Maailman suurin öljy-yhtiö, teksasilainen ExxonMobil avusti vuosina 1998–2005 kymmeniä mielipidejärjestöjä ja laitoksia, joista monet levittivät hämmennystä ja "disinformaatiota" eli väärää tietoa ilmastonmuutoksesta ja sen syistä.
Tämä selviää yhdysvaltalaisen Union of Concerned Scientists (UCS) -järjestön raportista, joka perustuu Exxonin julkistamiin lukuihin ja Yhdysvaltain tiedonvapauslain nojalla saatuihin asiakirjoihin.
Kaikkiaan 43 järjestöä ja laitosta sai Exxonilta yhteensä noin 12 miljoonan euron verran rahaa. Sijoitus oli "vaatimaton mutta tehokas", luonnehti UCS:n tutkimusjohtaja Alden Meyer.
Raportin kokoaja Seth Shulman puhuu "kaikukammiosta": joukko ilmastonmuutoksen kieltäjiä antaa lausuntoja näennäisesti erillisten laitosten edustajina. Syntyy vaikutelma laajasta erimielisyydestä, vaikka todellisuudessa kyse on kourallisesta ihmisiä.
Exxon vastasi tammikuun alun raporttiin korostamalla, että se itsekin tutkii ilmastonmuutosta ja rahoittaa arvostettuja tutkimuslaitoksia ja mielipidejärjestöjä laidasta laitaan.
Monien muiden yhtiöiden tapaan Exxon maksaa vuosittain miljoonia lain sallimille "poliittisille toimintakomiteoille" eli lobbausyhtiöille.
Suurin yksittäinen Exxonin tuen saaja viime vuoteen saakka oli konservatiivinen Competitive Enterprise Institute CEI, jonka päälinja on vastustaa yrityksiin kohdistuvaa julkista säätelyä.
CEI tuli tunnetuksi ilmastonmuutoksen kiistävästä televisiokampanjastaan: "Hiilidioksidi – he sanovat sitä saasteeksi, me elämäksi" (They call it pollution, we call it life). Viime vuonna Exxon kuitenkin ilmoitti lopettavansa järjestön rahoittamisen.
Kansalaisjärjestöjen mukaan Exxon lobbaa ahkerasti myös Brysselissä.
USC:n raportin mukaan Exxonilla on ollut presidentti George W. Bushin valtakaudella suuri sananvalta hallituksen korkeiden virkamiesten nimityksissä, ilmastopolitiikassa ja siinä, että Bushin hallinto sanoutui irti kasvihuonepäästöjä rajoittavasta Kioton ilmastosopimuksesta.
Pieneksi skandaaliksi yhteistyö ylsi kesäkuussa 2005: The New York Times raportoi tuolloin, kuinka ympäristölaadusta vastaava virkamies Philip Cooney oli vesittänyt hallituksen ilmastoraporttien sanamuotoja. Entinen öljyteollisuuden lobbari Cooney joutui eroamaan – ja siirtyi Exxonin palvelukseen.
USC:n raportissa Exxonin tukemien järjestöjen taktiikkaa verrataan tupakkateollisuuden toimintatapoihin. Tupakkalobbyn edustajat kehräsivät kymmeniä vuosia sitkeästi illuusiota, että tutkijat yhä epätietoisina kiistelisivät passiivisen tupakoinnin haitoista.
Vaikuttajatkin ovat osin samoja, USC:n raportissa nimettyjä entisiä tupakkalobbareita. Iäkkäin on entinen arvostettu yliopistomies Frederick Seitz, 95, josta eläkevuosinaan tuli suuren tupakkayhtiön konsultti ja sittemmin kasvihuoneilmiön kiistäjä.
Vuonna 1998 Seitz keräsi 17 000 allekirjoitusta Kioton ilmastosopimusta vastustavaan adressiin.
Adressin pohja oli muotoiltu Yhdysvaltain tiedeakatemian lehden kirjepaperin tapaiseksi, vaikka Seitzillä ei enää ollut mitään tekemistä akatemian kanssa.
Scientific American -lehden selvityksen mukaan vain hyvin harvalla allekirjoittaneista edes oli ilmastoalan tohtorintutkinto. Joukkoon livahti myös tekaistuja nimiä.
Juuri Seitzin adressia on kierrätetty todisteena sille, että ilmaston lämpenemisestä olisi suurta erimielisyyttä tutkijoiden keskuudessa.
Ilmastokeskustelu on vilkastunut monista syistä Yhdysvalloissa. Bushin politiikkaa arvostelleet demokraatit voittivat vaalit. Viime vuosi oli historian lämpimin.
Jo lokakuussa demokraattien senaattori Olympia Snowe ja republikaanien Jay Rockefeller myös vaativat ExxonMobilin johtoa "lopettamaan kaiken raha-avun ryhmille, joiden julkinen toiminta on edistänyt pientä mutta valitettavan tehokasta myyttiä siitä, että ilmastonmuutosta ei ole".
