Lapsen kurittaminen

[Rusina]

Samoilla linjoilla, ja edelleen: olet Rusina pääpiirteissään varmasti ihan oikealla asialla, luulen että tästä kaikki ovat samaa mieltä. Ehkä tuossa kommunikoinnissasi saattaisi vain olla vähän parantamisen varaa. Varmojen, yksityiskohtaisten toimintaohjeiden antaminen tällaisissa asioissa vie vähän uskottavuutta sanomaltasi.

Olet oikeassa ainakin siinä, että kommunikaationi taso voisi olla hieman parempi ja sen huomaa jo siinä miten ihmiset ovat saaneet täysin päinvastaista kuvaa sanomisistani kuin mitä tekstissäni on lukenut.

Esim. yksi kaveri syytti minua siitä, etten käsitellyt hänen mielestään lapsia yksittäisinä tapauksina vaan homogeenisena ryppäänä. Itselläni yksi pointti on juuri ollut se, että lapset ovat yksittäistapauksia jolloin parista tapauksesta ei voida vielä sanoa noin yleisesti.

Lisäksi olen sanonut, että on olemassa teorioita ja on tapoja soveltaa teorioita; teorioista on hyötyä kun muodostetaan käytännön keinoa. Olen myös sanonut siitä, ettei yksi menetelmä toimi samalla tavalla kaikkiin ja sitä joutuu menetelmien suhteen tekemään kompromisseja tarvittaessa

 

[Rusina]

Mietin vain, että jos lähdetään auktoriteetti-kikkailuun ja jos tehtäisiin oletus ettei minulla ole omakohtaisia kokemuksia niistä asioista mistä puhun [ei oteta huomioon, että olen joskus ollut itsekin lapsi], niin voidaan miettiä sitä, että ovatko kasvatustieteelliset tutkimukset noin yleisesti huuhaata; toisin sanoen niiden tulokset on heitetty päästä? Tutkimuksiin ei ole liittynyt juurikaan käytännön kokeilua?

Jos keskustellaan siitä miten fyysinen kurittaminen vaikuttaa noin yleensä "keskimäärin" (huono sanavalinta, parempaa ei tähän hätään keksinyt), niin uskoakko tutkimuksia joissa on tutkittu tuota vaikutusta 'yleensä keskimäärin' käyttäen isoja otoksia kuin sellaista missä on 'tutkittu' paria tapausta ja sen pohjalta tehty johtopäätös miten tuo fyysinen kurittaminen vaikuttaa noin yleisesti? Kuitenkin parin lapsen otoksessa on se ongelma, että kyseiset havainnot voivat herkemmin johtua poikkeustapauksista

 

[Rusina]

Itseasiassa on vastannut ainakin tuohon ykköskohtaan: http://www.f1-forum.fi/vb/showpost.php?p=757640&postcount=137

Luetaan niitä viestejä, myös ne peeässät

Kolmoseenkin löytyy tästä ketjusta vastaus, tosin ei suoraan.

 

[jps]

Olet oikeassa ainakin siinä, että kommunikaationi taso voisi olla hieman parempi ja sen huomaa jo siinä miten ihmiset ovat saaneet täysin päinvastaista kuvaa sanomisistani kuin mitä tekstissäni on lukenut.

Ihan tiedoksi, paatoksellinen saarnaminen, besserwisserimäinen esitystapa, asioiden yleistäminen, näennäispuoleeton tai näennäistieteellinen esitystapa ovat omiaan nostamaan vastakkaisia mielipiteitä vaikka olisi suurimmasta osasta asioita samaa mieltä. Jaskalla tällä forumilla varmaan hyvinkin paljon kokemuksia asiasta.

 

[Rusina]

Rusina vaan käyttää tavattomasti energiaa tuon vastauksen välttelemiseen. Samalla metodilla hoitunee se kasvatuskin?
Musta ei ainakaan oo ketään neuvomaan noissa asioissa, sanomaan miten pitäis tehdä tai miten ei voi tehdä. En edes tiedä mihin pitäis pyrkiä, ja se on ainakin edesauttanut hyvässä lopputuloksessa, koska sen tietäminen ja yrittäminen usein johtaa johonkin aivan muuhun päämäärään kun on ihmisten ohjailusta kysymys.

