Lapsen kurittaminen

[Rusina]

Olisin varsin hämmästynyt, mikäli eivät ole vielä aivan sylivauvaikäisiä. Sen verran varmoja mielipiteitä löytyy, selllaisen varmuuden löytää vain täydellisestä tietämättömyydestä käytännön todellisuuteen.

Sinänsä jotkut tuntuvat ajattelevan, että kun omaa lapsia, niin tietäisi enemmän käytännön todellisuudesta yleisessä mittakaavassa.

Kun tarkastellaan, että minkälaiset vaikutukset jollain tietyllä asialla on yleisesti, niin se ei auta juuri yhtään jos on vain pari alkeistapausta käsittelyssä; toisin sanoen otos on aivan pieni, että voisi sen perusteella sanoa jotain noin yleisesti [Hieman sama jos sanon: Minä ja kaverini emme tulleet väkivaltaiseksi vaikka katsoimme väkivaltavideoita nuorena -> Väkivaltaviihde ei nosta riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen].

Toisin sanoen, jotta voidaan puhua yleisesti, otoskoon pitäisi olla paljon suurempi kuin mitä yhden perheen sisältä voidaan saada. Kuitenkin on tutkittu suoraan miten fyysinen kurittaminen vaikuttaa joten on melko turha tuosta enempää väitellä.

Tiedetään, ettei vaikutus ole kaikkiin lapsiin samanlainen, mistä syystä kaikissa ei esiinny häiriökäyttäytymistä. Siinäkin on eroja miten lapset kestävät esim. tukistamista, nimittäin joillekin lapsille tulee hyvin herkästi tukistamisesta aivotärähdys..vaikka samalla tavalla toista lasta tukistaessa ei meinaa edes sattua. Joissain tapauksissa kertaluontoinen fyysinen kurittaminen riittää pysyviin henkisiinvammoihin, joissain taas pitempikestoinen toiminta ei aiheuta pysyviä jälkiä.

Se on jokaisen vanhemman oma asia, että haluaako ottaa oman lapsen kohdalla riskin..tai ei ole, fyysinen kurittaminen on ollut laitonta jo parikymmentä vuotta. Jos ei keskustella siitä, onko laki oikein vai väärin, niin sen pitäisi riittää siihen ettei moista harjoita; ellei halua tietysti opettaa lapselle, että lakeja pitää noudattaa vain silloin kun ne sopii omiin tarkoituksiin.

Vaihtoehtoisia kokeiltavia menetelmiä samaa asiaa ajamaan on kuitenkin olemassa. Jotkut käyttävät fyysistä kurittamista lapsen rauhoittamiseen, vaikka tuohon tepsii vähintään yhtä tehokkaasti tietynlaisen otteen ottaminen, mikä ei satuta, ei ole nöyryyttävä ja on ennenkaikkea rakentavampi, koska sen jälkeen on huomattavasti helpompaa ratkaista se ongelma mikä aiheutti kyseisen 'häiriön' [vaikka riehuminen jne. on melko luonnollista käytöstä].

Ps. Itsellä on eniten käytännön kokemusta 4-10 ja 15-18 ikäisistä lapsista johtuen tehdystä ammatinvalinnasta. Lisäksi tuota ensimmäistä ryhmää nuoremmista on kasvavaa kokemusta. Teorian soveltamista tietyiltä osin päässyt omakohtaisestikin testaamaan. Ongelmallista on se, ettei kaikki tapaukset ole identtisiä jolloin pitää tietyiltä osin tehdä omia sovelluksia ja kompromisseja.

Itse pidän kuitenkin fyysistä kurittamista täysin turhana riskinä niin kauan kuin on vaihtoehtoisia menetelmiä. Oikeastaan riskejä on otettava, mutta odotusarvot vaihtoehtoisilla menetelmillä ovat parempia + ei tarvitse satuttaa jotakuta, jota rakastaa.

