Frank
Heimosoturi
mutta liukastuin banaaninkuoreen ja pääni halkesi kolmeen osaan.
Jatkokertomus (eepos f1forum)
- Viestiketjun aloittaja Eliel
- Aloituspäivämäärä
AJ
Well-known member
...mutta sitten tajusin, että kysehän ei ollutkaan minun kalloni, vaan sen pullon kyljessä olleessa etiketissä ollut kallo. Ulkomainen vetinen Evian-vodka oli salaperäisesti muuttunut myrkkypulloksi. Olen kyllä kuullut ympäristön saastumisesta ja vesiin kerääntyvistä ympäristömyrkyistä, mutta että pieneksi hetkeksi avattu pullo muuttuu kaupunki-ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan myrkyksi muutamassa tovissa, se jos mikä olisi rikkova uutiskynnyksen. Otin siis jälleen kumijalan lennosta ja käskin ajaa Pasilaan pillit ulvoen. Yllättäen pyyntöäni noudatettiin, mutta YLEN sijaan määränpääni olikin Pasilan poliisiputka, jonka tuleva asukki juuri antoi YLEN, kun saavuimme sisään. Toinen minua saattaneista poliiseista puhkesi puhumaan päivystäjälle:
-Poimittiin tää juoppo paluumatkalla kyytiin. Se pui keskellä katua nyrkkiä taivasta kohti ja selitteli jotain outoja juttuja lehmuksista, Saabista ja ulkomaisista myrkkyvodkista. Tuotiin se tänne lepäämään...
-Poimittiin tää juoppo paluumatkalla kyytiin. Se pui keskellä katua nyrkkiä taivasta kohti ja selitteli jotain outoja juttuja lehmuksista, Saabista ja ulkomaisista myrkkyvodkista. Tuotiin se tänne lepäämään...
Frank
Heimosoturi
Mutta ihan sitten yllättäen..
AJ
Well-known member
...juuri, kun minua vietiin putkan puolelle, poliisiaseman ovelle ilmestyi lauma TONTTUJA! Minä tiedän, te ajattelette, että kyllä ne kaikki mahdottomat ryyppäämiset, autolla ympäri Eurooppaa ajelemiset, käsittämättömät jutut mahdottomista tapauksista vielä ymmärtää, mutta alkaako tuo tyyppi tosiaan nyt väittää nähneensä TONTTUJA???
Ja tämä on taivahan tosi! Tonttulauma kerääntyi päivystäjän pöydän ympärille. Ilmeisesti tonttulauman johtaja, ikivanhan mutta silti iättömän näköinen yksilö, jolla kasvoi naavaa korvista ja jonka parta oli niin pitkä, että se oli kiedottu kaksi kierrosta kaulan ympäri, ettei hän koko aikaa astuisi sen päälle (lämmin kaulaliina varmaan talvella, mutta kesällä ehken hiukan tukalan kuuma, tosin nykyisillä "talvikeleillä" hieman hiostava. Tiedättehän sen tunteen, kun villapipo kutittaa hikistä otsaa ja...mitenkähän muuten nykynuoret kestävät sitä? Nehän maleksivat pipot päässä keskellä kuuminta kesää sisätiloissa? Kyllä se kans on...) jaa jaa, minä huomaan kyllä, että siellä takarivissä taas kuiskitaan, että "taas se eksyi itse aiheesta".
Niin. Kyseinen pitkäpartainen, naavakorvainen vain hieman yli puoli metrinen tonttu loikkasi kepeästi poliisiaseman päivystäjän pöydälle ja alkoi tivata, että heidän on saatava pukki ulos heti, taikka lahjat jää jakamatta. Minua putkaan vienyt konstaapeli onneksi pysähtyi seuraamaan näytelmää, sillä pakkohan sen oli olla joku joulunäytelmä. Enhän minäkään nyt hyvänen aika sentään TONTTUIHIN usko! Seinäkalenterista, jossa muuten oli hehkeän tonttutyttöasuisen Lenita Airiston kuva (mahtoi olla kierrätetty kalenteri. Väittävät, että kalenteri toistuisi samana noin kolmenkymmenen vuoden välein. Tämä yksilö oli ainakin 2:ahden kierroksen takainen. Eräs tuttuni muuten harrastaa noita sääkalentereita, eli hän kirjaa päivittäin allakkaan sen päivän säätilat, sateet, lämpötilat ja kelit. Hän väitti vielä muutama vuosi sitten tosissaan, että myös sää toistuu samassa noin kolmenkymmenen vuoden syklissä. Minä en siihen uskonut, joten hän sanoi voivansa ennustaa seuraavan päivän sään vanhalla sääkalenterilla ja kaivoi todisteeksi esiin isoisänsä sääkalenterin vuodelta 1944. Hän etsi siitä oikean päivämäärän ja luki seuraavan merkinnän "Sataa saatanast rautaa!")
