyönnöin vauhtia niin kauan kuin vauhdissa pysyy. Sitten muna-asentoon. Pitää seistä suksien päällä tasapainossa niin, että paine jakautuu suksen pituudelle tasan. Asennon pitää olla kuitenkin rento, jotta lihakset palautuvat. Nyppylöiden kohdalla kevennetään kevyesti kohottautumalla, jotta suksi ei tökkää nyppylään. Jalat pelaavat kuin auton jouset ja iskarit. Kaarteessa painoa siirretään sisäsukselle, jopa vieläkin sisemmäs ja ulkosuksi työnnetään vaaksan verran eteen. Näin tehden pysyy pystyssä tiukankin paikan. Kun vauhti hiipuu, aloitetaan tasatyönnöt, sitten yksipotkuinen työntö ja lopulta vuorohiihto tavoitteena säilyttää alamäen ilmainen vauhti mahdollisimman pitkään. Tiukoissa ja mutkaisissa laskuissa joutuu kohottautumaan, jotta tasapaino pysyisi. Silloin myös mutkien ajolinjoilla on merkitystä. Näitä taasen on turha selittää ralli- ja formulakansan perilliselle sen enempää.

Pururadoilla esiintyy hiihtoa harjoittelevia ryhmiä. Oiva mahdollisuus NSE:hen syntyy, kun pyytää jotakuta hiihtäjätärtä kertomaan, onko tekniikkasi kohdallaan. Ja jos ei ole, kenties neuvomaan. Ko. yksilöiden perässä voi myös yrittää hiihtää, jolloin näkee, miten hiihdon pitäisi teknisesti sujua. Useimmiten he vain tuppaavat katoamaan horisonttiin uskomattoman nopeasti. Ammattilaiset ovat erikseen.

Pururatoja ja muita latuja hoidetaan yleensä säännöllisesti, jolloin latu on aina priimakunnossa. Massahiihdoissa porukkaa on kuitenkin niin paljon, että ladusta tulee hetimiten epämääräinen nuljuava jauhovakka, vaikka kaksi uraa edelleen löytyykin. Ladun pohjalle muodostuu helposti loiva aaltokuvio, jolloin kolmen metrin välein esiintyy kohouma. On syytä käydä jossakin moottorikelkalla tehdyllä kuluneella reitillä tätäkin olosuhdetta harjoittelemassa, sillä nyppylät rikkovat hiihtorytmin, ellei niitä osaa ylittää kevyesti ja opettele suorastaan hyötymään niistä.


Välineet

100 euron market- paketillakin (sukset, sauvat ja monot) voi urakasta selviytyä, mutta silloin nautinto on kaukana. Joskus myydään combi- suksia, joilla pitäisi voida harjoittaa sekä perinteistä että luisteluhiihtoa. En suosittele, koska ne eivät ole hyvät kummassakaan. Suosittelisin hankkimaan ns. aktiiviharrastajan tai jopa kilpatason välineet. Toisinaan edellisvuoden kilpamalleja saa edullisesti. Usein hiihtoa harjoittavilla seuroilla on myös alennussopimuksia paikkakunnan jonkin liikkeen kanssa. Joka tapauksessa asiointi on syytä suorittaa asiantuntevassa liikkeessä, jotta välineistä tulee asialliset ja suksista oikean jäykkyyden omaavat, siteistä oikein kiinnitetyt ja pohjista oikein käsitellyt. Edelleen, uhrataan rahaa oikeisiin asioihin, ettei tule ostettua esim. liian hyviä sauvoja.

Kilpahiihtäjillä on perinteisen suksia useita pareja. On eri jäykkyyksiä ja erilaisella pohjalla, että löytyisi kulloiseenkin keliin ja lumeen sopivat. Harrastaja tulee hyvin toimeen yhdellä parilla.

Normaalein ulkoiluvarusteinkin selviää, mutta tarkoitusta varten tehdyt hiihtoasut ovat hyviä. Niissä eivät puntit ja takki lepata. Tuulensuojausta on edessä, muttei niinkään takana, jotta höyryt pääsevät ulos. Kevyellä pakkasella tarkenee, kun alla on kuntokerrasto ja yläosassa kenties väliasu. Kovemmalla pakkasella sitten kerroksia lisää. Pikantti, mutta tärkeä yksityiskohta ovat ”munasuojat” tai niiden hienompi nimi taitaa olla ”alavatsasuojus”. Ne ovat kuin lyhyet kalsarit, joissa on tuulenpitävä kangas genitaalin edessä. Välttämätön varuste pakkasilla, koska muutoin kipristää pahoin pitkässä alamäessä.

