Löysin viime viikonloppuna Weekly Standard-lehdestä pitkän ja perusteellisen artikkelin, joka antaa hyvän kokonaiskuvan ilmastotieteen historiasta, taustalla olevasta tieteestä ja viimeisen 10 vuoden tapahtumista yhdistettynä vuotaneista sähköposteista otettuihin tietoihin. Koska uskon vain aniharvan lukevan englanninkielisiä linkkejä, päätin aloittaa pitkän käännösurakan, jota olen postittanut pala kerrallaan vaasalaisia.info -foorumiin.
http://www.weeklystandard.com/Content/Public/Articles/000/000/017/300ubchn.asp?pg=1
Tässä osa 1:
Hitaasti ja pääasiassa suurten tiedotusvälineiden huomaamatta, ilma on karkaamassa ilmastomuutoksen ilmapallosta. Maapallon lämpötila lopetti nousemisensa muutama vuosi sitten, ilmastoston puolesta kampanjoivien harmiksi. YK:n tuleva Kööpenhaminan konferenssi, jonka oli tarkoitus Kioton jälkeen tuottaa sitova kasvihuonekaasuja vähentävä sopimus, romahti viikkoja etuajassa ja viruu henkihieverissään odottaen Obaman maagisia toimia. Päästökauppalainsäädäntö on juuttunut USA:n kongressiin. Viimeisimmät Gallupin, Pew:n, Rasmussenin ja ABC/Washington Post:n mielipidetutkimukset osoittavat dramaattista vähenemistä luottamuksessa ihmisen aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen. Ilmaston puolustajien mielestä tämä johtuu siitä, että heillä on "viestinnällinen" ongelma, mutta Al Goren Nobelin palkinnon, Oscar-palkinnon, miljoonien dollarien arvoisten mainoskampanjoiden ja tiedotusvälineiden ja poliitikkojen säälimättömän tuomiopäivälietsonnan jälkeen tämä tekosyy kuulostaa järjettömältä. Ja nyt ilmastokampanjalla on "Keisarin uudet vaatteet"-hetki.
Marraskuun puolivälissä suuri määrä East Anglian yliopiston ilmastotieteen laitoksen (CRU) sähköposteja ja teknisiä asiakirjoja tuli julkisesti ladattaviksi internet-palvelimille - joko hakkerin tai sisäisen ilmiantajan toimesta. Sähköpostit, joita on yli tuhat, paljastavat pienen tiedemiesten salaliiton, joka MIT:n Michael Schragen mukaan syyllistyi "ilkeämielisyyteen, pahantekoon ja häikäilemättömiin toimiin." Ironiaa kyllä, yksi monien sähköpostien lähettäjistä (Arizonan yliopiston Jonathan Overpeck) varoitti useita kollegoitaan lokakuussa: "Kirjoittakaa kaikki sähköpostit ikään kuin ne tultaisiin julkistamaan." Ei ihme. Tätä tapausta kutsutaan nimellä Climategate, mutta moni käyttää myös nimeä "CRUtape Letters."
Kuten tapahtui Dan Ratherin väärentäessä vuonna 2004 dokumentteja George W. Bushin kansalliskaartipalveluksesta, bloggaajia on massoittain materiaalin kimpussa syyttäen pientä ryhmää hyvin vaikutusvaltaisia ilmastontutkijoita huonosta uskosta, huonosta tieteestä ja mahdollisesti jopa rikollisesta toiminnasta (materiaalin hävittämistä Britannian Freedom of Information Act:n vastaisesti ja ehkä veronkiertoa).