Niin. Poliisiaseman seinäkalenterin mukaan oli tosiaan jouluaatto. Päivystävä konstaapeli katseli pöydällään seisovaa tonttua, niin kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Toisessa Maailmassa ehkä, mutta tässä todellisuudessa olisi luullut sen edes hieman hätkähdyttävän. Päivystäjä sen sijaan oli kuin viilipytty. (Miksi muuten rauhallisuutensa säilyttävää haukutaan joksikin pytyksi? Luulis, että ne on ne hermoheikot, joilla tulee pytylle asiaa. Tai ehkä se onkin se viili siinä, joka on se rauhallisuuden vertauskuva. Joo, se se täytyy olla, viili, viilee, cool. Ja ne pipopäiset nykynuoret luulee keksineensä koko viileyden käsitteen, vaikka tuokin sanonta on ikivanha. In your face, pipopäät!)
Tonttulauman pomo tivasi edelleen joulupukin perään, mutta päivystäjä jutteli rauhalliseen ääneen, ettei heillä mitään pukkia täällä ollut. Silloin johtajatonttu kivahti:"Meillä ei ole aikaa tällaiseen!" (ei ole aikaa? Niiden on siis PAKKO olla Toisesta Maailmasta) Tonttu kaivoi taskustaan piparin ja heitti sen ilmaan ja huusi tonttulaumalle:"Napatkaa pukki!". Samassa pipari pölähti ja siitä lensi jotain jauhetta ympäriinsä, mikä sai kaikki poliisit aivastelemaan. Muistan jälkeenpäin ajatelleeni, että melkein ehdin ihmettelemään, miksi se aine ei laittanut minua aivastelemaan, mutta se, mitä seuraavaksi tapahtui peitti sen hämmästyksen tunteen vielä suuremmalla.
Tontut nimittäin nappasivat MINUT kiinni ja veivät ulos. Ne luulivat MINUA joulupukiksi! Yritin puhua väärinkäsityksestä ja vedota ties mihin, mutta se oli turhaa. Olin kuin Tim Allen siinä yhdessä elokuvassa. Eipä aikaakaan (yllätys), niin minut oli puettu pukiksi, istutettu rekeen, jota veti 750-kuutioinen poro. Poro murahti käyntiin ja seuraavaksi kiersin ympäri maailmaa jakamassa lahjoja, iloa, joulurauhaa. Kierros tuntui kestävän vuosia, mutta kun palasin sieltä Pasilan poliisiasemalle, poliisit olivat siellä vieläkin aivastelemassa. Tontut saattoivat minut takaisin sisään, toivottivat hyvää joulua ja katosivat yhtä äkkiä kuin olivat ilmestyneetkin.
Poliisien aivastelu loppui siihen paikkaan ja minua putkaan saattanut konstaapeli jatkoi tehtäväänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Putkan ovi kolahti kiinni selkäni takana ja minä kellahdin lattialle omaan parkkiruutuuni nukkumaan. Sen verran vielä tajusin, että edellä mainittu konstaapeli avasi putkan kurkistusluukkua ja kysäisi:"Hei, olikos sulla tosiaan toi tonttulakki päässäsi jo tullessasi?". En kuitenkaan jaksanut vastata, vaan nukahdin ja näin jouluisia unia...
Ja tämä on taivahan tosi! Tonttulauma kerääntyi päivystäjän pöydän ympärille. Ilmeisesti tonttulauman johtaja, ikivanhan mutta silti iättömän näköinen yksilö, jolla kasvoi naavaa korvista ja jonka parta oli niin pitkä, että se oli kiedottu kaksi kierrosta kaulan ympäri, ettei hän koko aikaa astuisi sen päälle (lämmin kaulaliina varmaan talvella, mutta kesällä ehken hiukan tukalan kuuma, tosin nykyisillä "talvikeleillä" hieman hiostava. Tiedättehän sen tunteen, kun villapipo kutittaa hikistä otsaa ja...mitenkähän muuten nykynuoret kestävät sitä? Nehän maleksivat pipot päässä keskellä kuuminta kesää sisätiloissa? Kyllä se kans on...) jaa jaa, minä huomaan kyllä, että siellä takarivissä taas kuiskitaan, että "taas se eksyi itse aiheesta".