Jalkaan kunnolliset sukat, joissa pohja ja varpaiden kohta ovat huopaa. Käsineet ovat myös oleelliset. Täytyvät olla sellaiset, että tarkenee, mutta eivät liian kuumat. Istuvat napakasti käteen, ettei tule rakkoja. Melkein pitäisi olla kahdet, toiset leudolle säälle ja toiset kovalle pakkaselle. Ranteiden täytyy myös olla suojatut. Usein ns. halpismalleissa käsineen suu on lyhyt ja horottava, mikä ei käy laatuun. Mikään ei ole niin viheliäistä, kuin että käsiä palelee hiihtäessä. Tai päätä. Hiihtopäähineen tulee pitää tuulta, mutta se ei saa olla liian kuuma. Korvat pitäisi saada helposti suojaan myös.
 

Tolerantti

Well-known member
Liittynyt
8.8.2000
Viestit
4704
Voitelu
Suksien voitelu on erittäin oleellinen seikka. Urheilukaupoissa on ilmaisjaossa voidevalmistajien hyviä oppaita, joilla pääsee hyvin alkuun. Harrastelijoille myydään nestemäisiä sienellä levitettäviä luistovoiteita ja pitoteippejä. Niillä selviää harjoittelusta, mutta optimaaliseen tulokseen ei pääse, ei lähellekään. Nesteliukasteet eivät myöskään kestä kovin pitkää matkaa, kestänevät n. 15 km pohjassa.

Kannattaakin opetella voitelua harjoituslenkkien yhteydessä, jotta kisan tullen on sitten kokemusta. On hyvä pysytellä yhden valmistajan tuotteissa, jolloin voiteiden ominaisuuksista pääsee hiljalleen jyvälle. Luistovoitelu ei harjoituslenkillä ole kovin oleellinen, mutta pito on. Jos ei suksi pidä, ei hiihdosta tule mitään.

Perusvarustus on neljä palaa luistoparafiinia, yksi per lämpötila-alue. Sitten pitovoiteita vanhalle ja uudelle lumelle, purkkeja ja liisteriä. Parafiinin sulatukseen myydään erityisiä rautoja, mutta vanha silitysrauta ajaa saman asian, kunhan vain on tarkkana lämpötilan kanssa. Voitelu on aika sotkuista puuhaa, joten suotuisa paikka olisi lämmin kellari tms. Jos ei kellaria ole, niin eteinen hesarilla vuorattuna. Silti voi tulla suullista palautetta kärystä jne. Mutta onko joku väittänyt, että urheilu olisi sekä henkisesti että fyysisesti helppoa!


Valmistautuminen kisaan

On hyvä käydä pidemmällä laturetkellä tms. ennen Finlandiaa. Silloin pääsee käsitykseen mm. vauhdinjaosta ja nestetasapainosta. Samoin välineet tulevat testatuiksi. Tällöin löytää käsistä ja jaloista mahdolliset hiertymille alttiit paikat. Näitä voi sitten suojata urheilukaupoissa myytävillä teipeillä ja laastareilla. Ei ole pahitteeksi käydä Lahden maastoissa hiihtelemässä. Silloin saa tuntumaa maastoon, lumeen ja maisemiin. Aboriginaaleilta voi myös kysellä voiteluvinkkejä; Lahdessa nimittäin Salpausselän etelä- ja pohjoispuolen olosuhde voi poiketa hetkellä huomattavastikin.