Pyrin välttelemään tuota auktoriteettiin vetoamista viimeiseen saakka. Auktoriteettitekijällä ei ole niinkään väliä: Perustelut ovat kaikki kaikessa [Hieman sama kuin 'evoluutioteoria vs. kreationismi'-keskusteluissa varsinkin kressut pyrkivät tuomaan omissa väitteissään esille auktoriteetti tekijää..esim. se, että jonkun väitteen on esittänyt tohtori/professori tekisi väitteestä jollain tasolla uskottavamman]

 

[jps]

Pyrin välttelemään tuota auktoriteettiin vetoamista viimeiseen saakka. Auktoriteettitekijällä ei ole niinkään väliä

Tuossa olet oikeassa, jotta voisi vetää auktoriteettiroolia pitäisi olla sellainen asema, jotta muutkin uskovat tyypin jotain asiasta tietävän. Edes se, että on tunnustettu asema jollain alalla, ei välttämättä tee uskottavaksi toisella.

 

[Rusina]

Ihan tiedoksi, paatoksellinen saarnaminen, besserwisserimäinen esitystapa, asioiden yleistäminen, näennäispuoleeton tai näennäistieteellinen esitystapa ovat omiaan nostamaan vastakkaisia mielipiteitä vaikka olisi suurimmasta osasta asioita samaa mieltä. Jaskalla tällä forumilla varmaan hyvinkin paljon kokemuksia asiasta.

Vastakkaiset mielipiteet ymmärrän kyllä, mutta mielivaltaiset tulkinnat tekstistäni ovat jotain aivan muuta. Toisekseen käytän hyväkseni lievää provokaatiota silloin tällöin; tuntuu toimivan paremmin

Sinänsä olet varmasti oikeassa; sitä tulee (ei-tarkoitettuja)pienimuotoisia provokaatioita suollettua siellä täällä. Eiköhän jokaisella ole omat virheensä argumentoinnissa.

 

[jps]

Vastakkaiset mielipiteet ymmärrän kyllä, mutta mielivaltaiset tulkinnat tekstistäni ovat jotain aivan muuta. Toisekseen käytän hyväkseni lievää provokaatiota silloin tällöin; tuntuu toimivan paremmin

Silloin on hyväksyttävä vastaava käyttäytymien muilta. Toisetkin kenties osaavat väännellä sanoja, tulkita viestejä haluamallaan tavalla ja provosoida.

 

[Rusina]

Silloin on hyväksyttävä vastaava käyttäytymien muilta. Toisetkin kenties osaavat väännellä sanoja, tulkita viestejä haluamallaan tavalla ja provosoida.

Provosointini on sitä, että saatan tuoda asiani ilmi hieman räikeämmässä muodossa. En niinkään vääristele toisten sanomisia tai muuten tulkitse niitä mielivaltaisesti. En myöskään kommentoi toista keskustelijaa ja hänen mahdollisia ominaisuuksia tai tapoja..

 

[Matxi]

Ihan sellainen pyyntö Rusinalle että olisi paljon mukavampi lukea tekstiäsi, jos heivaisit ne hakasulkeet mäkeen ja käyttäisit ihan vain normaalia sulkumerkkejä.

Menee vähän samaan kategoriaan muinaisen Ett silleenin kanssa tosin...

 

[Teme-84]

Nykypäivänä kasvatuskeskustelussahan on se että kurittaminen merkitsee monelle eri asiaa. Nämä jotka ajattelee että lapsia ei saa kasvattaa ajatellen mentaliteetilla "Antaa lasten olla lapsia" niin mitään niille ei saa tehdä. Mitä näihin minun tukistamisiinikin tulee, niin vanhempani osasivat aina vetää rajan. Jos minua tukistettiin, minua ei retuutettu valtoimenaan, vain napakka ote joka ei edes kestänyt kauan. Sama homma luunappien kanssa. Koskaan minua ei varsinaisesti lyöty niin että sen voisi luokitella pahoinpitelyksi. Joskus saatettiin läimäyttää takamukselle mutten sitäkään todellakaan miksikään hakkaamiseksi sanoisi kuten se nykyään mielletään. Muistan joitain tilanteita lapsuudestani kun saatettiin tukistaa tai läimäyttää takamukselle. Muistan tehneeni ihan selkeästi väärin josta olin oikeutetti saamaankin jonkunasteisen rangaistuksen. Usein minua on kuritettu myös sanallisesti lapsena. Tottakai sillä hetkellä tilanne vähän pelotti mutta jäljestäpäin osasi kuitenkin ajatella mitä tuli tehtyä ja näin sitä ymmärsi miksi isä ja äiti olivat vihaisia.