Niin. Kyseinen pitkäpartainen, naavakorvainen vain hieman yli puoli metrinen tonttu loikkasi kepeästi poliisiaseman päivystäjän pöydälle ja alkoi tivata, että heidän on saatava pukki ulos heti, taikka lahjat jää jakamatta. Minua putkaan vienyt konstaapeli onneksi pysähtyi seuraamaan näytelmää, sillä pakkohan sen oli olla joku joulunäytelmä. Enhän minäkään nyt hyvänen aika sentään TONTTUIHIN usko! Seinäkalenterista, jossa muuten oli hehkeän tonttutyttöasuisen Lenita Airiston kuva (mahtoi olla kierrätetty kalenteri. Väittävät, että kalenteri toistuisi samana noin kolmenkymmenen vuoden välein. Tämä yksilö oli ainakin 2:ahden kierroksen takainen. Eräs tuttuni muuten harrastaa noita sääkalentereita, eli hän kirjaa päivittäin allakkaan sen päivän säätilat, sateet, lämpötilat ja kelit. Hän väitti vielä muutama vuosi sitten tosissaan, että myös sää toistuu samassa noin kolmenkymmenen vuoden syklissä. Minä en siihen uskonut, joten hän sanoi voivansa ennustaa seuraavan päivän sään vanhalla sääkalenterilla ja kaivoi todisteeksi esiin isoisänsä sääkalenterin vuodelta 1944. Hän etsi siitä oikean päivämäärän ja luki seuraavan merkinnän "Sataa saatanast rautaa!")
Niin. Poliisiaseman seinäkalenterin mukaan oli tosiaan jouluaatto. Päivystävä konstaapeli katseli pöydällään seisovaa tonttua, niin kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Toisessa Maailmassa ehkä, mutta tässä todellisuudessa olisi luullut sen edes hieman hätkähdyttävän. Päivystäjä sen sijaan oli kuin viilipytty. (Miksi muuten rauhallisuutensa säilyttävää haukutaan joksikin pytyksi? Luulis, että ne on ne hermoheikot, joilla tulee pytylle asiaa. Tai ehkä se onkin se viili siinä, joka on se rauhallisuuden vertauskuva. Joo, se se täytyy olla, viili, viilee, cool. Ja ne pipopäiset nykynuoret luulee keksineensä koko viileyden käsitteen, vaikka tuokin sanonta on ikivanha. In your face, pipopäät!)
Tonttulauman pomo tivasi edelleen joulupukin perään, mutta päivystäjä jutteli rauhalliseen ääneen, ettei heillä mitään pukkia täällä ollut. Silloin johtajatonttu kivahti:"Meillä ei ole aikaa tällaiseen!" (ei ole aikaa? Niiden on siis PAKKO olla Toisesta Maailmasta) Tonttu kaivoi taskustaan piparin ja heitti sen ilmaan ja huusi tonttulaumalle:"Napatkaa pukki!". Samassa pipari pölähti ja siitä lensi jotain jauhetta ympäriinsä, mikä sai kaikki poliisit aivastelemaan. Muistan jälkeenpäin ajatelleeni, että melkein ehdin ihmettelemään, miksi se aine ei laittanut minua aivastelemaan, mutta se, mitä seuraavaksi tapahtui peitti sen hämmästyksen tunteen vielä suuremmalla.
Tontut nimittäin nappasivat MINUT kiinni ja veivät ulos. Ne luulivat MINUA joulupukiksi! Yritin puhua väärinkäsityksestä ja vedota ties mihin, mutta se oli turhaa. Olin kuin Tim Allen siinä yhdessä elokuvassa. Eipä aikaakaan (yllätys), niin minut oli puettu pukiksi, istutettu rekeen, jota veti 750-kuutioinen poro. Poro murahti käyntiin ja seuraavaksi kiersin ympäri maailmaa jakamassa lahjoja, iloa, joulurauhaa. Kierros tuntui kestävän vuosia, mutta kun palasin sieltä Pasilan poliisiasemalle, poliisit olivat siellä vieläkin aivastelemassa. Tontut saattoivat minut takaisin sisään, toivottivat hyvää joulua ja katosivat yhtä äkkiä kuin olivat ilmestyneetkin.
Poliisien aivastelu loppui siihen paikkaan ja minua putkaan saattanut konstaapeli jatkoi tehtäväänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Putkan ovi kolahti kiinni selkäni takana ja minä kellahdin lattialle omaan parkkiruutuuni nukkumaan. Sen verran vielä tajusin, että edellä mainittu konstaapeli avasi putkan kurkistusluukkua ja kysäisi:"Hei, olikos sulla tosiaan toi tonttulakki päässäsi jo tullessasi?". En kuitenkaan jaksanut vastata, vaan nukahdin ja näin jouluisia unia...