Sanoisin, että känniä ei pidä ottaa kahta viikkoa tai sitä lähempänä suoritusta. Kilpahiihtäjät saattavat tehdä ns. tyhjennysharjoituksen noin viikkoa ennen suoritusta. Sitten he rupeavat tankkaamaan ja hiihtelevät hiljakseen Miedon sanoin ”kuunnellen kunto kasvaa”. Harrastajankin on syytä nauttia pelkästään hiilihydraattipitoista evästä parin päivän ajan ennen suoritusta. Kaupasta saa erityistä palautus- ja tankkausjuomaa 2 dl:n tetroissa. Sen käyttöä on syytä harjoitella etukäteen. Jari Isometsä ja kumppanit vetivät sitä ennen Naganon 50 km:n kisaa riittävästi ja oksensivat sitten itsensä keskeytyskuntoon jo ennen puolimatkaa.

Kuunnellaan säätiedotuksia, jotta osattaisiin voidella sukset ja pukeutua oikein. Itse tapasin levittää luistovoiteet edellisenä iltana. Pitovoitelu tehtiin myös edellisenä iltana, jos sää oli vakaa. Jos ei ollut, tehtiin pidot suoritusaamuna tai jopa vasta paikanpäällä ennen lähtöä.

Voitelu poikkeaa normaalimatkojen vastaavasta. Normaalisti yksi luistovoidekerros riittää, mutta ylipitkälle matkalle sulatetaan kaksi tai kolme kerrosta. Pitoalueelle sulatetaan raudalla aluksi erityinen pohjavoide. Sen päälle sitten 15 – 20 kerrosta kelivoidetta, kun normaalisti riittää 3 – 5 kerrosta. Kilpahiihtäjät käyttävät luistona erityistä pulverivoidetta. Purkki maksaa n. 30 – 40 euroa ja riittää n. viiteen voitelukertaan. Harrastaja voi käyttöä harkita, mutta saattaa silti olla turhan tyyristä hyötyyn nähden. Toisaalta jo pelkkä positiivinen psykologinen vaikutus voi olla hirmuinen!

Oikea pukeutuminen on tärkeää. Pääsääntöisesti on niin, että laitetaan yksi paita enemmän kuin normaalimatkalle. Näin siksi, että ylipitkällä matkalla lämpöenergian tuotto lopulta hiipuu ja voi käydä palelemaan. Toisaalta ei saa olla liian kuuma. Pukeutuminen on kohdallaan, kun lähtöruudukossa vähän palelee. Suorituksen aikana lämpötila onkin sitten sopiva.


Itse suoritus!

Käsittääkseni lähtö tapahtuu 500 hengen ryhmissä. Ryhmät muodostuvat numerojärjestyksessä, mutta omaan ruutuun mennään vapaasti. Siten voi yrittää mennä ajoissa ruutuunsa, jolloin pääsee oman ryhmänsä keulapaikalle. Sitenkin on, että mitä varhemmin ilmoittautuu, sitä pienemmän lähtönumeron saa. Tällä on merkitystä siinä suhteessa, että pitäisi päästä oman tasoiseensa joukkoon. Jos porukka on hitaampaa, joutuu ohittelemaan energiaa kuluttavasti jatkuvalla syötöllä. Jos taas on liian kovassa porukassa ja vielä erehtyy hiihtämään heidän tahdissaan, katkeaa ennen maalia.

Kun lähtölaukaus pamahtaa, lähtee porukka liikkeelle kuin varsalauma. Paitsi ruudun viimeiset, jotka eivät hetkeen pääse liikkumaan minnekään. Alkuvauhti on yleensä kova, mutta tasaantuu kyllä muutaman kilometrin jälkeen, joten aivan alussa ei pidä ruveta himmailemaan. Toisaalta, jos vauhti tuntuu liian hitaalta, ei myöskään kannata aivan alussa yrittää suuremmin ohitella. Tähän tulee parempi tilaisuus n. 10 km:n jälkeen, kun ryhmä harvenee.

Mielestäni kannattaa pitää yllä kohtuullista vauhtia alusta saakka. Vauhti on kohdallaan, kun ylämäissä vähän hengästyy, mutta tasaisilla ja alamäissä palautuu. Olo on mukavan lämmin ja hikeä irtoaa. Voisi tietysti ajatella, että löysähkö alku ja sitten kiristetään loppupuolella jos vain varaa on. Suuremmalla osalla jää vauhti kiristymättä. Jos kuntopohja on kohdallaan, tasaisella vauhdilla jaksaa kyllä maaliin asti.