Kuten Rathergatessa, fanaattiset ilmastokampanjoijat korjaavat vahinkoa käyttämällä "väärennettyjä, mutta silti tarkkoja"-tyylin puolustusta: Nämä tutkijat olivat ehkä epäeettisiä ja vahvasti puolueellisia, mutta tieteessä ei ole mitään epäselvää. Turha pysähtyä, ei mitään katsottavaa täällä. Joitakin merkittäviä poikkeuksia on, kuten Guardian-lehden kolumnisti George Monbiot, joka on ennen julkaissut kaikkein hurjimpiakin ilmastomuutosennusteita. "Ei kannata kuvitellakaan, etteikö tämä olisi kova isku", kirjoitti Monbiot kolumnissaan 23. marraskuuta. "Nämä hakkerin saamat East Anglian yliopiston ilmastotieteen laitoksen sähköpostit eivät juuri mitenkään voisi olla haitallisempia... Olen ällistynyt ja syvästi järkyttynyt niistä... Olin liian luottavainen joihinkin heistä, jotka toimittivat käyttämiäni todisteita. Olisin ollut parempi toimittaja, jos olisin tutkinut heidän väitteensä paremmin." Monbiot on useiden johtavien ilmastotutkijoiden kanssa vaatimassa näiden CRU:n henkilöiden eroa ja heidän sulkemistaan tulevaisuuden ilmastotutkimuksen ulkopuolelle. CRU:n johtaja, Phil Jones, ilmoitti viime viikolla, että hän siirtyy syrjään tehtävistään tutkimusten ajaksi.
On houkuttelevaa tuntea syvää tyydytystä tämän jengin kärsimyksistä, joka on aiemmin herjannut jatkuvasti eri mieltä olevia tiedemiehiä. (Esimerkiksi NASA:n James Hansen vertasi MIT:n Richard Lindzeniä tupakkateollisuuden tiedemieheksi ja Al Gore lukemattomien muiden kanssa kutsui skeptikkoja Holokaustin kieltäjiksi.) Tästä huolimatta näitä CRU-dokumentteja ei tulisi ymmärtää väärin. Sähköpostit eivät itsessään paljasta, että katastrofaaliset ilmastonmuutosskenaariot olisivat huijausta tai täysin perättömiä. Mutta ne paljastavat ongelmallisia aspekteja koko tiedeyhteisölle, eli taipumuksen tutkijoille ylittää raja jossa asiasta vähän kiinnostuneet totuuden tutkijat muuttuvat ennakkokäsityksiään esille tuoviksi kannattajiksi. CRU:n Phil Jones ansaitsee vuoden vähättely-palkinnon myöntäessään, että sähköpostit "eivät ole mukavaa luettavaa." Jones kirjoitti vuonna 1999 kaikkein laajimmin lainatun sähköpostin, jossa hän kertoo käyttäneensä "Miken Nature-lehden trikkiä" "laskevan trendin piilottamiseksi", joka harmittavasti näkyy vuoden 1960 jälkeisissä lämpötilatilastoissa. Mutta hän korostaa, että kokonaisuutena CRU:n työ osoittaa tämän olevan vain harhaanjohtava kielikuva. Koko sähköpostiarkiston läpilukeminen ei kuitenkaan vahvista tätä; sen sijaan kymmenet muut viestit (ei tosin yhtä räikeitä kuin "piilota laskeva trendi") paljastavat skandaalimaisen epäammattimaista käytöstä. Oli jatkuvia ponnisteluja huijata ja manipuloida vertaisarviointi-prosessia, joka on kriittinen osa artikkeleiden matkaa tieteellisiin julkaisuihin. Tietoa, jota olisi pitänyt julkaista muille tutkijoille tarkistamista varten, julkaistiin vain vastahakoisesti, jos ollenkaan. Ehkä merkittävintä on se, että sähköpostiarkisto myös paljastaa, että jopa tämän pienen ilmastotutkijoiden ryhmän sisällä oli suuria erimielisyyksiä, hämmennystä, epäilyksiä ja ajoittain jopa riitaa töiden tuloksista, vaikka ryhmä muuten yhdessä lietsoi vimmatusti poliittisia toimenpiteitä ilmastomuutoksen torjumiseksi. Ilmastotieteen sisällä oli selvästi vähemmän yksimielisyyttä ja konsensusta, kuin mitä meidän oli annettu ymmärtää.
CRU:n ryhmän käytös on heittänyt ison varjon koko ilmastotieteen tiedeyhteisön päälle ja monet rehelliset tiedemiehet leimautuvat nyt syyttä Climategaten vuoksi ellei näitä asioita käsitellä läpikotaisin. Muut CRU:n kanssa läheistä yhteistyötä tehneet tärkeät ilmastotieteen keskukset, kuten NASA:n Goddard ja NOAA:n Climate Change Science Program, pitäisi myös tarkistaa läpikotaisin. Uudelleenarviointia tehdessä on ymmärrettävä, kuinka keskeinen rooli CRU:lla on ollut ilmastomuutosdraamassa.