Frank
Heimosoturi
noh, tuota, herätessäni olin kuin..
AJ
Well-known member
...toinen mies. Tietäs vaan kuka!
Frank
Heimosoturi
Niin, kuka! Ja muutenkin harmitti kun en olisi halunnut olla kukaan toinen mies, tässä yhdessäkin oli minulla tekemistä, etten A, nolaisi tätä miestä (itseäni) ja B että saisin, aika-ajoin, pimppaa, ja C...
AJ
Well-known member
tajusin, että hyvin usein se oli nimenomaan se toinen mies, joka sai pimppaa esimerkiksi aviomiehen asemesta. Eli B-kohta oli hoidossa. Tosin A-kohta vaati ensin melkoisesti V-kohtaa eli Viagraa. Suuntasin siis tutun lääkärin kautta apteekkiin resepti kourassa. Apteekissa otin laitteesta vuoronumeron ja odottelin aikani. Siinä venttaillessa tutkailin erilaisia vitamiinivalmisteita ja totesin, että myös C, D ja K-kohdat täytyisi muistaa. Samalla aloin ihmetellä, että miksi esimerkiksi B-vitamiineja on niin monia erilaisia ja minkä ihmeen takia C-vitamiiniin täytyy laittaa kerosiiniä!! Kukas sitä nyt tulennielijäksi haluaisi!
Sitten koitti minun vuoroni ja ojensin reseptin tiskin toisella puolella valkoisessa asussaan seisoskelleen neitokaisen odottavaan käteen. Hän vilkaisi reseptiä ja repesi samalla hersyvään nauruun. Poskeni punastuivat ja aloin selitellä jotain, mutta neito sanoi, että selitykset ovat turhia ja alko stripata musiikin tahdissa. Ensitahtien aikana koko apteekki muuttui kuin suoraan B-luokan elokuvasta olevaksi pornobaariksi. "Farmaseutti" jakoi "lääkettä" koko rahan edestä ja poistuin puolen tunnin kuurin jälkeen kuin uutena miehenä. Ovella minua vastaan tuli hihittelevä poikaporukka, jonka etummaiselta jäseneltä oli side silmillään ja resepti kourassaan. Annoin heille tietä ja menin sitten itse ulos. Olin kuulevinani takaani jotain epämääräistä huutoa ja väittelyä. "Tekös se polttariporukka olittekin? Kukas hitto se tuo äskeinen oli?" Selvästikin "toinen mies" sai pillua aviomiehen sijaan jo päiviä ennen kuin tästä aviomiehestä tulee aviomies.
Sitten koitti minun vuoroni ja ojensin reseptin tiskin toisella puolella valkoisessa asussaan seisoskelleen neitokaisen odottavaan käteen. Hän vilkaisi reseptiä ja repesi samalla hersyvään nauruun. Poskeni punastuivat ja aloin selitellä jotain, mutta neito sanoi, että selitykset ovat turhia ja alko stripata musiikin tahdissa. Ensitahtien aikana koko apteekki muuttui kuin suoraan B-luokan elokuvasta olevaksi pornobaariksi. "Farmaseutti" jakoi "lääkettä" koko rahan edestä ja poistuin puolen tunnin kuurin jälkeen kuin uutena miehenä. Ovella minua vastaan tuli hihittelevä poikaporukka, jonka etummaiselta jäseneltä oli side silmillään ja resepti kourassaan. Annoin heille tietä ja menin sitten itse ulos. Olin kuulevinani takaani jotain epämääräistä huutoa ja väittelyä. "Tekös se polttariporukka olittekin? Kukas hitto se tuo äskeinen oli?" Selvästikin "toinen mies" sai pillua aviomiehen sijaan jo päiviä ennen kuin tästä aviomiehestä tulee aviomies.
Frank
Heimosoturi
Jonka seurauksena..
AJ
Well-known member
aloin pohtia, että onko olemassa tosiaan syy-seuraus-suhde, vai onko se vain erilaisten tapahtumien laittamista ajallisesti järjestykseen, jonka sitten katsotaan olevan loogisessa mielessä sellainen, että kronologisesti ansioituneempi tapahtuma on syy ja käyttöpäivämäärältään tuoreempi vastaavasti seuraus. Mutta entä sellaisessa maailmassa, jossa ei ole aikaa? Miten siellä mikäkin vaikuttaa mihinkin? Tätä pohtiessani tajusin myöhästyneeni viimeisestä bussista ja aloin kaivella taskujani siinä toivossa, että saisin kasattua taksirahat. Laskiessani lanttejani ohiajava Saab pysähtyi kohdalleni ja pelkääjän puolen sähköikkuna avautui. "Kyytiä vailla?". "Jep", vastasin ja avasin Saabin takaoven ja istuin sisään.