Reitillä on yleensä kolme latua rinnakkain. Hiihdellään rauhallisesti omassa letkassa. Ei kannata oikoa sisäkaarteeseen juurikaan. Ohitukset tehdään harkiten. Ensin pitää päästä selville, meneekö letka todella omaa vauhtia hiljempää. Pitkän letkan vauhti aaltoilee maaston mukaan. Tämä on tietysti jo hyvä peruste vaihtaa lyhyempään. Jos ohitukseen ryhdytään, katsotaan, että ohituskaista on vapaa, sitten uudelle ladulle, rinnalle ja rauhallisesti ohi. Turhat poukkoilevat ladunvaihdot syövät vain energiaa.

Matkan edetessä porukka harvenee ja välillä hiihdetään pitkät matkat yksin. Se on ihan hyvä, koska vauhdinsäätely ja tyylittely on silloin vapaata. On kuitenkin tilanteita, jolloin peesaus on erittäin viisasta. Tyypillisesti tällainen tilanne on ison peltoaukean tai järvenselän ylitys. Tai sitten jos sattuu muutoin vastatuuli. Silloin pitää etsiä ajoissa sopiva peesattava. Hyvä peesattava menee juuri itselle sopivaa vauhtia, ei liian kovaa eikä liian hiljaa ja vauhti myös pysyy vakiona. Hänen potkun pituus on sama kuin sinulla. Hyvä peesattava on kullanarvoinen ja häntä ei kannata hukata juottoasemilla.
 

Tolerantti

Well-known member
Liittynyt
8.8.2000
Viestit
4704
Juottoasemia on noin kymmenen kilometrin välein. Huoltotapahtuma on aina hirveä härdelli. Pitää vain pyrkiä väljemmän näköisen pöydän ääreen. Siellä hiihdellään väistämättä kanssakisailijoiden suksien yli, joten varovaisuus on paikallaan, mutta odottelemaankaan ei voi ryhtyä, koska tilanne ei siten yhtään parane. Sopiva juoma-annos on noin kaksi mukia kuntojuomaa. Nimenomaan kuntojuomaa eikä mehua, koska kuntojuomalla saadaan elimistön suolatasapaino pidetyksi kohdallaan. Jos juoma on kylmää, kaadetaan annos maahan ja napataan uusi, lämmin muki. Sitten kauhotaan kouralla ämpäristä suolakurkkuja naamariin ja kenties vielä hedelmäsokeria päälle. Nyt tuntuu ällöttävältä ajatus ottaa hanskalla suolakurkkuja ämpäristä, jossa jo kymmeniä käsiä on käynyt, mutta ei se suorituksen aikana tunnu miltään.

Kaamea virhe on jättää juomatta, sillä se kostautuu loppupuolella mm. kramppeina. Mieluummin juo liikaa kuin liian vähän. Jos juo liikaa, tulee kusihätä. Silloin kylmästi muutama metri ladulta sivuun ja tyhjennys. Meneehän siinä jonkun verran porukkaa toki ohi. Ideaalitapauksessa ei ole janontunnetta, mutta ei tule myöskään kusihätää.

Juottoasemilla pelaa myös suksihuolto, josta saa myös uuden sauvan rikkoutuneen tilalle. Luistovoitelu menee harvemmin totaalisesti pieleen, mutta pitovoitelu meneekin sitten herkemmin. Jos meni pieleen, niin heti huoltoasemalle ja uutta voidetta pohjaan. Lipsuvilla suksilla väsyttää vain itsensä, eikä matka edisty. Parempi odotella vuoroaan kuin yrittää sinnitellä vielä 10 km. Kuluttavalla kelillä saattaa loppumatkasta tulla tarve lisävoitelulle. Joka tapauksessa luistovoide kuluu kantalapun takaa pois joka tapauksessa, mutta vaikka pohja on siltä kohdalta aivan harmaa, se ei yllättäen juurikaan menoa haittaa.