Nämä jotka ajattelee että lapsella tulee olla fyysinen koskemattomuus niin ajattelevat kyllä myös samalla niin että lapsiin ei saa koskea millään tavoin tekevät mitä tahansa. "Antaa lasten olla lapsia". Itse olen vakaasti sitä mieltä ettei lasten tarvitse saada tehdä aivan mitä tahansa ilman että heille kerrotaan mikä on oikein ja mikä väärin.

Nykyään mielenkiintoinen ilmiö on se, että jos jossain vaikkapa lomapaikalla kokee toisten lasten käytöksen häiritseväksi niin niiden vanhemmat vetää herneet nokkaan jos heidän lapsiaan komentaa. Onpa tuota saanut näiden vanhempien vihojakin niskoilleen oli vieraan lapsen komentamiselle kuinka perusteita tahansa. Ei voi ymmärtää mihin tämä maailma on mennyt. 70-luvulla kun tuli vapaakasvatus niin ongelmat alkoivat siitä. Siinä kun ennen lasta kasvatti naapurinkin aikuiset ja monesti oikein ennen vanhaan koko kylä (sanoohan se vanha afrikkalainen sanontakin että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä) niin nykyään ei mitään saa sanoa toisten lapsille ilman että näiden vanhemmat ärähtää. Jos minun lastani joskus joku vanhempi komentaa tämän tehtyä pahuutta, niin en kokisi sitä millään lailla häiritseväksi jos sille on perusteita tai ettei kyseinen vieras aikuinen komentele lastani perusteetta/provosoivasti.

 

[Black Leopard]

Nämä jotka ajattelee että lapsella tulee olla fyysinen koskemattomuus niin ajattelevat kyllä myös samalla niin että lapsiin ei saa koskea millään tavoin tekevät mitä tahansa. "Antaa lasten olla lapsia". Itse olen vakaasti sitä mieltä ettei lasten tarvitse saada tehdä aivan mitä tahansa ilman että heille kerrotaan mikä on oikein ja mikä väärin.

Muutamia suorastaan sairaita ilmentymiä olen tällä saralla tavannut. Rikotaan tavaroita, haukutaan ohikulkevat kaikilla mahdollisilla sanoilla, huudetaan suoraa huutoa mikäli oma tahto ei 10/10 mene läpi - niin kauan että se menee 10/10 läpi :jaska: - lyödään ja kiusataan eläimiä, syljetään päin, varastetaan.....ym

Joka tälläisen lapsen/lapsien kohdalla käyttää termiä ja puolustusta "Antaa lasten olla lapsia" on kyllä totaalisen väärässä paikassa vanhempana.

 

[Off-Topic]

Ainakin aikaisemmin tollasen fyysisen rankaisemisen tarkoitus ei ollut satuttaa lasta, vaan senkin pääasiallinen vaikutus oli henkinen, nöyryytys. Sitä nöyryyttä ehkä toisinaan kaivattais pikkasen, ja en oo ihan varma saako sitä aikaseks ohjailemalla ja neuvottelemalla. Ehkä tuolta eläinmaailmasta olis hyvä ottaa lasten kasvatuksllisia oppeja? Kaikkialla läpitunkeva humanismi on perseestä, elämä ON julmaa joka tapauksessa. Siihen törmätessään olis hyvä osata vastata oikein. Pullamössöä ikänsä syöneenä, se voi olla hankalaa.

 

[Rusina]

Ainakin aikaisemmin tollasen fyysisen rankaisemisen tarkoitus ei ollut satuttaa lasta, vaan senkin pääasiallinen vaikutus oli henkinen, nöyryytys. Sitä nöyryyttä ehkä toisinaan kaivattais pikkasen, ja en oo ihan varma saako sitä aikaseks ohjailemalla ja neuvottelemalla. Ehkä tuolta eläinmaailmasta olis hyvä ottaa lasten kasvatuksllisia oppeja? Kaikkialla läpitunkeva humanismi on perseestä, elämä ON julmaa joka tapauksessa. Siihen törmätessään olis hyvä osata vastata oikein. Pullamössöä ikänsä syöneenä, se voi olla hankalaa.