Frank
Heimosoturi
Saab:in takapenkille, könyttyäni, tietysti könyttyäni, mitenkäs muutenkaan, minua kohtasi yllättävä näky, nimittäin..
AJ
Well-known member
...Saabin sisustus oli kuin suoraan helikopterista. Kuski kehoitti minua kiinnittämään istuinvyöni ja kun solki napsahti paikoilleen, kuljettaja kaasutti pariin kertaan, päästi käsijarrun pois päältä ja Saab kohosi ilmojen teille!
Aluksi oli hieman vaikeuksia, kun Saab meinasi törmätä isoon kuumailmapalloon, jonka korista kuului mahtavan epätoivoinen huudahdus: DOH!!!
Aluksi oli hieman vaikeuksia, kun Saab meinasi törmätä isoon kuumailmapalloon, jonka korista kuului mahtavan epätoivoinen huudahdus: DOH!!!
Frank
Heimosoturi
Kun lento oli kestänyt yli tai ali yhdeksän vuotta huomasin että nyt on tultu Toisen Maailman porteille, tai miten sen nyt ottaa. Päätin ottaa löysinrantein. Ehkä! Ja siinä samassa SAAB laskeutui, jos se nyt ikinä oli lentänytkään, ja terminaalin vastaanottovirkailija toivotti minut tervetulleeksi, sanoin että noh, katsotaan nyt, ja tuota noin niin..
AJ
Well-known member
...ja missähän Taxfree mahtaa olla? Virkailija ei ymmärtänyt kysymystäni. Selitin, että se on semmonen paikka, jossa voi ostaa verovapaita tuotteita.
-Ostaa? -Vero? Selvisi, ettei Toisessa Maailmassa voinut ostaa mitään, eikä ainakaan verovapaasti, koska siellä ei ollut veroja. Lähdin pois paikalta normimaailmaan ajatusta nopeammin. Mainittakoon, että Saabin kuljettajaan törmäsin sattumalta noin 6 viikon päästä. Tämä ihmetteli, mihin olin hävinnyt? Hän oli joutunut juomaan minunkin ilmaisen viskilastin ja viipynyt matkalla tupla-ajan. Tosin ajan määritteleminen oli vaikeata, koska Toisessa Maailmassa ei aikaa ollut. Ja oli sillä ollut muitakin vaikutuksia. Mennessä Saab-kuski oli ollut vaalea pellavapää Martinlaaksosta ja palatessa kahvinruskea mokkamuna Kolumbiasta. Tosin sekin osoittautui tilapäiseksi tilaksi.
-Ostaa? -Vero? Selvisi, ettei Toisessa Maailmassa voinut ostaa mitään, eikä ainakaan verovapaasti, koska siellä ei ollut veroja. Lähdin pois paikalta normimaailmaan ajatusta nopeammin. Mainittakoon, että Saabin kuljettajaan törmäsin sattumalta noin 6 viikon päästä. Tämä ihmetteli, mihin olin hävinnyt? Hän oli joutunut juomaan minunkin ilmaisen viskilastin ja viipynyt matkalla tupla-ajan. Tosin ajan määritteleminen oli vaikeata, koska Toisessa Maailmassa ei aikaa ollut. Ja oli sillä ollut muitakin vaikutuksia. Mennessä Saab-kuski oli ollut vaalea pellavapää Martinlaaksosta ja palatessa kahvinruskea mokkamuna Kolumbiasta. Tosin sekin osoittautui tilapäiseksi tilaksi.
Frank
Heimosoturi
Joka tosin sekin osoittautui tilapäiseksi tilaksi, sillä myöhemmin kun näin hänet eräässä yhteydessä maailman turuilla oli hän muuttunut vaaleasta pellavapäisyydestä peräti eriskummallisen näköiseksi, nimittäin kun oikeasta, tai vasemmasta, kulmasta katsoi ja kun valo vielä kävi oikein, tai väärin, hän näytti ihan..