 

[Rusina]

Kyllä olen. Se tässä onkin mun mielestä erikoista, mä en edes kuvittele tietäväni näistä, tai oikeestaan kenenkään muunkaan asioista enempää kuin omistani. Mun mielestä näissä asioissa kokemuksesta on ihan yhtä paljon hyötyä kun jostain todennäköisyyslaskelmista, vaikkapa, että vain yksi prosentti ihmisistä sairastuu vatsasyöpään. Sen yhden prosentin kohdalla kuitenkin se toteuma on ihan 100%, eikä noi asiat auta tai lohduta sitä lainkaan. Samalla tavalla mä näkisin nää pään sisäiset ja vuorovaikutusasiatkin; ei oo kaavoja eikä kauheesti yleisiä totuuksia. Ja mulla on tosiaan kaks lasta, 15 ja 16 vuotiaat, jotka ei oo tehnyt elettäkään seuratakseen isänsä jälkiä. Erittäin hyvä niin, "aikuista" ja itsenäistä kerkee leikkimään kyllä sitten ihan tarpeeks myöhemminkin. Eikä mulla ole harmainta aavistustakaan miks ne ei oo samanlaisia kun minä olin, mitä mä olisin tehnyt ikäänkuin "oikein" siihen asiaan vaikuttaakseni? Omasta mielestäni en mitään, enkä oo siihen edes millään lailla tähdännyt.

Näköjään löytyy joitain asioita joissa olemme samaa mieltä. Ei ole olemassa mitään yhtä tiukkaa kaavaa, mikä ratkaisisi kaiken; puhutaan nimenomaan todennäköisyyksistä..ja tässä siis [rautalankaa varmuudenvuoksi] pyritään pienentämään riskiä häiriökäyttäytymiseen.

Nimittäin on tapauksia, jotka ovat saaneet pysyviä jälkiä yhdestä lievästä fyysisestä kurittamisesta..ja on tapauksia joissa jatkuva fyysinen kurittaminen ei ole vaikuttanut yhtään mitenkään. Molemmat ovat harvinaisia tapauksia.
---

Fyysinen kurittaminen tuo isomman riskin häiriökäyttäytymiseen kuin vaihtoehtoiset menetelmät joita itsekin olen päässyt kokeilemaan. Lisäksi vaihtoehtoisissa menetelmissä on se hyvä puoli, että päästään tehokkaasti ratkaisemaan ongelmien syitä; lapsi voi oppia siis hieman laajemmin kuin "Näin ei saa tehdä, koska sitten isä/äiti satuttaa".

 

[jps]

Rusina tuo äskenen sepustuksesi kuvastaa aika mainiosti ajatusmaailmaasi samoin kuin muutamat aiemmat sananvalintasi. Ihan tiedoksesi kaikki lapset ovat yksilöitä ja ihimisiä, on valitettavaa ettei niitä kloonata vaan ne syntyvät erilaisista perintötekijöistä ja kasvavat erilaisissa ympäristöissä. Tietysti tälläinen aihettaa pulmia erilaisten teorioiden kokeilemiseen. Olen todella hämmästynyt, että olet ihmisten kanssa toimiessa todennut, että täytyy tehdä kompromisseja ja soveluksia. Elämä olisikin paljon helpompaa kun ihmiset korvattaisiin koneilla.

 

[Rusina]

No uskaltaisin kyllä väittää, että kaksi lasta kasvattanut ihminen omaa keskimäärin helvetin paljon enemmän kokemusta lapsenkasvatuksesta kuin ihminen, jolla ei niitä lapsia ole ensimmäistäkään. Kukaanhan toki ei koskaan ole täysinoppinut, oli niitä lapsia sitten vaikka parikymmentä.

Niin, tällä henkilöllä on kokemusta tasan kahdesta tapauksesta. Nämä kaksi lasta saattavat olla jopa erikoistapauksia [eli eroavat (määrittelemättömästä) peruslapsesta normaalia enemmän].

Esimerkkinä on helppoa käyttää minua ja sisariani [kun olemme jo täysi-ikäisiä ja näkee jo mitä meistä on tullut]. Meillä molemmilla oli Huomattavasti vapaampi kasvatus ja saimme siis vastuuta normaalia nuoremmalla iällä. Meille molemmille sopi erinomaisesti tämä kasvatustyyli, mutta tiedän sen ettei tämä tyyli sovi useimmille lapsille.

Mites jos vanhempieni pitäisi miettiä miten olisi hyvä toimia tapauksessa jossa olisi itsenäiseen toimintaan totaalisesti kykenemätön äpärä? Heillä kun ei ole tuollaisista tapauksista yhtään mitään kokemuksia. Tähän sitten lisätään kaikki 'harmaan sävyt'..