Jos nöyryyttä saa aikaan fyysisellä kurituksella, se saadaan aikaan myös muilla keinoilla. Toisekseen minulle elämä on erittäin positiivinen eikä millään tavalla julma. Elämä heittää kyllä haastetta, mutta itse pidän haasteista. Mielestäni voisi pyrkiä juuri siihen, että lapsi kykenisi suhtautumaan elämään ja sen haasteisiin erityisen positiivisella asenteella. Itse ainakin, jos tulee vastaan ongelma, en jää pahemmin murehtimaan vaan mietin miten ongelman voisi ratkaista, teen sen mitä voin tehdä ja jos ongelma ei ratkea, niin sitten ei voi mitään, kannattaa suunnata voimavarat jonnekin muualle.

Nöyryys on melko hankala käsite, kun tuntuu, ettei Suomesta löydy paljoakaan ihmisiä, jotka olisivat sopivasti nöyriä. Herkästi opettaa lapsensa liian nöyräksi jolloin lapsi ei rupea kyseenalaistamaan 'ylempien' sanomisia ja lapselle tulee auktoriteettiusko. Toisaalta taas on näitä itsekkäitä joille ainoa auktoriteettia omaava henkilö on henkilö itse.

Siinä ei ole sinänsä väärää, että lapsi esimerkiksi uhmaa vanhenpaansa ja pyrkii kyseenalaistamaan vanhempien päätöksiä. Se on täysin normaali osa kehitystä. Siinä on sitten eroja miten tuo kyseenalaistaminen tapahtuu ja vanhemman tulisi yrittää opettaa lapsi siihen, että lapsi toisi kritiikin mahdollisimman rakentavassa mielessä esille. Minua opetettiin siihen suuntaan, että jos olin jostain asiasta erimieltä vanhempien kanssa, niin minun piti esittää myös perusteluita asialleni. Opin, että tuo oli tehokkain tapa vaikuttaa asioihin ja vanhemmat kuuntelivat ja ottivat huomioon argumenttini. Vanhempani perustelivat myös oman kantansa käyttämättä "koska minä niin sanon" tai "niin kauan kuin asut tässä talossa"-argumentteja, mitkä eivät opeta yhtään mitään.

Nöyryyttämisellä päästään lähinnä alistuvaan nöyryyteen (jos päästään siihenkään), kun parempi vaihtoehto olisi kunnioittava nöyryys.

 

[Off-Topic]

Mieluummin miten vaan. Omakin suhtautumiseni elämään on toki positiivista, mutta eteen tulee asioita jokaiselle, jotka potkii. Osa lujempaa, osa hiljempaa, mutta potkii kuitenkin. Sellasistakin tilanteista pitää osata selviytyä. Toi pullamössöagenda toimii vaan silloin kun vastapuolellakin on pullamössöilyn periaatteisiin sitoutunut. Näin ei välttämättä aina ole. edelleen, en itse ole joutunut ruumiillisen kurituksen kohteeksi, enkä ole sitä omiin lapsiin käyttänyt. Mutta en mä sitä myöskäään pois sulje, enkä keinona tuomitse. Aiemmin se oli Suomessa ihan yleinen käytäntö, ja monissa maissa nykyäänkin. Onko sillä jotain negatiivisia vaikutuksia enemmän kun positiivisia, ei oo musta sen arvioijaksi. Musta ei edes olis omien lapsien fyysiseen kurittamiseen, tai muuhunkaan "kiduttamiseen" muuta kun äkkitilanteissa, ja tollasessa kurittamisessa, on se sitten henkistä tai fyysistä, pitäis kuitenkin aina olla ajatus ja harkinta mukana.

 

[Juskanen]

Vaikea tuohon on keksiä mitään lääkettä, ongelmia kannattaa ehkäistä ennalta ja arvioisin, että kyseinen lapsi on hemmoteltu piloille. Lapset tottuvat tietysti kovin nopeasti kaikkeen mukavaan, mutta ikävempiin juttuihin paljon vaikeammin.

Siis ihan tosissasi olet sitä mieltä, että jos n. 4-vuotias saa kiukkukohtauksem kaupassa, niin tämä on pilalle hemmoteltu? No huhhuh... :doubtful: Ei kai tuohon noin pienellä tarvita kuin väsy ja nälkä, niin itkuraivarihan siitä tulee. Mielestäni vanhemmat toimivat fiksusti. Jos kakara olisi hemmoteltu, niin mitään kohtausta ei kai olisi tullut, koska lapsi olisi saanut haluamansa?