AJ
Well-known member
...näkymättömältä mieheltä! Siis siltä näyttelijältä. David McCallum vai mikä sen heebon nimi olikaan? Taisi olla myös toinen osapuoli Safiiri ja Teräs-sarjassa. Yhdennäköisyys oli tosiaan aivan käsittämätön. Koin melkein samanlaisen ahaa-elämyksen kerran elokuvateatterissa, kun olimme katsomassa jotain katastrofielokuvaa, missä tuli uusi jääkausi. Miespääosan esittäjä oli sopivasta kulmasta aivan Harrison Fordin näköinen ja äänessäkin oli jotain samaa. Tämä tyyppi putkahti jossain kohtauksessa silleen sopivasti näkyviin, että sanoin hiljaa mielessäni itselleni "Ai, onko Fordikin tässä leffassa mukana." Hetken perästä tajusin erheeni. Ja vaikka en ollut kenellekään asiasta maininnut, niin silti vaan ihmettelen, että miten voikaan ihmistä nolottaa istuessaan autuaan tietämättömän ihmismassan keskellä pimeässä elokuvateatterissa...
Mutta taas minä eksyin sivuraiteelle. Siitä tulikin mieleen, että enkös minä taannoin seurannut jotain johtolankaa pitkin junanraiteita? Mitenkäs siinä taas kävikään? Pääsinkö puusta pitkään, vai ajoiko luonto tikanpojan puuhun?
Mutta taas minä eksyin sivuraiteelle. Siitä tulikin mieleen, että enkös minä taannoin seurannut jotain johtolankaa pitkin junanraiteita? Mitenkäs siinä taas kävikään? Pääsinkö puusta pitkään, vai ajoiko luonto tikanpojan puuhun?
AJ
Well-known member
Ja taas joku outo välikommentti! Mitä ihmettä ovat nuo äänet päässäni? Miten tässä vääntää synkeää yksinpuhelua, kun koko ajan tulee välikommentteja, jotka sotkevat ajatukseni???
Näitä pohtiessani tulin marssineeksi kauppaan. Ei, tällä kertaa se ei ollut viinakauppa, vaan urheiluvälineliike, jossa oli uuden vuoden rakettimyynti kuumimmillaan. Ei, raketit eivät olleet syttyneet, vaan kaksi hikoilevaa alaikäistä yritti ostaa papatteja vahvempia paukkuja vetoamalla ties mihin syihin. Muita asiakkaita ei liikkeessä näkynytkään. Myyjää selvästi vitutti. Hän vilkaisi minua ohimennen, mutta teki ilmeisesti ulkomuodostani sellaisen päätelmän, ettei minuun kannata juuri aikaansa tuhlata.
Päätäni jyskytti. Työnsin käteni pikkutakin povitaskuun ja vedin sieltä taskumatin ulos. Pahus. Hyvä jos edes puolillaan. Vedin ahnaat siivut ja työnsin taskumatin takaisin povitaskuun. Sitten huomasin, että myös toisen puolen povitaskussa pullotti jotain. Hämmästyksekseni käteni ei vetänytkään sieltä moneen kertaan taiteltua, ryppyistä Jallun keskiaukeamakuvaa, vaan lompakon. Nopea tarkistus osoitti, että lompakossa oli ainakin kymppitonni rahaa, mutta ei minkäänlaisia kortteja, joista olisi ehkä voinut tunnistaa, kenelle se kuului. Mutta yhden läpän alta löysin kuvan itsestäni. Lompakko kuului siis selvästi minulle. En antanut sen pikkuseikan, että tuo kuvani heijastui lompakossa olevasta peilistä, vaivata itseäni.
Sen sijaan otin pari askelta eteenpäin. Vilkaisin liikkeen seinäkelloa, joka näytti ajaksi 15:31, mikä oli ajallisesti ihan kohtuullista, mutta sikäli merkillistä, että kyseessä oli viisarikello! Otin nopeat siivut taskumatista ja vilkaisin Seinäkalenteria. Sunnuntai 31.12. Tein nopeita laskutoimituksia päässäni ja tulin siihen lopputulokseen, että vuosi alkoi olla suhteellisen lopussa.
Otin lompakostani setelinipun. Heitin sen rakettien myyntitiskille ja jaoin nipun silmämääräisesti puolivälistä kahtia. Loput rahat laitoin takaisin povariin.
Myyjä katseli vuoroin minua, vuoroin setelinippua ja melkein saattoi kuulla, miten hänen aivonsa alkoivat raksuttaa.
-Haluaisitko päästä jo viettämään uuden vuoden aattoa, minä kysyin. Myyjä oli yhtenä kysymysmerkkinä, mutta sai muotoiltua vastauksen. -Kyllä.
-Selvä. Pistäpä sitten iso vaihde päälle ja pakkaa vientikuntoon koko toi kaappi. Myyjän suu loksahti hämmästyksestä auki.
