Häpeätkö uskovaisia tuttaviasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haju
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Häpeätkö uskovaisia tuttaviasi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    33
En häpeä. Pölöimpiä ovat ne ahdasmieliset ihmiset jotka kuvittelevat tietävänsä että uskominen on harhojen kanssa samaa juttua. Ei ihminen mikään kaikkitietävä mahtava olio ole kuitenkaan.
 
En häpeä, mutta tuollaisia mielipiteitä esitäviä ihmisiä kuin haju kyllä häpeäisin.
 
Kuka on Antti Puuhaara?

En häpeä! Jokaisen oma asia ja monella vanhuksella uskonnosta on todella apuakin.. Esim. mummolleni.. Enemmän mua hävettää se, että joskus nuorena kapinallisena menin hölöttämään omista ateistisista aatteistani mummon kuullen.
 
Uskonnollisissa asioissa pitää olla suvaitsevainen, vaikka välillä ottaakin koville. Yritän kuitenkin ymmärtää kaikki erilaiset käsitteet mm. synnistä ja vaikka kasteen ajankohdasta.

En myöskään häpeä, jos tuttavani viettävät ramadania, tai eivät syö sikaa. Se on heidän uskonsa ja olkoon niin.

Niin, vielä aiheesta.

Mun puolesta kukin saa uskoa mihin tahansa, kunhan ei ala tuputtamaan uskoaan väkisin kenellekään.

Vaikka Allahiin tai Antti Puuhaaraan.
Peesailen tässä.
Miksi miun pitäisi hävetä jonkun muun tekemisistä tai uskomisista? Kovaäänisen hihhulin vieressä saattaisi olla noloa, mutta semmoiset karsiutuu tuttavapiiristä pois hyvin vikkelään.
 
En häpeä. Miksi häpeäisin? Kaikki taaplaavat tavallaan.
 
Ajankohtainen?

Vastaus on kuitenkin sama, kuin "oletko hävennyt suosikkikuljettajasi puolesta"-polliin. En häpeä.
Suvussa on Jehovantodistajia, ja vaikka heidän jotkut tapansa oudoilta vaikuttavatkin, niin mitäs sitä häpeämään.
 
En tunne juuri uskovaisia joten asia ei pahemmin koske meikäläistä.
 
Mulla on itse asiassa nykyään niin paljon uskovaisiksi luokiteltavia tuttavia (ei juurikaan lahkolaisia, mutta uskovaisia luterilaisia), että ainoat tutut joita joudun häpeämään ovat ne ateistit, jotka tulevat haukkumaan näitä ihmisiä harhaisiksi.
 
Viimeksi muokattu:
En häpeä "tavanomaista" uskonnollista toimintaa. Kiivas oman uskonnon esilletuonti tai oman uskonoppien paremmuuden korostaminen aiheuttaa jonkinsortin myötähäpeää.* Sama reaktio "ääriateistien" julistuksissa ja uskovaisten mollaamisessa.

* EDIT Olin kerran erään kaverin äidin hautajaisissa. Mummo oli vanhoilla päivillään "vaihtanut" kannattamaansa uskonlahkoa. Muistopuheissaan maallikkopapit - siis eri lahkoista - kehuivat enemmän oman lahkon päämääriä, opin sisältöä yms kuin kunnioittivat vainajan muistoa. oli todella "hölmöläisten hommaa" siinä tilanteessa!
 
Viimeksi muokattu:
En. Enämpi häpeäisin, jos tuttavieni joukossa olisi tämän pollin tekijän kaltaisia hahmoja.
 
En häpeä vaan kunnioitan heidän vakaumustaan ja rohkeuttaan olla sellaisia kuin ovat.

Suvussani on paljon uskovia ja niin myös tuttavapiirissäni. He ovat avoimia, rehellisiä, auttavaisia ja ymmärtäväisiä ihmisiä.

Tuttavapiirini kuuluun myös heitä, joiden taloudellinen tilanne on erittäin huono, mutta eivät he siitä valita; he ovat aina iloisia ja auttavaisia, avoimia ihmisiä.
Ei sellaisia voi hävetä, vaan kunnioittaa. Heillä on syvä usko elämään ja Jumalaan. Eivät he uskoan "tuputa", vaan ymmärtävät myös toisten näkökannan elämään.
 
En häpeä uskovaisia tuttaviani, tai tuttaviani muutenkaan. Yritän myös suhtautua armollisesti liki kolmekymppisiin jätkiin, joiden maailmankuva ja ymmärrys elämästä on viisitoistavuotiaan tasolla. Aina se ei onnistu, vaan välillä hävettää heidän puolestaan (molempien nikkien).
 
Ei ole uskovaisia tuttuja, koska mielestäni uskovaisilla ihmisillä ei ole ihmisarvoa.
 
Yritän myös suhtautua armollisesti liki kolmekymppisiin jätkiin, joiden maailmankuva ja ymmärrys elämästä on viisitoistavuotiaan tasolla. Aina se ei onnistu, vaan välillä hävettää heidän puolestaan (molempien nikkien).
No hyvä, sillä itse en ymmärrä hävetä. :thumbfh:
 
Ylös