Tsemppiä sinnekin. Päivä kerrallaan ja pikkuhiljaa se taas siitä lähtee! Jotenkin nämä aaltoilut vaan kuuluu elämään, ehkäpä ihan hyväkin niin, sillä miten osaisit arvostaa niitä hyviä hetkiä ellet tietäisi millaista elämä on ilman niitä.
Nyky-yhteiskunta ajaa meistä kaikista tietoisesti tai tiedostamatta orjia, joskin luo siinä sivussa ns. hyvinvointia ja elintasoa ainakin näennäisesti. Tämä siis tapahtuu todellisen vapauden kustannuksella.Yks hemmo 100 vuotta sitten sanoi:
Kokeile Omega3:sia. Mulla on joka kevät noita samoja täysin perusteettomia ajatuksia ja en ole keksinyt mitään muuta selitystä, kuin kevät. Mun pää ei kestä yht'äkkistä valon lisääntymistä ja sitä syntyy aina ihan järjettömiä ajatuksia. Noi rasvapillerit on helpottanut asiaa. Ja tietty asian tunnistaminen.
Äähh.. Me ollaan hävitty tää peli. Hattu käteen, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Sama :frown:
Paljon viisaita sanoja siellä seassa. Tsemppiä sinnekin.Onpas tämä nyt viikko
Itte joskus tein työuralla selkeän liikkeen taaksepäin, kun sitä ennen menin ja hain työpaikkaan jossa en sitten viihtynyt laisinkaan. Hakeuduin sieltä pois vaatimattomamman homman kautta, mutta siitä se lähti muutamassa vuodessa uudelleen urkenemaan. Ihan samat fiilarit oli silloin että kuinka pärjää ja "mitä muut ajattelevat". Ja myös tuntui että kaikilla muilla menee hyvin ja lujaa. Mutta vuosien saatossa on käynyt selväksi ettei "niillä" ole mennyt vaan osalla ihan selkeitä kulisseja elämässä ja siitä taloudellisesta hyvinvoinnista huolimatta elämä ollut epätyydyttävää ja ajautuneet eroon, alkoholismiin jne.
Oma elämä ei etene vertailemalla sitä muiden elämään vaan se onnellisuusmittari löytyy omasta kotoa ja siihen pystyy vaikuttamaan vain sinä ja perheenjäsenet itse. Ei uusi auto pihalla, kiiltävät nahakalaakerikengättai isompi tilipussi ja onko elämän samoissa standardeissa kuin "kadehtimallasi" naapurilla.
Se perhe on siinä ja nyt ja "onnen odottaminen" on turhinta hommaa maailmassa. Epätyytyväisyys tarttuu pian kumppaniin ja muihin perheenjäseniin. Been there ja done that. Kyllä kumppani vaistoaa (etenkin nainen) jos ei ole tyytyväinen ja se huokuu ulospäin, antaen jopa epävarman kuva ittestä miehenä. Ei hyvä...
Mulla varmaan osasyy oli ekan avioliiton pieleen menossa etten ollut tyytyväinen oikeastaan mihinkään ja se tarttui sitten muihinkin ja peloista tuli totta vaikka olisin voinut toimia itse juuri päinvastoin. Eli tein itse pääosin ongelmat perhe-elämässä, vaikka pelkästään tyytymällä siihen mitä oli kaikki olisi mennyt ihan hyvin. Vaikka oli lainaa rutosti, rahaa vähän, työpäivät raskaita, mukulat pieniä ja tuntui ettei ole omaa aikaa juurikaan.
Unelmia saa olla ja kannattaa tehdä niiden eteen töitä mutta jos asettaa oman päivittäisen onnellisuutensa mittariksi jonkun asian, jota ei vielä ole tai ehkei koskaan ole, on kestämättömällä pohjalla elämänsä henkisen hyvinvoinnin kanssa. Tai käy niin että toivoo ja odottaa jotain ja todellisuus onkin toisenlainen esim. ajattelin että voi kun muksut kasvais vanhemmiksi niin pääsis vähän helpommalla. No nyt ne on ja ei niitä näy enää juuri ollenkaan ja jopa kaipaa että pääsispä edes kerran niiden kanssa vielä hiekkalaatikolle istuskelemaan.