- Niin, minä jatkoin. - Pistät sen lukkoon ja heivaat tuon ulkona odottavan pakettiauton tavaratilaan. Minä tuon sitten pyhien jälkeen sen kaapin takaisin ja pakettiauton kans, mikäli sen omistaja tulee sitä kyselemään tällä välin, se siis tiedoksi hänelle.
Myyjä puisteli päätään, mutta alkoi laskea hintaa jäljellä oleville paukuille. Minä osoitin setelinippua ja sanoin, että tuossa on varmasti tarpeeksi, että jätetään ne räknäämiset ens vuoden puolelle, tässä alkaa olla jo hieman kiire.
Papattiostoksilla olleet pojat katsoivat meininkiä silmät ja suut pyöreinä. Jonkinlaisessa anteliaisuudenpuuskassa teki mieli lahjoittaa koko ilotulitelasti pojille, mutta näillä ei selvästikään ollut ikää saati järkeä sen vertaa, että olisin voinut moisen pommilastin heille luovuttaa. Itse taas olin jo niin sopivassa nousuhumalassa, etten voisi raketteja ammuskella. Ajatus alkoi viritä nupissani.
- Mitäs sä teet nyt uuden vuoden aattona? Myyjä vaihteeksi hämmästyi puhumisiani. - No en mitään ihmeellistä. Ajattelin katsella telkkaria ja valaa tinat.
- Kiinnostaisiko ilotulituksen järjestäminen näiden poikien iloksi? Myyjän ilme näytti epäröivältä. Vedin toisesta povaristani taskumatin ja tyhjensin sen. Sen jälkeen vedin toisesta povarista setelinipun ja löin sen myyjän kouraan.
- Tossa on sulle palkka vaivannäöstä. Lastaa paukut tohon pakettiautoon ja lähdet poikien kanssa pommittaan. Käykää tosin ensin niiden kodeissa sanomassa mihin menette ja kyselkää, jos siellä tai naapurustossa olis halukkaita katselijoita. Eiköhän noista rahoista riitä eväisiinkin, että jaksatte pommittaa. Toivotin hyvää uutta vuotta ja lähdin liikkeestä pois. Juuri kun ovi oli sulkeutumassa takanani, kuulin toisen pojan sanovan:"Mitäs me nyt tehdään, isä?"
Ulkona katselin hetkisen tummenevaa taivasta. Lompakon heitin liikkeen oven vieressä olleeseen roskikseen. Mitäpä minä tyhjällä lompakolla. Se peilikin oli turha laite tämän näköiselle miehelle. Lähdin kävelemään tietä pitkin kohti keskustaa. Pakkanen alkoi hiljalleen kiristyä ja ilma seljetä. Tulisi hyvät ilotulituskelit. Itse olin kuitenkin toisenlaisien paukkujen tarpeessa. Rahat olivat tosin menneet, eikä liikenteessä näkynyt yhtään saabistia. Oli siis pakko hankkiutua paikalliseen ja kysyä, vieläkö piikkiin mahtuisi...
Näitä pohtiessani tulin marssineeksi kauppaan. Ei, tällä kertaa se ei ollut viinakauppa, vaan urheiluvälineliike, jossa oli uuden vuoden rakettimyynti kuumimmillaan. Ei, raketit eivät olleet syttyneet, vaan kaksi hikoilevaa alaikäistä yritti ostaa papatteja vahvempia paukkuja vetoamalla ties mihin syihin. Muita asiakkaita ei liikkeessä näkynytkään. Myyjää selvästi vitutti. Hän vilkaisi minua ohimennen, mutta teki ilmeisesti ulkomuodostani sellaisen päätelmän, ettei minuun kannata juuri aikaansa tuhlata.
Päätäni jyskytti. Työnsin käteni pikkutakin povitaskuun ja vedin sieltä taskumatin ulos. Pahus. Hyvä jos edes puolillaan. Vedin ahnaat siivut ja työnsin taskumatin takaisin povitaskuun. Sitten huomasin, että myös toisen puolen povitaskussa pullotti jotain. Hämmästyksekseni käteni ei vetänytkään sieltä moneen kertaan taiteltua, ryppyistä Jallun keskiaukeamakuvaa, vaan lompakon. Nopea tarkistus osoitti, että lompakossa oli ainakin kymppitonni rahaa, mutta ei minkäänlaisia kortteja, joista olisi ehkä voinut tunnistaa, kenelle se kuului. Mutta yhden läpän alta löysin kuvan itsestäni. Lompakko kuului siis selvästi minulle. En antanut sen pikkuseikan, että tuo kuvani heijastui lompakossa olevasta peilistä, vaivata itseäni.