 

[jps]

Tuo mitä kirjoittelet on teoreettisesti aika päätöntä touhua. Jos halutaan todellisuudessa vertailla eri kasvatusmenetelmiä ja niiden vaikutuksia tulisi perustaa useita erilaisia, koekappaleiltaan mahdolisimman homogeenisiä näyte-eriä. Näitä koekappaleita kasvatettaisiin erilaisilla metodeilla ja tutkittaisiin sitten esimerkiksi 30-40 vuoden päästä miten erilaiset metodit ovat vaikuttaneet. Lisäksi tulee määritellä tieteellisesti pätevästi millainen on hyvä ihminen, jotta voimme objektiivisesti päätellä tulosten perusteella mikä kasvatusmetodi on yleisesti ottaen paras ja sillä saavutetaan parhaat tulokset. Tietysti pieniä ongelmia voi muodostua näyte-erien hankkimisessa, mutta nehän voitaisiin vaikka pakkohuostaanottaa, kyllä tiede ja teorioiden testaaminen on niin tärkeä asia.

 

[Rusina]

Rusina tuo äskenen sepustuksesi kuvastaa aika mainiosti ajatusmaailmaasi samoin kuin muutamat aiemmat sananvalintasi. Ihan tiedoksesi kaikki lapset ovat yksilöitä ja ihimisiä, on valitettavaa ettei niitä kloonata vaan ne syntyvät erilaisista perintötekijöistä ja kasvavat erilaisissa ympäristöissä. Tietysti tälläinen aihettaa pulmia erilaisten teorioiden kokeilemiseen. Olen todella hämmästynyt, että olet ihmisten kanssa toimiessa todennut, että täytyy tehdä kompromisseja ja soveluksia. Elämä olisikin paljon helpompaa kun ihmiset korvattaisiin koneilla.

Täh?! Minähän puhuin juuri siitä, että hommaa pitää katsoa todennäköisyyksien kautta juuri siitä syystä, että tietty asia vaikuttaa eritavalla eri ihmisiin! Sepustin taas kerran siitä, kuinka lievä kertaluontoinen fyysinen kurittaminen voi aiheuttaa jossain ihmisessä paljon enemmän henkistä vahinkoa kuin jatkuva fyysinen kurittaminen toisessa!

Lisäksi olen ollut sitä mieltä, ettei normaalissa kasvatustyössä tule tarpeeksi kokemusta asioiden yleisestä mittakaavasta, koska vanhempi tuntee vain pari erilaista alkeistapausta [tuota termiä on hyvä käyttää kun puhutaan kuitenkin todennäköisyyksistä] ja erilaisia tapauksia on niin paljon kuin lapsiakin.

---

Teoriat kasvatusmenetelmästä ovat minulle ääriviivoja; riippuu paljon siitä miten sisusta väritetään. Teoria tarjoaa paljon hyötyä kun mietitään käytännön tilannetta. Kuitenkin yksi tapa ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla, siitä yhdestä tavasta tosin voidaan tehdä useampi erilainen sovellus.

Itse pyrin valitsemaan sen tavan, mikä tarjoaa suurimman todennäköisyyden onnistumiseen. Kun on kerralla useampi hyvin erilainen alkeistapaus, niin silloin pitää tehdä kompromisseja. Omien lapsien kohdalla tosin näitä kompromisseja tarvitsee tehdä vähemmän kun jokaista tapausta voi käsitellä yksittäisenä.

 

[Balthazar]

Sinänsä jotkut tuntuvat ajattelevan, että kun omaa lapsia, niin tietäisi enemmän käytännön todellisuudesta yleisessä mittakaavassa.

Vaikken täysin ymmärräkään mitä tuo "yleisessä mittakaavassa" tässä yhteydessä tarkoittaa, niin kieltämättä: vähän hassulta kuulostaa saada kasvatusohjeita ihmiseltä, jolla ei ole kokemusta arjesta omien lapsien kanssa. Sinällään noissa teorioissasi on paljon hyvääkin.

Sepustin taas kerran siitä, kuinka lievä kertaluontoinen fyysinen kurittaminen voi aiheuttaa jossain ihmisessä paljon enemmän henkistä vahinkoa kuin jatkuva fyysinen kurittaminen toisessa!

Jos et tiedä kuinka lievä fyysinen kurittaminen annetaan aiheuttamatta lapselle henkistä vahinkoa tai aivotärähdystä, sinun ei todella kannata sellaista ruveta koskaan käyttämäänkään.

