Mielialat ja muut tuntemukset 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Noita on nähty. Hoitoon mennään selityksellä "en mä alkkis ole, käynhän mä töissä enkä asu sillan alla, mutta oliskohan mulla joku pulma?".
Kyllähän tuolle yhdelle entiselle T-kauppiaalle maistuu keppana edelleen, vaikka se vei jo pyörätuoliin. Harvoin taisi selvinpäin kauppaa auki pitää, kun kuormasta joi.
 
Viinantuska ei estä liikkumista: kuulin toisaalla tuolla noin tarinan ukosta, joka oli juonut itsensä rollaattorikuntoon. Kaakersi rollaattorillaan lähialkoon leilinhakuun kolmisen tuntia, mutta paluumatka meni aina alle kahteen tuntiin.
Vauhtijuomaa, vauhtijuomaa :ahem:
 
Viinantuska ei estä liikkumista: kuulin toisaalla tuolla noin tarinan ukosta, joka oli juonut itsensä rollaattorikuntoon. Kaakersi rollaattorillaan lähialkoon leilinhakuun kolmisen tuntia, mutta paluumatka meni aina alle kahteen tuntiin.
Vauhtijuomaa, vauhtijuomaa :ahem:

Siinähän sulle olisi juomat maratonille. Puolikas kahteen tuntiin ja toinen puolikas 1.45.
 
Pitkäaikainen työkaverini tuli tänään kyselemään ja juttelemaan toimenkuvani vuoksi. Hieman aluksi kierteli ja kaarteli asiaa, mutta sitten epäsuorasti kertoi, että hää sairastaa syöpää, joka on juuri todettu.

Kolmisen kuukautta mua nuorempi.
 
Pitkäaikainen työkaverini tuli tänään kyselemään ja juttelemaan toimenkuvani vuoksi. Hieman aluksi kierteli ja kaarteli asiaa, mutta sitten epäsuorasti kertoi, että hää sairastaa syöpää, joka on juuri todettu.

Kolmisen kuukautta mua nuorempi.

Ai saakeli. Tuo on aina vaikea tilanne. Parasta on vaan kun on läsnä ja kuuntelee. Ja siis oikeasti läsnä.
 
Eilen kävin pomon puhuttelussa ja tuli jutskattua aspan tyttöjen ja pojan kanssa. Aika matalat on mielialat sielläkin. 2-3 lähtee niistäkin. 21.12 saadaan sitten joululahjaa. Kukin tavallaan.
 
Ai saakeli. Tuo on aina vaikea tilanne. Parasta on vaan kun on läsnä ja kuuntelee. Ja siis oikeasti läsnä.

Niinpä, yritän jutella ja kuunnella asiasta hänen ehdoillaan. Vaan olen paljon parempi kuuntelija, kun juttelija.

Jotenkin tuntui tänään, että hää haluaa kertoa ja jutella asiasta, sekä jakaa sairauden tuomaa painetta läheisille tuttavilleen? Varsin ymmärrettävää.

Toinen kerta mulle, kun läheinen/tuttava kertoo suoraan, että hällä on, tai mahdollisesti on, tuo kirottu sairaus on kiusana ja uhkana terveydelleen.
 
Niinpä, yritän jutella ja kuunnella asiasta hänen ehdoillaan. Vaan olen paljon parempi kuuntelija, kun juttelija.

Se kuuntelu riittääkin. Siinä tilanteessa neuvojen tuputtaminen tai masentava voivottelu eivät liene hänenkään kohdalla mielialaa kohottavia asioita. Realistisin odotuksin etiäpäin, toivon ylläpito jne. on ne missä voi kamua jeesata, jos siltä tuntuu.

Tuossa tilanteessa pitää vetää aikataulut aivan "päivä kerrallaan" tasolle, eikä miettiä asioita liian pitkälle. Kokeet, diagnoosi, eka hoitokerta, koetulos, toka hoitokerta jne. kerrallaan. Se on vaativa homma, mutta askel kerrallaan siinä on edettävä, muuta ei voi.

Joku on joskus sanonut, ettei se mikään "taistelu" ole, lääkkeethän sen hoitaa, mutta sen oman nupin kasassa pitäminen onkin sitä todellista taistelua. Etenkin jos on kivulias/huono olo siihen päälle. Joka aamu kun heräät painajaiseen ja se onkin totta eikä unta.

Tsemiä ITG:llekin, kaikkiahan tuo koskettaa siinä ympärillä. Ja hyvä uutinenhan on se, että täällä maassa saa liki poikkeuksetta parasta mahdollista hoitoa.
 
Ylös