Hurmurisija sanoi:
esimerkiksi Australian aboriginaaleja. Muistelen lukeneeni, että heillä on välienselvittelytapa, joka päättyy aina toisen osapuolen kuolemaan. Australian laki tuomitsee kuoleman aiheuttaneen murhasta, kun taas aboriginaaleille kysymyksessä on luonteva osa kulttuuria. Missä määrin erilaisia pieniä ryhmiä pitäisi sietää ja miksi? Vahvinko on oikeassa? Pitäisikö alkuperäiskansojen alistua valloittajien sanelemiiin sääntöihin?
EDIT: Tämä aihe liittyy myös kansainvälisiin lakeihin ja ihmisoikeuksiin.
"Herjaa mies toista: 'Sinä et ole miehen vertainen eikä sinussa ole miehuutta. Minä olen mies siinä kuin sinäkin' Heidän tulee kohdata kolmen tien risteyksessä. Saapuu paikalle se, joka sanat on antanut eikä saavu se, joka sanat on saanut, silloin hän olkoon se, miksi häntä on kutsuttu. Hän ei kelpaa valalle eikä todistajaksi ei miehen eikä naisen asiassa. Tulee sitä vastoin se, joka sanat on saanut eikä tule se, joka sanat on antanut, huutakoon hän kolme kertaa 'Ei ketään' ja asettakoon maahan merkin poissaolevan suuntaan. Silloin olkon huonompi mies se, joka sanoi, ettei toista miehenä pidettäisi. Nyt kohtaavat he molemmat täysissä aseissa. Kaatuu se, joka sanat on saanut hänestä maksettakoon puoli sakkoa. Kaatuu se, joka sanat on antanut; maatkoon maksamatta, sillä loukkaus sanoissa on pahinta ja kieli on pään murhamies."
(yllä oleva ote Pohjoismaisesta 1000-luvulta säilyneestä ns. pakanalaista)
Jokaisessa modernissakin kulttuurissa on joissain vaiheessa ollut voimassa vastaavan tapainen välienselvittely muoto. Valtiollisen oikeuden voimistuessa säännökset ollaan kuitenkin pääosin kumottu ja nykyaikana lähinnä vain heimoyhteiskunnissa tunnetaan kaksintaistelun muodossa tapahtuvia riidan ratkaisuja. Ihmisoikeussopimuksissa ei olla lähdetty yleensä siitä, että suojeltaisiin kulttuurien, heimojen tai kansojen oikeuksia. Tarkoituksena on suojella yksilön oikeuksia. Ei tämä lähtökohta tietysti ole mitenkään kiistämättömän oikea, mutta on hyvin vaikeata nähdä, että siitä luovuttaisiin.
Olennaista lieneekin kysymys siitä, onko kysymyksessä sellainen osa aborginaalien kulttuuria, että tavan kriminalisointi "veisi heiltä oikeuden omaan kulttuuriinsa", kuten itse ilmeisesti esität. Voi olla, että niin todella on, mutta mielestäni on todennäköisempää, että tuon tyyliset säännökset ovat osoituksia puhtaasta vahvemman oikeudesta jo sinällään, näin ollen argumentaatio, jossa säännösten kieltämistä kritisoidaan vahvemman oikeuteen turvautumiseksi ei oikein toimi. Jos lähtökohtana on kulttuurien tasa-arvo ja vahvemman oikeus on paha asia, millä voidaan enää perustella sitä että vahvemman oikeutta jonkin suuremman kulttuurin sisällä pitää puolustaa. Käytännössähän jokainen kulttuuri jakaantuu alakulttuureihin, joita pyritään pitämään kurissa vahvemman oikeudella.