Liikunnan ja kuntoilun riemua 2017-2018

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Antsa Rieppo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Koronarokotuksen aiheuttaman infarktin, paniikkihäiriön ja verenpainetaudin selättäminen vienyt tasan 2 vuotta, nyt alkaa elämä pikku hiljaa voittaa! Liikunta käytännössä pysähtyi ja painoa kertynyt 10kg lisää, osa ainakin lääkkeistä jota oli pahimmillaan muovikassillinen. Nyt alottelen varovasti taas liikunnan riemua, työmatkapyöräilyä 7km/suunta näin aluksi.

Mitä muuta suosittelette tähän alkuun, ei mitään kauheaa revittelyä pysty eikä kykene mutta jotain....mitä?
 
Koronarokotuksen aiheuttaman infarktin, paniikkihäiriön ja verenpainetaudin selättäminen vienyt tasan 2 vuotta, nyt alkaa elämä pikku hiljaa voittaa! Liikunta käytännössä pysähtyi ja painoa kertynyt 10kg lisää, osa ainakin lääkkeistä jota oli pahimmillaan muovikassillinen. Nyt alottelen varovasti taas liikunnan riemua, työmatkapyöräilyä 7km/suunta näin aluksi.

Mitä muuta suosittelette tähän alkuun, ei mitään kauheaa revittelyä pysty eikä kykene mutta jotain....mitä?
Kannattaa varmaan aloittaa ihan rauhallisesti, kun nollasta lähtee. Mikä laji sitten tuntuukin hyvältä. Kävely ainakin on hyvästä ja luo pohjaa, jos myöhemmin haluaa juoksua aloittaa. Itse pidän ihan rauhallisesta kävelystä, vaikka juoksen myös.
 
Kannattaa varmaan aloittaa ihan rauhallisesti, kun nollasta lähtee. Mikä laji sitten tuntuukin hyvältä. Kävely ainakin on hyvästä ja luo pohjaa, jos myöhemmin haluaa juoksua aloittaa. Itse pidän ihan rauhallisesta kävelystä, vaikka juoksen myös.

Kävelyllähän ei siinä vaiheessa, kun pohjakunto on saavutettu, ole enää vaikutusta juoksutreenin kannalta. Toki toipilaana ollessa on parempi vaihtoehto nivelten kannalta, koska iskutusta ei ole samaan malliin.

Ellei sitten vedä kilpakävelytyyliin, mutta sehän ei varsinaisesti ole mitään nopeaa kävelyä, vaan spesifi juoksumuoto (lähin vertailuikohta voisi olla perhosuinti).
 
Kävelyllähän ei siinä vaiheessa, kun pohjakunto on saavutettu, ole enää vaikutusta juoksutreenin kannalta.
Pidän tärkeänä, että arjessa jonkin verran tulee myös kävelyä. Mitään suuria askeltavoitteita mulla ei ole, mutta jos vaan makaa/istuu ja juoksee, olo vetelöityy siihen verrattuna, että välillä myös kävelee. Juoksukin sujuu paremmin. Pari kolme vuotta sitten kun aloittelin juoksuhommia uudelleen, silloin koin, että rauhallinen kävely myös ihan paransi kuntoa.
 
Koronarokotuksen aiheuttaman infarktin, paniikkihäiriön ja verenpainetaudin selättäminen vienyt tasan 2 vuotta, nyt alkaa elämä pikku hiljaa voittaa! Liikunta käytännössä pysähtyi ja painoa kertynyt 10kg lisää, osa ainakin lääkkeistä jota oli pahimmillaan muovikassillinen. Nyt alottelen varovasti taas liikunnan riemua, työmatkapyöräilyä 7km/suunta näin aluksi.

Mitä muuta suosittelette tähän alkuun, ei mitään kauheaa revittelyä pysty eikä kykene mutta jotain....mitä?
Itselle nasahti tinnitus, jatkuva väsymys ja verenpainetauti otti uusia kierroksia (200/105) koronoista. Ihme tauti on kyllä.

Himassa voi tehdä kuminauhajumppaa. Sikäli hyvä, että voi itse säätää vastusta, joka on myös progressiivinen. Itse vetelen sellaista 30 min settiä jokusen kerran viikossa.
 
Tässä kahdeksan viikon juoksuohjelmani keväälle. Joka kolmas viikko kevyemmin. Tavoitteena jatkaa pohjien tekoa maratonille ja vähän kokeilla Cooperia. Koko talvi mennyt pelkällä yhdellä tehoharjoituksella viikossa, niin nyt tulee toinen.