Nämä jotka ajattelee että lapsella tulee olla fyysinen koskemattomuus niin ajattelevat kyllä myös samalla niin että lapsiin ei saa koskea millään tavoin tekevät mitä tahansa. "Antaa lasten olla lapsia". Itse olen vakaasti sitä mieltä ettei lasten tarvitse saada tehdä aivan mitä tahansa ilman että heille kerrotaan mikä on oikein ja mikä väärin.

Ja toinen huhhuh tähän. Se, että kunnioittaa myös lapsen fyysistä koskemattomuutta, joka on Suomessakin lailla suojattu, ei todellakaan tarkoita sitä, että antaa lasten tehdä mitä tahansa. Ja totta kai lapsille tehdään selväksi mikä on oikein ja mikä väärin, vaikka heitä ei tukisteta ja piiskata. Ihan käsittämätön kommentti tämä Teemulta nyt kyllä...

Ei ole kuusivuotiaan kanssa tarvinnut koviin otteisiin tukeutua. Enkä niihin tukeutuisikaan, sehän on rikollistakin, puhumattakaan omista periaatteistani... Olen kuitenkin äitinä tosi tiukkis. Kun minä sanon, niin silloin totellaan. Oikeista asioista keskustellaan kyllä, mutta ei siitä saako katsoa vielä piirrettyjä tai pitääkö lelut kerätä.

Täällä oli puhetta siitä, että lapsenkasvatuskeskustelu ei saisi olla periaatteellista, koska lapset ovat erilaisia tjsp. Minun mielestäni kasvatuksessa taas nimenomaan pitää olla periaatteita. Mistä muuten tulisi se johdonmukainen linja, jota täälläkin on vaadittu? Enkä tarkoita periaatteilla sitä, että tilanteessa A toimitaan tavalla X. Vaan sellaisia periaatteita kuin että lasta ei kuriteta fyysisesti ja että lasta pyritään kuuntelemaan (lapsihan ei aina osaa itse kertoa tunteitaan, vaan aikuisen on kuunneltava paitsi sanoja myös käytöstä), lasta ja hänen mielipiteitään, ajatuksiaan ja tunteitaan kunnioitetaan samalla tavalla kuin aikuisenkin jne jne.

Noh, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koululaisen kanssa on taas erilaista, saati sitten murrosikäisen. Joku joskus sanoi jossain, että pienen lapsen kanssa on pienet murheet, ison lapsen kanssa isot.

 

[Off-Topic]

Yleinen linja pitäis tietysti olla jolla tietyty moraalisäännöstöt sitten mieleen muovautuu, mutta keinot pitää sitten koettaa keksiä tapauskohtaisesti jos ristiriitatilanteita tulee. Ja siinä se vaikeus just tuleekin, että johtaako ne keinot haluttuun suuntaan ja tulokseen, vaiko ihan päinvastaseen. Eri yksilöt ottavat ja ymmärätävätkin asiat eri tavalla, samaten ulosantavat ne, joten tollanen syväanalyysi heti kun "näin kirkuvan lapsen" ja selvitys mistä mikin johtuu, on kyllä aika kunnianhimoista. Yks asia kuitenkin on varma, että jos joku mua tulis tollasessa tilanteessa neuvomaan mitä lapsilleni pitäis tehdä, niin sais viedä ne mukanaan.

 

[Teme-84]

Ja toinen huhhuh tähän. Se, että kunnioittaa myös lapsen fyysistä koskemattomuutta, joka on Suomessakin lailla suojattu, ei todellakaan tarkoita sitä, että antaa lasten tehdä mitä tahansa. Ja totta kai lapsille tehdään selväksi mikä on oikein ja mikä väärin, vaikka heitä ei tukisteta ja piiskata. Ihan käsittämätön kommentti tämä Teemulta nyt kyllä...

Juskaselle terveisiä että ennen kuin alat ampumaan meikäläisen kommentteja alas niin sanonpa jotain. Tarkoitin sitä että kun yksi kirjoittaja aiemmin tässä ketjussa oli sitä mieltä että lapsia ei saa rankaista fyysisesti, vedoten tuohon koskemattomuuteen. Tähän kommenttiin vastasin vaikken laittanutkaan lainausta. Että silleen.

