Miljardien hukkaputki
Sunnuntai 15.3.2015 klo 09.07
Kiviporan laulaminen Helsingin uumenissa lisäisi tuottavuutta soten verran, kirjoittaa Iltalehden kustantaja Kari Kivelä.
40 vuotta sitten uusimaalaiselta perheeltä meni asumiseen kuudesosa ja ruokaan kolmannes menoistaan.
Tänään tilanne on päinvastoin. Ruokaan menee kuudesosa ja asumiseen kolmasosa.
Milloin Suomessa alkaa ruuan hintaan verrattava keskustelu asumisen kustannuksista? Tai miksei se ala?
* * *
Kaksi vuotta sitten VTT:n toimitusjohtaja Seppo Laakso ja Helsingin yliopiston professori Heikki Loikkanen julkaisivat Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa selvityksen Helsingin seudun maankäytöstä ja kiinteistömarkkinoista.
Heidän johtopäätöksensä mukaan yksinomaan pääkaupunkiseudun maankäytön tehostaminen lisäisi tuottavuutta enemmän kuin alueen sote tai kuntauudistus. Suomi menetti vientiteollisuuden kustannuskilpailukykynsä vuoden 2007 jälkeen. Mikä vaikutus asuntojen hintojen hallitsemattomalla kehityksellä on ollut palkkavaateisiin? Yhtä numeroa ei ole, mutta ehkä me olemme tosiaan laskeneet housuumme muutaman miljardin tehottomalla maankäytöllä ja onnettomalla asuntopolitiikalla?
Suomessa tuetaan asunnon omistamista ja vuokraamista. Puhutaan liki kolmen miljardin euron tuesta vuosittain. Kun asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla nousevat, nousee myös vuokratuki. Tuet valuvat asuntojen hintoihin kun kysyntä ylittää tarjonnan. Tukea valvova hallintokin paisuu.
Puhumme taas miljardien hukkaputkesta.
* * *
Suomessa ei nähdä - tai haluta nähdä - toimivan suurkaupunkialueen tuottavuuden kehitystä koko maan etuna, vaikka pääkaupunkiseudun osuus kansantuotteesta on tänään kolmannes ja huomenna vielä enemmän.
Järjen valo kuitenkin kajasti hallituksessa viime syksynä. Silloin pääkaupunkiseudun suuria joukkoliikenneratkaisuja ymmärrettiin sitoa maankäyttöön ja asuntotuotantoon. Joku sammutti valot alkuvuodesta. Pisararadasta tehtiin liikennelaskelmat. Ne vuodettiin medialle, joka nieli koukun kiduksiinsa. "Umpisurkea hanke" todettiin ykskantaan. Mutta pitäisikö suuren joukkoliikennehankkeen kannattavuutta edes laskea ottamatta huomioon sen vaikutuksia maankäytön tehostumiseen, asuntojen hintojen laskuun ja muun kulutuksen kasvuun? Ei.
Helsingin maan uumenissa laulaisikin jo porakone, jos näkisimme asumiskustannusten nousun kansallisvarallisuuden kehittymisen sijasta kasvua näivettävänä syöpänä.
* * *
Asuntolainojen korkovähennysoikeuden voi ajatella olleen pankeille lottovoitto. Tällainen tukihan on ensin työntänyt luottoasiakkaaksi ja sitten sitonut korkorengiksi vuosikymmeniksi. Siihen nähden onkin rohkeaa, että Nordean ekonomisti Aki Kangasharju on kannattamassa esitystä korkovähennysoikeuden poistamisen nopeuttamiseksi. Miksi?
Kangasharju, kuten 9,9 ekonomistia kymmenestä, katsoo koko kansantalouden hyötyvän, kun asuntojen hintaan valuva tuki poistuu markkinoilta. Kangasharjun näkemyksellisyyden soisi tarttuvan meihin asuntovelallisiin ja kansanedustajiksi pyrkiviin. Mitä vielä? Maassa on taas ei-puolueen kilpalaulanta pääsolistinaan asuntoministeri - joka toki samaan aikaan vaatii asumistukien kasvattamista. Maankäytön tehostaminen ja asuntotuotannon voimakas kasvu pääkaupunkiseudulla on silti vähennyksen poistoakin tärkeämpi tekijä.
Osassa Suomea muuttoliike vaikuttaa ihmisten asuntovarallisuuden romahtamiseen. Viimeistään näiden tragedioiden jälkeen pitäisi kysyä, mitä mieltä on verovaroin tukea asumisen omistamista.
* * *
Prosentin nousu kansantuotteessa tarkoittaa 2 miljardia hyvää. 4 miljardia on eroa sillä, laskeeko kansantuote prosentin vai nouseeko se. Kun asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa tämän mittarin suuntaan, niin on jokseenkin outoa, kuinka vähän asiasta puhutaan. Tai kuinka vähän asialle tehdään.
9,9 politiikan toimittajaa kymmenestä uskoo keskustapuolueen hylkäävän pisararadan lopullisesti.
Insinööri on kuitenkin omapäinen.
Jos keskusta laittaa kokoomuksen pysäyttämän porakoneen laulamaan Helsingin maaperässä, saattaa se porata samalla itselleen aukon etelän äänimuuriin?
