Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihan paska alkuvuosi.

Viikko sitten laskettiin tädin mies maan hautaan ja tänään kannettiin mummu, isän äiti arkussaan kappelin kylmiöön odottamaan hautausta.
Sunnuntaista lähtien oli terveyskeskuksessa, keuhkokuumetta, sydänvaivoja ja keuhkojen vajaatoimintaa, luultavasti aivoissakin jotain häiriötä. Myöhään eilen illalla tuli sitten lähtö, rauhallisesti nukkuessaan.
Muutaman viime vuoden aikana mummulla oli sydäninfarkti, pari keuhkokuumetta, keuhkoveritulppa ja kaatumisesta tohjoksi mennyt lonkka. Kaikista kuitenkin selvittiin, ainakin jotenkuten. Joka kerta itseni valmistelin pahimman varalta, kuten nytkin, mutta kyllä silti padot aukesi huolella, kun terveyskeskuksen kappelista haettiin arkkua ja toisen kerran pienkodilla mummun tyhjilleen jääneessä huoneessa.
 
Tänään havaitsin, että yks mukava ja hyvännäköinenkin kollega vaikuttais olevan matkalla yleisesti hyväksytystä poikkeavaan, yksinäiseen todellisuuskäsitykseen - ellei jo ole siellä. Sääli ja myötätunto ovat puolellansa.
 
Tekis vähä mieli kysyä tosta yksinäisestä todellisuuskäsityksestä.
 
Toistaiseksi kyse on lähinnä hämmennystä herättävistä letkautuksista. Mut taustalla on tunnollisuus ja herkkyys, ja jonkinlainen kuilu omien odotusten/ihanteiden ja arkisin kohdattavan todellisuuden välillä.
 
Ihan paska alkuvuosi.

Viikko sitten laskettiin tädin mies maan hautaan ja tänään kannettiin mummu, isän äiti arkussaan kappelin kylmiöön odottamaan hautausta.
Sunnuntaista lähtien oli terveyskeskuksessa, keuhkokuumetta, sydänvaivoja ja keuhkojen vajaatoimintaa, luultavasti aivoissakin jotain häiriötä. Myöhään eilen illalla tuli sitten lähtö, rauhallisesti nukkuessaan.
Muutaman viime vuoden aikana mummulla oli sydäninfarkti, pari keuhkokuumetta, keuhkoveritulppa ja kaatumisesta tohjoksi mennyt lonkka. Kaikista kuitenkin selvittiin, ainakin jotenkuten. Joka kerta itseni valmistelin pahimman varalta, kuten nytkin, mutta kyllä silti padot aukesi huolella, kun terveyskeskuksen kappelista haettiin arkkua ja toisen kerran pienkodilla mummun tyhjilleen jääneessä huoneessa.

Jaksamista. :frown:
 
outo fiilis, tuli tänään tehtyä päätös työpaikan vaihtamisesta ja ompahan tuo ensimmäinen kerta kun meikäläinen päättää itse vaihtaa työnantajaa
(tähänastiset olleet lähinnä yrityskauppojen tmv. koukeroiden takia tulleita)

nykyhommissa jatketaan 2-3vkoa, sitten odottaakin jo uudet haasteet ...
(ihan vielä ei osaa sanoa onko tää :thumbup: vaiko :wall: fiilis)
Ei muuta kuin onnea tulevaan.

Itsellä vähän työuran jatko kanssa puntarissa.
 
Sellanen et kysyn itteltäni, miksi olen yhäki täällä vittuilujen paikassa...
 
Ylös