...nimittäin tuttipullon, josta irrotin tuttiosan erilleen. Sitten etsin palan paperia, johon raapustin hätäviestin. "Auttakee. Olen juuttunut typerään jatkokertomukseen, enkä pääse millään pois."
Kiersin viestin rullalle ja työnsin tuttipulloon. Laitoin tuttiosan takaisin paikalleen. Katsoin merta. Tuijotin horisonttia ja otin ajatuksissani pullosta siivut koskenkorvaa. Raaka viina poltteli ruokatorvea ja mahalaukkua ja sai krapulaisen kroppani värisemään. Sitten katsahdin alas ja näin kourassani edelleenkin vain tuttipullon. Mistä se kossu tuli?
No en jäänyt sitä enempää miettimään vaan heitin pullopostin mereen. Pullo upposi ensin, mutta pulpahti heti pintaan. Katselin sen keikkumista aalloilla ja vaivuin ajatuksiini. Otin taas siivut kossua. Lämmitti mukavasti, eikä vatsakaan enää vastustellut. Päätin ottaa vielä yhdet, mutta katsoessani alas, en nähnyt käsissäni tietoakaan kossupullosta. Mistä olin niitä siivuja oikein ottanut?
Sitten huomasin paitani rintataskussa ohuen metallirasian. Se näytti ihan hopeiselta savukerasialta, mutta siihen oli kaiverrettu koukeroisella käsialalla seuraava teksti:Kossusiivu(R)
Avasin rasian vapisevin käsin. Sisällä oli vakuumipakattuja kirkkaita. Päällä luki teksti:"Kossuton siivu. Onko pullon kuljettelu mielestäsi hankalaa? Siirry kossuttomiin siivuihin. Käyttöohje: Avaa pakkaus. Lisää viina. Nauti."
Kaikkea se saksalainen keksiikin, ajattelin. Sitten otin pitkät siivut kossupullostani. Ja tällä kertaa se todellakin oli pullo, joka oli kädessäni...