 

[Off-Topic]

Mitä se fyysinen kurittaminen sitten aiheuttaa? Sitähän vaikkapa 50 vuotta sitten harrastettiin ilmeisesti aika isostikin. Oliks silloin kasvatetut yksilöt jotenkin häiriintyneitä ja huonompia ihmisiä kuin nykyiset kun niitä oli sillä lailla vaurioitettu? Ja mainittakoon siis, että mä en ole käyttänyt fyysistä voimaa kasvatusmetodina, mutta kuten jo alussa sanoin pidän varmasti huolta fyysisen koskemattomuuteni puolesta, tapahtuu se yritys sitten miehen, naisen tai lapsen taholta. Mulla ei oo aavistustakaan mikä on hyvä ja huono tie tossa kasvatusasiassa, mutta sitä mä ihmettelen, että jos rusinalta kysytään, että onko sillä omia lapsia, niin se ei voi vastata siihen vaan yrittää epätoivoisesti kierrellä asiaa. Eli siis ei ole. Vaikkei se mikään varsinainen pätevöittäjä olekaan, niin toi noin 24h vuorokaudessa ja 365 vrk vuodessa niiden kanssa auttaa kuitenkin useimpia ymmärtämään sen, ettei ymmärrä mitään.

 

[Rusina]

Tuo mitä kirjoittelet on teoreettisesti aika päätöntä touhua. Jos halutaan todellisuudessa vertailla eri kasvatusmenetelmiä ja niiden vaikutuksia tulisi perustaa useita erilaisia, koekappaleiltaan mahdolisimman homogeenisiä näyte-eriä. Näitä koekappaleita kasvatettaisiin erilaisilla metodeilla ja tutkittaisiin sitten esimerkiksi 30-40 vuoden päästä miten erilaiset metodit ovat vaikuttaneet. Lisäksi tulee määritellä tieteellisesti pätevästi millainen on hyvä ihminen, jotta voimme objektiivisesti päätellä tulosten perusteella mikä kasvatusmetodi on yleisesti ottaen paras ja sillä saavutetaan parhaat tulokset. Tietysti pieniä ongelmia voi muodostua näyte-erien hankkimisessa, mutta nehän voitaisiin vaikka pakkohuostaanottaa, kyllä tiede ja teorioiden testaaminen on niin tärkeä asia.

Näitä tutkimuksia on tehty, missä on tarkasteltu isoa mahdollisimman homogeenistä ryhmää ja sitten on ollut tietty tarkastelupiste, missä tarkastetaan tuloksia.

Näissä ei ole selvitetty parasta kasvatusmetodia, vaan se miten fyysinen kurittaminen vaikuttaa, samalla tavalla muistakin metodeista [esim. vapaakasvatus] on tehty selvitystä ja tulokset ovat tietenkin todennäköisyys-muodossa.
----

Sinänsä voisi kysyä millä perusteella tietyt ihmiset puolustavat fyysistä kurittamista? Jos he puhuvat kokemuksen puolesta, niin silloin heillä on vain omat alkeistapaukset käsiteltävissä. Tilastoista he eivät saa tukea, koska siitä näkyy räikeimmin fyysisen kurituksen negatiiviset vaikutukset. Eivätkä he saa näistä hieman suoremmistakaan tutkimuksista tukea.
----

Fyysinen kuritus on myös täysin turha menetelmä, mikä riittää minulle. Ongelmia tuossa on myös se, että se opettaa 'spartalaista moraalia' (Kaikkea saa tehdä, kunhan ei jää kiinni). Lapsi ei tuossa lähde pohtimaan mikä on oikein ja mikä on väärin, vaan keskittyy lähinnä välttelemään rangaistusta.

Lisäksi tuossa (kuten sata kertaa olen sanonut) annetaan malli missä toisia ihmisiä saa satuttaa jos sillä kokee saavan tahtonsa läpi

 

[OoPee]

Niin, tällä henkilöllä on kokemusta tasan kahdesta tapauksesta. Nämä kaksi lasta saattavat olla jopa erikoistapauksia [eli eroavat (määrittelemättömästä) peruslapsesta normaalia enemmän].