Suorituksen aikana tulee heikkoja hetkiä. Ensimmäinen on jo kotona aamulla, kun nousee aikaisin ylös ja lusikoi puuroa naamaan. Se tuntuu takertuvan lusikkaan ja kitalakeen, mutta sitkeästi vain nallekarhun naama näkyviin! Seuraava heikko hetki on lähtöruudukossa, jolloin tuntuu, että edessä oleva suoritus on mahdoton, kun paleleekin pirusti. Alkuverryttely hoituu lähtökirmauksessa ja pikkuhiljaa elimistö kyllä käynnistyy. Suoli on syytä tyhjentää ennen lähtöruudukkoon menoa, koska kenttäsuoritukset reitinvarrella ovat aina hankalia. Jossakin vaiheessa maksan energiavarastot loppuvat ja tulee heikko olo. Silloin pitää odotella puolisen tuntia, ja olo helpottuu, kun elimistön rasvanpoltto käynnistyy ja energiaa virtaa taas.

Yleensä krampit varoittavat itsestään lihasvärinän muodossa. Tällöin pitää tankata suolaa ja sokeria. Pitää yrittää välttää kramppaavan lihaksen jännittämistä. Hiihtotyyliä voi vaihdella, jolloin kuormittaa hetkellä vähän toisia lihasryhmiä. Käsiä voi lepuutella ja venytellä.

Heikot hetket ja peesauksen vaikeus ovat merkittävä syy, miksi ajatus kaverin kanssa porukkahiihdosta on hankala. Heikot hetket sattuvat eriaikaisesti. Muutenkin kuntopohja pitäisi olla tarkkaan sama kuten myös hiihtotyyli. Helposti käy niin, että toinen menee aina joko liian kovaa tai sitten liian hiljaa. Tietysti jos ollaan täysin laturetkiasenteella liikenteessä, asia on eri. Kunhan hiihdellään, katsellaan maisemia, syödään voileipiä ja tiiraillaan kanssahiihtäjättärien pyllyjä. Ne paremmat tosin jo menevät kaukana edessä!

Haarakäyntiylämäet ovat yllättäen helppoja. Edetään kävelyvauhtia suksia jauhovakassa siirrellen. Nousussa rasittuvat aivan toiset lihakset kuin tasaisella, jolloin mäki on suorastaan rentouttava. Näkee tosin hurmahenkisiä, jotka eivät malta odottaa, vaan tempaisevat sukset käteensä ja juoksevat mäkeä uranviertä ylös! Turhaa hötkyilyä.

Alamäkiin lähdöissä pitää olla tarkkana. Työnnellään vauhtia samalla tavoin kuin muutkin, jotta ei mennä toisten päälle ja ei taas toisaalta jäädä takana tulevien alle. Jos oma suksi tuntuu kulkevan letkaa paremmin, voi yrittää jarruttaa auraamalla. Huomaavainen hiihtäjä auraa siten, ettei pilaa latua. Tämä tapahtuu niin, että auraava suksi nostetaan ladulta sivuun ja aurataan sillä ladun sivussa uraa rikkomatta. Ensisijainen hiljennyskeino on painaa sauvankärkiä lumeen, siis ikään kuin laahata sompia. Momenttia tulee mukavasti, kun sauvan keskikohta tukeutuu jalkaan. Jos vauhti ei hiljene riittävästi, täytyy tehdä ladunvaihto. On syytä katsoa tilanne jo alamäen päällä, miltä viereisen ladun miehitys näyttää. Ennen ladunvaihtoa katsotaan, ettei mene kenenkään eteen ja ollaan varuillaan, jos omasta letkasta joku muukin siirtyy.

Muna-asennossa sauvojen asento poikkeaa normaalihiihdosta. Sauvoja pidetään niin, että sommat osoittavat maata kohti. Tämä kanssahiihtäjien silmämunien ja muunkin terveyden varjelemiseksi. Samoin tasatyönnöissä tyyli ei saa olla niin, että sauvat lentävät korkealle taakse työnnön päätyttyä. Taas ovat toiset vaarassa ja itseltä kuluu myös energiaa hukkaan. Toisinaan joukosta kuuluukin miehekäs karjahdus: ”Sauvat alas!”

Nykyiset sauvat ovat yleensä tanakasti kädessä kiinni. Jos kepeissä on vain yksinkertainen lenkki, täytyy tehdä ohuesta kuminauhasta varmistinlenkki. Se tekee lenkin sauvan oman hihnan ympäri. Ensin laitetaan varmistin ranteeseen ja sitten varsinainen hihna käteen. Massahiihdossa käy tämän tästä niin, että takana tai vieressä hiihtävä tallaa somman päälle. Silloin sauva putoaa helposti kädestä. Nyt varmistinlenkki pitää kepin matkassa, eikä suurempaa tappiota synny. Muuten sauva jää hetkessä kymmenen metriä itsestä jälkeen ja millä helvetillä sitä palaa hakemaan, kun valtava massa tunkee perässä. Tai jos se sauva jää 200 m:n päähän alamäen päälle!

