Minä olin aika harvoin mukana kaupassa, mutta kun olin mukana, niin kertaakaan ei [pikkulapsi-iässä] ostettu jotain minun spesiaalisti haluamaa tuotetta [Esim. karkit]. Enkä kyllä pahemmin ruvennut ulvomaankaan: En ollut tottunut siihen, että kun ollaan kaupassa, niin ostetaan jotain kivaa minulle..tuohon kun lapsi tottuu niin pirun nopeasti. Tietty järjestelmällisyys oli; karkkipäivä oli kerran viikossa jne. mihin sitten tottui. Tiesin myös, että jos en käyttäydy hyvin, niin minulta menisi etuuksia. Lisäksi hyvin pienestä pitäen opetettiin (tai sitten opin), että eroava mielipide kannattaa ilmaista hieman rakentavammalla tavalla kuin rutisemisella; rakentavalla tavalla ilmaistuna saattoi saada jotain muutosta aikaan.Off-Topic sanoi:
Rusina sanoi:
Joo, faija oli skabbarina välirauhan ajan, eli suunnilleen varttivuosisata ennen mun syntymää ja sen jälkeen piti kanakauppaa helsingin kauppahallissa. Saattaahan toi tosiaan johtua siitä vuoden jaksosta. Vai onks tonkin kanssa sama kun merkonomien, että kauppaopistosta ei tule merkonomeja, sinne menee niitä?Moe Szyslak sanoi:Ei olis auttanut:nope:
Skabbarin kakarasta tulee aina joku häirikkö tai juoppo!
Varma tieto!:ahem:
Juuri näin. Ruumiillisen kurituksen perinne on niin pitkä, että monelle on vaikea ymmärtää sitä mitenkään vääräksi. Monessa perheessa on ollut tapana antaa pientä tukkapöllyä silloin tällöin, kun "käämi on palanut". Luulenpa, että lähes aina on kyse siitä, että kasvattaja on liian väsynyt puuttumaan asiaan muulla tavoin. Aikaa ei vain ole riittävästi lapselle.Juskanen sanoi:
Tähän asti olen selvinnyt 10 ja 11 vuotiaiden lasteni kanssa ilman ruumiillista kuritusta. Vaikea on kuvitella se ikä, jolloin vaihtaisin ruumiillisen kurituksen keskusteluun. Tapahtuuko tämä siinä vaiheessa, kun lapsi on fyysisesti yhdenvertainen kanssani. Voiko lapseni vastaavasti kurittaa minua fyysisesti, kun on olen häntä heikompi?
Juuri myös näin. Muuan Törni on ansiokkaasti hörhöillyt tämän asian suhteen tässä keskustelussa. Kaveri kertoo, ettei ruumiillisesta kurituksesta voi keskustella periaatteellisella tasolla. Kaveri kuitenkin osallistuu keskusteluun. Kun kysytään suoraan, hyväksyykö hän ruumiillisen kurituksen, vastaus on seuraava:
Tuonne yhdentoista vuoden ikään asti lupaan sinun pärjäävän periaatteillasi. Kun olet sinne asti päässyt, voin toivottavasti kertoa lisää kokemuksistani.
Jossain tykistössä oli. Sattuma-korppi. Oli armeijan putkassa kun prodi synty.Törni sanoi:
Tarkoitit varmaankin keskustelun ruumiilliseen kuritukseen?haju sanoi:
Selvennyksenä nyt vielä, että en ole koskaan käyttänyt ruumiillista kuritusta kasvatuskeinona. Ihmettelin vain sitä, missä vaiheessa ruumiilista kuritusta käyttävät vanhemmat lopettavat tukkapöllyt ja luunapit ja vaihtavat nämä "kasvatusmetodit" keskusteluun.Mr Natural sanoi:
Eipä ole tullut mieleen itselleni, että toinen vanhemmista olisi päävastuussa lasten kasvatuksesta. Ehkä näinkin voi olla joissain perheissä. Kuinka teillä? Kieltämättä koen olevani esimerkillinen isä. En häpeä kehua tällä asialla lainkaan. Vietän paljon aikaa molempien lasteni kanssa. Olen aidosti kiinnostunut lasteni kehityksestä. Tämä ei tarkoita sitä, että perheessämme kaikki ristiriitatilanteet hoituisivat mukavasti keskustellen - ääntä lainkaan korottamatta. Väkivallan käyttöön en lapsiani kuitenkaan opasta. Niinhän tekee, jos itse siihen mallin antaa.
Viittaat varmaankin tähän Tiede -lehdessä uutisoituun tutkimukseen.Rusina sanoi:
Kurittamisen puolustajat tuovat mieluusti esiin, että vähäisellä satunnaisella fyysisellä rankaisemisella ei ole lapsen kokonaiskehityksen kannalta mitään merkitystä. Ei varmaan olekaan. Erikoista vain on, miksi aikuisten tukistelua ei suvaita. Luulisi aikuisen ymmärtävän lasta paremmin, että pieni tukistus suoritetaan ainostaan hänen omaksi parhaakseen.
Vaikken nyt ihan aikuinen ollut, niin esim. minua ja yhtä silloista kaveriani on yläasteen rehtori tarttunut niskatukasta; ja ihan aiheesta. Häiritsimme koko koulun arjen sujuvuutta. En pannut pahakseni ja otin opiksi.haju sanoi:
Tottakai vanhemmat ovat vastuussa lastensa tekemisistä. En nyt vain osaa hahmottaa sitä yhteyttä, kuinka näet tuon vastuun tuovan oikeuden ruumiilliseen kurittamiseen. Sinun täytyy ajatella, että ruumiillinen kuritus on joissakin tapauksissa ainoa mahdollinen tai ainakin paras rankaisumuoto. Miksi se ei sitten olisi paras rankaisumuoto myös aikuisille? Vai yrititkö tuon yläaste-esimerkin avulla kertoa, että hyväksyt myös aikuisten fyysisen rankaisemisen?Mr Natural sanoi:
Kuten Rusina jo korjasikin tämän harhakäsityksesi, fyysinen väliintulo ei ole sama asia kuin fyysinen rankaiseminen. Esimerkkisi ei liity mitenkään keskusteltavaan aiheeseen.
Nämä poikkeustapaukset kiinnostavat minua kovin. Ihan vain siksi, että en itse osaa kuvitella tilannetta, jolloin fyysinen rankaisu olisi jotain muuta toimintamallia parempi ratkaisu.