Esimerkkinä on helppoa käyttää minua ja sisariani [kun olemme jo täysi-ikäisiä ja näkee jo mitä meistä on tullut]. Meillä molemmilla oli Huomattavasti vapaampi kasvatus ja saimme siis vastuuta normaalia nuoremmalla iällä. Meille molemmille sopi erinomaisesti tämä kasvatustyyli, mutta tiedän sen ettei tämä tyyli sovi useimmille lapsille.

Mites jos vanhempieni pitäisi miettiä miten olisi hyvä toimia tapauksessa jossa olisi itsenäiseen toimintaan totaalisesti kykenemätön äpärä? Heillä kun ei ole tuollaisista tapauksista yhtään mitään kokemuksia. Tähän sitten lisätään kaikki 'harmaan sävyt'..

Mä rohkenen edelleenkin väittää, että vaikka niitä lapsia oliskin vain yksi tahi kaksi, niin edelleenkin tällä ko. henkilöllä on todennäköisesti sua (olettaen, että sulla ei ole omia lapsia) paremmat edellytykset tietää, miten käyttytyä tilantessa, jossa se uusi lapsi olisikin luonteeltaan edellisistä lapsista poikkeava. Tietyt perusasiat ovat kuitenkin aina samat ja jo yksi lapsi on kuitenkin heterogeeninen tapaus, jonka käyttäytyminen ei välttämättä suju yhden tietyn ennalta arvattavissa olevan kaavan mukaan. Eli myös yhden lapsen vanhemman on kyettävä sopeutumaan erilaisiin ja mahdollisesti hyvinkin yllättäviin tilanteisiin.

Mitä tietenkään ei myöskään pidä unohtaa, on ympäristön (perheen) vaikutus. Eri perheistä peräisin olevat lapset voivat olla toisistaan hyvinkin poikkeavia, mutta se poikkeavuus saattaa juurikin riippua siitä perheestä eikä välttämättä vain lapsen omista geeneistä. Näinollen saattaa teidänkin tapauksessa olla niin, että vaikka sun vanhemmillas olisi kymmenenkin lasta ja vielä toiset kymmenen naaprilta adoptoituina, olisi kaikkien teidän kohdalla nuo vanhempiesi käyttämät metodit toimineet ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin sun ja sisariesi kohdalla. Varmuutta tähän toki ei ole, mutta mahdollista se kyllä olisi.

 

[Rusina]

Vaikken täysin ymmärräkään mitä tuo "yleisessä mittakaavassa" tässä yhteydessä tarkoittaa, niin kieltämättä: vähän hassulta kuulostaa saada kasvatusohjeita ihmiseltä, jolla ei ole kokemusta arjesta omien lapsien kanssa. Sinällään noissa teorioissasi on paljon hyvääkin.
Jos et tiedä kuinka lievä fyysinen kurittaminen annetaan aiheuttamatta lapselle henkistä vahinkoa tai aivotärähdystä, sinun ei todella kannata sellaista ruveta koskaan käyttämäänkään.

Sinänsä jos minulla ei olisi kokemusta, mutta kun on. Sillä ei ole kuitenkaan mitään väliä sillä kokemus ei tee väitteistä oikeita tai vääriä. Yleissä mittakaavassa ei puhuta vain niistä parista omasta vesselistä, vaan vesseleistä yleensä [näistä pitää puhua todennäköisyys muodossa, koska kyseessä ei ole homogeeninen ryhmä].

Fyysiset vahingot ovat yksi, sitä on kuitenkin etukäteen kovin vaikea tietää minkälaiset henkiset vahingot lievä yksittäinen fyysinen kurittaminen aiheuttaa. Useimmissa tapauksissa tuo ei jätä pysyviä vammoja, mutta joihinkin kyllä. Vaikka itse on kokenut, ettei fyysinen kurittaminen aiheuta ongelmia, niin kuten täällä on sanottu: Jokainen ihminen on yksilö ja muut voivat saada ongelmia

 

[Balthazar]

Sinänsä jos minulla ei olisi kokemusta, mutta kun on.

Sinulla siis sittenkin on omia lapsia?