Loppua kohden saattaa matka painaa. Silloin edetään sisulla. Perinteinen tyyli on siitä hyvä, että matka etenee, kunhan vain siirtelee suksia vuorotellen eteenpäin. Luistellen matka katkeaa tasan silloin kun voimakin. Toisaalta jos voimaa on tallessa, lopussa saattaa ohitella kasapäin väkeä. Etenkin nousuissa, jos oma suksi pitää niin hyvin, että pääsee lähes suorilla ylös, kun muut sähläävät haarakäyntiä. Kun saa Lahden hyppyrimäet verkkokalvoille, tulee voimaa taas kummasti lisää!

Loppulaskussa Lahden stadionille pitää olla tarkkana. Tyypillisesti ladut on aurattu piloille jo aikoja sitten. Turha aurailla, koska lasku on hyvä ja suora. Jos laskutekniikka on kunnossa ja jalat eivät pahemmin värise, voi viimeisessä mäessä napata vielä kymmeniä päänahkoja! Katsotaan vapaa ura ja jätetään yksi ura auraajien väliin. Sitten sauvat kainaloon ja muna-asennossa tyylikkäästi ohi. Loppusuoralla valitaan tyhjin latu, jos mahdollista.

Maaliviivan jälkeen katsotaan tulostaululta oma nimi ja aika. Onhan se hienoa, että siinä ne samalla taululla seisovat kuin nyt vaikka Marit Björgeninkin nimi on joskus lukenut! Sitten siivotaan naama ja lähestytään viimeistä ponnistusta. Siellä jo tuleekin nätti tyttö vastaan, joka halaa varoittamatta ja iskee mitalin kouraan!

Kun on tuosta toipunut, hoiputaan saunaan. Siellä on hyvä spekuloida tapahtumia pitkien kirouslitanioiden kera. Saunassa on myös olutta tarjolla, jota hyvin mielin voikin nauttia. Loppumatkan tuskan hetkillä näky helmeilevästä olutpullosta piiskaa kummasti eteenpäin!

Tsemppiä Finlandiaan!
 

Juhis

Well-known member
Liittynyt
11.6.2001
Viestit
2341
Sijainti
Joutseno
Loistavaa juttua tolerantilta! Finlandiahiihdon tapainen suoritus kyllä pitää joskus tehdä, harmi vain että tuo hiihto ei ole koskaan ollut sellainen laji josta todella tykkäisin.

Linkitänpäs nuo Tolerantin viestint tuonne Treenipäiväkirjaan, siellä varmaan on lukijoita, joita kyseiset postaukset kiinnostaa. Copy&pasteemaan en ala, sillä tuollaisen vaivan nähnyt ansaitsee kyllä kunnian työstään.
 

Hurmurisija

Well-known member
Liittynyt
3.3.2002
Viestit
3307
Hieno postaus, jossa on tervejärkisiä ja hienostelemattomia ohjeita! :ahem:
 

Jacques

KKWCS:n Mietaa
Liittynyt
15.10.1999
Viestit
37045
Sijainti
Helsinki
Jr- sanoi:
No lenkin pituus on suoraan verrannollinen hiihtotaitoon/kuntoon.

Tsäk kuinka paljon hiihdit viime talvena ?
hiihdot jäi viime talvena aika vähäksi ja silloinkin tyyli oli vapaata..

Ajattelin aloittaa hiihdon heti kun lumet tulee maahan ja tehdä päätöksen finlandiaan tai johonkin muuhun vastaavaan (esim. hyvinkäähiihtoon)osallistumisesta sitten joskus tammikuun lopulla, jos sillon vielä kerkiää ilmoittautumaan. Hiihdon on samalla tarkoitus tukea pyöräilyharrastustani, sillä ensi vuoden päätavoitteeni on kuitenkin se pyöräily lappiin kesällä.
Eli massahiihtotapahtumaan osallistuminen riippuu siitä mikä on sitten vuoden vaihteen jälkeen fiilis kun on hiihtänyt vähän enämpi. Mutta otan kyllä tuon vinkin mieleeni, että kannattaisi tämä talvi keskittyä lyhyempiin matkoihin.
 

