IAEA valvoo ydinsulkusopimusta
3.1.2003
Vuonna 1970 voimaan astunut ydinsulkusopimus tehtiin estämään ydinaseiden leviäminen uusiin valtioihin. Myös Irak ja Pohjois-Korea ovat hyväksyneet sopimuksen.
Ydinsulkusopimuksessa ydinaseettomat valtiot sitoutuvat siihen, etteivät ne ota vastaan, hanki tai muuten valmista ydinaseita.
Ydinasevaltiot puolestaan lupaavat, etteivät ne luovuta ydinaseita ydinaseettomien valtioiden hallintaan, eivätkä avusta niitä sellaisen hankkimisessa. Sopimuksessa ydinasevaltioiksi luetellaan Ranska, Neuvostoliitto, USA, Kiina ja Iso-Britannia. Sittemmin Venäjä sitoutui Neuvostoliiton perillisenä sopimukseen.
Ydinsulkusopimukseen on sitoutunut vajaat 200 valtiota. Sopimuksen ulkopuolella on noin kymmenen maata, esimerkiksi Israel, Intia ja Pakistan. Pohjois-Korea ja Irak ovat sen sijaan ydinsulkusopimuksen osapuolia.
Ydinsulkusopimusta valvoo Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. Valvonta perustuu siihen, että sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ilmoittamaan kaiken ydinmateriaalinsa. Valvonnan toteuttamiseksi IAEA:lle annettiin oikeus tehdä tarkastuksia valtioiden ilmoittamissa ydinmateriaalin säilytyspaikoissa.
Suomi mukana alusta alkaen
Kaikki ydinsulkusopimukseen liittyneet maat ovat neuvotelleet IAEA:n kanssa oman yksityiskohtaisen valvontasopimuksen. Suomi on ollut sopimuksen osapuoli alusta alkaen ja ehti tehdä ensimmäisenä oman valvontasopimuksensa. Sopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 1971.
IAEA tarkastaa suomalaisten ydinvoimalaitosten ydinmateriaalit vähintään joka kolmas kuukausi. Tarkastuksissa varmistetaan, että IAEA:lle raportoidut tiedot ovat oikeita ja täydellisiä. Tämän lisäksi voimalaitoksilla tehdään kerran vuodessa perusteellinen inventaari siinä yhteydessä, kun reaktorisydämen polttoainetta vaihdetaan tuoreeseen.
IAEA käyttää valvonnassaan valvontakameroita ja sinettejä, tekee tarvittaessa mittauksia ja ottaa näytteitä.
Ydinenergian käyttö on luvanvaraista. Se tarkoittaa sitä, että myös ydinmateriaaleihin liittyvään toimintaan tarvitaan lupa. Luvanhaltijan on pidettävä ydinmateriaaleistaan tarkkaa kirjanpitoa niin, että materiaalien määrä ja sijainti ovat tiedossa joka hetki.
Säteilyturvakeskus (STUK) pitää yllä Suomen valvontajärjestelmää. STUK valvoo, että ydinenergian käyttäjät toimivat voimassa olevien määräysten mukaisesti. STUK myös osallistuu kaikkiin IAEA:n tekemiin tarkastuksiin. Lisäksi se tekee riippumattomia tarkastuksia ja valvontamittauksia sekä valvoo, että voimalaitoksilla ja muilla luvanhaltijoilla on ydinmateriaalivalvontaan tarvittava asiantuntemus.
Irak osoitti valvonnan puutteet
Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvulla selvisi, että valtioiden omiin ilmoituksiin perustuva valvonta ei riitä. Irak antoi aikanaan IAEA:lle ilmoituksen ydinmateriaalistaan, ja sitä ydinmateriaalia IAEA valvoi vuosia ongelmitta ja tyytyväisenä. Samaan aikaan Irakissa kuitenkin rakennettiin täysin erillistä salaista ydinaseohjelmaa. Tässä ohjelmassa ei käytetty mitään niistä ydinmateriaaleista, jotka olivat IAEA:n valvonnassa.
Irakin ydinaseohjelman paljastuttua IAEA:n valvontaoikeuksia päätettiin vahvistaa salattujen ydintoimintojen havaitsemiseksi ja paljastamiseksi. Valvontasopimukseen laadittiin lisäpöytäkirja, joka edellyttää valtioita toimittamaan aiempaa enemmän tietoja ydinalan toimistaan. Se myös laajentaa IAEA:n valvonnassa käyttämien keinojen valikoimaa.
Lisäpöytäkirjan mukaan IAEA saa kerätä tietoja paitsi valtiolta itseltään myös avoimista lähteistä, kuten sähköisistä medioista, satelliittien välityksellä, internetistä ja julkaisuista sekä ottaa näytteitä ja analysoida ympäristössä olevia radioaktiivisia aineita.
Lisäpöytäkirjan mukanaan tuoma muutos on suuri. Sen perustehtävä on uskottavuuden palauttaminen antamalla varmuus siitä, ettei salaisia ydinmateriaaleja tai -toimintoja ole missään sopimusmaassa.