 

[Rusina]

Mitä se fyysinen kurittaminen sitten aiheuttaa? Sitähän vaikkapa 50 vuotta sitten harrastettiin ilmeisesti aika isostikin. Oliks silloin kasvatetut yksilöt jotenkin häiriintyneitä ja huonompia ihmisiä kuin nykyiset kun niitä oli sillä lailla vaurioitettu? Ja mainittakoon siis, että mä en ole käyttänyt fyysistä voimaa kasvatusmetodina, mutta kuten jo alussa sanoin pidän varmasti huolta fyysisen koskemattomuuteni puolesta, tapahtuu se yritys sitten miehen, naisen tai lapsen taholta. Mulla ei oo aavistustakaan mikä on hyvä ja huono tie tossa kasvatusasiassa, mutta sitä mä ihmettelen, että jos rusinalta kysytään, että onko sillä omia lapsia, niin se ei voi vastata siihen vaan yrittää epätoivoisesti kierrellä asiaa. Eli siis ei ole. Vaikkei se mikään varsinainen pätevöittäjä olekaan, niin toi noin 24h vuorokaudessa ja 365 vrk vuodessa niiden kanssa auttaa kuitenkin useimpia ymmärtämään sen, ettei ymmärrä mitään.

Älä yksinkertaista; Olen jo tässä threadissa maininnut, ettei fyysinen kurittaminen ole ainut häiriötekijöitä aiheuttava asia. On monta tekijää, mikä vaikuttaa lapsen mielen kehittymiseen ja fyysinen kuritus, mitä tässä ketjussa käsitellään on yksi tekijöistä.

Nykyään on paljon häiriökäyttäytymistä, mutta se ei johdu siitä, että fyysistä kurittamista käytetään vähemmän, vaan kasvatuksen puuttesta; eniten on kuitenkin muuttunut vanhempien ja lasten välinen sosiaalisen kanssakäymisen määrä. Lisäksi useat vanhemmat tuntuvat olevan kermaperseitä, eivätkä kykene jämäkkään kasvatukseen mihin kuuluu kyllä kuri. Tämä nykyinen olematon kasvatus ilman mitään kuria on huonompi vaihtoehto kuin kurin omaava kasvatustapa, mihin kuuluu harva lievä fyysinen kuritus.

Ps. On lapsia, ja ammattivalintanikin on sellainen, että moisten kanssa joutuu tekemisiin. Pyrin välttelemään tuon asian mainitsemista, koska se ei millään tavalla osoita olenko minä oikeassa vai väärässä; kyseessä olisi lähinnä auktoriteettiin vetoamisesta, mikä on virheellistä argumentointia

 

[Rusina]

Mä rohkenen edelleenkin väittää, että vaikka niitä lapsia oliskin vain yksi tahi kaksi, niin edelleenkin tällä ko. henkilöllä on todennäköisesti sua (olettaen, että sulla ei ole omia lapsia) paremmat edellytykset tietää, miten käyttytyä tilantessa, jossa se uusi lapsi olisikin luonteeltaan edellisistä lapsista poikkeava. Tietyt perusasiat ovat kuitenkin aina samat ja jo yksi lapsi on kuitenkin heterogeeninen tapaus, jonka käyttäytyminen ei välttämättä suju yhden tietyn ennalta arvattavissa olevan kaavan mukaan. Eli myös yhden lapsen vanhemman on kyettävä sopeutumaan erilaisiin ja mahdollisesti hyvinkin yllättäviin tilanteisiin.

Mitä tietenkään ei myöskään pidä unohtaa, on ympäristön (perheen) vaikutus. Eri perheistä peräisin olevat lapset voivat olla toisistaan hyvinkin poikkeavia, mutta se poikkeavuus saattaa juurikin riippua siitä perheestä eikä välttämättä vain lapsen omista geeneistä. Näinollen saattaa teidänkin tapauksessa olla niin, että vaikka sun vanhemmillas olisi kymmenenkin lasta ja vielä toiset kymmenen naaprilta adoptoituina, olisi kaikkien teidän kohdalla nuo vanhempiesi käyttämät metodit toimineet ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin sun ja sisariesi kohdalla. Varmuutta tähän toki ei ole, mutta mahdollista se kyllä olisi.

Tuo sinun ensimmäisessä kappaleessasi mainitsema juttu on hieman sama jos matematiikassa lavennettaisiin. Toisaalta yhden lapsen käyttäytymismalli ei ole yksipuoleinen, mutta sama homma on myös muidenkin lapsien kanssa. Erilaisia käyttäytymismalleja on niin paljon kuin on lapsiakin.