Jere1983

Well-known member
Liittynyt
11.3.2001
Viestit
2972
Sijainti
lpR/Hyvinkää
Mullakin on tavoitteena jossain vaiheessa hiihtää Finlandiahiihto. Hiihdettyä tulee sellainen tuhannen kilometriä per talvi, tosin vapaalla. Pitäisi joku talvi "uhrata" perinteiselle ja Finlandiahiihdolle.

Toivottavasti kohta pääsisi jo etelässäkin hiihtämään. Polvethan noilla jäisillä pururadoilla juoksemisessa vaan menee.
 

Jacques

KKWCS:n Mietaa
Liittynyt
15.10.1999
Viestit
37045
Sijainti
Helsinki
Jere1983 sanoi:
Mullakin on tavoitteena jossain vaiheessa hiihtää Finlandiahiihto. Hiihdettyä tulee sellainen tuhannen kilometriä per talvi, tosin vapaalla. Pitäisi joku talvi "uhrata" perinteiselle ja Finlandiahiihdolle.

Toivottavasti kohta pääsisi jo etelässäkin hiihtämään. Polvethan noilla jäisillä pururadoilla juoksemisessa vaan menee.
erkylän - sveitsin maastossa hiihtelet vai ihan muualla?
 

Jere1983

Well-known member
Liittynyt
11.3.2001
Viestit
2972
Sijainti
lpR/Hyvinkää
Jacques sanoi:
erkylän - sveitsin maastossa hiihtelet vai ihan muualla?
Sveitsin seiskaa tulee hiihdettyä enemmän kuin tarpeeksi, nykyisin pisin virallinen kiekka taitaa olla tosin 6km. Erkylässä tulisi käytyä useamminkin jos se Sveitsistä tuleva yhdyslatu olisi paremmassa kunnossa. Lappeenrannassa tulee hiihdeltyä lentokenttää ympäri, ei ihan yhtä mäkistä maastoa kuin Hyvinkäällä :wink:

EDIT: Kausihan tietty aloitetaan Perttulan kentillä. Mettässähän pääsee hiihtämään vasta joskus tammikuussa, ellei niitä ladunvieruspuita ole saatu kaadettua.
 
Viimeksi muokattu:

Jacques

KKWCS:n Mietaa
Liittynyt
15.10.1999
Viestit
37045
Sijainti
Helsinki
Jere1983 sanoi:
Sveitsin seiskaa tulee hiihdettyä enemmän kuin tarpeeksi, nykyisin pisin virallinen kiekka taitaa olla tosin 6km. About 20 kilsaa saa hyvin täyteen hiihtämällä Sveitsistä Erkylään, Erkylässä muutaman "lukon" ympäri ja sitten takaisin Sveitsiin. Erkylässä tulisi käytyä useamminkin jos se Sveitsistä tuleva yhdyslatu olisi paremmassa kunnossa. Lappeenrannassa tulee hiihdeltyä lentokenttää ympäri, ei ihan yhtä mäkistä maastoa kuin Hyvinkäällä :wink:
mä taas hiihdin hyvinkäällä asuessani just siellä erkylän maastossa, koska sinne oli sahanmäeltä lyhkäsempi matka.

Joskus 5 vuotta sitten hiihdin VR:n Konepajan metiköstä lentokentän kautta sveitsiin luistelemalla, ja silloin loppui kyllä voimat ihan täysin. :D
Vois varmaan joskus kokeilla käykö nykykunnolla samoin. Tosin niitten yhdyslatujen huonokuntoisuus on kyllä tosiaan heikkous.
 

Mosse

Skidmark
Liittynyt
5.3.1999
Viestit
104235
Sijainti
On earth
Ei tässä muuta kuin Tsäkille tsemppiä vaan.

Itsehän olin viime kesänä ekaa kertaa triathlonissa mukana. Jännitti niin visvasti että hukkuu heti kärkeen siihen järveen. :eek:
 
Ylös