 

[Rusina]

Siis ihan tosissasi olet sitä mieltä, että jos n. 4-vuotias saa kiukkukohtauksem kaupassa, niin tämä on pilalle hemmoteltu? No huhhuh... :doubtful: Ei kai tuohon noin pienellä tarvita kuin väsy ja nälkä, niin itkuraivarihan siitä tulee.
Vaikea arvailla täällä annettujen tietojen perusteella. Voi olla nälkä/väsy, usein myös johtuu siitä, että lapsi on opetettu siihen, että se saa kaikennäköistä mukavaa ja kiukkukohtaus tulee kun tämä ei saa jollakin kertaa haluamaansa

 

[Rusina]

Juskaselle terveisiä että ennen kuin alat ampumaan meikäläisen kommentteja alas niin sanonpa jotain. Tarkoitin sitä että kun yksi kirjoittaja aiemmin tässä ketjussa oli sitä mieltä että lapsia ei saa rankaista fyysisesti, vedoten tuohon koskemattomuuteen. Tähän kommenttiin vastasin vaikken laittanutkaan lainausta. Että silleen.

Kerroppa kuka täällä on ilmaissut jotenkin seuraavaa:
"Nämä jotka ajattelee että lapsella tulee olla fyysinen koskemattomuus niin ajattelevat kyllä myös samalla niin että lapsiin ei saa koskea millään tavoin tekevät mitä tahansa."

Et varmasti tarkoita minua, koska olen kuitenkin sanonut mielipiteen tuohon suoraan ja mielipide kuitenkin erosi melkoisesti..

"Itse olen vakaasti sitä mieltä ettei lasten tarvitse saada tehdä aivan mitä tahansa ilman että heille kerrotaan mikä on oikein ja mikä väärin. "
Tässä olen samaa mieltä.

"Nykyään mielenkiintoinen ilmiö on se, että jos jossain vaikkapa lomapaikalla kokee toisten lasten käytöksen häiritseväksi niin niiden vanhemmat vetää herneet nokkaan jos heidän lapsiaan komentaa."
Siinä periaatteessa astutaan toisen 'reviirille'. Sinänsä jotkut perheet ovat sellaisia, että heidän lapsia pitää lomapaikoissa jne. komennella kun lapset käyttäytyvät miten sattuu ja vanhempia ei kiinnosta.

"70-luvulla kun tuli vapaakasvatus niin ongelmat alkoivat siitä."
Tästäkin olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Sinänsä kaikkien lasten kohdalla vapaakasvatus ei aiheuta ongelmia [esim. minun kohdalla]. Vapaa kasvatus sopii hyvin harvalle lapselle, mutta sitä käytetään hirvittävän paljon.

"Siinä kun ennen lasta kasvatti naapurinkin aikuiset ja monesti oikein ennen vanhaan koko kylä (sanoohan se vanha afrikkalainen sanontakin että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä) niin nykyään ei mitään saa sanoa toisten lapsille ilman että näiden vanhemmat ärähtää."
Suurempi ongelma on se ettei vanhemmatkaan enää kasvata. 5-10 minuuttia kasvatustyötä päivässä ei ole tarpeeksi, 80-luvun lopussa tuo keskimäärinen kasvatustyö per päivä oli luokkaa 1,5 tuntia.
----

Tarkennukseksi, etten minä ole vapaan kasvatuksen 'fanittaja'. Kuria pitää pitää sen verran kuin lapsi sitä tarvitsee ja useimmiten kannatta toimia hieman varmanpäälle. Toisaalta yksi kasvatuksen ongelma on taas ylihuolehtivaiset vanhemmat joiden kontolla lapset kasvavat pumpulissa. Toisin sanoen vapaan kasvatuksen vastakohdassa ongelmana on se, etteivät lapset pääse harjoittelemaan vastuunottoa, mikä voi aiheuttaa aikuisiässä ongelmia. Lisäksi se ei ole maailmanloppu jos lapsi tekee vapautensa kanssa lieviä [korostan sanaa lievä] virheitä; virheistä kun lapset menevät oppimaan.

Tuntuu hieman ettei meidän mielipiteet kasvatuksesta eroa periaatteellisella tasolla niin hirvittävästi. Lähinnä yhdestä metodista on krähämää. Lisäksi olen maininnut, ettei lievä yksittäinen fyysinen kurittaminen ole yhtä suuri ongelmien aiheuttaja missään nimessä kuin sosiaalisen kanssakäymisen vähiin jättäminen lapsen suhteen.