Siis sen lintan tehokkuus on hyvinkin ratkaisevaa sen suhteen millaisella setupilla se on nopeimmillaan. Jos paukkuja on kunnolla, on herkästi yliohjaavalla setupilla vaikea päästä mutkasta ulos hyvin, koska pito lähtee luvattoman helposti. Sen sijaan kohtuu tehottaman säätäminen edes lievästi aliohjaavaksi on useimmiten kohtuullisen tyhmää koska jos uloskiihdytyksessä ei ole oleellisesti ongelmia pidon hukkumisesta on turhaa pyrkiä hakemaan setuppia keulalähtöiseksi. Tämä siis puhuttaessa takavetoisesta lintasta.
Kuitenkin niin tai näin asiaa väännettäessä, kyse ei suinkaan ole siitä mitä monet tuntuvat luulevan, että pito menee jommasta kummasta päästä ja sillä hyvä. Auto joka hukkaa pahasti pidon kummasta tahansa päästä on aina hidas(tai no DragRace kilpuri voi wheeliessä hukata etupään pidon kokonaan olematta hidas). Sen auton pitää olla balanssissa, eli molemmat päät on pidon äärirajoilla about samaan aikaan, eli nopeus saadaan mahdollisimman suureksi ja renkaat pysymään tasaisesti toimivina. Sitten kun puhutaan ali tai yliohjaavasta, niin pitää yrittää ymmärtää että se laite on ilmiön aikana kokonaisuutena pidon äärirajoilla, kyse on siitä kumpaa päätä se ensimmäiseksi pyrkii irrottamaan tangentin suuntaan. Kuski vaikuttaa sitten siihen miten tilanne hallitaan ja vaikka ilmiö alkaisi edestä sen voi kääntää taakse(jollei voi niin auto on pulkka) ja jos se alkaa takaa niin on kysymys siitä että onko etupään pito viety rajoille vai olisiko vauhtia löydettävissä lisää. Jos tilanne on se, että etupäässä on promillea vaille pidon murtuminen kun takapää alkaa murtaa pitoa on auto todennäköisesti nopeimmillaan koska se ei etupään pidon murtuman takia liuju ulos linjalta milliäkään mutta jos etupää ei anna pidon murtumasta vielä mitään signaalia onko sieltä kaikki pito ulosmitattuna? Näiden kanssa painii säätäessä jokainen joka ajaa radal kilpaa ja löytää sen oman "balanssinsa" toivottavasti.
Lisäksi sen määrittäminen mikä on ali ja yliohjaavaa on tapauskohtaista. '80-luvul ajettiin saarella kerho-kisoina MGB-luokkaa ja meit oli kolme jotka oltiin samalt verstaalt siellä. Ian sääsi autonsa selkeästi enemmän yliohjaavaksi kuin minä, Roberto taas selkeästi aliohjaavammaksi kuin minä. Jos testasimme autoja ristiin, Roberto piti mun autoa yliohjaavana ja Ian puskevana. Radalla järjestyksemme vaihteli, mutta yleensä Ian oli hitain meistä kolmesta koska jo MGB:n luokkavireisellä 1800cc koneella sillä oli pito-ongelmia hitaammista mutkista ulos. Yleensä radalla kaikki haluaa hyvinkin tasapainoisen auton, se ero onko painotus hieman enemmän yli tai aliohjaavan puolella on marginaalinen ja sitten jos kuski haluaa keskimääräistä enemmän jompaan kumpaan suuntaan painottuvan auton siihen kiinnitetään huomiota. Yleensä mitä agressiivisemman kaarreajotavan omaa, sitä enemmän setuppi on yliohjauksen puolella ja se kumpi on oikeasti nopeampi riippuu halavatun monesta seikasta, ei vähiten ajettavasta luokasta ja radasta.
Monoposton erosta sitten tosissaan ajettaessa verrattuna katettupyöräisiin en tiedä juuri mitään, joitain formuloita joskus hieman kokeilut ja nykyläskeineni en niihin mahtuisi, mutta isompien luokkien monopostot antaa runsas siipisinä mahdollisuuden löytää setuppi jossa verme on eri suuntaisessa balanssissa eri nopeusalueilla eli mennään hitaan vekit lievästi aliohjaavalla ettei käänny turhan herkästi leveään luistoon ja vauhdin ja siipipainon kasvaessa setuppi muuntuu enemmän yliohjaavaan suuntaan että saadaan pidettyä nopeassa mutkassa ajolinja optimina ilman leventymää. Tämä kuitenkin "pure spekulation" koska monopostoist mul on pääasiassa vain katselukokemusta.
Rataan ja kuljettajan ajotapaan sopiva tasapaino on kuitenkin kaiken a ja ö, koska jos auto ei istu käteen ei sillä saa tyydyttävää tulosta aikaiseksi.