 

[Off-Topic]

Mun mielestä se on kyllä joku muu muin minä, joka yksinkertaistaa? Keirtelylllä ja kaartelulla pyrit antamaan sen vaikutelman, että olet kokopäivävastuullionen kasvattaja, kuitenkaan sitä suoraan ilmaisematta. Se van mut pani epäilemään, ettei omia lapsia olis. Toivottavasti niiden kasvatus onnistuu viimisen päälle, onnea siinä tehtävässä. Sillä onnea siinä mun mielestä ehkä eniten tarvitaan, oikeita asioita oikeisiin aikoihin.

 

[OoPee]

Tuo sinun ensimmäisessä kappaleessasi mainitsema juttu on hieman sama jos matematiikassa lavennettaisiin. Toisaalta yhden lapsen käyttäytymismalli ei ole yksipuoleinen, mutta sama homma on myös muidenkin lapsien kanssa. Erilaisia käyttäytymismalleja on niin paljon kuin on lapsiakin.

Mä olen sitä mieltä, että jos kasvatusta aletaan vertailemaan matemaattisiin operaatioihin, alkaa keskustelu olla suhtkoht siinä vaiheessa, että on pareen lopettaa tähän ennenkuin menee turhaksi jaaritteluksi

 

[Rusina]

Mun mielestä se on kyllä joku muu muin minä, joka yksinkertaistaa? Keirtelylllä ja kaartelulla pyrit antamaan sen vaikutelman, että olet kokopäivävastuullionen kasvattaja, kuitenkaan sitä suoraan ilmaisematta. Se van mut pani epäilemään, ettei omia lapsia olis. Toivottavasti niiden kasvatus onnistuu viimisen päälle, onnea siinä tehtävässä. Sillä onnea siinä mun mielestä ehkä eniten tarvitaan, oikeita asioita oikeisiin aikoihin.

Pitäisi määritellä tuo viimosen päälle onnistuminen, sekään ei ole kovin yksinkertainen käsite. Oma tavoitteeni on se, että lapsista tulisi sellaisia, että ovat tyytyväisiä omaan itseensä ja pärjäävät yhteiskunnassa. Heidän ei tarvitse omata samantyylisiä arvoja kuin minä ja saavat uskoa siihen, että fyysinen kurittaminen on ok ja saavat liittyä kirkkoon kun niin haluavat jne.
Kasvatustyön (en tuolla tarkoita esim. ruokkimista, vaan enemmänkin sitä, mitä tässä threadissa on käsitelty) aloitin heti; yleisin virhe on se, että tämä työ aloitetaan liian myöhäisessä vaiheessa; ongelmien ennaltaehkäisemisen merkitys on suuri ja auttaa myöhemmässä vaiheessa.

Lisäksi jos en päätä jotain asiaa kuten haluavat, niin sanon perustelut tuolle, enkä sano "koska minä niin sanon" tai "niin kauan kuin tässä talossa asut..". Pitää opettaa MIKSI jokin asia pitää tehdä (tai olla tekemättä), eikä vain opettaa, että niin pitää yksinkertaisesti tehdä.

 

[Rusina]

Mä olen sitä mieltä, että jos kasvatusta aletaan vertailemaan matemaattisiin operaatioihin, alkaa keskustelu olla suhtkoht siinä vaiheessa, että on pareen lopettaa tähän ennenkuin menee turhaksi jaaritteluksi

Tee mitä itse lystäät. Itse koen, että näitä joitain asioita voidaan esittää yksinkertaisemmin kun ne ilmaistaan matemaattisin termein, varsinkin jos on puhuttu enemmänkin todennäköisyydestä.

 

[Balthazar]

Pieni sivuhuomio tuosta Rusinan sigusta: tuo sketsihän loppui näin:

"...joten painu Pasi vittuun, ennen kuin minä vedän sinua kunnolla turpaan. Mene kun vielä omin jaloin pääset. Ja jollet sinä Pasi ala pian juosta niin minäpä ammun sinua Remingtonilla selkään."

Niinpä.

 

[Mosse]

Mun jätkä lähti eilen tietsikan äärestä 'Arskan pihtiotteella'. Eli niskasta kiinni, kun ei 107 käskyä auttanut.

Toi 'Arskan pihtiote' tuli tutuksi koulussa, kun käsityöopettaja otti niskasta kiinni jos rupes renttuilemaan.

Enkä ole katkera tai vihainen tai kaunainen tälle opettajalle. Oikein se toimi. Puukkojen heittely veistoluokassa nyt ei ihan varmaan kuulu opetussuunnitelmaan.