Sen sijaan otin pari askelta eteenpäin. Vilkaisin liikkeen seinäkelloa, joka näytti ajaksi 15:31, mikä oli ajallisesti ihan kohtuullista, mutta sikäli merkillistä, että kyseessä oli viisarikello! Otin nopeat siivut taskumatista ja vilkaisin Seinäkalenteria. Sunnuntai 31.12. Tein nopeita laskutoimituksia päässäni ja tulin siihen lopputulokseen, että vuosi alkoi olla suhteellisen lopussa.
Otin lompakostani setelinipun. Heitin sen rakettien myyntitiskille ja jaoin nipun silmämääräisesti puolivälistä kahtia. Loput rahat laitoin takaisin povariin.
Myyjä katseli vuoroin minua, vuoroin setelinippua ja melkein saattoi kuulla, miten hänen aivonsa alkoivat raksuttaa.
-Haluaisitko päästä jo viettämään uuden vuoden aattoa, minä kysyin. Myyjä oli yhtenä kysymysmerkkinä, mutta sai muotoiltua vastauksen. -Kyllä.
-Selvä. Pistäpä sitten iso vaihde päälle ja pakkaa vientikuntoon koko toi kaappi. Myyjän suu loksahti hämmästyksestä auki.
- Niin, minä jatkoin. - Pistät sen lukkoon ja heivaat tuon ulkona odottavan pakettiauton tavaratilaan. Minä tuon sitten pyhien jälkeen sen kaapin takaisin ja pakettiauton kans, mikäli sen omistaja tulee sitä kyselemään tällä välin, se siis tiedoksi hänelle.
Myyjä puisteli päätään, mutta alkoi laskea hintaa jäljellä oleville paukuille. Minä osoitin setelinippua ja sanoin, että tuossa on varmasti tarpeeksi, että jätetään ne räknäämiset ens vuoden puolelle, tässä alkaa olla jo hieman kiire.
Papattiostoksilla olleet pojat katsoivat meininkiä silmät ja suut pyöreinä. Jonkinlaisessa anteliaisuudenpuuskassa teki mieli lahjoittaa koko ilotulitelasti pojille, mutta näillä ei selvästikään ollut ikää saati järkeä sen vertaa, että olisin voinut moisen pommilastin heille luovuttaa. Itse taas olin jo niin sopivassa nousuhumalassa, etten voisi raketteja ammuskella. Ajatus alkoi viritä nupissani.
- Mitäs sä teet nyt uuden vuoden aattona? Myyjä vaihteeksi hämmästyi puhumisiani. - No en mitään ihmeellistä. Ajattelin katsella telkkaria ja valaa tinat.
- Kiinnostaisiko ilotulituksen järjestäminen näiden poikien iloksi? Myyjän ilme näytti epäröivältä. Vedin toisesta povaristani taskumatin ja tyhjensin sen. Sen jälkeen vedin toisesta povarista setelinipun ja löin sen myyjän kouraan.
- Tossa on sulle palkka vaivannäöstä. Lastaa paukut tohon pakettiautoon ja lähdet poikien kanssa pommittaan. Käykää tosin ensin niiden kodeissa sanomassa mihin menette ja kyselkää, jos siellä tai naapurustossa olis halukkaita katselijoita. Eiköhän noista rahoista riitä eväisiinkin, että jaksatte pommittaa. Toivotin hyvää uutta vuotta ja lähdin liikkeestä pois. Juuri kun ovi oli sulkeutumassa takanani, kuulin toisen pojan sanovan:"Mitäs me nyt tehdään, isä?"
Ulkona katselin hetkisen tummenevaa taivasta. Lompakon heitin liikkeen oven vieressä olleeseen roskikseen. Mitäpä minä tyhjällä lompakolla. Se peilikin oli turha laite tämän näköiselle miehelle. Lähdin kävelemään tietä pitkin kohti keskustaa. Pakkanen alkoi hiljalleen kiristyä ja ilma seljetä. Tulisi hyvät ilotulituskelit. Itse olin kuitenkin toisenlaisien paukkujen tarpeessa. Rahat olivat tosin menneet, eikä liikenteessä näkynyt yhtään saabistia. Oli siis pakko hankkiutua paikalliseen ja kysyä, vieläkö piikkiin mahtuisi...
Frank
Heimosoturi
"Parasta on kuitenkin anaalinhaju aamuisin" Kuului paikallisen oven takaa ennen kuin kerkesin sen avata, jätin avaamisen puolitiehen, ja harkitsin vielä, mennäkö vaiko eikö mennä. Päätin mennä rohkeasti sisään katsomaan kenen mielestä PARASTA voi olla anaalinhaju aamuisin, noh, sehän nähtäisiin..