Täytyy sanoa että nyt kun on vähän kuin pakkotilanteen edessä ja jokaisesta päivästä on parempi nauttia ihan sellaisenaan, koska niitä ei saa takas ja tulevaisuus on vähän hämärän peitossa niin kyllä on elämäkin paljon helpompaa kun päästää irti sellaisista epärealistisista ja osin valheellisistakin haaveista/mielikuvista että muka sitten vois vasta istua onnellisena sohvalla vaimo kainalossa kun ne haaveet on totta. Tai että voi kun olis vaikkapa täysin terve. Oma elämä on täsä ja ny. Muut tehköön mitä tekee ja omassa elämässä kun on ihan tarpeeksi tekemistä ja se on se ainoa mihin pystyy suoranaisesti vaikuttamaan. Vaikka ihan heti, ja vaikutus on välitön.
Jaskalle myös osanotot isänsä vuoksi.
Hieno homma.Noiden kaikkien jälkeen melkein huono omatunto, koska tehnyt jo pari päivää mieli kirjoittaa, että pitkästä aikaa työelämässä todella todella hyvät fiilikset. Viimeiset 11 kuukautta olin duunissa, joka, jonimaisesti sanottuna, ei ollut tippaakaan mun juttuni ja sitä ennen pari vuotta duunia, joka oli duunina erittäinkin kiinnostavaa ja ennenkaikkea haastavaa ja vastuullista, mutta puitteet aivan täysin päin persettä johtuen siitä, että jouduin työskentelemään suoraan täysin kyvyttömän italaisen esinaisen alaisuudessa (sai muuten myöhemmin kenkää siitä hommasta kun alkoi työntekijöiden kato käydä liian suureksi ja muutenkin onnistui nostamaan itsensä firman vihatuimpien henkilöiden listalle), minkä lisäksi konkreettinen ulkoistusuhka, josta selvisin sillä, että vaihdoin tuohon ensinmainitutun duuniin. Nyt vihdoinkin siellä missä pitääkin, paikassa, josta lähdin muutama vuosi sitten, mikä olikin jälkeenpäin ajatellen koko työurani suurin virhe, mutta tuntui tulloin oikealta ratkaisulta tulevaisuutta ajatellen. Jokatapauksessa tällä hetkellä naamalla kestovirne, jota ei saa pois ainakaan seuraavaan pariin viikkoon. Pitkästä aikaa menen taas aamulla mielelläni töihin
Hieno homma, sanonnan molemmissa merkityksissään! :ahem:Noiden kaikkien jälkeen melkein huono omatunto, koska tehnyt jo pari päivää mieli kirjoittaa, että pitkästä aikaa työelämässä todella todella hyvät fiilikset. Viimeiset 11 kuukautta olin duunissa, joka, jonimaisesti sanottuna, ei ollut tippaakaan mun juttuni ja sitä ennen pari vuotta duunia, joka oli duunina erittäinkin kiinnostavaa ja ennenkaikkea haastavaa ja vastuullista, mutta puitteet aivan täysin päin persettä johtuen siitä, että jouduin työskentelemään suoraan täysin kyvyttömän italaisen esinaisen alaisuudessa (sai muuten myöhemmin kenkää siitä hommasta kun alkoi työntekijöiden kato käydä liian suureksi ja muutenkin onnistui nostamaan itsensä firman vihatuimpien henkilöiden listalle), minkä lisäksi konkreettinen ulkoistusuhka, josta selvisin sillä, että vaihdoin tuohon ensinmainitutun duuniin. Nyt vihdoinkin siellä missä pitääkin, paikassa, josta lähdin muutama vuosi sitten, mikä olikin jälkeenpäin ajatellen koko työurani suurin virhe, mutta tuntui tulloin oikealta ratkaisulta tulevaisuutta ajatellen. Jokatapauksessa tällä hetkellä naamalla kestovirne, jota ei saa pois ainakaan seuraavaan pariin viikkoon. Pitkästä aikaa menen taas aamulla mielelläni töihin