Su: pitkähkö lenkki
Ma: intervalli
Ti: lepo/lyhyt/oheis
Ke: vauhtikestävyys
To: lepo/lyhyt/oheis
Pe: pitkä lenkki
La: lepo/lyhyt/oheis
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä sykemittari on kyllä hyvä. Vanha Garmin Fenix 6 osaa kertoa sykevälivaihteluita juoksusta mittaamalla, että anaerobinen kynnykseni on 161bpm ja 5:08/km. Se on vauhtikestävyysharjoituksen yläraja ja maksimikestävyysharjoituksen alaraja. Olen itsekin pannut merkille, miten kovaa juostessa sykekäyrä on sileämpi.
 
Pk-lenkkiä metsässä nastalenkkareilla. Kerrankin onnistuu riittävän hidas vauhti, nyt 6:50 km vauhdilla lönköteltiin
 
Tuleehan tuosta jo olosuhteistakin eroja. Mulla peruslenkkivauhti sulalla pyörätiellä on 6-7min/km. Yhden lenkin tein kuntoradan polulla ja siellä meni 8min/km.
 
Tuli hommattua uusi kevyempi sykemittari, vaikka vanha oli kunnossa. Forerunner 255. Tässä eilinen rento 8km, jossa 26min maraton/puolimaraton vauhtista.
 

Liitetiedostot

  • IMG_20240318_175507_184.jpg
    IMG_20240318_175507_184.jpg
    365,7 KB · Lukukerrat: 0
Viimeksi muokattu:
Se olisi sitten lauantaina Lohjan talvijuoksusarjan 5/5 osakilpailu. Näyttäisi siltä, että pisteet riittävät pronssille yleisen 5 km sarjassa, täysosuma toisi hopeasijan, mutta siinä on vain neljän pisteen ero 19:20 -tasoiseen kaveriin.

Metsästyskoiran kanssa tuli sunnuntaina otettua kymmenen kilsan pk-lenkki. Lumihangessa 6:08/km, vieläkin voisi tuota km-vauhtia laskea niin palautumisajat peräkkäisille päiville pysyvät lyhyempänä.
 
Olen ajatellut itsekin, että voisin ihan reilusti hidastaa pk-vauhteja. Katsoo, alkaisiko mitään kehitystä tapahtumaan. Viime vuodet olen vedellyt suurimman osan pk-lenkeistä pk2-alueen ylärajoilla sykkeellä ~135/178. Kunto on heikko, mutta olen saanut siitä hyvin irti maksimisuorituksia maratonia myöten.
 
Hopeahan se sieltä tuli
180923.jpg
 
Onnittelut talvijuoksusarjan pokaalista. Kannatti käydä joka osakilpailussa :cool:
 
Onnittelut talvijuoksusarjan pokaalista. Kannatti käydä joka osakilpailussa :cool:

Tuolla muuten palkinnot jakoi herrasmies nimeltä Stig Lönnqvist. Hän on 75-vuotiaanakin edelleen SE-mies, lajina 4x400 metrin viesti. Ennätys toki on monen muun juoksuennötyksen tapaan vanha, Münchenin kesäolympialaisista 1972, milloin Lönnqvist-Salin-Karttunen-Kukkoaho juoksi finaalissa kuudenneksi ajalla 3:01.12.
 
Tekniikan hiomista jälleen: aloitin treenaamaan selkäuintia ilman nenäklipsiä. Nenäklipsillä toki jos vetää pelkkää selkää, lähtö ja käännökset sujuvat varmemmin mutta sekarissa nenäklipsi on lähinnä tiellä.
 
Aprillipäivänä oli tänäpäivänä +12C ja shortsikeli. 14.21km juoksin 6.31/km vauhdilla ja 136bpm sykkeellä.
 
Uusilla kengillä 16 kilsan treenilenkki. Hidasvauhtisissa tuntuvat kyllä mukavilta. Kisakäyttöön droppi on turhan jyrkkä.
 
1200 metriä avovesiuintia merivedessä. Hyvin keho tottuu viileähköön veden lämpötilaan, kun vain pääsee veteen menossa kynnyksen yli.

Ja ilman märkäpukua siis, lakin ja lasit sain aseteltua niin ettei vettä mene silmiin, suussa kyllä suolavesi on vähemmän kivaa.
 
Ylös